Tästä olen täysin samaa mieltä, mutta eipä ole pelkästään rockgospelissa tapahtuva ongelma, vaan ihan jokaisessa musiikkityylissä. En tajua, miks pitää perustaa gospelbändi, jos tarkoituksena ei ole mennä ja evankelioida, tai ylistää Jumalaa? Miksi ihmiset ei tajua sitä, että Jumala EI jaa kunniaansa meidän kanssa. Ei edes 0.1% verran.

Tarkoittaako tämä sitä, ettei ihmisiä tule uskoon gospelrock tai rockgospelin tai niiden keikkojen kautta?

Ei tarkoita. Jumala toimii ihmisten virheistä huolimatta. Jumala ei koskaan kompastu meidän virheisiin.

Ei tarkoita. Jumala toimii ihmisten virheistä huolimatta. Jumala ei koskaan kompastu meidän virheisiin.

Entä silloin kun ei tiedä mistä lauletaan?

Gospel -bändien sanoitusten taso... Onhan se heikkoa, ja mikäli sanomaa ei ole "tyhmennetty" tarpeeksi niin ainakin osa uskovaisista älähtää kovasti ja julistaa ettei bändi ole gospelia.

Onhan se heikkoa, ja mikäli sanomaa ei ole "tyhmennetty" tarpeeksi niin ainakin osa uskovaisista älähtää kovasti ja julistaa ettei bändi ole gospelia.

Aah, nyt sinä provoat. Minä syön täällä jogurttia ja provosoidun.

Enpäs juuri gospelia kuuntele. Miksiköhän edes kommentoin.

Voisin kuvitella, että "gospelyleisön" sallima liikkumatila on sanoitusten kohdalla aikas kapea. Pitäisi vielä olla julistavaa. Tehdäpä siinä sitten jotain omaperäistä yhdestä aihepiiristä, johon pitäisi aina mahduttaa tietty sanoma. Kuinka monella eri tavalla voi tosiaan sanoa, että kyllä Jumala rakastaa ja Kristus sovittaa synnit. No voi kai periaatteessa melko monella, mutta tasoa laskee mahdollisesti sanottavan (tai oikeastaan sanoittajan) rajallisuus...yritetään tiivistää koko kristillinen elämänkatsomus tai käsittämättömän hieno Jumala muutaman minuutin pituiseksi ralliksi - muuttuu väkisinkin aika kliseiseksi koko touhu jossain vaiheessa. Kaikki on jo sanottu, mitä voi aiheesta sanoa.

Sanoma voi toki olla hyvä, vaikka se tuodaan jotenkin kliseisellä tavalla esille.Musiikki voi olla hienoa, vaikka sanoitus olisi kuinka tökerö. Onkos se maallinen musiikki sen ylevämpää tai älyllisempää sanoituksiltaan, tuskin.

Eikä se musiikki mitään sanoja tarvitse aina ollenkaan, turhia semmoiset.

Itse olen sitä mieltä että toisten sanoituksia voi toki arvostella jos haluaa, mutta rakentavasti. Pelkkä "no ku se on huono" ei riitä. Jos on pätevät syyt nii mikäs siinä sitten. Monilla arvostelijoilla on kuitenki se huono tapa että ne ei itse ole koskaan tehny edes musiikkia eikä välttämättä ymmärrä miten vaikeeta se on saada joskus sävel ja sanat sopimaan toisiinsa. Toki tämäkin ongelma ratkeaa helposti mikäli Jumala on sanoitusten teossa mukana veikkaan.

Mut mitä ihmiset täällä saavuttaa valittamalla että ku ne sanotukset on huonoja? :o Jos ärsyttää nii sitä varten ne kivat palautelaatikot yleensä on että voi lähettää palautetta ja kommenttia. Varmasti semmonen löytyy postilaatikon yms muodossa jostain ja voi laittaa kommenttia.

Ite sanoisin että suomalaisessa gospelissa on pääosin se vika että sitä koitetaan vähän ku tehdä väkisin - ainakin tältä kuulostaa. Moni tekee kuitenki musiikkia myös sydämestään. Jokainen tekee tyylillään, mutta pääasia on se et pysytään Raamatussa ja Isän kanssa. Mut ny en jaksa valittaa lisää :D

Onhan se heikkoa, ja mikäli sanomaa ei ole "tyhmennetty" tarpeeksi niin ainakin osa uskovaisista älähtää kovasti ja julistaa ettei bändi ole gospelia.

