Mitä mieltä olet siitä, että uskomattomat vanhemmat kastattavat lapsensa, vain tavan vuoksi tai tekosyynä ryyppäjäisten pitämiselle?

Ainahan on hyvä, että lasta siunataan, mutta luterilaisessa seurakunnassa opetetaan, että lapsi saa Pyhän Hengen kasteen kautta. Mun kysymys on, että kun lapset kasvaa, niin mihin se Pyhä Henki katoaa heidän elämästään? Miks heillä ei ole mitään tietoa, että Jumalan Henki on asunut heissä, tai on edelleen?
Ei he edes tiedä, että Jumalan Henki on heissä asunut, tai asuu edelleen. Tämä opetus ei mielestäni kestä pienintäkään kritiikkiä, eikä toimi Raamatun valossa.
Mutta lapsen siunaaminen on aina hyvä juttu. Oli se sitten vanhemmille tekosyy ryypätä tai mitä tahansa.

Jotkut luulevat, että kun on kastettu saa elää kuin sika pellossa ja silti on pelastunut.

Se on ehdottomasti väärin. Olikohan Hebrealais kirjeessä joku semmoinen kohta missä sanotaan, että jos me tahallamme elämme synnissä, niin edes Jeesuksen veri ei voi meitä enään puhdistaa. Jos me siis elämme huoletonta syntielämää, niin todennäköisesti meille voi käydä huonosti Jumalan kasvojen edessä. Sen takia meidän tulee pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaan ja joka päivä kantaa sitä meidän ristiämme, sekä pyrkiä eroon meidän synneistämme ja vääristä teoistamme, kuten Raamattukin opettaa.

Miksi siis kastaa lasta? No tuon perusteella sinulla on reformoitu kastekäsitys, mikä on lähinnä presbyteereillä, jotka kastavat lapsia.
Oikeastaan mikä on perisynti? Onko se sitä, että olemme jo valmiiksi syntisiä kun synnymme? Eli jos meissä on syntiä jo syntyessämme, niin onko syntiä ylipäätään syntyä? Jos meissä on syntyessämme anteeksi antamatonta perintönä saatua syntiä, joka sitten kasteessa pestään pois, niin silloin kastamaton lapsi ennen kastetta kuollessaan on kadotettu. Silloinhan lapsen kadotukseen joutuminen on kiinni siitä, etteivät ihmiset vieneet lasta kasteelle. Vai onko perisynti ihmisen turmeltuneen luonnon tähden oleva taipumus tehdä syntiä sitten kun hän ymmärtää mikä on väärin tai oikein? Synnymmekö me syntisinä?

Minulla on 3 lasta, joista 2 on kastettuja. Kolmannen kohdalla rukoilin, että onko oikeesti Jumalan tahto, että kastamme tämän lapsen ja sanoin, että jos ei ole, niin anna tulla joku este. Ei löydetty sit kummeja, joten jäi kastamatta.
En kuitenkaan tuomitse lapsikastetta, koska mulla ei ole siitä varmuutta, enkä usko, että mun tai muidenkaan Raamatun tulkitseminen auttaa asiaan yhtään. Jumala ilmoittaa kyllä meille itse, mikä on oikein ja mikä väärin, mikäli vain osataan luopua omista mielipiteistä, eikä uskota vain sitä, mitä meidän seurakunnat tai meidän oma järki sanoo.

Perisynti on peräisin Aadamista. Uudessa Testamentissa kerrotaan, että Aatami edusti kaikkia ihmisiä ja koska hän lankesi, on kaikki hänen kauttaan langenneita ja syntisiä, mutta aivan kuten yhden kautta tapahtui lankeemus, niin myös yhden kautta tapahtuu pelastus.

Syntyminen ei ole syntiä, koska Jumala itse käski meitä lisääntymään. Jumala on Pyhä, eikä tahdo että me tekisimme syntiä, joten lisääntyminen ei ole syntiä.

