Ilmestyskirjasta löytyvät ennustukset varmasti voivat pelottaa, mutta kannattaa aina muistaa että Jumala pitää omistaan huolen, eikä lopun aikoja tarvitse pelätä kun pysyy Hänessä. Raamattu sanoo että kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä milloin Jeesus tulee takaisin, joten jos joku niin väittää tietävänsä, hyvin todennäköisesti se ei ainakaan ole se hetki :)

Tämä elämä on vain lyhyt pyrähdys verrattuna siihen mitä meitä odottaa Jumalan luona. Joten älä pelkää, vaan luota Herraan ja Hänen sanaansa niin olet turvassa. Minua on henk koht siunannut huomata, kuinka ennustukset täyttyvät yksi kerrallaan ja Jeesuksen tulo lähestyy. Me eletään tosiaan jänniä aikoja, ja monesti nämä lopunaikafanaatikot yrittää kääntää kaiken fokuksen maailmanloppuun ynnä muuhun sellaiseen, mutta keskitytään Kristukseen niin ollaan turvassa. Tähänkin joku neropatti vastailee tietysti jotain "olet väärässä, jauhat tyhjää" -kamaa, mutta väliäkö tuolla.

lopunajaan loppumetrit on nyt, ei kannata liikaa suunnitella elämäänsä , antaa kaikki Jumalalle ja loppu on hänen käsissään

Olen kyllä yrittänyt rukoilla jumalalta ettei nää ajat olis tässä ja nyt, vaan että saisin elää pitkän elämän maan päällä ja päästä naimisiin ja saada lapsia jne.

Sori nyt vaan, mutta jos taivaaseen mielit, niin kyllä se rupee olemaan tässä. Jos haikailet hyvinvoinnin perään, niin saat seistä antin joukoissa (antti=antikristus; Mauri Viksténin ilmiasun "anttikristus" abbreviaatio)

Tässä on sana sulle:

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh.12:25)

marianne, mä olen ajatellut samoja asioita aikanaan...että ehdinkö mä elää täällä maan päällä sellaista elämää, mitä olen itselleni suunnitellut..kunnes annoin itseni kokonaan Jeesukselle ja ymmärsin, että ne pelot on ihan turhia. Että enhän minä elä tätä elämää, vaan Jeesus elää sen minussa. Meille on sanassa luvattu, että meistä Jeesusta seuraavista pidetään huolta, myös lopunaikoina. Ja taivaassa ei pitäis enää olla mitään murheita vaan siellä voidaan olla täydellisen onnellisia. Joten miksi silloin haikailla maallisen elämän perään? Jokaisesta päivästä, joka me täällä maan päällä eletään, tulis olla kiitollinen. Ottaa se, mikä meille annetaan, koska Jumala yksin tietää mikä meidän parhaaksi oikeasti on, me itse vain monesti luullaan tietävämme se paremmin. Ja mä luulen myös niin edelleen, lähes joka kerta jos tulee vastoinkäyminen. Mut onneks Jumala jaksaa näyttää mulle yhä uudestaan, että hän kyllä pitää huolen ja hänen suunnitelmansa on parempi, kuin mun.

Että enhän minä elä tätä elämää, vaan Jeesus elää sen minussa.

Täähän olis tavoiteltava tila, kuitenkaan siihen ei päästä täysin kun oma lihallisuus pukkaa läpi. Mutta kun Jumala katsoo meitä, hän ei näe meitä, vaan Kristuksen meissä, joka sovitti kaikki syntimme. Virheitä tekee jokainen, mutta Hän antaa armon niille jotka ovat ottaneet hänet vastaan. Usko ei kuitenkaan ole suorittamista, vaan voi levätä Hänen turvallisissa käsissään.

EDIT: typo

Okei, kiitos vastauksista mutta valitettavasti eivät yhtään helpottaneet oloani :(

En ole lukenut ilmestyskirjaa ja ehkä parempi niin koska varmaan tulisin hulluks. Hittolainen, ei uskon kuulu ahdistaa näin!
Miksi uskova ei saisi rakastaa elämäänsä maan päälläkin? Mulla on ihana poikaystävä, emme ole seurustelleet kauaa, minä haluan naimisiin ja lapsia! Musta on ainoastaan hienoa jos ihminen on onnellinen. Vai kaikkien uskovienko pitäis vihata elämäänsä maan päällä ja sitä rataa?

^^ No, omasta mielestäni ei elämää Jeesuksen kanssa tarvitse vihata. En tiedä mitä Jokke meinas tuossa ylempänä, mutta en usko että on mitenkään väärin haluta naimisiin ja lapsia. Ja mäkin oon melko onnellinen. Vaikka elämässä on käynyt vaikka ja mitä, niin oon silti onnellinen siitä että olen uskossa ja voin turvata Jumalaan kaikissa asioissani. Raamattu sanoo että "ilo Herrassa on teidän väkevyytenne". Tuo Jokken linkittämä raamatunpaikka mun käsityksen mukaan tarkoittaa sitä, ettemme vaalisi sitä mikä on tästä maailmasta emmekä eläisi maailmalle.