Aah, nyt sinä provoat. Minä syön täällä jogurttia ja provosoidun.

Muistan kun jossain radiodein viikon levystä soitettiin biisi, jonka sanotuksista mainittiin, että "Jeesuksesta keskusteltiin". Sitten muuta ei oikein biisissä ollut sitä "gospelia." Taisi olla Habakukin helposti särkyvää levyltä. Se onkin ainoa biisi, jonka olen bändiltä kuullut, enkä voi sanoa mitään muuta niiden tuotannosta.

Mitähän tuo "tyhmennetty" tarkoittaa? Sitäkö, että gospelin tarvitsisi olla jotain filosofiaa sekoitettuna "kolmos visalla"?

Miksiköhän pidän enemmän Chariots, Paul Wilbur, Bengt Johansson ja VIA-tyyppisistä kuin Terapia, Bass´n´Helen, Habakuk,HB-tyyppisistä?

Ite sanoisin että suomalaisessa gospelissa on pääosin se vika että sitä koitetaan vähän ku tehdä väkisin - ainakin tältä kuulostaa

Voi olla näin.

Kuinka monella eri tavalla voi tosiaan sanoa, että kyllä Jumala rakastaa ja Kristus sovittaa synnit.

Niinpä. Jos itse olisin kristitty muusikko, tai vain muusikko, niin tekisin albumin, jonka jokaisessa biisissä sanoituksena olisi pelkästään line "Jeesus rakastaa" jossain välissä. Musiikki olisi sitten sellaista progerokkia. Musiikissa, myös Suomi-gospelissa, tulisi olla kyse, yllätys yllätys, musiikista. (Tai jos olisin vain muusikko niin tekisin mieluummin ehkä albumin, jossa laulaisin itse keksimälläni kielellä.) Musiikin "ymmärtäminen" tai siitä nauttiminen sanoitusten kautta on minulle vierasta.

Sitten toinen ajatus. Myös gospelmuusikot ovat viihdetaiteilijoita. (-kö ?) Itselleni nousee yleensä karvat pystyyn, kun musiikkiin lisätään poliittinen / uskonnollinen yms. agenda. Toki laulut voivat käsitellä politiikka ja uskontoa ja olla hyviä. Jeesuksestakin (tai Raamatun jutuista) voi laulaa hyvin. Esim. Third Day "Thief", vaikken muuten hirveästi bändistä (tai kristinuskosta) pidä. Tarkoitan nyt tässä sanoa, että propaganda ja pohdinta asenteella on suuri ero, ja että kannatan monien muiden tähän ketjuun kommentoiden tavoin jälkimmäistä.

Tällä bändillä ovat sanoitukset kohdallaan :) Tsekatkaapa, täyttä sanomaa ja loistavaa musaa. Taidolla tehty ja upeasti tarjoiltu.
Theocracy-Mirror of souls cd

Entä silloin kun ei tiedä mistä lauletaan?

Jees... Joskus tosiaan olen pohtinut tuota, että miten ihmeessä jotkut uskovat ovat niin kuutamolla, että eivät voi uskoa sitä, että Jumala voi toimia mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Ei uskota, että Jumala voi koskettaa Pyhän Henkensä kautta vaikka tekstistä ei saisi mitään selvää. Jumalaa pidetään jotenkin pienenä ja säälittävänä tyyppinä, joka ei kykene juuri mihinkään! Käsittämätöntä. Eräs hengellisen järjestön työntekijä kerran sanoi minulle kun keskustelimme musiikista, että hän ei kyllä suostu ottamaan keikalle ketään, joka englanniksi laulaa tai ylipäänsä jollain muulla kun suomen kielellä, koska hänen mielestään Jumala ei silloin voi toimia, jos yleisöstä joku ei tajua kieltä... Hmm no jaa... Ihan oikeasti näinkö vähän uskotaan Jumalan voimaan? Ilmankos mitään ei tapahdu.

Mitähän tuo "tyhmennetty" tarkoittaa?

Sanoitusten esteettinen miellyttävyys, tunnelatauksen välittyminen tai älyllisen kiinnostuksen herättäminen on unohdettu. Merkittävää on vain sanoman välittyminen, joka toimii ansana kiusallisen naiiville, suorasukaiselle, kliseiselle ja/tai yksipuoliselle ilmaisulle. Sanon näin niistä lähtökohdista, että musiikki ja lyriikat ovat minusta ennen kaikkea taidemuoto.