Perisynti on meissä aina tämän elämän aikana. Se on meidän lihassamme, emmekä pääse siitä eroon, kuin vasta sitten, kun Jumala antaa meille uuden ruumiin, eli ylösnousemuksen ruumiin.
Lapsen kohdalla toimii armo. Ei siihen tartteta mitään vettä tai rukousta. Jos me saadaan meidän synnit anteeksi, vaikka jokainen meistä edelleen rikkoo Jumalan lapsina Jumalaa vastaan tekemällä syntiä, niin kuinka paljon enemmän armo toimii lapsien kohdalla, jotka eivät ole syntiä tehneet, vaikka he Aatamin kautta syntisiä ovatkin?
Jumala ei turhaan tehnyt lapsesta avutonta!

Ympärileikkaus ei ollut kuitenkaan avain pelastukseen. Vaan Jumalaan uskominen. Ympärileikattuja kuninkaita oli aikamoinen lista, jotka tekivät sitä mikä oli pahaa Jumalan silmissä. Toiset tekivät parannuksen, kuten Manasse.

Totta. Nyt lähinnä tarkoitinkin sitä, että mun mielestä on todella väärin verrata ympärileikkausta ja kastetta toisiinsa, koska ne ei liity millään tapaa toisiinsa.

Toivottavasti onnistuin vastaamaan edes johonkin :)

Mun kysymys on, että kun lapset kasvaa, niin mihin se Pyhä Henki katoaa heidän elämästään? Miks heillä ei ole mitään tietoa, että Jumalan Henki on asunut heissä, tai on edelleen?

Mahdollisesti kaste ei ole sitä mitä luterilaiset sen sanovat olevan. Tai sitten "kaikki" vauvana kastetut ensin kuolevat uudestaan hengellisesti, jotta voivat sitten tuhlaaja poikana palata Jeesuksen luo ja vedota kasteeseen. Itse uskon siihen, että kun ihminen on kerran uudestisyntynyt, siis pelastunut ihan oikeasti ja varmasti, niin Jumala ei työtään kesken jätä, vaan vie ihmisen perille loppuun asti. Tietysti uskova voi langeta katkerastikin.

Mutta lapsen siunaaminen on aina hyvä juttu. Oli se sitten vanhemmille tekosyy ryypätä tai mitä tahansa.

Tämä on täyttä totta.

Tämä valtion kirkko systeemi on juuri tämä ongelma, jossa lähes kaikki kastetaan ja sitten liberaaleimmassa tapauksissa ihmisille sanotaan vain että kasteen armo kantaa, vaikka tekisit mitä. Toisin sanoen synnit julistetaan anteeksi ilman, että ihminen joutuu tekemään parannusta.

En kuitenkaan tuomitse lapsikastetta, koska mulla ei ole siitä varmuutta, enkä usko, että mun tai muidenkaan Raamatun tulkitseminen auttaa asiaan yhtään. Jumala ilmoittaa kyllä meille itse, mikä on oikein ja mikä väärin, mikäli vain osataan luopua omista mielipiteistä, eikä uskota vain sitä, mitä meidän seurakunnat tai meidän oma järki sanoo.

Kaste ei ole pelastuskysymys, mutta kaste kuuluu kuitenkin osaksi pelastusta. En patista ketään väkisin käymään kasteella, jos ei välttämättä halua. Kyllä minulla on kavereita, jotka eivät ole käyneet kasteella uskoontulon jälkeen, koska katsovat lapsikasteen riittävän. Itse kävin kasteella koska en laske vauvana tehtyä kastetta kasteeksi.

Muistan, että eräs luterilainen sanoi kerran, että vauvat ovat niin täynnä syntiä, että ne pitää kastaa. Siksi tuo "perisynti" sanan sisältö vähän tässä hämääkin. Se kenen synnit eivät ole annettu anteeksi, ei ole pelastunut. Jos vauva on syntinen syntyessään ja kuoleen ennen kastetta, niin silloin hän kuolee synneissään. Mikäli perisynti tarkoittaa tuota. Mutta, jos perisynti tarkoittaa sitä, että synnymme turmeltuneeseen lihaan, jolla on siis se ponteniaali tehdä syntiä, niin silloin ei kastetta tarvita vauvojen kohdalla. Ja synti saastuttaa vasta silloin kun ihminen ymmärtää oikean ja väärän, Jumalan tahdon ja sen koska ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Siksi jokainen tarvitsee Jeesuksen pelastuakseen, mutta vauvat ovat pelastettuja. Sillä jos kaste on edellytys vauvojen pelastumiselle, niin silloin kasteesta tulee ihmisten teko, koska silloin pelastuminen on ihmisestä kiinni. Monessa ja taas monessa luterilaisessa kasteen puolustus, siis vauvakasteen puolustus, kirjoituksessa vedotaan, että jos vauvoja ei tarvitse kastaa, niin ihmiset riistävät vauvalta pelastuksen. Jos ihminen pystyy riistämään vauvalta pelastuksen, niin silloin luterilainen kastekin on ihmisen teko.

Kiitokset KokoDinolle tuosta selvityksestä.

Suurin ongelma näissä kastekeskusteluissa on se, että uudelleenkastajat vetoavat aina Raamattuun, vaikka heillä ei ole oikeutta sitä tehdä, koska Raamattu on ennen kaikkea Kirkon kirja. Raamattu on sen Kirkon kirja, joka vuonna 313 sai keisari Konstantinuksen mielisuosion osakseen, ja juuri sitä Kirkkoa uudelleenkastajat kutsuvat rappion ja turmeluksen kirkoksi, porttokirkoksi ja ties miksi. Mikäpä siinä, kutsukaa miksi tahdotte, mutta muistakaa, että Raamattu kuuluu meille. Se ei ole teikäläisten kirja. Hankkikaa tai kirjoittakaa oma pyhä kirjanne älkääkä meiltä varastako.

Teikäläisten asenteessa on samaa pöyhkeyttä, joka vaivaa ateisteja, kun he häpäisevät kristillisiä perinteitä omimalla niitä itselleen. Esimerkiksi Suvivirsi on raiskattu "uskonnollisesti neutraalilla" sanoituksella. Jumalankieltäjät, tehkää omat laulunne ja perinteenne älkääkä meiltä varastako!

Suurin ongelma näissä kastekeskusteluissa on se, että uudelleenkastajat vetoavat aina Raamattuun, vaikka heillä ei ole oikeutta sitä tehdä, koska Raamattu on ennen kaikkea Kirkon kirja.

Käsitellään tämä uudelleenkastajat termi. Lapsikaste ei ole kaste, joten mitään uudelleenkastamista ei tapahdu. Sen sijaan väkisinkastajat, eli luterilaiset ja katoliset ovat todellisen raamatullisen kasteen vastustajia.
Raamattu ei ole kenenkään kirkon eikä kirkkokunnan omaisuutta. Katolinen kirkko ei omista mitään yksinoikeutta Raamattuun eikä sen tulkintaan.

Raamattu on sen Kirkon kirja, joka vuonna 313 sai keisari Konstantinuksen mielisuosion osakseen, ja juuri sitä Kirkkoa uudelleenkastajat kutsuvat rappion ja turmeluksen kirkoksi, porttokirkoksi ja ties miksi. Mikäpä siinä, kutsukaa miksi tahdotte, mutta muistakaa, että Raamattu kuuluu meille. Se ei ole teikäläisten kirja. Hankkikaa tai kirjoittakaa oma pyhä kirjanne älkääkä meiltä varastako.

Katolinen kirkko ei ole edes kristillinen kirkko. Paavi ei ole Jumalan sijainen eikä mikään auktoriteetti hengellisissä asioissa. Paavi ei ole välimies ihmisten ja Jumalan välissä. Neitsyt Maria oli syntinen ihminen siinä missä sinä ja minä.

