Mä tykkään liikkua luonnossa ja mun mielestä vaeltaminen on ehkä yks parhain tapa viettää loma ja tuulettaa ajatuksia, vaikka hyvin harvoin tulee mahdollisuus lähteä..Omakohtainen pisin vaellukseni oli 12 päivää nepalissa himalajan juurella. se oli ehkä yks elämäni hienoimpia kokemuksia. ympäröivät vuoret, metsät ja kaikki muu oli tosi puhuttelevaa. ohueen ilmaan tottuminen vei aikansa..sai tuntea itsensä tosi pieneks, ja luojan tosi suureks. hullun rankkaa se kyllä oli, tuli kavuttua ja laskeuduttua aikamoisia matkoja, mutta itsensä ylittäminen kannatti! voisin lähteä koska vaan uudestaan tuonne suunnalle vaeltamaan.

toisinaan itse havahdun siihen, kuinka vähän sitä osaan arvostaa suomen puhdasta ja älyttömän kaunista luontoa. pitääkin varmaan lähteä lenkille ihastelemaan sateen jälkeistä metsää :)

ainiin kiwi, kun oot reissusi tehnyt niin tuu ihmeessä jakamaan kokemuksiasi tänne! :) toi uuden-seelannin luonto ois takuulla myös kokemisen arvoinen.

Wau! Hiukan kuulostaa upealta toi sun reissu. Mä aattelin aloittaa vähän vaatimattomammin, ja tehdä esim. Keplerin reitin ekalla kertaa (http://tramper.co.nz/?view=object&id=248). Sekin on kuitenkin medium, eli varmasti ihan tarpeeksi haastava.

Nilkan korkuiset goretexit varmaan sopivat kengiksi? Ovat meinaan jo broken in, viime talven menin niillä kun oli niin märkää. Mutta en ostaessa kiinnittänyt huomiota siihen oliko ne nyt sitten aidot vaelluskengät, vedenpitävyys kun oli tärkeämpää.

On tullu kuljettua. Noin kymmenkunta reissua olen tehnyt Lapissa. UKK:n kansallispuistossa ja käsivarressa ja ym tullu pörräiltyä semmosia noin viikon reissuja. Normaalisti syksyllä, mutta kerran sitä hiihtovaellustakin on tullu kokeiltua:)

Sapuskana on yleensä pastan ja riisin erilaisia valmiiksi kuivattuja versioita ja jauhelihan kuivaaminen ei ole mitenkään erityisen vaikeaa. Normaalisti en ole kauhea perso makealle, mutta suklaa maistuu aina noilla reissuilla normaalia paremmin:) Kaikki kuivana mukaan, että paino ei karkaa ihan käsistä pitkällä reissulla.

Onko sun tarkoitus yöpyä teltassa vai missä? Millä kannat tavarat jne. Uuden Seelannin maasto on mulle aika vierasta. Varusteihin pätee sellainen, että halvalla harvoin hyvää saa. Ainakin jos maasto on vähänkään kivikkoista niin pitkävartinen ja mahdollisimman jäykkä ja paksupohjainen vaelluskenkä on paras, koska se tukee nilkkaa. Samanlainen kenkä on myös kosteassa maastossa paras, koska matalavartisessa vesi tirahtaa heti nilkan juuresta sisään. Tälläisilla on tullu samoiltua viimiset reissut.

En lähtis kyllä yksin ikinä vaeltamaan. Vähä hirvittäs tilanne, että nilkka esimerkiksi katkeaisi erämaassa tai vastaavaa. Varsinkaan jos koko touhu on uuden opettelua. Itse olen tehnyt kaikki reissut aina saman henkilön kanssa.

Ehkä kiwi nappaa sieltä jonku hyvän oppaan mukaansa ;) miten jauhelihaa ees kuivataan?

