Tuntuisi, että on kaksi vallitsevaa ajatusta kyseisen ketjun aiheesta:

1) Gospelbändien sanoitusten tekninen/kieliopillinen taso
2) Gospelbändien sanoitusten ajatuksellinen/sisällöllinen/hengellinen taso

Minua vaivaavat liiankin usein korniudet, esim. G-Poweredilla, HB:lla ja The Rainilla, vaikka molempien koko tuotanto levyhyllyssä onkin. Harvemmin tosin millään bändillä on ollut pelkästään aivan sietämätöntä menoa sanoitusten osalta, paitsi ehkä sitten englanniksi kirjoittavilla/laulavilla suomalaisbändeillä, joilla on monesti sekä kielioppi, että ääntäminen ihan kuusessa. Tällaisissa tapauksissa on vaarana se, että sanoma voi hukkua kuulijalta kielen kiemuroihin (näinhän voi käydä myös oman äidinkielen kanssa).

Mielestäni on kuitenkin hieman ankaraa mennä väittämään, että tällä ja tällä bändillä ei ole "sydän mukana", jos on vähän imeliä tai surkuhupaisia tekstinpätkiä lauluihin eksynyt. Voi myös miettiä, että mikä kohderyhmä esim. G-Poweredilla on, ja sitten sitä, kuuluuko itse siihen ryhmään.

Tässä muutama artisti/yhtye, jotka ovat osuneet itselleni positiivisesti molemmilla aiemminmainituilla sanoitusten osa-alueilla (huom. ei välttämättä joka ikisessä biisissä, eikä välttämättä aina hengellisessä mielessä):

Joose Keskitalo, As I Lay Dying, Benea Reach, Tera, Terapia, Blindside, Dead Poetic, Juha Tapio, Jukka Leppilampi, Hiljaisuuden laulut (san. yleensä Anna-Mari Kaskinen), Neal Morse, No Man's Band, Tommi Kalenius/Turvakytkin

As I Lay Dying

Oikein.

Näinpä. :) Kaikenlaisia sanoituksia varmaan tarvitaan, ovathan ihmiset erilaisia. Esimerkiksi minulle eivät kovinkaan julistavat sanoitukset uppoa; ennemminkin pidän sanoituksista, jotka jättävät omalle pohdinnalle ja mielikuvitukselle pientä tilaa. Eikä hengellisessä biisissä minun näkökulmastani tarvitse edes olla sanaa "Jeesus" tai "Jumala". :)

Ja kyllä G-poweredilla on sydän mukana, sikäli kuin minä duon tunnen ^^

EditA: Henkilöön kohdistuvaa kiusantekoa, uhkailuja tai ahdistelua, valehtelua, perättömyyksiä, panettelua, rumaa tai sopimatonta kieltä yms. väärinkäytöksiä ei suvaita.

G-POWERED ON SUOMEN PARAS GOSPEL-YHTYE!!!!.. ja mulla on syyni sanoa näin ;D
ja Tera hyvänä kakkosena

.. jos siis ei lasketa niit kunnon UG bändei mitkä ei maatanäkyvissä festareille ja semmosiin pääse

mun viestit menee näköjää ihan mihin sattuu täällä

Ja mitkähän ne syyt mahtaisi olla?

Joo, HB:n yks englanninkielinen biisi (en muista mikä) alkaa "When I was reborn" mikä viittaa jälleensyntymiseen, ei uudestisyntimiseen! Vielä siitä et uskova ei ymmärrä ei-uskovan maailmaa: Näinhän se monesti on. Itse uskovana ihmisenä älähdän aina, kun joku kehtaa väittää, että ateisteilla ei ole mitään moraalia. On myös yleistä puolustella Jumalaa argumenteilla, jotka on kauan sitten kumottu. No, tämä meni aiheesta ulos. Takaisin aiheeseen: G-Poweredilla on todella hyviä biisejä sanoiltaan ja sitten sellaisia, jotka voi tulkita liian monella tavalla.