Teikäläisten asenteessa on samaa pöyhkeyttä, joka vaivaa ateisteja, kun he häpäisevät kristillisiä perinteitä omimalla niitä itselleen.

Katolinen kirkko taasen varasti pakanoilta ja noidilta heidän juhlapyhänsä ja muutti ne "kristillisiksi", esim. joulu. Se siitä varastelemisista.
Kuten jo aiemmin sanottua Raamattu on kaikkien maailman ihmisten omaisuutta ei kenenkään kirkon.

Suvivirrestä on vaikea sanoa mitään, kun sitä ei tunne.

Muutama sana pakanoilta varastamisesta, josta nimimerkki ristokallio edellisessä viestissään mainitsee.

On muistettava, että kristinusko on lopullinen totuus, täydellinen ja korkein maailmanselitys. Koska pakanat elävät samassa maailmassa kuin kristityt, tässä yhden ainoan Jumalan luomassa maailmassa, ovat hekin osallisia lopullisesta totuudesta yleisen ilmoituksen kautta. Ovathan näet pakanatkin Jumalan kuvaksi luotuja ja siis heijastavat Jumalan kunniaa. Totta kai pakanoiden tieto on vajavaista ja perisynnin vääristämää eikä heillä ole toivoa pelastuksesta, mutta siitä huolimatta heidän uskonnolliset tapansa ja perinteensä ovat varma merkki heidän epätoivoisesta kaipuustaan luojansa puoleen.

Nyt kun Kristus on tuonut valon maailmaan, on vain oikein ja kohtuullista, että pakanoiden juhlat kristillistetään. Pimeyden tilalle on tullut valo. Yleisen ilmoituksen rinnalle on tullut erityinen ilmoitus. Se ei ole varastamista, vaan pikemminkin täydellistämistä, täyttämistä. Totisesti: se on täytetty!

Käytännöllisesti katsoen se on myös evankeliumin levittämisen kannalta toimiva strategia. Se on sopeutumista ympäröivään kulttuuriin uskon ydinasioista tinkimättä, eräänlaista kontekstuaalista teologiaa. Ennen kaikkea se on kuitenkin sielujen voittamista Kristukselle, ja se puolestaan on asia, jonka rinnalla kaikki muu on pikkumaista puuhastelua ja säälittävää räpellystä, sanalla sanoen yhdentekevää ja tarpeetonta.

Muilta osin ristokallion perusteluja vajaaseen kommenttiin ei ole syytä vastata. Totean vain, että minä olen oikeassa ja ristokallio väärässä. En kuitenkaan aio perustella sen enempää, koska ristokalliokaan ei perustellut.

On muistettava, että kristinusko on lopullinen totuus, täydellinen ja korkein maailmanselitys. Koska pakanat elävät samassa maailmassa kuin kristityt, tässä yhden ainoan Jumalan luomassa maailmassa, ovat hekin osallisia lopullisesta totuudesta yleisen ilmoituksen kautta. Ovathan näet pakanatkin Jumalan kuvaksi luotuja ja siis heijastavat Jumalan kunniaa. Totta kai pakanoiden tieto on vajavaista ja perisynnin vääristämää eikä heillä ole toivoa pelastuksesta, mutta siitä huolimatta heidän uskonnolliset tapansa ja perinteensä ovat varma merkki heidän epätoivoisesta kaipuustaan luojansa puoleen.

Joulua on vietetty ennen kristinuskon aikaa. Enkä perustele.

Nyt kun Kristus on tuonut valon maailmaan, on vain oikein ja kohtuullista, että pakanoiden juhlat kristillistetään.