Se ensin kypsennetään keittämällä ja sitten levitetään leivinpaperin päälle ja laitetaan uuniin 50 asteelle noin 12-18 tunniksi määrästä riippuen. Siitä tulee semmoista hiekan kaltaista kuivatuksen jälkeen ja paino tippuu murto-osaa alkuperäisestä. Uudelleen veteen lisättäessä turpoaa normaaliin kokoonsa ja maku ei kärsi yhtään:)

No siis yksinhän noilla reiteillä ei koskaan voi olla. Suosituimmilla vaelluksilla on porrastetut lähdöt kuin hiihtokisoissa ikään, jottei meno menisi ihan hurjaksi, ja muutenkin paikka pitää varata etukäteen. Yöpyminen tapahtuu mökeissä, ja siellä osataan odottaa, eli matkan varrelle kadonneita osataan lähteä etsimään. Mutta "yksin" siellä voi olla, eli ei tarvitse olla kimpassa kenenkään kanssa, jos ei halua.

35 litrainen pikkurinkka mulla on, tosi hyvä kantaa. Että ehkä sillä, mahdollisimman kevyet kantamukset mukaan tietty. Ja ne mun kengät on kyllä ihan järkyn hyvät (ja sillä hinnalla saa ollakin!), eli ne varmaan sitten jalkaan.

Okei jauhelihaan. Oon semmosta syöny kyllä vuos sitte ku oltiin luokan kanssa pari päivää huiskimassa metikössä :) hyvää oli ihan.

Vähänkö oikeesti kiwi tulisin mukaa jos pääsis. Siellä on varmaa aika hyvät seudut leikkiä hobittia.

Niin se semmonen matka. Itellä on vähä erilainen käsitys vaeltamisesta, mutta ei se mitään:)

No kyllä mäkin tekisin hiukka erilaisen reissun jos vaan voisin... Ja semmoisen otetaan kartta ja mennään -vaelluksen tekisinkin kaverin kanssa. Mutta Seelannin luontoa suojellaan erittäin tarkasti, reiteiltä ei saa poiketa (se on lisäksi yleensä hengenvaarallista kolmena vuodenaikana) ja turisteja nyt vaan on kaikkialla. Mut ei se mitään, valitsee vähän vähemmän suositun trekin, ja ei mee ihan keskikesällä niin todennäköisesti vältyy saksalaisten ja amerikkalaisten ja japanilaisten turistien "Ooooh! Aaaaah!" -huudoilta.

Nekku, mukaan vaan ;). Mä haluan tommoisen vaelluksen lisäksi myös kiivetä Mt Doomille!

Niin just semmosta meinkiä siellä.. Lapissa on kans paljon saksalaisia ja varsinkin japanilaisia turisteja. Ne kuitenkin pysyttelee lähialueen reiteillä missä on valmiita polkuja. Erämaahan kun painaa, niin saa olla aina rauhassa porojen kanssa:)

se mahtaa kiwi vähän maksaa? :s mulla on koulua kyllä syksyllä. ja ite aiheeseen voisin sanoa, että HALUISIN kyllä vaeltaa mutta vielä ei oo tullu sopivaa tilaisuutta vastaan.

Mulla on ollu suunnitelmissa jo pidemmän aikaa tuo vaeltaminen, ja ikävä kyllä se on toistaseksi vielä suunnitelmavaiheelle jäänyt. Tänä kesänä kuitenkin trangia tuli hankittua, eli askel toteuttamiseen jo sentään :)

Mua vaelluksessa lähinnä mietityttää tuo ruokapuoli. Mitä ja kuinka paljon kaikkea pitäisi esim. viikon vaellukselle ottaa? Ja siten kuitenkin, ettei nälkään kuole.

Maanantaina lähden koulun puolesta mettäleirille viideks päiväks, muttei sitä voi verrata vaeltamiseen sillä tavoin. Mutta jos joku osaa linkittää jonkun erittäin valaisevan sivuston vaeltamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, niin olen kovasti hyvilläni.

Hei. Eikö olisi ihan järkevää käydä koittamassa noilla varusteilla vaikka Lapissa tai Norjassa ennen kuin lähtee toiselle puolelle maapalloa.

