Odotan että joku valopää tulee muutaman viestin jälkeen sanomaan tänne että "tehän opetatte lapsillenne satuja Jumalasta"
Ei ole lapsia, mutta Raamatun kertomukset käy kyllä saduista. Itse olen aina pitänyt niistä.
Sitten Topeliuksen satuja ja ehkä näitä kiltimpiä versioita Grimmin saduista.

Jos joskus lapsia hommaan, niin tulen varmaan lukemaan niille juuri noita Topeliuksen satuja. Sivuainefolkloristi kun olen, niin varmasti lapset kuulisivat kaikenmoisia kansansatujakin.

Valikoisin sadut varmaan myös silmälläpitäen sitä, jottei lasten korville kulkeituisi hirveästi niitä satupahasia, joissa esitellään ahtaita nais/mies -rooleja taikka rikas/köyhä -rooleja. Haluaisin kasvattaa lapset nimenomaan erossa semmoisista, jotteivat kasva kieroon.

Grimmin sadut jättäisin suosiolla hyllylle, sillä oma äitini aikoinaan joutui sensuroimaan tekstistä paljon lukiessaan niitä minulle. Ja siltikin ne tuntuivat pienessä keskenkasvuisessa päässäni melko ahdistavilta saduilta.

Grimmin satujen suhteen on varmaan samanlainen sokeus kuin nykyään mangan/animen suhteen. Kaikki piirretyt eivät ole lapsille kuten eivät myöskään kaikki sadut.

Minulle Grimmin sadut ovat aikuisten moraaliopetustarinoita eikä lasten korville kuultavaa - varsinkaan alkuperäiset versiot.

Uskon lukevani kansansatuja ja valikoiden tosiaan Paradigman tavoin.

Onko vanhat suomalaiset hölmölä sadut jäänet kokonaan unholaan?

Olen todella iloinen ettei ole tullut esiin... eräitä mielestäni lapsen mielen pilaavia. Ilmesesti siinä mielessä lasten vanhemmat ovat tietoisia vaaroista...

Harry Potteria luen sitten tuleville lapsille.

Samoin Pikku lordi, salainen puutarha ja pikku prinsessa. Ne on hyviä.

provo: Luen evoluutioteoriaa. /provo.

provo: Luen evoluutioteoriaa. /provo.

;) Atte pisti aika pahan ;D

Tiedät sitten mitä minä luen... ;D

Mulla ei ole vielä lapsia, mutta haluaisin lukea heille omia satujani :-) Eli sellaisia omia päähänpistoja, kokemuksia arkielämästä.

Jotain gnostilaisia tekstejä vois lukea sit joskus ;)
No ehkä ei.

Ikuisia kertomuksia ja Onnen päiviä luettiin lapsille aina iltaisin.

enköhän lukisi lapsilleni sitten joskus tulevaisuudessa ihan niitä vanhoja, hyviksi koettuja satuja joista itsekin pidän :) ei ole yllätys jos minut löytää satukirjan äärestä vielä nykyisinkin. Ehdottomia suosikkejani ovat varsinkin disneyn versiot.

Perhettä ei ole, mutta aina voi visioida. Ehkä valtionvarainministeriön julkaisua "Palkanmuodostuksen seurantaraportti". Tai ehkä nuoren Karl Marxin tuotantoa. Sitten yöllä lapset näkee painajaisia kasvavista yksikkötyökustannuksista ja kammottavan alhaisista nimellispalkoista. Lohdutan niitä puhumalla lempeästi kansainvälisen hintakilpailukyvyn kasvusta. Vaikka isi tietty tietää, ettei tällaisia asioita ole olemassakaan.

Ikuiset kertomukset on kyllä hieno valinta, sitä mullekin luettiin. Joskaan ei satuina. :)

Ateisitien mielestä opettaisin lapsia lukemaan loitsuja satuolennoille ennen ruokailua.

Vakavastiottaen, tuo on hyvä kysymys. Olen nyt tutustunut joihinkin kristillisiin lastenkirjoihin joita en koskaan lapsena saanut lukea. Ikuisia kertomuksia kirjasarjaan on tullut viimeksi tutustuttua ja se vaikuttaa tosi hyvältä ja on itsellenikin avannut uusia näkökulmia Raamatun ymmärtämiseen. Sen sijaan pari muuta lukemaani lasten Raamattua on ollut aika kaukana alkuperäisestä ja lähtee välillä liiaksi sivuraiteille ja on liiaksi hurskaan mielikuvituksen värittämä. Tarkoitan siis tyyliin nasaretilainen puuseppä naputteli nauloja iloisesti pajassaan kun enkelit liihottelivat säihkyvin siivin ympärillä jne. Ikuisia kertomuksia kirjoissa on mainittu mikäli Raamattu ei kerro miten jokin asia tarkalleen oli, ja siinä kohtaa missä vähän maalaillaan asioita teksti erotetaan selvemmin sanatarkasta lainauksesta.

