kyllä olen. olen nöyrästi niellyt moitteet ja pitemmän päälle vaihtanut seurakuntaa-

En ole itse törmännyt ongelmiin, mutta vähän karismaattisemmalla puolella olen kuullut näitä painostus juttuja ja sitä, että et ole uskossa jos et puhu kielillä. Esim jkl:n hellareilla uskon noin 50% ihmisistä puhuvan "kielillä" ympäristön paineesta johtuen. Pitäis tehdä tutkimus tuostakin.

Suurin ongelma on mun oma pää...

Juu olen kyllä. Minua ei varsinaisesti armolahjani käyttämisestä solvattu vaan henkilökohtaiset syyt olivat maalitauluna. Seurakunnan paimen ei uskaltanut puhua minulle hyvää eikä pahaa, hymisteli vain epävarman näköisenä. Se siitä seurakunnasta.

Armolahjojen puute hieman mietityttää. Ehkä olen vaan niin epähengellinen. Toisaalta eipä tule armolahjan käytöstä ongelmiakaan kun ei niitä ole.

Monesti oon saanu "kylmää vettä niskaan", mutta yleensä oon myös antanu sitä sen jälkeen takaisin. Tärkeetä on kummiski säilyttää nöyryys ja kunnioitus muita kohtaan. Mutta se on ehkä mun keino purkaa sitten sitä vihasuutta ja yleensä on asiat sitten vasta ku oon hermostunu takas saatu puhuttua ja puitua ja tilanteet on ratkottu.

Tarkoittaako tämä nyt kylmää vettä ns. näkyvien armolahjojen käyttäjille vai niiden käyttäjiltä?
Itse en ole kokenut sen suhteen kylmää vettä, kylmää vettä olen eniten kokenut vain itseltäni.

Siihen seurakuntaan, johon mun pitäisi kuulua, mut johon en halua kuulua, niin siellä ei suhtauduta kovin avoimesti armolahjoihin. Sen seurakunnan pastorikaan ei vaikuta uskovan kovin paljoa siihen, että nykyään enää juurikaan on armolahjoja, eikä hän kyllä usko esimerkiksi edes pyhitykseenkään..

Ihan tällein offtopic, mikä se sellainen seurakunta on, johon ei halua kuulua, mutta pitäisi kuulua? o.O

Ehkä saattaa tarkoittaa paria eri skenaariota:

a) Jumala tahtoo että olet jossakin tietyssä seurakunnassa toimimassa, ehkä sitten suuremmissa tai pienemmissä tehtävissä, mutta tahtoisit olla jossain muussa seurakunnassa, inhimillisesti, jossa tuntisit ehkä paremmin olevasi hyväksytty tai jotain muuta.

b) Olet kärjistetysti luterilaiseen kirkkoon kuuluva, koska luterilaisella kirkolla on voimavarat esim vanhainkoteihin yms hartauksiin, mutta koet kuuluvasi vaikkapa helluntaiseurakuntaan. Näitä oli paljon jonkun seurakunnan kirjoilla varsinkin ennen uutta uskonnonvapauslakia, jota ennen vain luterilaisen kirkon jäsenet saivat opettaa uskontoa. Tai sitten jokin muuntapainen skenaario. Käy jossain muussa seurakunnassa, mutta "virallisesti" kuuluu johonkin toiseen. Tuo oli vain yksi esimerkki.

Anteeksi sinä-passiivista, se on tarttunut englannista.

Ihan tällein offtopic, mikä se sellainen seurakunta on, johon ei halua kuulua, mutta pitäisi kuulua?

Tarkennuksena: se mihin seurakuntaan kuuluu, määräytyy asuinalueen mukaan.
Eli siis kuulun tietyn asuinaluepiirin seurakuntaan, mutta haluan käydä toisen asuinalueen seurakunnassa, koska siitä omasta seurakunnasta on niin huonoja kokemuksia.

Offtopicciä vielä pikkuusen.
Älkäähän sitte stressakko päätänne sillä, että "en kuulu oikeasti tänne seurakuntaan, tämä ei ole kotini"-ajatuksilla! Ken tietää jos Jumala on suunnitellu justiinsa sen paikan sulle kasvun paikaksi, opettaen esim. nöyryyttä ( missä uskon, että melkein meillä kaikilla on opittavaa)

Armolahjojen käytössä ei sinänsä ongelmia, muutakuin omapää. Sillointällöin epäilystä (onneksi viime kerrasta on pitkä aika! Kiitos Jumalalle ja kotiseurakunnalleni). Ja ehkä suurin ongelma on "pelkuruuden henki!". En uskalla ottaa kunnon askeleita uusien armolahjojen kanssa, vaikka tiedän että rohkea pitää olla niiden suhteen.