Hei vaan. Vastaus kysymykseesi on ei, sillä Uusi-Seelanti on kotini taas 1.9. alkaen. Eli en ole lähdössä sinne pelkästään vaeltamaan, vaan nyt vain vihdoinkin tulee tilaisuus siihenkin.

okei.. Siistiä no hyvää matkaa sinne vain. Sun pitää otta sit siellä luonnosta kaikki irti!

Harrastan vaellusta mieheni ja kavereiden kanssa. Viimeisimmät reissumme olivat häämatka Lemmenjoen kansallispuistossa pari kesää sitten (meloen ja vaeltaen yht. n. 60 km), Saanan valloitus (ei matkana pitkä, yht. 10-20 km, mutta huh miten rankka [outo maasto, lue:rakassa tarpominen ja liukastelu, plus rinkka selässä huipulle, mitä en suosittele]) viime kesänä ja lyhyitä päivän-parin reissuja on tehty Etelä-Suomen kansallispuistoissa. Ensi kesälle suunnitelmissa melonta/vaellus/kalastusreissu Karhunkierroksen maisemiin. Jossain vaiheessa olisi kieltämättä hienoa mennä ulkomaillekin, mutta onhan tässä kotimaassakin vielä ihmeteltävää...Itä-Suomeen mennään ihan ehdottomasti jossain vaiheessa (veri vetää kotiin päin).

Mukavaa ja rentouttavaa se on. Aina unohtuu arki ja sellaiset asiat mitä arjessa pohtii ja pyörittelee. Lisäksi tykkään aivan tosi paljon tehdä ruokaa trangialla, nukkua (ja erityisesti herätä!) teltassa, kulkea ilman minuuttiaikataulua jne. Puolisonkin kanssa parhaat hetket on olleet kyllä vaelluksilla, kun molemmat on olleet rentoutuneita arjen paineista ja aikaa yllin kyllin vain toiselle. Tähän lisäksi vielä uusi ympäristö ja upeat maisemat, niin parempaa häämatkaa emme olisi voineet saada.

Yleensä ruokana kaupan tai Partiovarusteen pussiruokia (kerran tai kaksi kokeiltu kuivatusta itse), Lämmintä kuppia, näkkäriä, Koskenlaskijaa, myslipatukoita...tietysti teet ja kahvit kekseineen, rusinoita ja pähkinöitä jne. Purkit ja purnukat on pannassa painon takia. Ekalle/tokalle päivälle on otettu joskus jotain herkkuekstraa, joka pilaantuisi helposti pitemmällä matkalla, kuten makkaraa tai perunoita.

Kyllä sen Saanan kokemuksen jälkeen liputan pidempivartisia kenkiä kuin nilkkaan ulottuvia. Olisi olleet niin hyvät niillä niljanteisilla, terävillä kivillä (rinkka selässä) hyppiessä, nilkat olisi kiittäneet kyllä.

Mulla tuli sellainen vinkki mieleen, että kannattaa tosiaan käydä tavarat läpi useasti ja miettiä, mikä on ihan pakollista ottaa mukaan. Netissä on monilla sivuilla esimerkkipakkauksia eri pituisille matkoille, tosin niissäkin on yleensä aina jotain turhaa. Mulla usein varsinkin aluksi tuli liian paljon vaatetta (tai olisi tullut, ellei mies jossain vaiheessa olisi sanonut, että tota sä nyt et ainakaan tarvii. Sitten olen ennen reissua paiseessa että tuleeko mun kylmä tms, ja kas, tavaraa onkin juuri sopiva määrä.) Mökissä yöpyessä tarvii tietysti vielä vähemmän kuin teltassa.

Hyvää matkaa, Kiwi! Uusi-Seelanti on yksi munkin unelmakäyntipaikoista. Ja sä pääset sinne asumaan...*kade* Menetkö esim. vaihtoon vai ostatko vain menolipun ja katsot mitä tapahtuu?

aamu, noniin siellä on kans oivallettu vaeltamisen hienot puolet:) Ite rupesin liputtamaan kans pitkävartisten jälkeen ihan tosissaan kun kävin Ropin ympäristössä. Siellä oli välillä satoja metrejä sellaista kivikkoa, että piti hypellä kiveltä kivelle 25 kg.n rinkka selässä:) Silloin oli jo Jollyn pitkät ja todella jäykät kengät jalassa. Rupesin nekin vaan tuntuu löysältä siinä maastossa. Saappailla tai lyhytvartisilla ois varmaan nilkka katkennut moneen kertaa sillä reissuilla.

Karhunkierroksella ei oikein päässy vaeltamisen makuun. Tiedätkö valmiiksi rampatut polut ja ihmisiä näki koko ajan..

Aamu, palailen vanhoille kotikulmille, eli olin siellä jo lukion jälkeen (2002-3). Tällä kertaa on 12 kk työviisumi (jonka jokainen alle 30-v lapseton suomalainen voi saada kerran elämässä, vink vink!), ja katsotaan mitä tapahtuu. Kämppä alkaa olla plakkarissa, ja työtä katsotaan sitten paikan päällä. Ja niitä vaelluksia kanssa, kysyn paikallisilta sittn vinkkejä. Tämmöisiä maisemia kun löytyy jo ihan tulevasta kotikaupungista: http://images.jungleboffin.com/image.php?h=300&src=/images/ferns/12.jpg

Kiwi: Eiiii ollenkaan paha :D
Kustaa: Joo hiukan epäilyttää kyllä ne ihmismassat, yritetään kyllä vähän katsoa sellainen aika ettei ihan hulluin ryysis olisi. Ja osa matkasta kun melotaan, niin jospa siellä joella ei olisi ihan niin järjettömästi populaa :) Sinänsä tottunut kyllä puhkitallattuihin polkuihin täällä eteläisessä Suomessa. Pitää vaan huomioda asenteessa.
Kyllä, vaellus on parasta!

Vaeltamaan haluaisin jonnekin Lappiin. Jokin viikon lenkki olisi jees. Vaan kun ei ole rahaa eikä aikaa toteuttaa sitä. Varmaan kuitenkin sitten joskus voin.

Oih, Karhunkierroksella on vaan jotenkin upeaa. En ole kuin kulkenut pikkupätkiä siellä ja melonut reitin vierellä monessa kohti, mutta on se vaan upea reitti mun mielestä :) Rukan lähistöllä saa sitten HIEMAN kiipeillä, en minä sitä rinkka seläss pystyisi, kun vaaralta toiselle pitäisi nousta.

Ne Rukan rinteet muakin hirvittää. Mieskin kun oli siellä kesällä 2004 sanoi sekin että ne on rankat vaikka sillä on lievästi (lue: noin kymmenen kertaa) parempi kunto kuin mulla :P No, onhan tässä vielä vajaa vuosi aikaa tehdä jalkakyykkyjä ja porrastreenejä...huh...

Nyt on jo katsottu alustavasti sopiva melontapätkä ja valkattu kanootti menovempeleeksi. Pitää vielä viikonloppuna kaivaa kartta kätköistään ja kattoa miten se melontapätkä koko matkaan suhteutuu. Oikeastihan mä aloitan suunnittelun vasta perjantaina, kun sitä ennen on vielä sivuaineen pääsykoe (eikä mies edesauta mun keskittymistä lainkaan, vihjailee mokoma jo Haltin huiputusta kesälle 2010).

äh, toistoa...melontapätkä melontapätkä...

Oi että olis kyllä hienoo päästä Lapin maisemiin taas vaeltaan, vaikka pariks viikoks sinne luontoon. Ylläksellä kävin viime syksynä, ja sitä ennen olen seurakunnan porukan kanssa kulkenut Hetta-Pallas reitin. Oli kyllä hieno reitti se, viidessä päivässä mentiin. Haluais vaeltaa joskus Saanalta Haltille...ja pohjois Norjassakin ois hienoo vaeltaa joskus. Se vaan tuntuu käytännössä olevan vaikeempaa toteuttaa noita vaellushaaveita, johtuen just rahan ja tai ajan puutteesta, tällä hetkellä mulla ehkä eniten seuran puutteesta, ei ole nyt ketään kuka ehtisi tai haluaisi lähteä mun kanssa reissuun...