Vielä viimeiset sanat tosta kaatuilusta ja sekoilemisesta... Siis Paavaliko yrittää varoittaa siitä? Välillä Jumalan Henki voi toimia niin voimakkaasti, että sitte ei tämä fyysinen ruumis kestä, ja se sortuu Jumalan Pyhyyden edessä. En usko että Paavali yrittää estää Jumalan Henkeä toimimasta kuinka Henki haluaa. en myöskään nyt tiedä mitä tämä sana "sekoilua" nyt sitten pitääkään sisällään (toivon ettei kielillä puhumista, sillä silloinhan se sotii Jumalan sanaa vastaan)

Mun mielestä esimerkiksi tietyissä uuskarismaattisissa ylistyskokouksissa tapahtuu sellaista, mikä ei ole Herrasta. Sellainen sekoilu, että sätkitään lattialla ja huudetaan kukkokiekuu, ei korota Herraa.

Olen itse tavannut ilmiöihin, joiden uskon olevan enemmän demonisia kuin pelkästään psykologisia.

Kukas se oli raamatussa vt,n puolella se kaveri, joka hurmoksissa riisui itsensä alasti ja makasi ties kuinka kauan siinä tilassa. Taitaisi tänäpäivänä mennä mielenterveyspuolen asiakkaaksi, mikäli noin "sekoilisi" Pyhässä Hengessä ja monikin uskova ei tuota sulattaisi Hengen toimintana tai vaikutuksena ihmisessä... Mielenkiintoista.

Mun mielestä esimerkiksi tietyissä uuskarismaattisissa ylistyskokouksissa tapahtuu sellaista, mikä ei ole Herrasta. Sellainen sekoilu, että sätkitään lattialla ja huudetaan kukkokiekuu, ei korota Herraa. Eikä outojen juttujen tekeminen saa olla itsetarkoitus!

Tämä on näköjään siirtymässä väittelemisen puolelle. Ja Paavaliko sanoi, että:
"Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja."

Mutta on hieno asia, että teille on jaettu henkien erottamisen armolahjoja. Että oikeasti tiedätte onko jokin asia Herrasta tai ei. Vai onko teillä? Vai olisko se vain teidän loogisen päättelyn tulos? Jos te koette Hengessä, että tämä ei ole Herrasta, niin menkää hyvänen aika nuhtelemaan sen surakunnan johtajia!
Mutta muistakaa tämä Raamatun paikka Mark. 9:38-40
38 Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä".
39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.

Itse en vielä ole ollut sellaisissa kokouksissa, missä ei annettaisi Herralle kunniaa tai ei korotettaisi Jeesusta, kun ihmiset on esimerkiksi kaatuneet, tai päässeet Hengen avulla jonkin traumaattisen kokemuksen yli ja sen takia alkanu huutamaan kukkokiekuu ja antamaan Herralle kunniaa "kukkokiekuu!!! Kiitoskiitos Jeesus Kiitos!"- meiningillä.

Uskon, että tämä on yksi suurista syistä miksi Jumalan Hengen armolahjat eivät ole käytössä Suomessa voimallisesti. Tämä meidän iänikuinen viisaus ja loogisuus. "Ei Jumalan kokouksissa saa kaatua. Se on Saatanasta joka yrittää vahingoittaa. " jne... Me ei annetta Jumalalle tilaa toimia. Heti jos joku täyttyy Pyhällä Hengellä (tai täyttyyy ilosta Pyhän Hengen "takia" ) ja alkaa kirkumaan, niin ympärillä olevat osoittaa sormella ja sanoo hulluks.
Meidän usko ei saa perustua ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan! (1.Kor 2:5)
(psykologisista syistä tämä kaatui, tämä puhuu kielillä painostuksen tähden, tällä on jakomieli sairaus eikä riivaajan henki ja lista jatkuu..)

Eikä näiden outojen juttujen tekeminen ole tietenkään itsetarkoitus. Ja itse asias, eihän me tehdä näitä juttuja, Jumalahan tekee näitä ihmisen silmissä outoja/hulluja juttuja.