Ja teille jotka ette puhu kielillä (mikä näkyy toisaalta olevan melko yleistä), EI mitään huolta. Saman arvosia ollaan kaikki. Taivas paikka on avoin. Ei armolahjat mitenkään arvokkaammaksi tee, se kyllä tuo vähän jännitystä enemmän (tai ylipäätänsä Pyhän Hengen työ meissä).
Tosin kielilläpuhuminen on yleisin armolahjoista ja Paavalikin haluais kaikkien puhuvan kielillä. Siinä on vain kynnys joka pitää ylittää. (ja kynnys on huomattavasti helpompi ylittää kun on ystäviä ympärillä jotka jo osaavat puhuvat kielillä)
Kun rukoilet kielilläpuhumisen armolahjaa, ja susta tuntuu että päähän tulee jotaki ihme sanoja, Niin antaa palaa! :) Ei se kielilläpuhuminen ittestään tuu (tai no, joissakin tapauksissa se on tullu, tai no.. ei varsinaisesti ittestään vaan Pyhä Henki on antanu vähä potkua ku ei muuten oo pystyny). Se on sun kieli jota sä liikut, se juttu vaan on, että rakas Pyhä Henki antaa ne sanat.
Alussa järki tietysti pistää hanttiin aikalailla, mutta mitä jos kerranki annetaan Jumalalle vähän tilaa ja pistetään aivot narikkaan ja annetaan Herran toimia(meidän kautta). ;)
JA on totta että ei kaikki saa kielilläpuhumisen armolahjaa, MUTTA älkää syöttäkö ittellenne sitä soopaa että se ei olis mahdollista teillekin! Ei mitään --> "Mä kuulun siihen vähemmistöön joka ei puhu kielillä.. en ikinä saa armolahjoja.. En oo oikea uskova" tai jotai muuta vastaavaa. Niinkuin Paavali sanoi "pyrkikää saamaan arvokkaimmat armolahjat". Eiköhän meidän rakastavalla Isällä ole jokaiselle lahjoja, rikas käsi antamaan? :)

Toivottavasti jotenki auttoi joitakin, vaikka oli hieman lapsenmielisesti kirjoitettu. heh

Armolahjojen käytössä ei sinänsä ongelmia, muutakuin omapää. Sillointällöin epäilystä (onneksi viime kerrasta on pitkä aika! Kiitos Jumalalle ja kotiseurakunnalleni). Ja ehkä suurin ongelma on "pelkuruuden henki!". En uskalla ottaa kunnon askeleita uusien armolahjojen kanssa, vaikka tiedän että rohkea pitää olla niiden suhteen.

Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
1. Kor. 12:11

Ja silti Jumala kehottaa meitä rukoilemaan Häneltä armolahjoja. Mielenkiintoista.

Ehkäpä hän tarkoitti sitä että häntä on estänyt armolahjojen käytössä oma pää, aivan niinkuin minuakin, oma pelkuruus "onko tämä nyt miusta vai mistä?" ja epävarmuus.

Mulle särähti HengenSoturi hyvin vahvasti silmään tuo että:

.... Ei armolahjat mitenkään arvokkaammaksi tee, se kyllä tuo vähän jännitystä enemmän (tai ylipäätänsä Pyhän Hengen työ meissä)....

Armolahjoja on aivan valtava määrä, ei ainoastaan ns. näkyvät armolahjat. On palvelemisen, antamisen armolahjoja yms. Jopa musiikissa on nähtävissä Pyhän Hengen voitelu, jollakin on armolahja koskettaa ihmisiä musiikin kautta. Jotenkin sain tuosta viestistäsi kuvan että "sinulla ei ole armolahjoja jos et puhu kielillä yms." Raamattu puhuu miusta aika selkeästi että jokaiselle uskovalle Jumala lahjoittaa jonkin tai joitakin armolahjoja. Toiset on näkyvämpiä, toiset näkymättömämpiä, jokainen yhtä arvokas. Ehkä väänsin pilkkua, mutta jotenkin ainakin itelle tuntuu että näissä asioissa varsinkin pienetkin asiat voi aiheuttaa suuriakin riitoja. Näkyviin armolahjoihin pakottamisella (et ole oikea uskova jos et puhu kielillä), tai toisaalta näkyvien armolahjojen kieltämisellä (en ymmärrä niitä, joten kielletään ne) on satutettu uskovia turhankin paljon, ja toisaalta se ei poista armolahjojen tärkeyttä, niitä kuuluu todellakin käyttää. Mutta pitää välttää ylilyöntejä.