Tuota ei löydy Raamatusta. Jeesus ei syntynyt jouluna, eikä Johannes juhannuksena. Ei ole mitään syytä viettää Kristuksen syntymäjuhlaa sinä ajankohtana jolloin Hän ei syntynyt. Moniakaan pakanoiden kristillistettyjä juhlia ei oikeasti olla riisuttu pois pakanuudesta. Joulukuusi on monen, jopa kristityn kotona sekä kirkoissa. Pääsiäisenä löytyvät maalatut munat ja tiput ja jänekset kristillisista kodeista.
Oikeastaan lapsena kastettu, joka ei ole uudestisyntynyt ei ole kristitty. Tavat ja traditiot eivät ei tee kenestäkään kristittyä.

Käytännöllisesti katsoen se on myös evankeliumin levittämisen kannalta toimiva strategia. Se on sopeutumista ympäröivään kulttuuriin uskon ydinasioista tinkimättä, eräänlaista kontekstuaalista teologiaa. Ennen kaikkea se on kuitenkin sielujen voittamista Kristukselle, ja se puolestaan on asia, jonka rinnalla kaikki muu on pikkumaista puuhastelua ja säälittävää räpellystä, sanalla sanoen yhdentekevää ja tarpeetonta.

Eikös evankeliumilla pitänyt olla muuttava voima? Ei enää maalailla munia ja tanssita kuusen ympärillä. Jeremian kirjasta se joulukuusikin löytyy ja vieläpä hyvin kielteisessä valossa.

Muilta osin ristokallion perusteluja vajaaseen kommenttiin ei ole syytä vastata.

Eipä niin. Paavi ei ole välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, vaan Jeesus Kristus, näin sanoo Raamattu.

Totean vain, että minä olen oikeassa ja ristokallio väärässä.

Missä asiassa? Siinäkö, että Paavi on vain ihminen eikä mikään Jumalan sijainen? Tässä en taida olla väärässä. Enkä myöskään siinä, että Raamattu ei ole katolisen kirjon yksiyisomaisuutta eikä katolinen kirkko omista yksinoikeutta Raamatun tulkintaan. Olen oikeassa tässäkin. Pelastukseen ei tarvita katolisen kirkon jäsenyyttä, kuten katolinen kirkko opettaa.

En kuitenkaan aio perustella sen enempää, koska ristokalliokaan ei perustellut.

Suurin ongelma näissä kastekeskusteluissa on se, että uudelleenkastajat vetoavat aina Raamattuun, vaikka heillä ei ole oikeutta sitä tehdä, koska Raamattu on ennen kaikkea Kirkon kirja. Raamattu on sen Kirkon kirja, joka vuonna 313 sai keisari Konstantinuksen mielisuosion osakseen, ja juuri sitä Kirkkoa uudelleenkastajat kutsuvat rappion ja turmeluksen kirkoksi, porttokirkoksi ja ties miksi. Mikäpä siinä, kutsukaa miksi tahdotte, mutta muistakaa, että Raamattu kuuluu meille. Se ei ole teikäläisten kirja. Hankkikaa tai kirjoittakaa oma pyhä kirjanne älkääkä meiltä varastako.

Nyt olet kyllä kaveri heikoilla jäillä ja toivon, että vitsillä heitit tuon!!! Raamattu ei ole yhdenkään kirkon tai vastaavan kirja, vaan se on Jumalan kirja kaikille ihmisille!
Ei alkuseurakunnatkaan olleet kirkkoja, tai mitään vastaavia. Ne olivat sen tietyn paikkakunnan kristityt, eikä mikään maallinen maja, kuten luterilainen, helluntailainen, katolilainen tai vastaavat.

Jos tuommoista sontaa opetat, niin Jeesuksen Kristuksen nimessä vaikene! Et tiedä mitä puhut juuri.

Nyt olet kyllä kaveri heikoilla jäillä ja toivon, että vitsillä heitit tuon!!! Raamattu ei ole yhdenkään kirkon tai vastaavan kirja, vaan se on Jumalan kirja kaikille ihmisille!

Olisi itsekin pitänyt lukea tyypin nimimerkki enne vastaamista...