Enkä myöskään kiellä, että sellaisia kokouksia jossain järjestetään, missä Pyhällä Hengellä ei ole osaa eikä arpaa. Missä sitten saattaa olla demoniset henget ennemmin kuin Jumalan Henki toiminnas. Niitä on paljonkin. Ja mä toivon, että oppisin tunnistamaan ja erottamaan tällaiset. Kuten väärät profeetat. Monet uskovat on heti tuomitsemassa jotakin "suurempaa" karismaattista puhujaa. Vetoutuen Matt. 7:21-23, ja näin on tuomitsemassa pastoreita, unohtaen asia yhteyden. Matt. 7:1-3 ja eritoten Edellisen jakeen 7:20 "hedelmistään te heidät tunnette"..

Useinhan esimerkiksi rukoushetkessä kaikki pälättävät omiaan kielillä ja kukaan ei selitä mitään. Vain rukoilija itse rakentuu ja tunnelma on kaoottinen

Nyt tuon oman mielipiteeni, mikä voi olla helposti vääräkin. Otetaan esimerkiksi 1000 henkilön seurakunta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kovin usein en ole nähnyt (puhe on pidetty ja sitte loppuylistyksen vuoro) puhujan tulevan mikkiin rukoilevan loppurukouksen kielillä ja palannut paikalleen. Vaan aina on joku rukoillut selkeällä suomenkielellä. Kunnes on aloitettu ylistystämään Herraa. Kaoottista tunnelmaa en vielä ite ole kokenut (ainakaan en muista kokeneni).
Sitten jos miettii loogisesti. 1000 henkilön seurakunta oletetaan että puolet osaa puhua kielillä. Mitä siitä tulisi jos yksi kerrallaan puhuu kielillä ja muut on hiljaa? Siis mitä yritän sanoa äskeisellä virkkeellä, on se, että mikissä oleva puhukoon ja opettakoon selkokielellä (eikä puhuen kielillä) sillä se hyödyttää eniten seurakuntaa (ja näin olen aina nähnyt tapahtuvan). Ja sitten kun aloitellaan kiittämään ja ylistämään Herraa, on sekin ylistysbändin johdolla selkokielellä edessä. (EN nyt ota esille Hengessä laulamista)
Mutta minä, joka istun penkissä, mä en välitä vierellä olevista (tai siis en välitä mitä ne musta ajattelee), vaan keskityn Herraan ja tuon kiitokseni Herralle ja rukoilen. Ja kun sanat loppuu niin rukoilen kielillä, huom. en siis siinä hetkessä rukoile kenenkään puolesta. Siinähän ei olisi paljonkaan järkeä, eikä kaveri saisi rohkaisua tai jotain vastaavaa, että menen kaverin puolesta rukoilemaan ja rukoilen vaan kielillä sen puolesta. Uskon että Paavali kieltää tällaisen.

Sitten taas jokin pienempi kokoontuminen, esim. 12 henkeä. Jos kaikki rukoilee kielillä ääneen ja koko ajan, niin siinä vaan jokainen itse rakentuu, enkä usko Herran haluavan että näin tehtäisiin kokoaikaa. Tällaisessa rukouskokouksessa on yleensä (tulisi olla, kuten Paavali opettaa) yksi äänessä ja muut on Hengessä mukana rukoillen ja kuunnellen.

Kielillä puhumisesta yksi asia. Silloin kun ne n.200 henkeä kokoontui ja odotti Pyhää Henkeä. (Apt. 1 ja 2)
1 Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Eli he olivat kokoontuneet ja olivat "yksimielisesti rukouksessa" ja Pyhä Henki laskeutui jokaisen päälle ja Raamattu antaa ymmärtää että jokainen 120:stä puhui kielillä. :)
(enkä nyt taaskaan tietenkään tarkoita sitä, että kielilläpuhuminen on Pyhän Hengen merkki, vaan että kenties jopa sinä voisit saada sen lahjana)

Yksi kysymys minavaan2:lle. Onko sulla ILO Herrassa? (sydämen kyllyydestä suu puhuu, ja olen saanut käsityksen, että ilo ja onnellisuus mitä Jumala haluaa meille, on hieman kadoksissa. Myönnän jos olen väärässä, enkä halua mitään riitoja, mutta meillä on kuitenkin sama Isäja kenties vähän erikäsitykset :)

(oonkohan jonkin sortin perfektionisti ku tulee lähetettyä liian pitkiä viestejä... anteeksi jälleen..)

Välillä on iloa ja välillä ei. En minä kuitenkaan minkään tunnekokemusten perässä halua juosta.

Jumala haluaa meidän palvovan Häntä Hengessä ja totuudessa, raamatun käännös puhuu Hengessä ja totuudessa rukoilijoista, mutta käsittääkseni jokin käännös puhuu Hengessä ja totuudessa palvojista.

Mitä lähempänä Jumalaa olemme, sen selvemmin kuulemme Hänen ääntään ja voimme näin selvemmin toimia Hänen tahtonsa mukaan. Yksinkertaisen loogista minusta.

Paavalin kehoitus tavoitella lahjoja voidaan siis ymmärtää kehoituksena tavoitella hengellisyyttä eli Hengen yhteyttä ja sitäkautta tapahtuu niin, että saamme yhteyden Isään ja voimme paremmin ja selkeämmin käyttää Hengen lahjoja, joita Hän jakaa yksilön ja yhteisön rakennukseksi kullekin tahtonsa mukaan.

Ihmiseen ja hänen saamiinsa lahjoihin tuijottaminen näissä asioissa on minusta Jumalan voiman estämistä, koska syntyy vertailua ja jopa mahdollista kateutta ja siten myös ylpeyttä. Jumalan ja Hänen armonsa ja rakkautensa näkeminen Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen johdatukseen ja opetukseen tuijottaminen ihmisen sijaan minusta johtaa totuuteen ja antaa Jumalalle tilaa toimia omiensa keskellä.

Nyt tuon oman mielipiteeni, mikä voi olla helposti vääräkin. Otetaan esimerkiksi 1000 henkilön seurakunta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kovin usein en ole nähnyt (puhe on pidetty ja sitte loppuylistyksen vuoro) puhujan tulevan mikkiin rukoilevan loppurukouksen kielillä ja palannut paikalleen. Vaan aina on joku rukoillut selkeällä suomenkielellä. Kunnes on aloitettu ylistystämään Herraa. Kaoottista tunnelmaa en vielä ite ole kokenut (ainakaan en muista kokeneni).

Mielestäni kyseisessä korinttilaiskirjeiden kohdassa on ponttina se, ettei aiheuteta ennakkoluuloja epäuskoisissa ja uusissa tulokkaissa. Siinä vaiheessa, kun kielillä puhuminen on oman itsensä rakentamista sitä voi harjoittaa itsekseen neljän seinän sisällä. Mikä idea on siinä, että seurakunta kokoontuu yhteen ja kaikki höpöttelevät itsekseen Jumalalle. Eikö ideana tällöin ole juuri seurakuntayhteyden luominen. Jos kielillä puhumisen taas puolestaan on tarkoitus luoda yhteyttä, niin sen ulkopuolelle kyllä jätetään kylmästi ne kaikki jotka eivät kyseistä armolahjaa omista.

Tää maa kaipaisi enemmän tulkitsijoita. Mie tiedän kyllä puhujia, mutta en montaa tulkitsijaa.

En lähtis kaikkia kaatumisilmiöitä tuomitsemaan. Ite oon tärissyt aika paljon Hengen voimasta pariinkin otteeseen kun on tullut niin lähelle pyhä että tuntuu hajoavan.

Mua itteeni jossain paikoissa on häirinnyt myös se, että edessä on joku hoilannut/puhunut kielillä ja kukaan ei ole tulkinnut, musta se ei ole sellaista seurakuntajärjestystä mistä Paavali puhuu kirjeissään. Kielillä puhuminen on tarkoitettu miusta yleisiin tilanteisiin vain kun joku on tulkitsemassa.

Sinänsä esimerkiksi ylistyksessä miusta jos ihmiset itse jotkut ylistää kielillä siellä penkeissä kun edessä on ylistyslaulu menossa ei niinkään haittaa. Samaa ylistystä se on kaikilta, vaikka kieli oiskin vähä eri. Mutta opetuksessa tosiaankin ei sitä kielilläpuhumista jossei joku sitä tulkitse.

Siitä olen HengenSoturin kanssa samaa mieltä, että nykypäivänä on edelleen hämärtynyt se, että ei armolahjat ole vain jotain että "kovilla uskovilla on semmoisia". Armolahjojen käyttö, näkyvä tai näkymätön on arkipäivää, tai sen pitäisi olla arkipäivää, kuten se oli alkuseurakunnassa.