Ja toisaalta termi näkyvä armolahjakin on ehkä tyhmä, kyllä ne jokainen jollakin tasolla näkyy, tosin jotkut näkyy ehkä vähän enemmän, kuten se paljonpuhuttu kielillä puhuminen.

Mä en oikein ymmärrä tätä ajattelua. Ei meitä estä armolahjojen kanssa ensisijaisesti oma pää, vaan se, ettei Jumala anna kaikkia armolahjoja kaikille. Jumala on suvereeni ja jakaa lahjojaan kuten tahtoo.

Darkeith vastasi itse asias tähän mun puolesta.
Tiedätkö mikä on lahjoissa yleisin piirre? Ne tulee vastaanottaa.
Jumalaa jakaa armolahjojaan, mutta ne tulee vastaanottaa ja laittaa käytäntöön. Puhuin paljon kielillä puhumisesta, sillä se on yleisimmistä ("näkyvämmistä") armolahjoista, ja koska minulla on kokemusta siitä.

Että saataisiin paremmin selville mitä ajoin takaa, niin otetaan joku toinen armolahja, palvelemisen armolahja.
Jos näät tiensivussa henkilön jolla on esimerkiksi lähteny ketjut pyörästään ja hän ei osaa laittaa niitä paikoilleen. Niin saat olla varma, että oma pää tulee tielle ja sanoo että älä ole huomaavinaankaan tota tyyppiä ja jatka matkaa. Ja saatana saattaisi ovelasti vielä lisätä että eihän sulla oo edes palvelemisen armolahjaa, anna jonkun muun auttaa tätä tyyppiä. Ja liian usein me uskotaan tota saatanan valhetta.

Itse asias tais olla Evan taivaanlahja missä sanottiin että kumpi on todennäköismpää, jos rukoilet Jumalalta palvelemisen armolahjaa, niin antaako hän sen armolahjan, vai antaako hän tilanteen jossa olisi mahdollisuus käyttää kyseistä lahjaa.

Anci vielä tuosta kommentista. Sain sellaisen käsityksen, että ihan kuin Jumala kieltäisi meiltä armolahjojaan. Meillähän on Rakastava Isä. Ja Jeesushan sanoi (Matt. 7:7-11), että kuka isä antaisi lapselleen kiven tämän pyytäessä leipaa jne. Jumala haluaa meidän anovan armolahjoja, ja kuten sana osoittaa anovalle annetaan.
Tietenkään ei Jumala anna kaikkia armolahjoja kaikille, mutta ei Hän kyllä niitä kaikkia kielläkkään. Jos uskova anoo USKOSSA kiellillä puhumisen ( profetoimisen, palvelemisen, parantamisen..jne..) armolahjaa, niin en näe syytä miksei Herra antaisi armossaan. Ja kuinka voimme saada selville mitä Jumala on meille antanut, ellemme kokeile? Eikö? Ja se vaatii rohkeutta, ja silloin järki/oma pää yrittää pistää hanttiin ja kovaa.
Uskon, että me (ja eritoten minä) pelkäämme epäonnistumista. "mitä jos profetoin väärin / mitä jos se ei parannukaan / mitä jos tämä onkin minusta" ja olettaisin että jos me saataisiin siirrettyä keskittymisemme epäonnistumisesta Jeesukseen, niin varmaan olisi yllättävän paljon Pyhän Hengen armolahjoja käytettävissä. :)

Darkeith, myönnän että unohdin tyystänään nämä muut armolahjat ja en ottanu niitä huomioon aiemmin. :) (toivottavasti en nyt kirjoittanut mitään epäjohdonmukaisuuksia, tai jotain muuta mikä sotii Jumalan Sanaa vastaan.)

Anci vielä tuosta kommentista. Sain sellaisen käsityksen, että ihan kuin Jumala kieltäisi meiltä armolahjojaan. Meillähän on Rakastava Isä. Ja Jeesushan sanoi (Matt. 7:7-11), että kuka isä antaisi lapselleen kiven tämän pyytäessä leipaa jne. Jumala haluaa meidän anovan armolahjoja, ja kuten sana osoittaa anovalle annetaan.
Tietenkään ei Jumala anna kaikkia armolahjoja kaikille, mutta ei Hän kyllä niitä kaikkia kielläkkään. Jos uskova anoo USKOSSA kiellillä puhumisen ( profetoimisen, palvelemisen, parantamisen..jne..) armolahjaa, niin en näe syytä miksei Herra antaisi armossaan. Ja kuinka voimme saada selville mitä Jumala on meille antanut, ellemme kokeile? Eikö? Ja se vaatii rohkeutta, ja silloin järki/oma pää yrittää pistää hanttiin ja kovaa.

