”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” Tämä Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton yhteisen kampanjan evankeliumi koristaa helsinkiläisiä busseja kesä-heinäkuun vaihteessa. Kiva, että meidän elämänlaadustamme joku näin huolehtii! Suorastaan lähimmäisenrakkautta.

Mainoksesta on pääteltävä, että jumalausko on yhteydessä murehtimiseen ja nautinnottomaan elämään. Tämä taitaa nyt olla sitä tiedettä (mitä nämä ajattelusta vapaat ystävämme tunnetusti arvostavat); ilmeisesti siis ne 79% prosenttia uskonnon ja hyvinvoinnin suhdetta käsittelevistä tutkimuksista, jotka osoittavat uskonnollisen elämäntavan terveydelle eduksi, ovat huijauksia. Helluntailaisena olen kuullut paljon myös todistuspuheenvuoroja: ilmeisesti entiset narkkarit ja rikolliset kuitenkin valhettelivat väittäessään Jeesuksen tehneen heidän elämästään onnellisempaa. Itsekin luulin uskonnollisuuteni seurauksena kokeneeni elämässäni enemmän rakkautta, merkitystä ja mielekkyyttä kuin silloin, kun elin Jumalasta huolimatta.

Millaiseen ”elämästä nauttimiseen” kampanja sitten meitä kehottaa? Humanistiystävämme nimittäin tietänevät, että jumalauskoisetkin syövät hyvää ruokaa, käyvät Särkänniemessä, kuuntelevat musiikkia ja rakastelevat pehmeällä alustalla. Sen sijaan kristittyjen tiedetään usein pidättäytyvän nautinnoista kuten vaikka dokaaminen tai ei-aviollinen seksi. Voisivatko ateistiveljemme vähän tarkentaa tiedotettaan? Minusta nimittäin tuntuisi hassulta, että he satsaisivat rahaa siihen tarkoitukseen, että suomalaiset joisivat ahkerammin ja parittelisivat monimuotoisemmin.

Kristityt julistavat omaa sanomaansa Jeesuksesta uskoen sen vastaanottamisen parantavan ihmisten hyvinvointia niin tämän- kuin tuonpuoleisessakin elämässä. Jos ateistisen elämänkatsomuksen ei sen sijaan voida katsoa johtavan yksilön elämänlaadun paranemiseen nyt tai kuoleman jälkeen, on vaikea nähdä vapaa-ajattelija-humanistien kampanjassa mitään järkeä. Loppupeleissä kyse lieneekin yksinkertaisesti mielenilmauksesta, joka on vain puettu nokkelaan muotoon. Suorasukaisempi ”me inhotaan kirkkoo!” ei toisaalta olisi näyttänyt bussin kyljessä yhtä edustavalta.