Habakukin muinaisella EP:llä oli melko tasokasta tekstiä ja muutenkin hyviä biisejä. Sen pohjalta ostin sitten kuuntelematta Tanssija -levyn ja en tykännyt yhtään. Etenkin juuri sanoitukset häiritsi. "Uskotko siihen tarinaan, että olimme joskus ALKULIMAAAHAHAHAHA... Hei sinä apinamies laskeudu puusta, onko henkivakuutus kunnossa." Iski valtava myötähäpeä ja levy lensi jonnekin......................................

Mutta tolla Tanssija-levylläkin on hyviä biisejä, esim. Potkuhousut, Sinä ja muut ym.

Ja mitkähän ne syyt mahtaisi olla?

Se, että joku kolahtaa, ei tarkota että se olisi yleisesti ottaen hyvää musiikkia :D Kyllähän joihinkin kolahtaa esim. Britney Spears..

Minua ahdistaa usein meidän uskisten ahdasmielisyys suhteessa kanssasisariin ja -veljiin ja ennenkaikkea heidän tekemisiinsä.

Tuntuu että meidän tärkein tehtävä on kertoa toisillemme miten asiat tehdään oikein. Kuka tekee milläkin alueella vääränlaisia ratkaisuja, tässä ketjussa viitataan teksteihin.

Kyllä minullakin mielipiteeni asiasta on ja vieläpä vahva sellainen, mutta sovellan sitä vain omaan tekemiseeni. Ikinä en voisi laulaa monen bändin tekstejä, mutta silti uskon ja luotan että niille on oma paikkansa suomalaisessa gospelmaailmassa.

Paavali kun puhui siitä että srk on Kristuksen ruumis, niin hän korosti nimenomaan sitä pointtia ettei käsi voi sanoa päälle tai korva nenälle tai yleensäkään mikään toinen jäsen toiselle ettei sitä tarvita. Jokaiselle on oma tehtävänsä johon Jumala on luvannut varustaa. Niinpä iloitsen siitä että meillä on monimuotoista musaa ja monenlaista tekstiä, tavoitetaanpahan ainakin mahdollisimman monta ihmistä.

Tämän radikaalin lukemisesta on tullut minulle jo monesti sellainen tunne että jos haluaa saada turpaansa niin pistää tänne jonkun viestin, aina löytyy joku joka lyö. Olen siitä pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka eivät ole uskossaan niin vahvoja kuin ne jotka täällä tietävät kaikesta kaiken.

Aamen
Samaa mieltä. Tosin täällä käyty keskustelu on ollut vielä suhteellisen kevyttä. Musiikki on monille herkkä asia, enkä siinä vielä kauhistelisi niin paljoa, että ihmisten on vaikea kuunnella erilaisia säveliä ja rytmejä. Täällä tehdään todella nopeasti tikusta asiaa, jos joku on toista mieltä, mikä ei mielestäni ole alkuunkaan uskon päämäärä.

Kaksi kannanottoa itse aiheeseen, eli musiikkiin:
Tribal Eagle, your wings grow strong
With His peace inside, you won't go wrong
Tied up in skin no more you are
A real eagle, fly free, fly far!
Deuteronomium - Tribal Eagle
Bändi itsehän kuulostaa siltä kuin tanssisi tulisilla hiilillä, mutta örinän ja rumien miesten alla on kaunistelematon sanoma. Tämä kyseinen raitahan nojaa puhtaasti Jesajaan. Toinen laitaukseni olkon Jaakko löytyn yksinkertaisia sanoja, jotka kulkevat samoissa jalanjäljissä Arnoldin kanssa:
Kyllä syntinenkin veisata saa, pyytää avuksensa Vapahtajaa.

Se, että joku kolahtaa, ei tarkota että se olisi yleisesti ottaen hyvää musiikkia :D Kyllähän joihinkin kolahtaa esim. Britney Spears..

Yleisesti ottaen hyvää musiikkia hehheh.. G-Powered on mun mielestä paras bändi ja sillä sipuli ihan yks hailee mitä se on yleisesti ottaen ;DD ..
Älä sotke britneyä tähän.. se on sellasta kaupallista..