Totta, ei niitä ansaita. Mutta oletan, että uskolla on kuitenkin osansa tässä asiassa, kuin myös "pelkuruudellakin", sillä mehän tehdään kuitenkin se aloite (tai no... Pyhä Henki tekee ihan ensimmäisen aloitteen ) , ja Jumala tekee loput.
Mitä tarkoitan on se, että Pyhä Henki sanoo meille sano tuolle sairaalle miehelle, että hän paranee. Saatana sanoo meille, että meillä ei oo parantamisen armolahjaa. Sinä päätät meetkö miehen luo, lasket käden pään päälle ja sanot "sinä paranet", ja jos uskallat mennä (ja jos uskot että se oli Herrasta), niin Jumala tekee loput.

Joten johtopäätös, rukoillaan uskossa armolahjoja, ja kokeillaan mitä ollaan saatu ja kuinka Jumala haluaa meitä käyttää. Ja rukoillaan niitä tilanteita (ja tilanteisiin rohkeutta), joissa Herra vois toimia meidän kautta, ja joissa armolahjat sais tulla käyttöön. Eikö näin? Sillä muutenhan käytännössä me ei ikinä saada armolahjoja.

Armolahjojen käyttöä estää mm:

oma epävarmuus
sielun ja ruumiin siteet, jotka estävät potentiaalin avautumista ("ei pääse Henki toimimaan"
laiskuus, innon puute virittää armolahjoja palaviksi
uskollisuuden puute (ei sitoudu minkään asian pitkänaikaiseen voittamiseen)
tiedon puute, ilmestysten puute, kylmät paatuneet sydämet,
uskon puute (ei usko, että itsellä voisi olla, ei usko, että Jumala voi todella vaikuttaa niiden kautta, ei pyydä niitä)
yhteyden puute (armolahjoja voi parhaiten harjoitella ja harjoittaa ryhmässä, seurakunnassa "kun te kokoonnutte yhteen, jokaisella on hengellinen lahja jaettavana"
passiivinen penkeissä istuminen ja mielenkiinnon pysyminen maallisissa asioissa

Armolahjojen vaarallisuus:

kun ihminen on epäpuhdas (ovet avoinna eli on annettu muuten elämässä sijaa perkeleelle, rakkauden puute, sielussa oleilee aavikkosudet eli pahat henget), hänen kauttaan voi päästä toimimaan muu kuin Hyvän Jumalan tahdon mukainen tarkoitus vahingoittaakseen ja eksyyttääkseen Jumalan rakkaita

lahjoja voidaan käyttää manipuloimiseksi (vallan välineenä), kun pääasiallisena Herrana on muu kuin Jumala (ihan tavallista voi olla seurakunnankin keskellä)

likaisen astian kautta Jumalan vihan väline (Jumala käyttää kyllä kaikkia, mutta tässä tapauksessa vaikeiden asioiden kautta)

kun ilmestyksen henki on tukahdutettu, kun ei ole tietoa Jumalan hyvästä ja pahasta, Jumalan armolahjoista voidaan saada väärä kuva uskotellen Jumalan lahjoiksi muuta kuin mitä ne Jumalan tarkoituksenmukaisesti ovat, jolloin syntyy jonkinlainen eksytys ja voi joutua hämmennyksiin, jos kohtaa todellisen armolahjan... (jos sydän ei ole paatunut, sen tunnistaa, jos on kerennyt paatumaan, niin kieltää vääränä)

huonojen kokemusten takia halveksitaan jotakin Jumalan toimintaa, mikä on syntiä ja mikä estää koko seurakuntaa/henkilöä menemästä eteenpäin

Kielillä puhumisen armolahja on aina välillä askarruttanut mieltäni. Karismaattisissa piireissä sitä usein on ollut tapana korostaa. Itsekin olen ollut tilanteessa, jossa puolestani on rukoiltu ja minua on sananmukaisesti kehotettu puhumaan "siansaksaa". Olen mietiskellyt tilanteissa, joissa olen useiden henkilöinen kuullut puhuvan kielillä, kuinka moni heistä todella puhuu Pyhän Hengen mukaisia sanoja ja kuinka moni höpöttää vain omiaa yhteistön painostuksen alaisena. Miksi karismaattisissa piireissä on niin paljon puhetta, mutta niin vähän selittäjiä. Paavalihan kuitenkin sanoo : "
12 Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.
13 Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä.
14 Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi.
15 Mitä tämä siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä. " 1. Kor 14:12-14

Yhteisissä kokouksissa kehotetaan myös olemaan vaiti ellei kielillä puhumista kykene kukaan selittämään. Olen aina ihmetellyt millä perusteilla monissa karismaattisissa liikkeissä nämä Raamatun paikat sivuutetaan.

