Uuden Sinkkuelämää -leffan puhutaan nostattavan muotihumalaksi kutsuttua olotilaa. Muotihumala syttyy kun ihminen kokee kulutusesteettisesti juovuttavan kokemuksen kokemuksen messuilla tai lomakaupungin järjettömän kalliilla designkaduilla, tai tässä tapauksessa elokuvassa joka pursuaa toinen toistaan makeampaa ja hienompaa.
Muotihumalainen tekee samalla tavalla kuin alkoholista päihtynyt, alkaa tehdä hekuvin poskin pitkällä tähtäimellä taloustilanteeseensa nähden vahingollisia hankintoja, jotka humalaisessa mielessä tuntuvat olevan kuin käden ulottuvilla ja juuri minua varten. Kuluttaminen ja ostaminen tuntuu hienolta, suoranaiselta lifestyleltä. Aikuinenkin alkaa toimia kuin lapsi: tuo ja tuo asia on saatava kun Carriella, Samanthalla, Charlotella tai Mirandallakin on.
Kulutusvimma saattaa iskeä hengellistenkin asioiden äärellä. Nyt kuuluu omistaa kaikki Hillsongin levyt ja kiertuevideot, Joel Osbornen opetusdvd:t ja haalia Dawid Pawsonia englanniksi. Jokainen piireissä pyörinyt on varmasti joskus ollut tapahtumassa, jonka päätteeksi on ollut PAKKO saada se jokin kirja tai levy. Kristillisistä kustantajista kesällä tekee jättipotin se, joka ehtii suomentaa ensimmäisenä Floridan tuoreimman herätyksen materiaalia.
Ostoksia tehdessä kannattaa uhrata hetki rukoukselle; Herra, mitä minä oikeasti tarvitsen. Niin, ihmisen pitäisi aina etsiä sitä mitä tarvitsee, ei sitä mitä haluaa.
"Kiitos :) Nyt oon jo paremmalla tuulella, mutta itkin aamupäivällä silmäni punaisiksi."
"Merope, no voihan harmi... :/ tsemppiä sulle, kyllä se opiskelupaikka vielä aukeaa! :)"
"No pöh, sittenhän sulla on vielä toivoa! Mulla on mustaa valkoisella siitä, etten päässyt."