Ja sillon on varmasti erittäin hyvä bändi kyseessä kun kolahtaa sellaselle joka ei ymmärrä siitä mitään.. sopii kaikille ja sillai ;D tai jotai .. en mä ainakaan oo kuullu keneltäkään huonoa kommenttia G-Poweredista.. ja veikkaan et jos sellanen tulee ni se on tietynlaista rajottuneisuutta musiikinkuuntelussa..

Itse taas en oo kuullut muuta kuin huonoa kommenttia. :) Sanotusten taso on. no sitä ei edes ole.

sydämen kyllyydestähän artistinkin suu puhuu. ja henkisen kypsyyden kyllä aistii lyriikoista kovin usein.. mulle ei oo niinkään by teh way väliä onko joku bändi gospelbändi sanoituksiltaan, kunhan bändin jäsenet olisivat siviilissä tunnustavia kristittyjä. siis taivastiellä olevia.

ja jos näin ei oo niin idolienkin puolesta voi rukoilla. heh

Itse taas en oo kuullut muuta kuin huonoa kommenttia. :) Sanotusten taso on. no sitä ei edes ole.

Mua hirveesti kiinnostaa

oho meni lainauksen sisää vastaus

Totta - on olemassa tosi paljon huonoja sanoituksia! Mutta ei kaikki silti oo samanlaista :) Kyl mä ite ainakin ku teen musiikkia (joka toivonmukaan joskus tulevaisuudessa auttaa muitakin) haluan et se palvelee Herraa ja mitä tunnen noiden bändien tyyppejä nii kyl The Rain yms. tyypit on mun silmissä ainaki ihan Jeesuksen takia hommaansa tekemässä. Tietty en nää mitä ne sydämes sanoo mut....

Ja hei. G-powered.... ei kovin tasokas :/ Lyriikat ontuu niillä joskus aika pahasti ja keikat on musta surkeita mut... ei voi mitään. Ja siis ei huonot lyriikat varsinaisesti tarkota et bändi ei uskon takia olis pystyssä. Valitettavasti kaikki vaan ei oo mitään Motzartteja jotka tekis maailman hienointa musaa. Mut kyl näitäki on tosi paljon jotka osaaa :)

Epägospelbändien sanoitusten taso:
päässäni on radioasema ja yöperhonen vain tietää sen.

Molemmista loosheista musiikin saralta löytyy mitään sanomatonta settiä

Mua hirveesti kiinnostaa

Pohdipa sitten, että miksi yleensä vietät aikaasi täällä?

kunhan bändin jäsenet olisivat siviilissä tunnustavia kristittyjä. siis taivastiellä olevia.

"Mulla ei oo niinkään by teh way väliä, onko jonkun kristityn valmistama auto yhtään laadukas, vai leviikö ekalla sadalla kilometrillä. Kunhan tyyppi on siviilissä tunnustava kristitty, niin ostan sen."

Bändi itsehän kuulostaa siltä kuin tanssisi tulisilla hiilillä, mutta örinän ja rumien miesten alla on kaunistelematon sanoma.

Tässä on periaatteellinen ongelma. Eli vähän kuin mitä tahansa saa sanoa tai tehdä, kunhan se on selitettävissä jollekin kristinuskona tai evankeliumina jos joku kysyy. Eli musiikin sinänsä ei tarvitse avautua eikä puhutella, vaan riittää, että siitä muuta kautta opitut tulkinnat puhuttelevat ja avautuvat.

Minä lienen hieman tyhmä ja yksinkertainen. Kuultuani moneen kertaan melkoisen montaa Kansanlähetyksen, SLEY:n ja kirkon piirissä pyörivistä yhtyeistä, on minulle jäänyt mieleen lähinnä Bassohelunan Taisteluni ja Exitin Mitä rakkaus on. Suurinta osaa Terapian sanoituksista pidän teennäisinä, ja suurinta osaa isoistakin kristillisistä nimistä wannabe-tasoisina ja lahjattomina niin musiikiltaan kuin sanoituksiltaan.

Minua ahdistaa usein meidän uskisten ahdasmielisyys suhteessa kanssasisariin ja -veljiin ja ennenkaikkea heidän tekemisiinsä.