Itse olen näitä mietiskellyt ja kokenut että oma tehtäväni seurakunnassa on olla palvelijana.

Monesti on tullut vastaan se, että mitä enemmän ääntä, niin sitä hengellisempi ihminen on. Karismatiapiireissä hengellisyyden oletetaan näkyvän ja kuuluvan. "Armolahjojen" toiminnan kokeileminen ja toteaminen voi myös olla jonkinlainen sakramentinomainen juttu, jolla todetaan, että pelastus on voimassa, kun "henki" toimii. Tähän liittyy kaatumiset ja muut sekoilut myös.

minavaan2, nyt on erittäin vääränlaiset käsitykset.

Meidänhän tulisi ottaa mallia alkuseurakunnasta (Apostolien teot). Se on vääristynyt käsitys (stereotypia "karismaatikoista"), että luullaan armolahjojen olevan jotain showjuttuja.

Raamattuhan sanoo, missä kaksi tai kolme on koolla siellä minäkin olen heidän keskellään. Jos jossain isossa kokouksessa on esim. 5000 kristittyä jotka janoaa Jumalaa, niin mikä voisi estää Jumalaa toimimasta voimakkaasti jakaen esimerkiksi armolahjojaan, Hengen voitelua?!
Nyt tietenkään en tarkoita sitä, että mitä enemmän porukkaa sitä "pyhempi" kokous... En tietenkään, mutta pitää ymmärtää kuinka suuri merkitys sillä on kun ihmiset kokoontuu yhteen ja janoaa Jumalaa ja hänen läsnäoloaan.

"Armolahjojen" toiminnan kokeileminen ja toteaminen voi myös olla jonkinlainen sakramentinomainen juttu, jolla todetaan, että pelastus on voimassa, kun "henki" toimii

Kuinka vastaanotat Jumalan armolahjan, jos pitää sitä sakramentinomaisena juttuna, jolla vain todetaan että pelastus on vielä voimassa?
Veikkaukseni on, että eipä pahemmin vastaanoteta. Tämähän menee jo armolahjojen halveksumisen puolelle.
Tehdään pieni yhteenveto. Ihminen antaa elämänsä Jeesukselle ja käy kasteella, niin pelastuu (muuta siis ei tarvita, armo yksin pelastaa). Jumala on varannut jokaiselle lapselleen armolahjoja, mutta eihän niitä nyt pakko ole vastaanottaa.. Jumala ei pakota. Jumala antoi armolahjoja, jotta voitaisiin kirkastaa Hänen nimeäänsä. Helpottaakseen/auttaakseen meitä julistamaan evankeliumia.

Lukekaahan tarkkaan mitä Jeesus sanoi Mark. 16:15-20.
Sekoilua tosiaan. Mä haluaisin sekoilla enemmän Herralle. :)

Sekoilua tosiaan. Mä haluaisin sekoilla enemmän Herralle. :)

1. Kor. 14:33
sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,

Anskutin,

Hehe ;) Jae kokonaisuudesta.. Mutta selitettäköön toi lausahdukseni. Kriittisyys on hyvä juttu, ettei vaan joku tuu ja höpäjä iha puuta heinää ja joku usko sinisin silmin. Mutta voin sanoa etten ihan tähdänny siihen että olisin eksyttämäs täällä...

"tähän liitty kaatuilut ja muut sekoilut myös" Joten oletin, että noihin "sekoiluihin" kuuluvat myös:

Mark. 16:15-20
15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
20 Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

Joten halua sekoilla enemmän Herralle. Toisin sanoen, olla Herran käytös. Hienoa, että osaamme kiinnittää katseemme olennaiseen... (sarkasmia)

Sekoilusta vielä hieman, ja jottei mee eksyttämisen puolelle, niin lainataan Paavalia.
1. Kor. 1:18 "18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
(en nyt varsinaisesti ole myöskään tuomitsemas minavaan2:sta)

En myöskään haluaisi, että täällä ruvettaisiin tuomitsemaan, jos jossain Jumalan Henki toimii niin voimallisella tavalla, että se vie kirjaimellisesti jalat alta! :D Tietenkään Raamattu ei puhu siitä, mut (tuli muuten ihan äkkiä mielee, eli tavallaan perun äskeisen sanomani) kyllähän Paavalikin kaatu ku kohtas Jumalan kirkkauden Emmauksen tiellä. (vai mikä tie olikaan) Mut ei sillä että kaatuminen olis joku "juttu".