En tiedä mitä Jokke meinas tuossa ylempänä

No kohta tiedät! Niin kuin te kaikki muutkin, jotka Jeesusta haluatte seurata.

Musta on ainoastaan hienoa jos ihminen on onnellinen.

Soon niin notta joko Jeesuksen seuraaminen yksin tyydyttää tai sitten ei.

^^ Hän on puhunut. Ugh!

Itseäni ei ahdista lopunajat, koska Jeesus on luvannut pitää omistaan huolen. itse olen vasta 26 mutta tässä maailmassa eläminen se vasta usein ahdistavaa onkin.

Raamattu kehoittaa meitä nostamaan päämme kun näemme kaiken sen tapahtuvan sillä pelastus on lähellä!

mutta muistan suo marianne rukouksiin! Turvaa Jeesukseen, hän poistaa kaiken pelon.

^^ Tähän tarttee oikeen sanoa notta Aamen!

itse yritän pitää tämän asenteen: Iloitsen jokaisesta päivästä jonka saan elää ja nauttia Jumalan antamasta elämästä, mutta olen silti valmis antamaan/luopumaan kaikesta kun sen aika on. eli en anna sydämmeni kiintyä tähän maailmaan, mutta se ei tarkoita ettenkö saisi nauttia elämästä jonka Jumala on minulle antanut.

Sori, netti veti lipat just ku painoin tallenna :D

jotain tämän tapaista oli raamatussakin jossain kohtaa uutta testamenttia: ja joka jotain omistaa, niin olkoon niin kuin ei saisi omanansa pitää.........

Tiedän miltä susta marianne tuntuu, koska olen kokenut aivan samoja tuntemuksia myös itsekkin! Just kun kaikki on ihanaa yms niin sit alkaa miettimään et mitä jos tää kaikki loppuu yms. tiedän fiilikset koska olen käyny noin samat tuntemukset läpi myös.

okei, hienoa että joku tajuaa mistä puhun! ja kiitos jos rukoilet. olisi vaan niin ihanaa elää pitkä elämä, ja toteuttaa haaveet avioliitosta ja lapsista :)

tiedän, mullakin on monta unelmaa jotka haluaisin toteuttaa, mut kun on aika antaa pois niin siihen täytyy olla valmis. Iloitaan kaikesta täysillä mitä meillä nyt on, koska huomisesta päivästä emme tiedä.

välil oon itsekkin miettiny tyyliin et mitä järkeä on tehdä enää mitään jos Jeesus kuitenkin tulee kohta takas. sanoin mun vanhemmille kerran tän asian, niin mun mutsi sanoi siihen että eräs kuuluisa tyyppi oli kerran sanonut: että jos tietäisin että huomenna tulisi maailmanloppu, niin minä vielä tänä päivänä istuttaisin omenapuun.

itse en edes mieti maailmanloppua, vaan elän päivän kerrallaan. kun se aika tulee niin silloin se tulee. mut siihenkin kannattaa olla valmiina=on ottanut Jeesuksen omana henk koht vapahtajana ja pelastajan sydämmeen.

Se kuuluisa tyyppi oli Martti Luther.

Niin no, omaan ajatusmaailmaani taas ei oikeen sovi sekään et tekee nyt tänään kaiken koska huomena voi olla liian myöhästä. Esim just jos alkaa miettiä etenemistä miehenkin kanssa tai jotain.

sen takia kannattaakin elää päivän kerrallaan, mutta olla silti valmis.

Mä itse elän ihan normaalisti päivä kerrallaan, enkä murehdi huomista. Mistä sitä tietää milloin lähtee, mutta ei sitä oikeen voi olla suunnittelematta ja elämättä. Ehkä se vapaus ja rauha tulee siitä kun tietää olevansa turvassa kuitenkin.

näinhän se on :)

ja eihän sitä kaikkea edes ehdi tekemään yhden päivän aikana, mutta elää päivän kerrallaan :)

mutta kuitenkin pitää itsensä valveilla ja seuraa mitä maailmalla tapahtuu, mutta ei anna sen pelottaa itseään. maailman ihmiset pelkäävät, mutta meillä on turva Jeesuksessa!

mulla on tuttuja jotka kokoajan puhuu sitä että mitä maailmalla tapahtuu, lopunajat on lähellä, kerätkää ruokaa varastoon koska kun pedonmerkki tulee niin et voi ostaa ruokaa yms yms. mutta itse en pelkää koska Jumala on luvannut pitää huolta omistaan lopunaikoina. ja sitä paitsi mitä se hyödyttää että voisit elää muutaman kuukauden pidempään täällä maailmassa kun oot varastoinu ruokaa. Siinä vaiheessa ei millään muulla ole enää väliä paitsi että on uskossa Jeesukseen. Kun siru tulee, niin on paljon muutakin mitä ei voi tehdä kuin ostaa ruokaa.