Seksuaalisuuden vääristäminen on Jumalan kenties kauneimman luomistyön turmelemista maailman rumimmaksi asiaksi. Se, minkä oli tarkoitus olla miehen ja vaimon välinen ”private party”, on nykyään tarjolla jokaisen tietokoneruudulla maksettujen näyttelijöiden toimesta. Porno on monen suomalaismiehenkin jokapäiväinen leipä, ja nälkä kasvaa syödessä.
2000-luvun alussa elänyt Moon TV teki pornosta vähintään jokamiehen oikeuden esittämällä pornoelokuvia arvioivaa ohjelmaa Pornostara. Pian ei miesten tarvinnut salailla suosikkigenreään tyttöystäviltäkään, kun pornosta tuli normaali puheenaihe ja yhtä positiivinen juttu kuin millaisena Pornostaran reipas juontaja sitä esitteli.
”Pokemon” ei ole seikkaillut kotimikroilla vielä toistakymmentä vuottakaan, kun sen negatiiviset vaikutukset on havaittu jo yhteiskunnallisella tasolla. Vastikään Subbari esitti dokumentin Erotiikka pilasi elämäni. Ohjelma esitteli mm. brittimiehen, jonka addiktio teki hänelle tuskaisaksi elää päivänkin pornotta. Haastateltu psykiatri korosti vieroituksen vaikeutta todeten, että vaikka huumeriippuvaisen keho voidaan saada huumausaineesta tyhjäksi, pornoriippuvaisen aivoihin tatuoidut mielikuvat säilyvät siellä aina.
Seksuaalivääristymien ääriaineksetkin ovat jo suuren yleisön saatavilla. Ulosteilla ilakoitsemista, väkivaltaa tai eläinten kanssa yhtymistä esittävät pornofilmit tarjoavat oman alansa altervativea. Kuitenkin juuri ”peruserotiikan” katselu näyttää tuovan suurimmat ongelmat reaalielämän parisuhteisiin.
Ongelma on uskoviakin yhtä lähellä kuin laajakaista on nopea. Obamalassa toimii porno-ongelmaisille pastoreille tarkoitettu auttava puhelinpalvelu. Myös Suomen helluntaiyhteisössä on kissaa nostettu viimeaikoina pöydälle. Jeesus käski leikkaamaan käden irti ja kaivamaan silmän päästä, mutta ei kai meidän silti tarvitse netin käyttöämme rajoittaa?
"voi ei vieläkin nää mun jutut lukee tääl. kertokaa nyt vaa mitä teille Qluu!!1 :OO"