(hyvänen aika ku osaan olla epäjärjestelmällinen kirjoittaja, ja pyydän sitä anteeksi. Jotenki vaan oon innoissani Jumalan Sanasta <3 )

Mikä on ihmeenomaisten armolahjojen tarkoitus? Todistaa jonkin puljun/ihmisen hengellisyys hänelle itselleen ja muille? Kaikki tulee tuomita Raamatulla.

Mikä on ihmeenomaisten armolahjojen tarkoitus?

Ai mikä on armolahjojen tarkoitus? Melkein vois kysyä mikä on Pyhän Hengen tarkoitus.
rakentaa meitä itseämme
rakentaa seurakuntaa
viedä evankeliumia eteenpäin
parantaa sairautta
tuoda vapautusta
lieventää tuskaa
lohduttaa
opastaa
auttaa

Kaikki tulee tuomita Raamatulla.

Ketään ei tule tuomita. Mikä tekee susta paremman ihmisen kuin jostain puliukosta? Meidän ei missään nimessä tule tuomita. Jeesus sanoi: Joh. 8:15-16
15 Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.
16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt.

Mitä yritän sanoa, on se, että Jeesus ei tullut tänne tuomitsemaan, vaan vapauttamaan. Ja jos Jeesus ei tullu tänne tuomitsemaan, niin ei meidänkään tehtävä ole tuomita!
Yllättävän monet uskovat luulevat olevansa jotenkin arvokkaampia kuin ei-uskovat. Luulevat, että kun he eivät ryyppää tai käytä huumeita tai varasta(tai jotain muuta vastaavaa), niin he ovat jotenkin arvokkaampia. Mikä on Saatanan syöttämä vale!

Meidän tulee rakastaa jokaista ja osoittaa ei-uskoville, että he tarvitsevat Jeesusta. (ja jokainenhan meistä tarvitsee, kaikkiha me ollaan syntiä tehty) Ottaa Jeesukseta mallia.

Todistaa jonkin puljun/ihmisen hengellisyys hänelle itselleen ja muille?

Kun on kerran vastaanottanut Jeesuksen sydämeensä, sitähän tulisi todistaa kaikille. Mutta tuo sana "hengellisyys" on vaarallisen kuuloinen. Sehän voi mennä nimittäin ylpeyden puolelle jos näyttää muille kuinka "hengellinen" on. Raamattu sanoo "Sydämen kyllyydestä suu puhuu". Ja tämän tulisi olla meidän "hengellisyyden" mitta, ei armolahjat.
Sillä se mitä me puhutaan, se mikä tulee suusta ulos, osoittaa meidän tilamme Kristuksessa.
Jos me pystyttäis tallentaa viikon kaikki sanat ja lauseet mitä puhutaan, niin siitä vois hyvin kattoa, että mitä tulisi tehdä. Jos me paljon juorutaan, puhutaan toisten selän takana, kiroillaan, halveksitaan, pilkataan jne. niin se meinaa sitä, että meidän olisi ehkä paremmin viettää vähän enemmän aikaa Jeesuksen ja Sanan ääres. Nimittäin eikö sanonta kuulu, että "seura tekee kaltaisekseen", ja se on hyvin pitälkti totta. ;)

Armolahjoista vielä hieman lisää. Jos luetaan Apostolien Tekoja tai katsotaan Jeesuksen elämää, niin yks juttu on sellainen, mikä on tänä päivänä jäänyt verrattuna alkuseurakuntaan. Ja se on armolahjojen arkipäiväisyys. Armolahjojen tulisi olla meillä arkipäivää. Jossain ihmetellään ku niin paljon jossain puhutaan kielillä, tai jos jossain parantuu sairaita (tai "muka parantuu sairaita", kuten nykyään ajatellaan... ollaan liian skeptikkoja ja ei uskota, että Jumala toimii tänäkin päivänä), niin me mennään kattomaan missä.
Tilanne ei saisi olla sellainen meillä uskovilla, että me seurataan (epäillen) ihmetekoja, vaan ihmeteot seuraavat meitä! Se on Jumalan tahto, että me ollaan radikaaleja Jeesuksessa. Ilman mitään pelkoja. Jos me pelkäämme jotain, se meinaa sitä, että meidän ja Jumalan välillä on jotain estettä. Ja tuo kyseinen este tulee murtaa. (itsellänikin on hommia näiden kanssa)

Suosittelen tosiaan ton 1. Korintolaiskirjeen lukemista ja miettimistä. Siellä on erittäin paljon näitä asioita koskevia opetuksia.

Meidän tehtävämme on tuomita Raamatulla kaikki se, mitä seurakunnassa tapahtuu. Raamattu kehottaa asioiden tuomitsemiseen, en viitannut ihmisiin tuossa.