Voisin kuvitella, että "gospelyleisön" sallima liikkumatila on sanoitusten kohdalla aikas kapea.

Tämä. Itse olen sitä mieltä että vikaa on myös yleisössä joka voi odotuksillaan rajoittaa turhan paljon artistin taiteellista ilmausta. Aivan liian herkästi "ei-gospelia" leimaa paukutetaan ja samalla syytetään suuremman yleisön perässä juoksemisesta, vaikka mahdollisesti on niinkin ettei bändi edes pärjäisi muualla kuin gospel-ympyröissä.

Entä silloin kun ei tiedä mistä lauletaan?

Kyllä silloinkin. Jos Jumala toimii vain ymmärtämisen kautta, niin Jumala ei varmaan toimis kenenkään kohdalla :) Muistakaa, että Jumala on Kaikkivaltias. Jokainen voisi uhrata joka päivä 5min sille, että ajattelee mitä Kaikkivaltias tarkoittaa ja mitä kaikkea Kaikkivaltias pystyy tekemään. :)

Kyllä silloinkin. Jos Jumala toimii vain ymmärtämisen kautta, niin Jumala ei varmaan toimis kenenkään kohdalla :) Muistakaa, että Jumala on Kaikkivaltias. Jokainen voisi uhrata joka päivä 5min sille, että ajattelee mitä Kaikkivaltias tarkoittaa ja mitä kaikkea Kaikkivaltias pystyy tekemään. :)

Mutta, jos usko tulee kuulemisesta?
Tottakai Jumala voi toimia ihan miten vaan.
Kumpi kuitenkin on parempi tapa evankelioida, suora julistaminen laulamalla vai symbolinen/vertauskuvallinen laulanta?

Mutta, jos usko tulee kuulemisesta?

Kuurot ei pääse taivaaseen.

Nojoo, mutta vakavsti ottaen vastasit jo itse itsellesi.

Tottakai Jumala voi toimia ihan miten vaan.

En tiedä kumpi on parempi tapa. Toisiin vetoaa rautalangasta vääntäminen ja toisiin vähän asian sivusta sanotut. Jumala voi tosiaan käyttää varmaan ihan epävireistä ja tökkösanoituksia laulavaa gospelartistiakin, mutta ei se evankeliumin perillemeno tee siitä epävireisestä laulajasta tai hölmöiltä tuntuvista sanoituksista yhtään sen parempaa ja miksi tarvisikaan tehdä. Ei huonot sanoituksetkaan tee itse evankeliumista huonoa asiaa.Tuote voi olla hyvä vaikka mainos olisi huono ja toisinpäin.

Ovatko jotkut laulut tarkoitettu "vain" uskoville ja jotkut sitten maailman ihmisten tavoiteltaviksi?
Puhutaanhan uskovien kanssa eri tavalla uskonasioista kuin maailman ihmistenkin...

Mutta, jos usko tulee kuulemisesta?

Kieku vastasikin tähän hyvin :)

Tottakai Jumala voi toimia ihan miten vaan.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Meidän ei kannata vaivata turhaan päätämme, miten Jumala voi puhua niin monella eri tavalla ihmiselle.

Kumpi kuitenkin on parempi tapa evankelioida, suora julistaminen laulamalla vai symbolinen/vertauskuvallinen laulanta?

Lisääkö ruokaan suoraan suolaa kunnolla, vai laittaako vain vähän ja sitten syöjät saavat itse lisätä suolaa lisää tarvittaessa.

Mitä me ihmiset ollaan arvostelemaan sitä, miten Jumala toimii?

Kuurot ei pääse taivaaseen.

Turha viedä asiaa sivuraiteille epäolennaisuuksilla. Kuurot tuskin ovat musiikin suurin kuluttajaryhmä, vaikka kuurotkin ovat laulaneet viittomalla erilaisissa tilaisuuksissa, joissa olen ollut

Jumala voi koskettaa uskoamme mistä vain, miten vain, milloin vain ja koska vain. Kuten sanottu: "Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta" Eiköhän Kaikkivaltias ja Kaikenluoja pysty kaikkeen vaikuttamaan :)

Enpäs juuri gospelia kuuntele. Miksiköhän edes kommentoin.

Se menee näin. Ensin et tiedä asiasta, tai et ajattele siitä loogisesti etkä selkeästi. Siksi sinulle tulee mieleen kliseisiä heittoja, joihin kuitenkin uskot sillä vähäisellä vakavuudella, jonka olet valmis keskusteluun laittamaan. Joten haluat päästä loistamaan sillä. Ja katastrofi on valmis.

Voisin kuvitella, että "gospelyleisön" sallima liikkumatila on sanoitusten kohdalla aikas kapea.

Eli ongelma on joukko tiukkapipoisia ihmisiä, jotka tahtovat tulla häiritsemään sitä, kun joku bändi soittaa joillekin seurakuntanuorille jotain? Jos nämä tiukkapipoiset olisivat vaan hiljaa ja yrittämättä muuttaa maailmaa omaksi kuvakseen, niin tämä soittelu saisi jatkua rauhassa?

Tehdäpä siinä sitten jotain omaperäistä yhdestä aihepiiristä, johon pitäisi aina mahduttaa tietty sanoma.

Tässä on se asian ydin, joka sinulle pitää valjeta. "Johon pitää aina mahduttaa tietty sanoma." Tajuatko, että minä en ole yrittämässä sitä, että Project 86 tai P.O.D. tai muut epämääräiset möykkäbändit alkaisivat hokea Jeesus sitä tai Jeesus tätä. Tajuatko, että minua paljon enemmän kiinnostaisi se, että heidän möykkäänsä lakattaisiin markkinoimasta ihmisille "evankeliumina" tai "kristillisenä".

Saisivat möykätä filosofisista angsteistaan tasan niin kauan kuin ikinä kiinnostaa, ja pipopäinen seurakuntanuoriso saisi digata heistä tasan niin kauan kuin kiinnostaa. Minua vaan ärsyttää se valehtelu, että kyseessä on "kristillistä" tai "evankelioivaa" materiaalia.

Tässä ei ole kyse muusta, kuin siitä, että "keisarilla ei ole vaatteita". Ja siitä, että bändit, kuten Project 86, ovat parhaimmillaan tämän päivän kultaisia vasikoita.

No voi kai periaatteessa melko monella, mutta tasoa laskee mahdollisesti sanottavan (tai oikeastaan sanoittajan) rajallisuus... yritetään tiivistää koko kristillinen elämänkatsomus tai käsittämättömän hieno Jumala muutaman minuutin pituiseksi ralliksi - muuttuu väkisinkin aika kliseiseksi koko touhu jossain vaiheessa.

Yritätkö esittää, että esim. Project 86:n angstiähinät ovat jonkinlainen vastaus tähän ongelmaan? Että hardcore punk, jossa ei ole kristillistä sanomaa, pitäisi tuoda seurakuntaan, koska se jollain tavalla kertoo Jumalasta "tiivistämättä Jumalaa muutaman minuutin pituiseksi ralliksi" tai "muuttamatta touhua väkisinkin aika kliseiseksi"?

Jos vastaat keskustelun aiheeseen, niin vastaa keskustelun aiheeseen. Älä väistele sitä. Ongelmaksi on todettu, ettei Project 86, näin erittäin hyvänä (tai pahana) esimerkkinä, kerro Jumalasta mitään, millään tavalla. Kerro, mitä sinä sille asialle tekisit? Kerro, mitä sinä tekisit sille, että kyseistä yhtyettä kuitenkin markkinoidaan gospelina?

Näiden bändien tukijat yleensä valehtelevat vuorotellen kahdella tasolla. Ensin, että "ne yhtyeet julistaa sanomaa Jeesuksesta" ja sen jälkeen "niiden ei välttämättä tartte aina julistaa sanomaa Jeesuksesta". Näin sanotaan myös yhtyeestä, joka ei käytännössä julista ollenkaan.

Eli nämä yhtyeet tekevät jotain ja ovat hyviä tekemään jotain, mitä ne eivät tee, ja mitä niiden samaan aikaan ei tarvitsekaan tehdä. Jos tällaisen musiikin kannattaja uppoaa suohon, niin hän varmaan kiskoo itsensä ylös omasta saappaannauhastaan. Ja tekee myös sen Jumalan kunniaksi. Olen äimistynyt.

Ajatus siitä, että olisi tapa rockmöykän keinoin viedä eteenpäin evankeliumia, kuulosti minunkin korvaani joskus houkuttelevalta. Ja joka ei pidä mielessään sitä, mitä käytäntö osoittaa, hänelle se edelleen kuulostaa houkuttelevalta. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö kuin kaikkiin huijauksiin. "Jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se todennäköisesti ei ole totta."

Rockgospelin puolustus vaikuttaa aika pitkälle maalitolppien siirtelyltä. Yritetään erilaisia hämäyksiä, että saataisiin puuhailu vastaamaan kulloinkin esitettyjä vaatimuksia. Tai väitetään, ettei sen tarvitsekaan vastata mitään vaatimuksia. Sen ei tarvitse edes vastata sen itsensä tai tukijoidensa esittämiä väitteitä. Kultaisen vasikan palvonta. Se tarvitsee vain saada käyntiin, että saadaan nuoriso diggaamaan.

Onkos se maallinen musiikki sen ylevämpää tai älyllisempää sanoituksiltaan, tuskin.

Maallinen musiikki voi monessa kohdin olla hyvin vakavissaan sitä, mitä esittää olevansa. Johtuu siitä, että maallisen musiikin harvoin tarvitsee esittää olevansa jotain muuta kuin on.

Enkä minä sinänsä vihaa Project 86:tta. Se on siinä rajalla, kuten Rage Against the Machine, että näenkö siinä jotain musiikillista pointtia. Hardcore punk ähinäksi Project 86 on varmasti hyvää hardcore punk ähinää.

Totta, kommenttini oli epämääräinen ja harkitsematon purkaus, kuten ehkä tämäkin. Katastrofi, kenties. Tarkoitukseni ei ollut "loistaa". En yleensäkään pohdi näitä kirjoituksiani yhtä perusteellisen syvällisesti ja loogisesti kuin sinä näyt tekevän.

Toisin kuin ehkä saatoit tulkita viestistäni, arvostan siis rehellistä gospelmusiikkia, jossa julistavaa sanomaa ei piiloteta "ähinän" ja angstin taakse tai jonka esittäjät eivät esitä olevansa jotain muuta kuin tosiasiassa ovat. Ajatukseni oli, että tällaiset arvioidaan helposti niiden mainitsemiesi pipopäiden taholta "kliseiseksi" - ei se, että itse pitäisin rehellistä ja avointa sanomaa/esitystapaa negatiivisena asiana. Päinvastoin.

Päinvastoin.

Ah, ok. Taidan olla turhan innokas näkemään vihollisia joka puolella. Anteeksi. Luulen ymmärtäväni sinua nyt paremmin.

Mä en tiedä, onko tää gospelia, mutta jos on niin sanoituksen taso on hyvä:

http://open.spotify.com/track/1fjOgTHdTMuXvn6nfrkObc

Kristillisessä musiikissa on ne kaksi suurta kiveä mihin usein kompastutaan.

Kivi 1) Sanoitukset kertoo "rakkaudesta" tai jostain masennuksesta joka sitten voitetaan lopussa hurraa. "Hän sua auttaa" siis kuka auttaa? Naapurin nätti tyttökö? Tietysti tässä kohtaa herää kysymys että miten ei-kristitty saadaan kuuntelemaan mitään suoranaista julistusta, eikä saadakkaan. Mutta niin usein on tusina bändejä soittamassa jossain konferenssissa joilla ei oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa. Tai vaikka olisikin sitä ei sanota suoraan, ja kun sitä ei sanota suoraan niin ellet ole ollut pitempään uskossa tuskin tiedät "suurimmasta rakkaudesta".

Kivi 2) Sitten on tämä legendaarisen iki-ihana "Haluan laulaa Jeesuksesta mutta musiikilliseti en tuo mitään uutta tai kiinnostavaa" -ilmiö. No siinä ei ole mitään pahaa että laulaa Jeesuksesta, mutta jos on maailman paras asia ja se kuulostaa maailman surkeimmalta niin kaikki ei natsaa. Tästä saa lähinnä syyttää kristillistä mediaa jonka kehitys ei huimaa hidasälyisimmänkään päätä. Kehitystä pelätään ja uusi on hirveää, mutta Jeesuskin tuli maailmaan muuttamaan asioita ja tekemään aika radikaalejakin juttuja.

Sekulaaripuolella on rahaa, kristillisellä puolella harvemmin sitä ei ole. Rahalla saa hyvän studion, tuottajan, levy-yhtiön ja joukon osaavia ihmisiä taakse. Jos näitä kaikkia ei kiinnostaisikaan raha niin kristilliselläkin puolella olisi rikkaampaa musiikillisesti.

Maailma kehittyy nopeasti, samoin musiikilliset trendit tai nuorisokulttuuri. Seurakuntienkin tulisi löytää uusia innovatiivisia tapoja viedä sanomaa eteenpäin, samoiten jokaisen uskovaisen. Kuitenkin on muistettava että Sana on aina sama ja se ei koskaan muutu, mutta nykynuorisoa ei voisi vähempää kiinnostaa "vanhat kunnon helluntalaiset laulut" joten jotain muuta on keksittävä.

Ollaan rohkeita! :)

Ah, ok. Taidan olla turhan innokas näkemään vihollisia joka puolella. Anteeksi. Luulen ymmärtäväni sinua nyt paremmin.

Eipä mitään. :) Ei voi ihminen koskaan ymmärtää toista. Varsinkaan netissä. Ja varsinkaan radikaali.netissä.

Rehellisyyttähän ei ole maailmassa koskaan liikaa. On ikävää, että nuorisokulttuurit (ainakin omasta mielestäni) suorastaan perustuvat paljolti teennäisyyteen ja esittämiseen, jotka kuuluvat varmaan luonnollisenakin osana identiteetin muodostumiseen. Näin on helposti myös uskovaisten nuorten keskuudessa. Uskovaisilla nuorilla on ehkä vielä vaikeampaa tasapainoilla ei-uskovaisten nuorten ja seurakuntanuorten yhteisöjen välillä. Lopulta esitetään "normaalia" nuorta kummassakin yhteisössä ja kuunnellaan tavallaan kummankin yhteisön hyväksymää vaikkapa nyt christianhardcorepunkmetalräimettä. Esim. se Project 86, josta en ennen tätä palstaa ollut edes kuullut. Kun sanoissa ei ole mitään sanomaa, se ei ehkä kiinnitä häiritsevästi huomiota ei-uskovaisten parissa ja se aina tärkeä sosiaalinen status ei kolhiinnu nolosti. Seurakuntanuorten parissa voi sitten korostaa kuinka se on uskovainen yhtye ja status säilyy sielläkin.

Pointtini on nimenomaan, että tämä kaikki on mielestäni aika surullista kaksoiselämää. Jos haluan kuunnella musiikkia musiikin tähden, niin myönnän sen rehellisesti ja teen niin - olipa se kristillistä tai ei. Jos kuuntelen hengellistä musiikkia, kuuntelen sitä ainoastaan sen saman vanhan ja joidenkin mielestä aina niin kliseisesti muotoillun sanoman tähden enkä minkään ulkoisen esityksen takia. Ei sitä tarvitse pukea miksikään huudoksi, postmoderniksi runoudeksi tai peittää särökitaroilla näkymättömäksi. Pidän Raamatun kliseistä sellaisenaan.

Väitän, että seurakunnan mammojen kitarakuoro riittää välittämään sen sanoman. Tarvitseeko se sanoma siloitella ja tyylitellä, kuin joku myyntituote? Nuorisokulttuureissa on aina riski, että siitä "hyvästä meiningistä" tulee itsetarkoitus ja sanoma poljetaan jonnekin piiloon, kun se on epäedustavaa.

Gospelsanoitukset, ja niiden taso, ovat mielestäni riippuvaisia siitä, mitä tehdään ja kenelle.

Ylistys
Pääasiallinen tarkoitus ylistää kolmiyhteistä Jumalaa sanoin ja sävelin (joskus myös liikkein)
Sanoituksen tason mittarina siis lienee kuinka selkeästi sanat tuovat esille ylistyksen syyn ja kohteen?

Suunnattu aika pitkälti uskoville ja tapoja ynnä muotoja on luonnollisesti vähintään saman verran kuin kuppikuntia...

opetus, kerronta, ohjaus
Pääasiallinen tarkoitus kertoa musiikin keinoin jokin opettavainen tarina tai kuvailla kristityn elämää. Raamatun tarinoita laulumuodossa, oppimistarinoita jne... aika oiva esimerkki tästä esim Don Francisco tuolta rapakon takaa. Teräviä hyviä tekstejä countryn tahtiin. Suunnattu niin ikään uskoville... vähän niinkuin sisälähetystä. Sanoituksen tason määrää varmaan Raamatullisuus ja selkeys sisällön suhteen. Joissain tapauksissa vois varmaan hakea myös herättävää toteutustapaa, tekstiä, josta on helppo löytää itsensä.

evankeliointi
Pääasiallinen tarkoitus ohjata Jeesuksen luo ja herätellä uskosta osattomia tai uskonsa kanssa kylmenneitä. Sanoituksen tason määrännee jälleen sanoman ymmärrettävyys ja paikkaansa pitävyys... ongelmalliseksi tämän alueen tekee jokaisen kuulijan oma viitekehys. Laulun sanat kun pitäisi rakentaa niin, että kuulija voi niihin yhtyä ja löytää sieltä olennaiset tiedonjyvät uskon rakennukseksi... ei mikään ihan helppo homma, koska eri lähtökohdista, ikäryhmistä ja ehkä jopa kulttuureista tuleville ihmisille pitäisi sanoittaa eri tavalla... yläasteen evankeliointi lienee aika eriliaista kuin esim vanhainkodin vastaava...

kristillinen viihde
...kyllä... tätäkin tarvitaan. Minkälaista musiikkia haluan kuunella matkalla töihin autossa? Musiikki on myös viihtyvyyttä luova elementti, hyödyke... jos saan valita Radio Aallon tai kristillisen musiikin välillä, valitsen jälkimmäisen... mutta sen tarvitsisi toimia myös musiikin tasolla. Sanoitus? Oivaltavaa, viihdyttävää ja musiikkiin sopivaa, mutta kristillisellä viitekehyksellä.

herättelevä
...no entäs kaikki ne, jotka kääntyvät ovelta pois justiinsa, kun vähänkin viitataan uskoon? Menetettyjä sieluja? Voisiko heitä varten olla kristillistä musiikkia, joka ei ole yhtä osoittelevaa kuin edellä mainitut, mutta jotka kuitenkin kumpuavat kristillisestä arvomaailmasta ja ehkä tuovat esille niitä kysymyksiä, joiden parissa myös suhde Jumalaan voi syntyä? Piiloevankeliointia? Lauluja katajaiselle kansalle Lasse Heikkilän tyyliin?

Yhteenvetona sanoisin, että sanoituksen taso on silloin pääsäntöisesti hyvää, kun se sanoitus tulee sydämestä ja/tai omasta kokemuspohjasta, ja on rakennettu yhdessä Jumalan kanssa. Silloin sille yleensä löytyy aina käyttöä ja kaikupohjaa. Kriitikot... no niin... ovat luonnostaan yleensä negatiivisia, ja hyviä siinä ;-)

Ei ole olemassa huonoja ja hyviä sanoituksia sillä makuja on monia.

Itse gospelmusiikkia 14 vuotta tehneenä sanoisin kaikille gospelbändeille sellaisen ohjeen, että miettikää ja päättäkää, mikä teidän kohderyhmänne on!

Jeesuksesta kertovat tekstit uppoavat paljon paremmin uskovaisiin nuoriin. Jos taas kohderyhmä on ei-uskovaiset rippikoululaiset, on tekstit syytä olla ajatuksia herättävää ja silleen vinkkien avulla oikeaan suuntaan ohjaavia. Ei Jeesusta välttämättä tarvitse edes mainita.

Ei nuoret ole tyhmiä! Kyllä ne ajatukset ohjautuvat oikeaan kun annetaan purtavaa.

Yksi suuri kohderyhmä ovat muut maallisen musiikin artistit. Itselläni tuo evankeliointi ei enää keskity biiseihin vaikka niissä ajattelun aihetta aina on ja kerron joskus omista hengellisistä kokemuksista ja ajatuksista. Musiikki on väline päästä keikoille - keikat taas ovat väline päästä tapaamaan ihmisiä kasvotusten. Ne parhaat kokemukset tulevat sieltä. Kyllä ne ihmiset tietää ja tulee kyseleen vaikkei sitä Jeesusta toitota joka lauseessa. Itseasiassa paljon paremmin tulevatkin.

Ihmiset haluavat nauttia musiikista keikoilla. Se rakkaus näkyy ja ihmiset tulee jutteleen. Nykyään ei sitten enää tarvikkaan keikkailla, koska ihmiset tulee ihan silloinkin, kun olen itse pelkästään yleisönä tapahtumissa.

Viisaat artistit tietävät: levitä evankeliumia mutta käytä sanoja vain kun on pakko.