Jos sinua ahdistaa oma ahdasmielisyytesi suhteessa kanssasisariin ja -veljiin, niin mitä olet ajatellut asialle tehdä?

Minun mielestäni tämä ongelma on toki vakava, ja on aina vaivannut kristittyjä. Esimerkiksi Jeesus itse meni haukkumaan pystyyn fariseukset. Miksi ihmeessä? Miksi ei hän voinut antaa heidän tehdä omaa juttuaan ja mennä itse tekemään omaa juttuaan? Kaikki olisivat olleet tyytyväisiä ja taivaassa oltaisi tavattu kuitenkin.

Tuntuu että meidän tärkein tehtävä on kertoa toisillemme miten asiat tehdään oikein.

Just niin! Ihmisillä pitäisi olla ihan oma rauha tehdä, ostaa ja kuunnella huonoa musiikkia. Kenenkään siihen puuttumatta. Jotkut miehet nauhoittavat ja kuuntelevat omia pierujaan. Jotkut kuuntelevat jonkun wannabe turskanpurijan krapulointia ja oksennusta, jonka kanssa samaan aikaan rikotaan vähän soittimia. So what? Niiden omia soittimia ne ovat. Niinku, kertokaa mulle, where is the problem?

Tämän radikaalin lukemisesta on tullut minulle jo monesti sellainen tunne että jos haluaa saada turpaansa niin pistää tänne jonkun viestin, aina löytyy joku joka lyö.

Kiitos että pistit. Nyt minä sain lyödä. Molemmilla on hyvä fiilis ja näin se yhteistyö pelaa.

Olen siitä pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka eivät ole uskossaan niin vahvoja kuin ne jotka täällä tietävät kaikesta kaiken.

Jos joku sanoitusten arviointi on sinulle kaikesta kaikki, niin tulet vielä hämmästymään.

Jotenkin minusta tuntuu, että helluntailaisuudelle, karismaattisuudelle ja rockgospelille on yhteisesti vierasta se ajatus, että kun ymmärrys asioista syvenee, niin jotkin asiat todella alkavat näyttää arvokkaalta ja jotkut asiat vastaavasti arvottomilta. Erityisesti kun jonkinlaista pysyvää epäselvyyttä tai tietämättömyyttä käytetään argumenttina tai perusteluna jonkin puolesta, niin alkaa tuntua, että siinä vaiheessa puhuja on täysin konkurssissa. On eri asia, onko kenen asia opettaa ketäkin, mutta on ihan varma, että tuollainen keskustelun sabotointi ja ehkäiseminen ei hyödytä ketään.

On niitä, jotka eivät itse viisastu. Jotkut heistä ovat hiljaa. Jotkut heistä sen sijaan soisivat, ettei kukaan muukaan viisastuisi.

Minä olen erehtynyt lukemattomia kertoja. Miksi? Koska olen halunnut tietää. Ja mistä tiedän erehtyneeni? Siitä, että joku on tullut kertomaan asian ymmärrettävällä ja selkeällä tavalla paremmin. Mitä sinä Arnold toit tähän keskusteluun muuta kuin aloitit puhumalla alaspäin lähes kaikkia kohtaan ja sen jälkeen käytit väärin Paavalin esimerkkiä seurakunnasta?

Ja kyllä G-poweredilla on sydän mukana, sikäli kuin minä duon tunnen.

Mutta se ei valitettavasti ole tae mistään.

Voi myös miettiä, että mikä kohderyhmä esim. G-Poweredilla on, ja sitten sitä, kuuluuko itse siihen ryhmään.

Jos yleisön odotukset laskevat tarpeeksi alas, niin mikä vain alkaa olla hyvää gospelia. En tarkoita tällä erityisesti G-poweredia. Vaan sitä, että huonon maineensa pumppu on ilmeisesti saanut siitä, että on esiintynyt täysin väärissä paikoissa?

Esimerkiksi minulle eivät kovinkaan julistavat sanoitukset uppoa; ennemminkin pidän sanoituksista, jotka jättävät omalle pohdinnalle ja mielikuvitukselle pientä tilaa.