Armolahjat ovat tärkeitä seurakuntaa rakentavia lahjoja. Kuitenkaan Raamatussa ei kehoteta minkäänlaiseen sekoiluun. Armolahjojakin käyttäessä tulee ajatella sitä, kuinka seurakuntaan ensikertaa tulevat ihmiset kokevat asian.

" 23 Jos seurakunnan yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä ja sinne tulisi ulkopuolisia tai epäuskoisia, he varmasti sanoisivat, että te olette järjiltänne.
24 Jos sen sijaan kaikki profetoisivat ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle, hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tulkittavaksi
25 ja hänen sydämensä salaisuudet paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoisilisi Jumalaa ja tunnustaisi: "Jumala on todella teidän keskuudessanne."
26 Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi." 1. Kor. 14:23-26

Mielestäni kaikenlainen kaatuilu ja "sekoilu" on juuri niitä asioita joista paavali varoittaa. Ei ole tarkoitus, että armolahjat lisäisivät ihmisten ennakkoluuloja kristityistä vaan saisivat heidät näkemään kuinka väkevä Jumala on. Armolahjojen on myös tapahduttava YHTEISEKSI PARHAAKSI. En näkisi, että minkäänlainen ihmisten kaataminen ja yksikseen kielillä höpöttäminen edustaa seurakunnan parasta. Nykyään individualistisessa lännessä korostetaan aivan liian paljon oman itsensä rakentamista ja usein unohdetaan se millainen vaikutus omalla sekoilulla on yhteisössä.

Raamatussa ei kehoteta minkäänlaiseen sekoiluun
Mielestäni kaikenlainen kaatuilu ja "sekoilu" on juuri niitä asioita joista paavali varoittaa. Ei ole tarkoitus, että armolahjat lisäisivät ihmisten ennakkoluuloja kristityistä vaan saisivat heidät näkemään kuinka väkevä Jumala on.

Osittain totta ja asiaa. Itse tarkoitin sekoilulla sitä kun annetaan Herralle kaikki, eli irrottaudutaan kaikista kaavoista ja annetaan vain Herralle se kunnia mikä Hänelle kuuluu.
Itselle tuli sellainen käsitys tuosta sanan paikasta, nykypäiväistettynä, että Pastori ei seurakunnassa tuu eteen ja puhu vaa kielillä ja mee pois. Ja en oo näin nähnyt tapahtuvan, mutta oon nähny, että joku menee mikkiin rukoilee ja aloittaa kielillä puhumisella ja jatkaa sitten ihan suomeksi, enkä usko, että toi mitenkään väärin ole.
Ihan kuin Paavali ei kieltäis kielillä puhumista, mutta sanoo että se ei olisi päälimmäisenä. Näköjään melko useilla seurakunnilla meinaa olla vähä samanlainen ongelma kuin Korinttolaisilla, että liikaa keskitytty kielillä puhumiseen. Paavalikaan ei sitä kiellä ja sanoo, että se haluais että kaikki puhuis kielillä, mutta ei seurakunnassa ja "ei ihmisten ilmoilla".

Se mitä Paavali sanoo kielillä puhumisesta seurakunnassa, on kyllä ihan ymmärrettävää! :D Jos olis esim. nuortenilta ja kaikki puhuu vain kielillä, jopa "puhe" olisi kielillä puhumista, nii kyllä äkkiä lähtis "asiasta-osaamaton" lipettiin.. :) Mutta eipä ny tällaista ongelmaa kovin paljon ole näkynyt. Ongelma, mikä on, on se, että ei pidetä (esim.) profetoimisesta samanlaista "opetusta" kuin kielilläpuhumisesta. Tai ehkä toi sana opetus on harhaanjohtava, olisiko sana kannustus tai kokemuksen jakaminen parempi.

Nyt kun hieman miettii, jos kokouksessa opetetaan ja kannustetaan puhumaan kielillä (jos siis on Jumala antanut se armolahjan), niin onhan se tavallaa yhteiseksi hyväksi, että kaikki(/monet) kotonansa rukoilevat kielillä ja rakentuvat. :) en tiedä meneekö sitte pilkun viilaamiseksi vai ei..