Perinteisistä saduista minulle eivät ole valitettavasti tulleet tutuiksi muut kuin Disneyn versiot niistä. Tämän asian korjaamiseksi haluaisin mieluummin lukea kyseiset sadut lapsille alkuperäisistä kirjoista enkä antaisi katsoa videota ennen kuin satu on ensin luettu. Täytyisi tutkia jos kirjastosta löytyisi vanhoja kunnon satuja. Jonkun hölmöläistarinakirjan luin, mitä muistan luetun omana kouluaikanani.

Narnia kirjasarjan luin vasta kun se elokuva tuli joku vuosi sitten ja kirjasarja oli vähän outo, mutta mielenkiintoinen vastapainona lapsena lukemilleni viisikoille ja muille samanlaisille salapoliisiseikkailuille. En kyllä nähnyt siinä kamalan paljon kristillistä sisältöä paitsi ehkä ensimmäisessä ja viimeisessä osassa voisi jotain siihen viittaavaa havaita jos siitä näkökulmasta lukee. Voisin ohjata lapsia lukemaan siis monipuolisempaa kirjallisuutta etteivät he jumittuisi vain johonkin salapoliisiseikkailuihin niinkuin minun kohdalla kävi. Useimmat näistä kirjoista on kirjoitettu aika saman kaavan mukaan.

Saduissa, kirjoissa ja videoissa saisi olla jotain opettavasita pelkän viihteellisen sisällön lisäksi.

Uudempien lastenkirjojen lukeminen saattaisi olla siinä mielessä sivistävää, että tietää vähän minkälaista ajatusmaailmaa nykyiset lastenkirjat sisältää. On muuten jännä ollut huomata miten lastenkirjojen kirjoittajat tuovat kirjoissaan esille lähinnä vain oman lapsuutensa maailmankuvaa. Minusta oli outoa lukea lapsena vihreä varis sarjan kirjaa missä lapset löntösteli tuohivirsuissa ja ajeltiin rallia häkäpönttöautoilla, mutta vasta nyt ymmärrän että se kai oli kirjoittajan kokemus lapsuudestaan. Nykyisissä lastenkirjoissa on paljon esillä tietokoneet, robotit ja vastaavat tekniset jutut.

Minulle selvisi sekin asia, miksi eräät lapset kutsuivat minua rillirouskuksi. Rillirousku oli muistaakseni poliisi Heinähattu ja Vilttitossu kirjassa. Risto reipas räppääjä kirjat on vielä lukamatta. Uudemmista lastenkirjoista on jäänyt mieleen nimet Tatu ja Patu ja Urpo ja Turpo.

Juice Leskisen Räkä ja Roiskis kirjat on myös klassikkolukemista.

Varmaan sellaisia satuja, joita itsekin kiinnostaa lukea, ettei mene ihan pakkopullaksi. Muumit, Fedja-setä -tarinat ja Erlend Loen Kurt-kirjat vois olla hyviä. Disneyn Lasten kirjakerhon kirjat olivat minusta tylsiä jo lapsena.

En omille lapsilleni, ellen sitten adoptoi, mutta pikkuserkuilleni ehkä. Ikuisia kertomuksia, Popsikkaat lukevat Raamattua... Tolkienilta: Roverrandom ja Hobitti, 8-9 -vuotiaana sitten siirrytään Silmarillioniin :) Lewisilta Narniat ehdottomasti. Pekka Töpöhännät tietysti.

http://www.kolumbus.fi/lenny/ukkotonttu/tontturuno.htm
Tuossa voi lukea tonttusatua jos ei saa unta.

Omia ei ole, eikä mahdollisista tulevista ole tietoa, mutta hoitolapsille olen lukenut ihan kaikenlaista laidasta laitaan, aina riippuen siitä, mitä olen sattunut kirjastosta lainaamaan tai mitä heidän kotoaan sattuu hyllystä löytymään. Mieluiten tietysti luen sellaista, mistä itsekin pidän, mutta pidän kyllä monenlaisista saduista. Luen niitä joskus ihan itsellenikin :)

Mäkin varmasti luen Ikuisia kertomuksia. Äitini on luvannut antaa ne minulle, ja juuri nyt sydämeni itkee verta, sillä neljä osaa on jossakin täällä asunnossa... hukassa, kateissa. :s

Ei ole lapsia, mutta kertoisin luultavasti itsekeksittyjä tarinoita. Olen niitä kertonut kavereillekin iltojen iloksi.

Mitäs puppeja ne oli...

Atte, Jimi ja Tertzi. :DD

Hetken ajattelin, että skreettu ehdotteli mulle jotain puppeja, mutta ei sentään.

Parhaita satuja tulee kun keksii itse ihan väsyneenä. Isä kertoi aina Orava Ollista ja Orava Mollista. Ne meni aina kauppaan ostamaan ruokaa.

Pikku Prinssi ja kansansadut ainaski ois aika ehottomia.

siskon tytölle mie luen rasmusta kun se tykkää siit =)