Ongelma ei ole siinä pienessä tilassa, vaan päinvastoin siinä, että suurin osa modernista gospelista ei sisällä mitään sanomaa. Joko siinä tökerösti leikitään legendaa tai sitten puhutaan ympäripyöreitä. Riistettyjä ovat nykytilanteessa ne, ketkä tahtoisivat musiikin, eivätkä siihen jälkikäteen keksittyjen selitysten, antavan itselleen jotain.

Minä en ole missään vaiheessa kannattanut HB:n tyyppisiä sanoituksia. Sanomassa pitää olla jotain älykästä ja aitoa. Mutta jostain syystä sitä, että musiikissa ei ole mitään sanomaa, pidetään täällä yhtä hyvänä siksi, että jokainen kuulija voi nokkelasti tulkita sen haluamallaan tavalla. Miksi tällaisen musiikin puolustaja ei ihan rehellisesti mainostaisi tulkintojaan ja unohtaisi koko musiikin?

Olen vielä siitäkin eri mieltä jonkun kanssa täällä, että mielestäni kristilliseen räppäämiseen soveltuu yksioikoinen tolkuttaminen ja kuulijan pitäminen yksinkertaisena. Kyseessä on tietynlainen huumori ja tyyliharjoitelma, jota ei pidä ottaa liian todesta. Mielestäni se ei toimi kenenkään evankelioimisena eikä opettamisena. Eikä sen tarvitsekaan. Mutta se keventää tunnelmaa.

Aidosta gospelista sen sijaan tahdon todeta, että hyvän gospelin on tarkoitus koskettaa kuulijoita tavalla, jolla mikään muu asia ei heitä siinä hetkessä koskettaisi. Mitä rakkaus on ja Taisteluni ovat suoraan uskon perusasioista. Siksi niiden pitäisi koskettaa aina kaikkia kaikkialla. Niissä ei ole kyse kenenkään viihdyttämisestä, eivätkä ne ole vain "ihan kivoja". Itseäni häiritsi toki, että Taisteluni muuttuu lopussa metakaksi, mutta olen oppinut elämään sen kanssa.

Indiana_

Itseäni häiritsi toki, että Taisteluni muuttuu lopussa metakaksi, mutta olen oppinut elämään sen kanssa.

Suosittelen jokaiselle kovin pätevälle kriitikolle, että koittaa itse kirjoittaa laadukkaan tekstin. Yrityksiä sallittakoon vaikka aluksi 50. Tämän kokeilun jälkeen voi sitten päätellä itse, että onko pohjaa sanoa toisten tekstejä huonoiksi.

Tämän kokeilun jälkeen voi sitten päätellä itse, että onko pohjaa sanoa toisten tekstejä huonoiksi.

Kyllä kai huono teksti on huono riippumatta siitä, kuka asian toteaa.

Esimerkit ja vertailukohdat voi ottaa niistä veisuista ja teksteistä, jotka tiedetään onnistuneiksi.

Minusta tuntuu vähän, että rockgospelin pääasia ei ole enää pitkään aikaan ollut evankeliointi, Jumalan palveleminen tai uskosta julistaminen. Kaikki sen puolesta täälläkin sanottu näyttää selkeiten tähtäävän siihen, että luodaan instituutio, jossa pieni nuorisojoukko nostetaan esille nauttimaan muiden kunnioituksesta ja ihailusta. Tämä on se itseistarkoitus ja päämäärä. Jos sen jälkeen evankeliumi julistetaan tai jää julistamatta, se on yhdentekevää.

Rockgospel on idolatriaa. Sen pääasiallinen tehtävä on antaa nuorille jotain, mitä palvoa ja mihin antautua. Se on kuin uudelleen ja uudelleen kiiltokuvaa katsomalla lämmitettävä ihastuminen, ainoa vaan että ryhmän kesken tapahtuva ja rauhattomampi.

Mielestäni joka pastorin pitäisi lukea Eric Hofferin kirja The True Believer: Thoughts On The Nature Of Mass Movements ja pohtia tahollaan, miten hyvin se sopii hänen edustamaansa brändiin kristinuskon sisällä. Siellä esimerkiksi todetaan, ettei ihminen voi saada koskaan tarpeeksi sitä, mitä ei todella tarvitse.