Mutta uskon, että totuus on se, että kielillä puhuminen on hyvä, mutta me tarvitaan enemmän profetoimisen armolahjaa.
Haluan jakaa pienen kokemuksen profetoimisesta. Tämä kokemus on hyvin vähäinen, mutta kenties joku(kenties vain minä itse) voi saada siitä pientä kannustusta, että Herra voi antaa jopa mulle profetoimisen armolahjan.
Olin varhaisnuorten-leirillä (ohjaajana) ja siellä oli iltahartaus missä varkit ja ohjaajat ja puhujat/pastorit rukoilivat ja ylistivät Herraa. Leirillä oli kaks pastoria, joita arvostan uskomattoman paljon! Sitte me rukoiltiin ringissä toistemme puolesta ja pastori sanoi, että jos tulee jokin kuva mieleen kun rukoilet, nii se saattaa olla osa profetoimisen armolahjaa. Ja että yleensä Pyhä Henki saattaa selittää sen kuvan kautta toiselle jotain, eli profetoida. He sanoivat vielä, ettö niinkauan kuin et profetoi kuolemaa tai vaimoa, niin se saattaa hyvinkin olla Jumalasta tai että siitä ei sitten ole haittaa :)
Sitten aloitimme rukoilemisen ja rukoiltiin yhden näiden pastoreiden puolesta. Siinä rukoillessa toiset kysy multa että profetoi vaa jos tulee jotain, eli he kannustivat mua ja muita jotka oli siinä rukoilemassa profetoimaan. Ja siinä rukoillessa näin päässäni taskulampun joka oli kuin parrasvaloissa. Sitten he kannustivat profetoimaan, mutta mä katoin liikaa ihmiseen enkä kunnolla Jumalaan. Mietin päässäni, että mitä mä voin muka sanoa näin paljon kokeneemmalle ja oppineemmalle pastorille mitään. Sitten kuitenkin sanoin vaan, että nään taskulampun (ja myllersin jotai) mutta enempää mä en sanonu... Eli toisin sanoen uskalsin ottaa uskon askeleen, mutta en uskaltanu mennä loppuun asti.

Vielä viimeiset sanat tosta kaatuilusta ja sekoilemisesta... Siis Paavaliko yrittää varoittaa siitä? Välillä Jumalan Henki voi toimia niin voimakkaasti, että sitte ei tämä fyysinen ruumis kestä, ja se sortuu Jumalan Pyhyyden edessä. En usko että Paavali yrittää estää Jumalan Henkeä toimimasta kuinka Henki haluaa. en myöskään nyt tiedä mitä tämä sana "sekoilua" nyt sitten pitääkään sisällään (toivon ettei kielillä puhumista, sillä silloinhan se sotii Jumalan sanaa vastaan)
Silloin kun Niilo Ylivaiiossa henki pihisi, niin se herätti ihmisissä suuren mielenkiinnon, että mikä tämä Jumala on kun ihmisiä paranee ja mikä tämä Jumala on kun ihmisiä jopa kaatuu. Ja kaiken maailman kaatumisteorioita ne kans keksi :D Ylivainio iteki sanoi saarnoissaan "en minä osaa ketään parantaa! Jumala voin osoittaa rakkauttaan parantamalla sairaita.; Enkä minä ketään kaada, Jumalan voima vain sattuu ilmetä niin voimallisella tavalla ettei sitä ihmisruumis kestä. Eivät kaikki suinkaan kaadu". ja noiden kolme vuoden aikana wiki sanoo, että helluntaiseurakuntien jäsenmäärä kasvoi 6000. (ei sillä, että kirkkokunnilla nyt jotakin väliä olisi, toi vain meinaa sitä että monet tulivat uskoon ja vastaanottivat Jeesuksen) Eli hedelmät näytti olevan mitä parhaimpia, plus että sairaat paranivat. Joten itse en ainakaan mene oisoittamaan sormella jos jossakin joku kaatuu Pyhän Hengen kosketuksesta, tai muuten käy "ylikierroksilla" kun on esim. joku henkivalta ajettu pois tai jotain vastaavaa. :)
Tuntemattomat ovat Herran tiet.

(ja mun postaukset liian pitkiä.. anteeksi.. )

Puhut siitä kuinka kaataminen on Pyhä Hengen työ. Kuitenkaan silloin kun Pyhä Henki vuodatettiin seurakuntaan ensimmäisen kerran yksikään ihminen ei kaatunut. Kaatuminen "Pyhän Hengen vaikutuksesta" on siinä mielessä varsin tuore ilmiö. Kaatamista ollaan kyllä harjoitettu monissa pakanallisissa piireissä tätä ennen ja myöhemmin se on siirtynyt myös keskeiseksi osaksi karismaattisissa joissain liikkeissä. Ihmiset haluavat vain nähdä ihmeitä ja yliluonnollisia asioita. Kaikkein olennainen saattaa unohtua tämän kaiken keskellä.

Toisekseen en suinkaan pidä kielillä puhumista sinänsä sekoiluna. Sekoiluksi se muuttuu vain tilanteissa, joissa kaikki puhuvat kokoukissa omiaan eikä kukaan osaa tulkita.

"Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta." 1.Kor 14:27