Ihailun ja palvonnan antaminen ei ole ihmisestä pois, vaan ihminen näennäisesti, itsensä unohtamisen kautta, imee itseensä palvontansa kohteen ihailtavuutta. Helluntailainen nuorisojoukko ensin validoi itselleen edustajat lavalle, ja sen jälkeen imee tämän validaation takaisin itseensä. Tärkeintä prosessissa on kaikille, että se saadaan tapahtumaan. Sen uskottelu, että kyseessä on hyvää musiikkia tai että sillä julistetaan evankeliumia on pieni hinta siitä, että ihmiset pääsevät palvomaan.

Tästä johtuu myös, että ilmiön puolustaminen on yleensä puolivillaista ja suorapuheista "ota tai jätä" ja "ootsä mukana vai et" tyyppistä. Rockgospel on raaimmassa muodossaan eräänlainen seurakuntien nuorisotyön sisäinen kultti. Sen puolustus ei tarvitse muuta kuin näennäistä järkeilyä, koska sen tarvitsee ainoastaan marginalisoida vihollisensa. Sen ei periaatteessa tarvitse voittaa heitä. Ja se häviäisi jos lähtisi yrittämään. Kaikki kultit toimivat jollain tasolla näin.

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö joukossa voisi mahdollisesti olla hyvää musiikkia tai Jumalaa palvelevia ihmisiä. Mutta useimmissa tapauksissa se jää sattumaksi. Se ei kuitenkaan ole sattumaa, että lavalle nousee yleensä joukko suosittuja poikia, ja antautunein ihailijajoukko koostuu samoista tytöistä, jotka seurakunnan ulkopuolella muuten liimailisivat Suosikista poikabändien kuvia seinilleen.

Minä en kiistä sitä, etteikö tällainen musiikillinen palvonta olisi sitä, mitä tämän päivän nuoret, uskosta osattomat ihmiset ovat tottuneet hakemaan, ja johon he vähimmällä vaivalla sopeutuvat myös seurakunnassa. Mutta mitä pidempään asiaa ajattelen, sen selvemmin voin kiistää, että kyse samalla olisi Jumalan löytämisestä.

Mielestäni on vähän laidasta laitaan noita gospel bändien sanotuksia. Toiset on selvää julistamista tai ylistystä, joista ei käy epäselväksi mistä lauletaan tai kenestä. Sitten on nämä joista ei voi olla varma, että mistä lauletaan. Jostain levystä ei kuulemma tiedä laulaako (miespuolinen) laulaja naisesta vai Jeesuksesta. Kuulemma Impellitteri:n sanotukset on sellaisia, varsinkin Rob Rockin tekemien sanotusten kanssa.

Indiana_, olisi mukava vaihtaa sinun kanssasi ajatuksia näistä asioista vaikkapa puhelimitse tai jopa kasvotusten, luuletko, että tämä olisi mahdollista?

Minusta tuntuu vähän, että rockgospelin pääasia ei ole enää pitkään aikaan ollut evankeliointi, Jumalan palveleminen tai uskosta julistaminen.

Tästä olen täysin samaa mieltä, mutta eipä ole pelkästään rockgospelissa tapahtuva ongelma, vaan ihan jokaisessa musiikkityylissä. En tajua, miks pitää perustaa gospelbändi, jos tarkoituksena ei ole mennä ja evankelioida, tai ylistää Jumalaa? Miksi ihmiset ei tajua sitä, että Jumala EI jaa kunniaansa meidän kanssa. Ei edes 0.1% verran. Kaikki kiitos ja kunnia Jumalalle, eikä meille itsellemme!

Nykyään suomi on täynnä gospelbändejä, jotka hakevat itselleen mainetta ja kunniaa. Harvat bändit on sillä periaatteella liikkeellä, että viedään evankeliumia eteenpäin ja annetaan kaikki kiitos ja kunnia Jumalalle. Toki Jumalan nimi tulee esiin, vaikka itsellensä kunniaa hakeekin, mutta evankeliumin ei ole tarkoitus kirkastaa meidän nimeämme, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan nimeä ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeä!