Viimekädessä tuo olisi tilanne, jossa ihminen olisi ottanut Jumalan aseman tuollaisen tietoisen robotin tehdessään, eli asema, mihin Saatana pyrkii.

Ei se ihmisestä Jumalaa vielä tee, jos me onnistuttaisiinkin väkertämään robotti joka pystyy tuntemaan kipua. Kysymys onkin, olisiko kivun aiheuttamisessa tuollaiselle olennolle mitään pahaa? Se ei olisi Jumalan luoma, mutta minun intuitio sanoo vahvasti, että tahallinen kivun tuottaminen mille tahansa kokemukseen kykenevälle olennolle on väärin.

"Pointtina siinä oli siis se, että jos ei uskota, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja että ihminen on näin ollen Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde, niin on ihmisarvoa on käytännössä mahdotonta määritellä."

Jos tälläisiin uskomuksiin vetoaminen on todella ainoa tapa määritellä ihmisarvo, sitä huonompi ihmisarvolle!

Ei vaan päinvastoin!

Silloin maailmassa ihmisarvo todella toteutuisi:

Jos kaikki kansat ottaisivat käytännön ohjeeksi Jeesuksen opetukset, edes ne jotka sisältyvät vuorisaarnaan (Matt. 5–7), yksi lyhyt viikko riittäisi ratkaisemaan lähes kaikki ne ongelmat, jotka tällä hetkellä vaivaavat ihmiskuntaa. Jos ihmiset tänään alkaisivat elää hänen rakkauden periaatteensa mukaisesti, yksi ainoa päivä riittäisi pysäyttämään asevarustelun, poistamaan rikoksen, kidutuksen ja vakoilun. Ydinpommi purettaisiin, marginalisoidut saisivat kunniapaikan ja rikkaat jakaisivat ilolla omaisuutensa köyhille. Kukin tekisi parhaansa mukaan työtä toisten hyväksi, viholliset tekisivät sovinnon keskenään, toivottomat sydämet löytäisivät toivon. Jeesus Kristus yhdistää ihmiset veljellisellä rakkaudella.

http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm

Tämä on sitä väkevää tekstiä minulle. :) Ei sen vuoksi kuka sanoi, vaan mitä sanotaan.

"Verity, järjestelmän voi toki ymmärtää äärimmäisen suppeasti.Yleensä kuitenkin kun itse puhun järjestelmistä (kuten esimerkiksi manittu "ajallis-paikallisesti muotoutunut sosiaalis-kulttuurinen mentaalinen järjestelmä") tarkoitan jotain seuraavantapaista: ihmisarvo on sana, mutta sanat itsessään ovat merkitysten järjestelmiä tai kokonaisuuksia - ne viittaavat aina kauemmas ja syvemmälle kuin pelkkään sanan yksioikoiseen ja kirjaimelliseen tulkintaan
-> tämä viittaa myös väittämääni, että ihmisarvo ei ole apriorinen asia.

Euron arvo - yleisesti ottaen koko rahalaitoksesta tai minkäänlaisesta vaihdantataloudesta puhumattakaan! - on yhtä lailla järjestelmä, uskallan väittää ma. Arvot perustuvat päätöksiin, jotka on luotu ja joita ylläpidetään inhimillisen kulttuurin pohjalta (ja tässä kohden: kulttuuri on yhteisöllinen - vähintään kahden ihmisen aikaansaama - kollektiivisten normien, tapojen, tottumusten ja uskomusten kokonaisuus). Oikeastaan kaikessa inhimillisessä toiminnassa ja ajattelussa on kyse järjestelmistä ja kategorioista - se on ihmisen tapa hahmottaa ulkoista todellisuutta ja suhteuttaa se sisäisen todellisuutensa kanssa."

Katsotaanpa...

On toki aina hieman hämmentävää keskustelussa kun käytetään sanoja eri merkityksissä. Itse näkisin asian niin että eurolla on tietty arvo, koska euro on osa tiettyä järjestelmää. Rahankäyttöjärjestelmää. Jos ei olisi rahankäyttöjärjestelmää, eurolla ei esineenä olisi arvoa.

Järjestelmällä on nähdäkseni aina jokin tarkoitus. Jokin on järjestetty ja järjestelty tietyllä tavalla tiettyä tarkoitusta varten.

Toki sana aina viittaa johonkin syvempään kuin miten sen sisältö ymmärretään itsessään, mutta silti keskusteluakin mielestäni helpottaisi jos käsiteltäisiin sanoja sanoina. Sitten syvempinä merkityksinä ja käsitteinä, ja sitten sitä mihin ne viittaavat.

Mikä tuon kirjoituksesi perusteella on vastaus kysymykseen: miksi ihminen on arvokas?
Vai onko niin että ihminen ei oikeastaan ole millään perusteella erityisen arvokas, vaan on vain sovittu ihmisten kesken että ihmisiä pitäisi kohdella ikäänkuin ihminen olisi arvokas?
Eihän oikeastaan ole perusteita sille että ihmiset olisivat kaikki yhtä arvokkaita. Miksi olisivat? Vaikka se onkin kaunis ajatus.

Minusta jonkin asian arvo täytyy aina suhteuttaa johonkin, mitata jollakin. Kuten eurolla ei olisi arvoa ilman rahankäyttöjärjestelmää, täytyy voida myös sanoa ihmisestä, ettei ihmiselläkään olisi arvoa jos.../ilman.../ellei... jotakin.

slslsl: "Mielestäni ihmisarvo ei sulje pois muiden elävien olentojen arvoa. Ihmisarvo ei ole ihmisen arvoa yli muiden eläinten, vaan kyseessä on ihmisten keskinäinen asia. Yksikään ihminen ei tulisi olla vähempiarvoinen toiseen ihmiseen nähden."

Tämä vain ei koskaan toteudu. Maailmassa ei ole koskaan ole ollut tilannetta, jossa kaikille ihmisille annettaisiin sama arvo. Mielestäni tähän ei koskaan päästäkään, jos pidetään ihmisarvoa itsestäänselvyytenä, jolle ei tarvitse etsiä perusteita.
Perustelujen kautta löytyy syy pitää toista ihmistä yhtä arvokkaana kuin omaa itseään, tai jotakuta kolmatta.

Ihmisarvo on siis vain keksitty ja sovittu juttu, eikä siltikään koskaan toteudu täydellisesti? Aina se menee niin että joitakin ihmisiä kohdellaan arvokkaampina kuin muita.

Minä en ole sinulle minkään arvoinen. (Näin oletan) Enkä ekosysteemille, koska tuhoan sitä olemalla osallisena kaikessa siinä mitä ihminen on luonnolle tehnyt. Missä mielessä minulla on ihmisarvo? Mitä se tarkoittaa konkreettisesti ja käytännössä? Niin että siitä olisi minulle jotain iloa tai hyötyä. Sanojen ja käsitteiden pyörittely ei tässä paljoa lämmitä.

http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm

Tämä on sitä väkevää tekstiä minulle. :) Ei sen vuoksi kuka sanoi, vaan mitä sanotaan.

Harmi vain, että jos kiinitetään vaan huomio siihen, mitä sanotaan, se jää voimattomaksi sananhelinäksi, joka ei motivoi eikä johda tekoihin niin kuin näemme vallitsevasta maailman tilanteesta. Kukaan ei voi väittää, että maailmassa toteutuisi täydellisesti kaikkialla ihmisarvo ja ihmisoikeuksein mukainen kohtelu. Mistä se johtuu?

Siitä, että ihminen on syntinen ja läpeensä itsekäs.

Mutta Jumalalla on siihen ratkaisu, nimittäin Jeesus Kristus.

Kun ihminen on uskossa, niin ihmisen sydämestä lähtee motivaatio kohdella toisia ihmisiä ihmisarvon mukaisesti. Ihminen pystyy tällöin Jeesuksen avulla kuolettamaan syntisen lihansa, läpeensä itsekkään ihmisen ja saa Jeesukselta voiman rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään, jopa rakastaa vihamiestään. Näin ollen Jeesuksen sanat eivät jää pelkäksi sananhelinäksi, vaan niissä on myös voimaa.

Näin ollen minusta on todella merkityksellistä kuka sanoi.

lihahyyteloe: "Itse kuitenkin uskon, ettei taikuuteen vetoaminen ole tarpeellinen ihmisarvojen edellytys, koska ihmisarvoissa on kysymys vain siitä miten ihmiset kohtelevat toisiaan, nyt kun olemme löytäneet itsemme maailmasta. En myöskään usko, että hyvä ja paha olisivat jollakin tavalla sisäänrakennettuna maailmankaikkeuden olemukseen, vaan että niiden merkitys on riippuvainen siitä millaisin tarpein ja ominaisuuksin varustettuja olentoja me ihmiset olemme. Meidän jaettu uskomus toistemme tarpeista ja kyvystä olla tietoisia ja tuntevia olentoja, on riittävä peruste taata hyvinvoinnin edellytykset ja arvo toisillemme."

Eli kaiken tämän jälkeen on todettava että ihminen ei ole oikeasti arvokas. "Ihmisarvo" on vain sitä minkä arvon annamme toisillemme, jos annamme.

No, itse uskon että ihminen on oikeasti arvokas. Vaikka maailmassa ihmisestä on vain haittaa, ja enimmäkseen tuotamme vahinkoa ja pahaa mieltä myös muille, olemme arvokkaita. Jokainen erikseen ja yksilönä. Sen vuoksi sillä ei ole loppujen lopuksi niin paljon merkitystä kuinka esim. sinä kohtelisit minua jos tapaisimme. Ihmisarvoni ei riipu siitä annatko sinä sen minulle vai et.

Ei millään pahalla. Olisi tietysti mukavampaa saada hyvää kohtelua kuin huonoa. Mutta käsittääkseni absoluuttinen ihmisarvo tarkoittaa sitä että ihmisarvo on vaikka kukaan ei sitä tunnustaisi tai kohtelisi sen mukaisesti.

"Voinhan minä uskoa vaikka, että kaikilla ihmisillä on sydämessään kirkas timantti joka tekee heistä arvokkaita, tai että ihmiset on tavattoman kauniiden keijuolentojen pölystä syntyneitä, tai mitä tahansa tälläista. Jos tälläisiin uskomuksiin vetoaminen on todella ainoa tapa määritellä ihmisarvo, sitä huonompi ihmisarvolle!"

Ymmärrätkö mitä se merkitsee että ihminen on Jumalan luoma? Tuo keijukaisvertaus ei oikein toimi, koska siinä ei ole mukana keijukaisten ja ihmisten välistä suhdetta, tai suurempaa suunnitelmaa, jota ihminen on osa omalla paikallaan. Eikä suurta hintaa, jonka keijukaiset maksaisivat saadakseen ihmisen takaisin yhteyteensä.

Ei ole kyse taikuudesta ja saduista. Vaan suunnitelmasta, tarkoituksesta, ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna, suunniteltuna olentona, jolla on sija Isän sydämellä.

No, itse uskon että ihminen on oikeasti arvokas.

Ihmisarvoni ei riipu siitä annatko sinä sen minulle vai et.

ihmisarvo on vaikka kukaan ei sitä tunnustaisi tai kohtelisi sen mukaisesti.

Subjektiivisesti absoluuttisena kokemasi ihmisarvosi riippuu siitä, annatko sen toisille vai et.

Harmi vain, että jos kiinitetään vaan huomio siihen, mitä sanotaan, se jää voimattomaksi sananhelinäksi, joka ei motivoi eikä johda tekoihin niin kuin näemme vallitsevasta maailman tilanteesta. Kukaan ei voi väittää, että maailmassa toteutuisi täydellisesti kaikkialla ihmisarvo ja ihmisoikeuksein mukainen kohtelu. Mistä se johtuu?
Siitä, että ihminen on syntinen ja läpeensä itsekäs.

Riippuu siitä ymmärtääkö mitä sanotaan millainen sanoman impakti on ihmiseen. Ihmisten hyvinvointi on kasvanut valtavasti valistuksenajoilta lähtien, kun tiede, järki ja vapauden arvostaminen nousivat yhteiskunnallisten arvojen rakenteiksi tradition ja taikauskon sijaan. Koen suurta ristiriitaa väitettäsi kohtaan, että usko motivoi ihmistä arvostamaan muiden oikeuksia, kun tutkin historian kulkua Euroopassa. Synkimmät ihmisoikeuksien rikkomukset ja epätasa-arvo tapahtuivat kirkon valta-ajalla kun Eurooppa olin hyvinkin täytenään uskovaisia.

Verity,

Mitä sinusta tarkoittaa ihmisarvo, joka on olemassa ilman että sitä arvostetaan? Miten ihminen jolla on ihmisarvo, mutta johon suhtaudutaan kuten hänellä ei olisi sitä, eroaa ihmisestä, jolla ei ole (olisi) tälläistä arvoa?

Ei ole kyse taikuudesta ja saduista. Vaan suunnitelmasta, tarkoituksesta, ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna, suunniteltuna olentona, jolla on sija Isän sydämellä.

En henkilökohtaisesti usko, että ihmiselämällä on kosmista merkitystä, mutta minun ihmisarvokäsitykseni ei onneksi sellaista vaadikaan. Tämä johtuu siitä, etten arvosta ihmisiä välineinä tai suunnitelman osasina, vaan itsenäisinä ja vapaina olentoina, joilla on arvo suoraan heidän olemassaolonsa ja ominaisuuksiensa kautta.

Ihmisten hyvinvointi on kasvanut valtavasti valistuksenajoilta lähtien, kun tiede, järki ja vapauden arvostaminen nousivat yhteiskunnallisten arvojen rakenteiksi tradition ja taikauskon sijaan.

No itseasiassa moderni luonnontiedehän on kehittynyt Raamatun pohjalta.
Ja nimen omaan raamattu loi edellytykset demokratian kehitykselle ja ihmisarvolla on siis raamatullinen pohja (ks. http://www.opko.fi/vip/demokratiaihmisarvo.html).

Koen suurta ristiriitaa väitettäsi kohtaan, että usko motivoi ihmistä arvostamaan muiden oikeuksia, kun tutkin historian kulkua Euroopassa. Synkimmät ihmisoikeuksien rikkomukset ja epätasa-arvo tapahtuivat kirkon valta-ajalla kun Eurooppa olin hyvinkin täytenään uskovaisia.

On olemassa monenlaisia kristittyjä. Ensinnäkin on olemassa tapakristittyjä, joilla ei ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen esimerkkinä se, että joulukirkossa käydään vaan hyvän tavan takia jne. Toisekseen on valhekristittyjä, jotka uskonnon varjolla ajavat jotain hanketta läpi esim. ristiretket. Kolmanneksi on olemassa lihallisia kristittyjä, jotka eivät seuraa Jeesusta, vaan omaa tahtoaan, siksi he eivät kanna hyvää hedelmää. Neljänneksi on olemassa kristittyjä, jotka seuraavat Jeesusta ja joissa Jeesus vaikuttaa rakkautta ja hyviä hedelmiä, Jeesus on saanut vallan heidän sydämessään. Nämä luokitukset eivät ole "pysyviä lokeroita" vaan esimerkiksi tapakristitty ja valhekristitty voivat tulla uskoon ja heistä voi tulla joko Jeesuksen seuraajia tai lihallisia uskovia. Lihallisesta uskovasta voi tulla Jeesuksen seuraaja ja Jeesuksen seuraaja voi langeta niin, että hän ei seuraa enää Hengen johdatusta vaan lihan himoja. Joten älä yleistä. Minä puhuin siinä lainaamassasi esimerkissä uudestisyntyneistä uskovista, jotka tahtovat seurata Jeesusta.

Verity, noh, ehkä emme puutu sitten tiettyjen sanojen käyttöön. Yritin käyttää "järjestelmää" ja "kulttuuria" siten, että se jollakin tapaa perustelisi käsitystäni siitä, että ihmisarvoa ei ole olemassa apriorisena. Selvennettäköön vielä kerran, että ihmisarvo on mentaalinen möhkäle, joka sykkii ja muotoutuu ajasta, paikasta ja kulttuurista käsin.

lihis: "Mitä sinusta tarkoittaa ihmisarvo, joka on olemassa ilman että sitä arvostetaan? Miten ihminen jolla on ihmisarvo, mutta johon suhtaudutaan kuten hänellä ei olisi sitä, eroaa ihmisestä, jolla ei ole (olisi) tälläistä arvoa?"

-Minulle merkitsee paljonkin se että TIEDÄN olevani arvokas riippumatta siitä miten minua kohdellaan ja tunnustetaanko ihmisarvoni. Olisi kauheaa elää sen varassa että myönnetäänkö ihmisarvoni vai tallotaanko minut maan rakoon. Ajatella ettei absoluuttista totuutta ihmisarvosta ole. Silloin se sinunkin käyttäytymisesi minua kohtaan olisi minulle kaikki kaikessa.

lihis:"En henkilökohtaisesti usko, että ihmiselämällä on kosmista merkitystä, mutta minun ihmisarvokäsitykseni ei onneksi sellaista vaadikaan. Tämä johtuu siitä, etten arvosta ihmisiä välineinä tai suunnitelman osasina, vaan itsenäisinä ja vapaina olentoina, joilla on arvo suoraan heidän olemassaolonsa ja ominaisuuksiensa kautta."

-Kristillinen ihmisarvokäsitys on myös sitä että arvostetaan ihmisiä heidän olemassaolonsa kautta, itsenäisinä ja vapaina olentoina. Mutta ihmisillä on ihmisarvo myös heidän ominaisuuksistaan HUOLIMATTA.

Inhimillinen ihmisarvokäsitys riippuu aina jossain määrin siitä millainen toinen ihminen on. Ei kukaan meistä kykene osoittamaan rakkautta ja hyväksyntää aivan samalla tavoin rakastettavalle ja vastenmieliselle ihmiselle. Tai vaikkapa ihmiselle, joka on tappanut koko perheesi ja on muutenkin luotaantyöntävä.

Siksi kristillinen lähimmäisenrakkaus on Jumalan rakkautta meidän kauttamme. Haluamme nähdä ihmiset kuten Jumala heidät näkee. Vastenmielisten ihmisten kohdalla koitan muistaa että heilläkin on asema Jumalan suunnitelmassa. Ja tämä ei tarkoita "välinearvoa".
Tuntuu hyvältä uskoa olevansa tarpeellinen ja Jumalan rakastama. Tämä on saanut monet elämässään epäonnistuneet ihmiset muuttumaan.

"Synkimmät ihmisoikeuksien rikkomukset ja epätasa-arvo tapahtuivat kirkon valta-ajalla kun Eurooppa olin hyvinkin täytenään uskovaisia."

Että ihan "synkimmät" ikinä? Ja uskovaiset taas asialla.

Onko uskovaisilla ihmisarvo? Tuosta välittyy tietynlainen suhtautuminen tiettyä ihmisryhmää kohtaan, joita ilman maailma olisi ilmeisestikin parempi paikka...?

En itse ajattele, että maailma muuttuisi paremmaksi ilman tiettyä ihmisryhmää, vaikkapa ateisteja, vaikka ovat ateistitkin saaneet aikaan historian aikana vaikka mitä. On paljon pahuutta, joka kumpuaa siitä ettei nähdä mitään perusteltua syytä antaa muille ihmisarvoa.

Lähden siitä että maailma olisi parempi paikka ilman ihmistä ylipäätään.

Onko kaikilla ihmisillä yhtä suuri ihmisarvo?

"Suoraan kysymykseen suora vastaus: ON!"

Tämä suora ja yksinkertainen vastaus lämmitti ja ilahdutti eniten. Mutta silti luotan enemmän ihmisarvoon, silloin kun se on perusteltu.

lihis: "Ainoa mitä tarvitaan ihmisarvojen oikeutukseen on usko ihmisarvoihin."

Ihmisarvo on uskon asia. No, oikeastaan olen samaa mieltä. Mutta miksi on niin, että jos uskoo ihmisarvoihin, sitä ei tarvitse edes perustella? Niin vain on.
Mutta jos uskoo Jumalaan, ja siihen että ihminen on Jumalan luoma olento, ei tarvitse ainoastaan perustella, vaan myös esittää aukottomat todisteet?

Jos uskoo ihmisarvoon, niin minä sanoisin sitä kyllä uskonnoksi. Eihän kaikissa uskonnoissa muutenkaan ole mukana jumalaolentoa. Jokainen on uskovainen.
Sanoisitko siis, noin ateistina, että ihmisarvo on ihmisten keksintöä, kuten uskonnotkin? Vai onko se evoluution tuotosta? Jos, niin onko sillä jokin tarkoitus?

Onko sinusta ihminen, joka uskoo että ihmisellä ON ihmisarvo Jumalan luomana olentona, jotenkin moraalisesti häilyvämpi, kuin ihminen joka uskoo ihmisarvoon muuten vain?

No itseasiassa moderni luonnontiedehän on kehittynyt Raamatun pohjalta.
Ja nimen omaan raamattu loi edellytykset demokratian kehitykselle ja ihmisarvolla on siis raamatullinen pohja

Noita Puolimatkan kirjoituksia ei kannata ottaa ilman kritiikkiä. Sen verran puolueellista hänenkin ulosantinsa on. Lainaan tähän itseäni muualla tällä foorumilla kirjoittamastani:

Yksisilmäisyys kristinuskon ja tieteen suhteesta.
Puolimatkan mukaan kristinusko on suuresti auttanut, ellei ole ollut jopa välttämättömyys tieteen synnyssä. Hänen mukaansa teistinen metafysiikka luo tarpeellisen edellytyksen käsittää maailma rationaalisen olennon luomana ja siten myös rationaalisena, lakien mukaan toimivana kokonaisuutena.

Mutta miksi kristinuskoisella Euroopalla kesti sitten tuhat vuotta vapautua vanhan tiedon järjestämisestä ja systematisoinnista uuden tiedon tuottamiseen? Ja miksi tieteellinen vallankumous sijoittuu aikaan, jolloin dogmaattiset kirkon opit ja valta lopulta kyseenalaistettiin?

Puolimatka ei ota huomioon, että tieteen edistymiselle on useita muitakin edellytyksiä kuin uskomus luonnonlakien mukaan toimivasta maailmasta (Ajatus joka ei suinkaan ole kristillistä perua, vaan sen ilmaisivat jo polyteistiset kreikkalaiset). Näistä edellytyksistä tärkeimpiä lienee ettei tutkimus ole alisteista vallanpitäjien tarpeille, ja ettei yhteiskunta pyri vaalimaan vanhoja traditioita ja käsityksiä vaan on vastaanottavainen uusille ajatuksille.

Minun on vaikea myös ajatella, että ihmisarvo olisi raamatullinen ajatus. Osa Jeesuksen opetuksista on hienoja, mutta suuri osa Raamatun viestimästä moraalista menee pahasti metsään, noin ihmisoikeuksien kannalta katsottuna. Pitää myös muistaa, että Raamattua on historian saatossa tutkittu hyvin monen kulttuurisen linssin kautta, ja tämä nykyinen länsimaalainen, yksilöllistä vapautta ja tasa-arvoa korostava linssi antaa myös oman mausteensa raamatuntulkinnalle. Ne arvot mitä sinä löydät Raamattua lukemalla, eivät välttämättä kuuluneet aikaisempaan tulkintakulttuuriin.

Mitä tulee tapa- ja liha- ja ties mihin kristittyihin. Jos sinun määritelmäsi aidosta kristitystä on sellainen, että heidän toimensa ovat väistämättä positiivisia yleiselle hyvinvoinnille, niin keskiaikaiset kristityt eivät silloin varmastikaan olleet tosi kristittyjä, vaikka ottivatkin Raamatun ja uskon hyvin vakavasti.

Verity,

Tuo mainitsemani "usko ihmisarvoihin", oli siis vinkkinä Puolimatkalle, joka haluaisi perustella ihmisarvon uskolla luomistyöhön. Koska rakennelma perustuu Puolimatkan mukaan uskoon, ehdotin yksinkertaisempaa mallia, jossa turhat välivaiheet on jätetty pois. Itse ajattelen, että tietyt ominaisuudet, kuten tietoisuus, kyky tuntea iloa ja surua, ja vapaus valita ovat sellaisia ominaisuuksia joista seuraa ihmisen arvo. Koska nämä samat ominaisuudet ovat myös ehtoja ihmisyydelle ylipäänsä (ihminen ei olisi ihminen ilman näitä ominaisuuksia, vaan jotakin muuta), tästä seuraa että jokaisella ihmisellä, oli sitten kristitty tai ateisti tai vaikka tv-lupatarkastaja, on väistämättä ihmisarvo.

PS. Pahoittelen sanavalintaani "synkimmät", on totta että synkempiäkin ajanjaksoja on nähty aivan lähihistoriassa, eikä suinkaan kristittyjen toimesta.

"No itseasiassa moderni luonnontiedehän on kehittynyt Raamatun pohjalta.
Ja nimen omaan raamattu loi edellytykset demokratian kehitykselle ja ihmisarvolla on siis raamatullinen pohja."

Noita Puolimatkan kirjoituksia ei kannata ottaa ilman kritiikkiä.Sen verran puolueellista hänenkin ulosantinsa on.

Kaikkien tutkijoiden ja tiedemiesten ajatukset ovat jossain määrin puolueellisia.
Täydellinen objektiivisuus ei ole mahdollista, koska kenenkään ole mahdollista irrottautua itsestään ja sillä tavoin sulkea pois täysin omaa ajatteluaan.

Minusta Puolimatka esittää perusteltuja väitteitä:

Luonnotiteen vallankumous tuli mahdolliseksi, koska syntyi kulttuuri, joka nojautui Raamatun perusolettamuksiin ja koska Raamatussa on ilmaistu ne perustavat olettamukset, joiden varassa luonnontutkiminen on menestyksellistä.

Riippumatta siitä, mitä mieltä olemme Raamatusta, on mahdotonta kieltää, että Raamattu on yksi maailmanhistorian merkittävimmistä kirjoista. Sen varaan on rakennettu kulttuuri, jossa syntyi moderni luonnontiede, kehittyi vapaa ja pysyvä demokraattinen yhteiskunta ja jossa yleisesti tunnustettiin kaikkien ihmisten luovuttamaton arvo Jumalan kuvaksi luotuina olentoina. Raamattu loi pohjan luonnontieteelle korostamalla sitä, että maailmankaikkeus on kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja äärettömän hyvän Jumalan luomistyötä. Koska maailmankaikkeus on äärettömän viisaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä, maailmankaikkeuden voi hyvällä syyllä olettaa olevan järjestynyt. Siksi tieteen on mielekästä etsiä maailmankaikkeudesta järjestystä.

Maailmankaikkeuden järjestystä ei kuitenkaan voi päätellä puhtaasti ihmisjärjen pohjalta, koska Jumala on täysin suvereeni, täysin vapaa, ja hän on voinut luoda maailmakaikkeuden erilaiseksi kuin ihmiset luonnostaan olettaisivat. Siksi ainoa tapa päästä selville siitä, millaiseksi Jumala on luonut maailman, on tutkia Jumalan luomakuntaa kokemusperäisesti ja kokeellisesti. Tällaisen kokeellisen tutkimuksen teki omalta osaltaan mahdolliseksi se, että Raamattu opettaa johdonmukaisesti maailmankaikkeuden olevan Jumalasta erillinen. Maailmankaikkeus ei siis itsessään ole jumallallinen, vaikka siinä näkyykin Jumalan luomistyö. Niimpä Raamattu vapautti kulttuurin myyttisestä tavasta tarkastella luontoa.

On merkittävä tosiasia, että modernin tieteen räjähdysmäinen kehitys tapahtui kristillisessä Euroopassa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Se ei tapahtunut esimerkiksi Rooman valtakunnassa, Kiinassa, intiassa, Keski-Amerikassa tai islamilaisessa maailman vallassa, jotka olivat paremmin organisoituja ja rikkaampia sekä aineellisesti että väestöltään.Monet historioitsijat ovat päätelleet, että kristillisen teismin vaikutus selittää tämän erikoisen tosiasian. Tiede kehittyi vasta kun uskottiin rationaaliseen Jumalaan.

Varhaiskristittyjen ja vanhan kirkon ajattelu loi pohjan luottamukselle ihmisen älyllisiin kykyihin ja varhaiskristillinen supernaturalismi loi pohjan modernin luonnontieteen synnylle tieteellisessä vallankumouksessa 1500- 1700 -luvuilla.

Moderni tiede perustuu luottamukseen, että ihminen on älyllisten kykyjensä välityksellä sellaisessa kosketuksessa maailmaan, että hän voi saada siitä luotettavaa tietoa. Tällainen luottamus on ratkaisevalla tavalla muokannut länsimaisen tieteen historiaa. Tieteen ja tieteenfilosofian edustajat ovat aivan viime vuosikymmeniin saakka olleet haluttomia tunnustamaan, että tätä luottamusta on vaikea oikeuttaa ilman Raamatun ilmoitusta, että ihminen on luotu Jumalann kuvaksi. Vasta viime vuosikymmeninä tieteenhistoriallinen tutkimus on kiinnittänyt huomiota siihen, että moderni tieteen vallankumous oli seurausta Raamatun ilmoituksen vaikutuksesta länimaiseen kulttuuriin.

Jos ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu olento, jonka älylliset kyvyt ovat älykkään suunnitelman tulosta, hänen älyllisiin kykyihinsä ei ole syytä luottaa. Varhainen kristillinen seurakunta loi pohjan tieteelliselle vallankumoukselle juuri siksi, että se onnistui torjumaan gnostilaisuuden. Jos gnostilaisuus olisi voittanut varhaiskristillisessä ajattelussa, modernin luonnontieteen vallankumous ei olisi koskaan toteutunut, koska ei olisi syntynyt kulttuuria, jossa olisi vallalla modernin tieteen edellyttämä luottamus järkeen ja havaintoihin.

Moderni luonnotiede ei päässyt kehittymään pelkän kreikkalaisen älyllisen perinnön varassa vaan sitä varten tarvitiin joitakin perustavia olettamuksia kristillisestä maailmakatsomuksesta. Kokeellisen tutkimuksen asemaa vahvisti se, että Raamattu arvostaa ruumiillista työtä ja tavallista elämää. Antiikin ajattelussa ylevä ja arkinen pidettiin tiukasti erillään toisistaan, niin kauan kuin ylevä ja arkinen ovat kaksi toisistaan erotettua maailmaa, kokeellinen luonnontiede ei pääse kehittymään. Luonnotieteen kehitys edellyttää, että tieteentekijät ovat valmiita likaamaan kätensä kokeellisessa tutkimuksessa sen sijaan, että he vain pohtisivat todellisuutta teoreettisesti. Tavallisen elämän merkityksen korostus muodosti yhden tärkeän edellytyksen kokeellisen luonnontieteen kehitykselle. Enää ei pidetty ensisijaisena teoreettista pohdintaa, vaan yksityiskohtaiseen tutkimustyöhön liittyvää konkreettista vaivannäköä. Tiede ei ole korkeampaa toimintaa, jota tavallisen elämän tulisi palvella, vaan tieteen tulisi hyödyttää tavallista elämää. Moderni tiede tuli mahdolliseksi vasta kun tutkijat olivat valmiit tekemään ruumiillista työtä työpajoissa ja kun he alkoivat nähdä aineelliset esineet ja oliot itsessään hyviksi ja tärkeiksi tiedon lähteiksi, koska ne olivat Jumalan luomuksia.

Tieteen edellytyksiä kristillisessä kulttuurissa paransi entisestään se, että raamatun maailmankuva teki mahdolliseksi kestävän demokratian luomisen ja sen mukana avoimen keskustelun ja kritiikin varaan rakentuvan kulttuurin. Raamattu on kirjoitettu avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa ihmiset voivat vapaasti ilmaista epäilyksensä, pettymyksensä ja jopa vihansa Jumalaa kohtaan. Psalmien kirja ilmaisee inhimillisten tunteiden ja ajatusten koko kirjon, Jobin kirjassa kärsivä ihminen vetää Jumalaa tilille. Saarnaajan kirjassa pohditaan koko olemassaolon turhuutta ilman Jumalaa. Evankeliumeissa tuodaan esille Jeesuksen aikalaisten kaikkein äärimmäisetkin syytökset Jeesusta kohtaan.

Myös tieteen pyrkimys kriittisyyteen on lähtöisin raamatun periaatteista. Oppi syntiinlankeemuksesta loi pohjan modernin luonnotieteellisen menetelmän kehittämiselle.

Tietoisuus ihmisen syntisyydestä antaa terveen skeptisyyden kaikkiin ihmisten luomiin teorioihin nähden. Raamattun kyseenalaistaa myytin pyytettömästä ja objektiivisesta tiedemiehestä, joka asettaa totuuden oman etunsa edelle. Raamatulle on vierasta elitistinen ajattelu, jossa jokin tietty ihmisryhmä ilmoittaa muille totuuden olemassaolon perimmäisestä luonteesta. Kaikki ihmiset ovat tältä osin samassa asemassa.

Kristinuskossa suhtaudutaan hyvin epäilevästi ajatukseen, että ihminen pyyteettömästi etsisi totuutta ja olisi valmis asettamaan totuuden oman etunsa edelle. Ihmistä ei yksiselitteisesti luonnehdi pyrkimys totuuden löytämiseen vaan tätä pyrkimystä vääristää ihmisen taipumus itsepetokseen. Siksi itseymmärrys ja itsekriittisyys edellyttävät peliliä, josta käsin ihminen voi nähdä itsensä totuudenmukaisessa valossa. Tällainen peili hyödyttää ihmistä vain jos hän saa rohkeutta katsoa siihen ja kohdata itsensä rehellisesti sen valossa. Syntiinlankeemus aiheutti vakavia häiriöitä ihmisten älyllisten kykyjen toimintaan. Pahuuden ilmauksena kehittyivät ennakkoluulot ja itsekkäät intohimot vääristävät ihmisen käsitystä Jumalasta. Vaikka alkukristityt pitävät ihmisen havaintoa ja järkeä luotettavina, he eivät naiivisti kuvitelleet, että totuuden löytäminen ja tunnustaminen olisi helppoa. Havainnointia ja järjen käyttöä ohjaavat ihmisen motiivit. Älylliset kyvyt tarjoavat luotettavan kuvan todellisuudesta vain, jos ihminen rakastaa enemmän totuutta kuin omaa kunniaa, rahaa tai mielihyvää.

Koska ihmisellä ei on syntiinlankeemuksen tähden taipumus itsepetokseen, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta löytää totuudenmukaista lähtökohtaa. Vain ulkoapäin tuleva ilmoitus voi paljastaa ihmiselle totuuden hänestä itsestään. Rajallisena olentona ihminen tarvitsee kiintopisteen itsensä ulkopuolelta, joka paljastaa hänelle totuuden hänestä itsestään. Kristuksen sovitustyöstä käsin tutkija osaa oikealla tavalla kyseenalaistaa omat tulkintansa ja analyysinsä. Ihminen joka ei ole kosketuksissa Kristuksen sovitukseen ei ole kosketuksissa omaan turmelukseensa. Kun ihminen ei ole kosketuksissa omaan turmelukseensa, hänen ennakkoluulonsa pääsevät vaikuttamaan tutkimukseen ilman että hän itse sitä tiedostaa. Jos ihminen ei tiedosta ennakkoluulojaan, hän ei suhtaudu riittävällä itsekriittisyydellä omaan tutkimukseensa.

Lähde: Tapio Puolimatka: Usko, tiede ja raamattu.

Minun on vaikea myös ajatella, että ihmisarvo olisi raamatullinen ajatus.

Kristinusko toi tullessaan vakaumuksen, että jokaisella ihmisellä poikkeuksetta on suunnattoman suuri arvo. Kristinuskon syntyaikoina halveksittiin Rooman valtakunnassa heikkoja. Vastasyntyneet lapset voitiin jättää heitteille, jos ne olivat sairaita tai väärää sukupuolta. Vammaiset, sairaat, orjat, viholliset olivat toisen luokan kansalaisia tai eivät kansalaisia ollenkaan. Mutta niin ei ole ollut vain antiikissa, vaan myös kaikissa ei-kristillisissä kulttuureissa lukuunottamatta. Missään niistä ei pidetä poikkeuksetta kaikkia ihmisiä niin arvokkaina, että Jumala olisi itse suostunut kuolemaan jokaisen heidän puolestaan.

Jeesuksen opetukset johtivat siihen, että alettiin antaa ihmisarvo lapsille – ja tähän kuuluvat myös äidin kohdussa olevat lapset - naisille, vammaisille, rikollisille, vangeille, julkisyntisille, vanhuksille... Näyttäkää minulle yksi ainoa ei-kristillinen kulttuuri, jossa kaikille näille ihmisryhmille annetaan sama arvo kuin kauniille ja rohkeille. Myös asenne itsemurhaan muuttui kristinuskon levitessä: Alettiin ajatella, ettei ihmisellä ei ole oikeutta katkaista omaa elämäänsä. Koska Jumala on sen luonut, hänellä ja vain hänellä on myös oikeus päättää sen pituudesta.

Verratkaapa nyt viimeviikkoisen terrorihyökkäyksen suunnittelijoiden ja toteuttajien käsitystä ihmisarvosta Jeesuksen opetukseen. Terroristit leimasivat kaikki amerikkalaiset vihollisikseen, joilla ei ole oikeutta elää. Samaten he uhrasivat oman henkensä pyhän sodan alttarille.

Japanissa (jossa olen toiminut kaksi vuosikymmentä) on vanhastaan opetettu vihaamaan vihollista. Oli kunnia-asia kostaa kärsitty vääryys. Se mikä japanilaisia hämmästyttikin eniten heidän joutuessaan kristinuskon kanssa tekemisiin ensimmäistä kertaa, oli juuri tämä Jeesuksen sana: ”Rakastakaa vihollisianne!”

Lähde: http://www.sro.fi/radio/radioluennot/vanhat/mj_maansuola.htm

Toki näinkin mut Japanissa tähän vihollisen "vihaamiseen", joka oli käytännön sanelema juttu oli kietoutunut myös zenbuddhalaisuuteen olennaisena osana kuuluva vihollisen kunnioittaminen, joka heijastuu edelleenkin itämaisten taistelulajien kohteliaissa seremonioissa jotka toki nykyaikaiseen urheiluun liittyen ovat jo luontaisia ja itsestäänselviä mutta muinoin varsin kova sana.

Puolimatka ei tuossa ota kantaa esittämääni kysymykseen siitä, miksi valistuksen ajan alku osui 1500-luvulle, eikä esimerkiksi 300-luvulle, kun kristinuskosta tuli keisari Konstaninus suuren alkuunpaneman ja Theodosius I:n loppuunsaattaman ketjun tuloksena Rooman valtionuskonto. Tiedämme, etteivät ihmiset ole älynlahjoiltaan mainittavasti kehittyneet, eikä Raamattu ole suuresti noista ajoista muuttunut (tosin en nyt kyllä muista milloin Raamattu äänestyksellä kanonisoitiin).

Mutta, miksi siis kesti yli 1000 vuotta siitä, kun kristinusko saavutti suuren hyväksynnän siihen että tieteellinen ja järkiperäinen, kyseenalaistava ajattelu alkoi tuottaa tulosta yhteiskunnallisten, vapautta, tasa-arvoa ja ihmisten oikeuksia korostavien arvojen ja hyvinvoinnin muodossa?

Puolimatka ei tarjoa tähän kysymykseen vastausta, koska hänen mukaansa kaikki tarvittavat ainekset olivat jo olemassa. Hän haluaa mieluummin kertoa kauniin ja koskettavan tarinan kristinuskon hyveistä, huolimatta siitä että kristillisessä euroopassa orjuus oli arkipäivää lähes tuhat vuotta, ja tuolloinkin sai väistyä ainoastaan lähes verrattavaan maaorjuuteen.

Tätä kaikkea puolusteltiin laajalti Raamatulla ja sen mukaisella "luonnonjärjestyksellä". Puolimatka haluaa kertoa omanlaisensa tarinan kristinuskosta, huolimatta siitä, että tieteellinen kehitys oli alkujaan historian suurten harteilla, ja jotka olisivat voineet varmasti syntyä johonkin muuhunkin, helposti vastaanottavaisempaankin kulttuuriin. (Raamatullisten arvojen valtakaudella tieteellinen ja matemaattinen kehitys oli vahvasti keskittynyt muslimimaihin, kun taas teknologinen kehitys Kiinaan.) Galileon, joka muotoili tieteellisen metodin, - ja joka tästä hyvästä järjestettiin kirkon toimesta kotiarestiin, ja jonka julkaisu sensuroitiin -, Descartesiin, joka järjestelmällisellä skeptisyydellään mullisti siihenastisen filosofian, ja joka pimitti julkaisuaan vuosia peläten kirkon reaktiota.

Huolimatta siitä dogmaattisesta ja kyseenalaistamista vihaavasta ilmapiiristä, joka on omiaan jähmettämään kehityksen rattaat, ja joka sai väistyä vasta kun Euroopan pitkät sormet ulottuivat ympäri maailman, tunnustellen ei-kristittyjen, ja tästä syystä sivistymättömiksi villeiksi luultujen kansojen, luonnonrikkauksia, ja väistämättä myös kulttuuria. Suuri oivallus tästä oli, ettei kristinusko dogmineen ollut ainoa tapa muodostaa toimivaa yhteiskuntaa, ja siitä seuraten, yhdessä juuri löydetyn uuden tieteen kanssa, seurasi tradition ja taikauskon kyseenalaistava ilmapiiri, jonka hedelmistä nautimme edelleen.

^ Kiitos Lihahyyteloe perusteellisesta pohdinnastasi!
Tämä puolimatka väittely menee hieman offtopiciksi tämän otsikon alla. Saatan palata tähän vielä joskus myöhemmin, kun olen perehtynyt lisää aiheeseen.

Jos sinun määritelmäsi aidosta kristitystä on sellainen, että heidän toimensa ovat väistämättä positiivisia yleiselle hyvinvoinnille, niin keskiaikaiset kristityt eivät silloin varmastikaan olleet tosi kristittyjä, vaikka ottivatkin Raamatun ja uskon hyvin vakavasti.

Ap.t. 20:29
"29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. 30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa."

Toki näinkin mut Japanissa tähän vihollisen "vihaamiseen", joka oli käytännön sanelema juttu oli kietoutunut myös zenbuddhalaisuuteen olennaisena osana kuuluva vihollisen kunnioittaminen, joka heijastuu edelleenkin itämaisten taistelulajien kohteliaissa seremonioissa jotka toki nykyaikaiseen urheiluun liittyen ovat jo luontaisia ja itsestäänselviä mutta muinoin varsin kova sana.

Voisitko selittää, mitä tarkoitat tässä vihollisen kunnioittamisella? Minusta tuo niin vaikuttaa sellaiselta tahtojen taiston ihannoinnilta, mitä en itse ole zen buddhalaisuudessa juuri havainnut. Mikäli taas tarkoitat kunnioituksella kaikkeen elolliseen ja olevaan kohdistuvaa myötätuntoa ja rakkautta, myötätunto tosiaan olisi parempi nimi sille.

Edelliseen viestiini lisäten ”Väkevä eksytys” ja ”suuri luopumus” alkoi apostolien kuoleman jälkeen. Mutta vasta 300 luvulla jKr. se pääsi kokonaan valloilleen.

Seurakunnan ensimmäinen lähes 300 vuoden aika oli voimakasta evankeliumin voittokulkua. Evankeliumin sanoma oli saavuttanut tänä aikana suuren osan maailman väestöstä. Tämä aika oli myös vainojen ja erilaisten harhaoppien kautta, jolloin sielunvihollinen yritti tuhota saavutetut voitot.
Historiallinen kehitys osoittaa, etteivät Jumalan valtakunnan työtä ole tuhonneet seurakuntien välisen yhteistyön järjestämismuodot tai uskonvainot vaan maallistuminen ja luopumus sekä harhaopit ja liittoutumiset maallisten vallanpitäjien kanssa.

Katoliseksi kirkoksi kehittymiseen vaikutti ennen kaikkea seurakuntien maallistuminen. Seurakuntien jäseniksi oli tullut ihmisiä, jotka eivät olleet kokeneet todellista uskoon tulemista tai olivat uskossaan kylmentyneet. Tämän seurauksena Hengen vapauden tilalle olivat tulleet dogmit ja virat. Karismaattiset uskovat olivat tulleet harvinaisiksi, ja monet olivat odottaneet Jeesuksen pikaista takaisintuloa ja pettyneet. Kirkkoa sanan varsinaisessa merkityksessään ei vielä ollut olemassa, vaikka historiassa puhutaan kirkosta.

http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/kristinuskon_historia/?id...

Puolimatka ei tuossa ota kantaa esittämääni kysymykseen siitä, miksi valistuksen ajan alku osui 1500-luvulle, eikä esimerkiksi 300-luvulle, kun kristinuskosta tuli keisari Konstaninus suuren alkuunpaneman ja Theodosius I:n loppuunsaattaman ketjun tuloksena Rooman valtionuskonto. Tiedämme, etteivät ihmiset ole älynlahjoiltaan mainittavasti kehittyneet, eikä Raamattu ole suuresti noista ajoista muuttunut (tosin en nyt kyllä muista milloin Raamattu äänestyksellä kanonisoitiin).

Mutta, miksi siis kesti yli 1000 vuotta siitä, kun kristinusko saavutti suuren hyväksynnän siihen että tieteellinen ja järkiperäinen, kyseenalaistava ajattelu alkoi tuottaa tulosta yhteiskunnallisten, vapautta, tasa-arvoa ja ihmisten oikeuksia korostavien arvojen ja hyvinvoinnin muodossa?

Niin kuin tuossa yllä kirjoitin niin 300 luvulla huipentui suuri luopumus. Uskonpuhdistus teki mahdolliseksi myös tieteen kehittymisen.

Niin kauan kuin kirkko käytti myös suoraa yhteiskunnallista valtaa, ei tiede voinut todellisuudessa edistyä. Vasta kun katolisen kirkon henkinen ylivalta päättyi renessanssin, valistuksen ajan ja uskonpuhdistusten myötä, saattoi tieteen kehitys käynnistyä.

http://uskoitseesi.blogs.fi/2007/11/03/onko_uskonnoista_hyotya_tieteelle...

Vasta protestanttinen uskonpuhdistus asetti kyseenalaiseksi sen, että Raamatun kirjaa tulisi lukea auktoriteettien tulkinnan mukaisesti. Tämä tuotti murroksen myös suhteessa luontoon. Jumalan toista suurta kirjaa, luontoa, tuli lukea samalla tavalla avoimin mielin, ilman että menneiden auktoriteettien käsitykset saisivat määrätä tutkimuksen kulkua. Tuli tärkeäksi saada selville, mitä Jumala todella oli kirjoittanut luonnon kirjaan. Ei pidetty enää mahdollisena saada sitä selville muuta kuin empiirisen havainnoinnin ja kokeiden avulla. Ratkaisevaa ei enää ollut se, millainen luonnon tulisi ihmisen logiikan mukaan olla, vaan millaiseksi Jumala on sen todella luonut. Luontoon liittyviä kysymyksiä ei pidetty enää mahdollisina ratkaista muuta kuin empiirisen tutkimuksen pohjalta. (Hooykaas 1977: 29–51.)
Luonto ja Raamattu ymmärrettiin kahdeksi ilmoituksen alueeksi, jotka täydentävät toisiaan. Siksi ajateltiin, että luonnon tosiasiat tulee löytää luonnosta eikä olettaa, että Raamattu antaa ihmiselle sellaista tietoa luonnosta, jonka ihminen voi itsekin löytää. Luonnon kirjan lukeminen ymmärrettiin uskonnolliseksi velvoitteeksi, koska sen avulla ihminen pääsee tarkemmin selville Luojansa töistä ja osaa paremmin ylistää Hänen kunniaansa. Kyvykkyys tieteellisen tutkimuksen tekemisessä ymmärrettiin samalla velvoitteeksi palvella Jumalaa myös tällä alueella. Valmius tieteellisen tutkimuksen tekemiseen ymmärrettiin kyvyksi, jota ei saanut laiminlyödä vaan jota tuli käyttää Jumalan kunniaksi. (Koons 2003: 83.)
Vähitellen tuli yhä hallitsevammaksi raamatullinen käsitys, joka kielsi sen, että Jumala olisi ollut millään tavalla rajoitettu luodessaan. Tämä vapautti myös tieteellisen tutkimuksen sen edistymistä haittaavista ennakko-oletuksista.

http://apologetiikkawiki.fi/Tieteellinen_maailmankatsomus

Eräs vaatimus kriittisen metodin synnylle oli Puolimatkan mukaan se, että reformaation ansiosta 1500 -luvulla syntiinlankeemus tuli yleisen keskustelun aiheeksi länsimaissa. Pohdittiin paljon sitä, kuinka perisynti oli vahingoittanut ihmisen järjen kykyjä. Nähtiin, että ihminen oli taipuvainen erehdykseen, itsepetokseen, vääränlaiseen herkkäuskoisuuteen, jne. Siksi omaan järkeen ja havaintoihin ei pitänyt tieteessä suin päin luottaa. Piti luoda kriittinen metodi, jonka avulla voitiin systemaattisesti eliminoida tai ainakin vähentää syntiinlankeemuksen järkeen aiheuttamien vaurioiden vaikutuksia.

http://sammelijuntunen.kotisivukone.com/55

Voi olla, että Puolimatka kuvailee enemmänkin uskonpuhdistuksen merkitystä tieteen kehitykseen liittyen.

Mutta tässä nyt nämä, mitä löysin tällain äkkiseltään.

On totta, että uskonpuhdistus oli merkittävä tekijä tieteellisessä vallankumouksessa. En kuitenkaan allekirjoita ylläesitettyjä syitä. Tieteen edellytykset olivat jo olemassa antiikin kreikassa. Euripides (480-406 eaa) kuvaa ajanhenkeä hienosti:

"Blessed is he who learns how to engage in inquiry, with no impulse to harm his countrymen or to pursue wrongful actions, but perceives the order of immortal and ageless nature, how it is structured."

Aristoteleen kuvauksessa mehiläisistä voidaan lukea vallalla olleita tieteellisiä periaatteita:

"So, this seems to be the way things are concerning generation of bees, judging from the theory and from what are thought to be facts about them. The facts, however, have not yet been sufficiently grasped: But if they are ever grasped, then we must rely on sense perception more than on theories, and on theories only if what they set forth agrees with what has been observed."

Miksi sitten, jos tieteelliset periaatteet olivat paikallaan ja Aristotelen toimesta pystytettyjä, kreikkalainen perinne katosi Euroopasta?

Vastausta voi hakea Paavalin "sodanjulistuksesta" kreikkalaisille:

1. Kor. 2:

19 Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.
20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?
21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.
22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta.
23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta,

Tai yhden tärkeimmistä, ellei tärkeimmän kristinuskon kirkkoisän, Augustinuksen, opeista:

"There is another form of temptation, even more fraught with danger. This is the disease of curiosity. It is this which drives us to try and discover secrets of nature, those secrets which are beyond our understanding, which can avail us nothing and which man should not wish to learn."

Ovatko tälläiset opit sattumaa, väärää tulkintaa, vai ovatko ne ymmärrettävissä Raamatun sisällöllä? Toivon että, tästä ei vedetä herneitä nenään, mutta Bertrand Russellilla voi olla pointtiakin tiivistäessään:

"So far as I can remember, there is not one word in the Gospels in praise of intelligence."

Tiede ei tullut kristittyyn maailmaan sisältä käsin, vaan sen olennaiset käsitteet napattiin kreikkalaisilta, ja leivottiin osaksi kristinuskoa Tuomas Akvinolaisen toimesta (Jonka teos, Summa Theologica laitettiin julkaisun yhteydessä kirkon toimesta pannaan 50 vuodeksi.). Kristinusko itseasiassa tukahdutti tieteen kehityksen Euroopassa tuhanneksi vuodeksi, kunnes uskonpuhdistajien ja katolisen kirkon väliset kiistat aiheuttivat yhdessä muiden syiden kanssa riittävän auktoriteetin ja dogman kyseenalaistavan ilmapiirin. Tätä ei voi myöskään lukea uskonpuhdistajille eduksi. He kyllä halusivat kumota katolisen kirkon opit, mutta tilalle he tarjosivat omia, aivan yhtä jähmeita dogmiaan.

Tieteen edellytykset olivat jo olemassa antiikin kreikassa.

Tiede ei tullut kristittyyn maailmaan sisältä käsin, vaan sen olennaiset käsitteet napattiin kreikkalaisilta

Kreikkalaiset eivät olleet empiirisesti, kokeellisesti suuntautuneita. He uskoivat filosofioidensa pohjalta, että luonnolla on välttämätön muoto ja se saattoi olla vain yhdenlainen. Siksi he pohdiskelivat kuinka asioiden täytyy olla. Heidän parhaat saavutukset eivät olekaan luonnontieteiden vaan matematiikan ja logiikan alueella. (ks. Gustavvsson)

Moderni luonnotiede ei päässyt kehittymään pelkän kreikkalaisen älyllisen perinnön varassa vaan sitä varten tarvitiin joitakin perustavia olettamuksia kristillisestä maailmakatsomuksesta. Kokeellisen tutkimuksen asemaa vahvisti se, että Raamattu arvostaa ruumiillista työtä ja tavallista elämää. Antiikin ajattelussa ylevä ja arkinen pidettiin tiukasti erillään toisistaan, niin kauan kuin ylevä ja arkinen ovat kaksi toisistaan erotettua maailmaa, kokeellinen luonnontiede ei pääse kehittymään. (ks. Puolimatka)

Tässä lainauksessa lisää päteviä perusteluja:

Niiniluoto ei käsittele kristinuskon vaikutusta modernin luonnontieteen vallankumoukseen. Hän olettaa tieteen rakentuvan yksinomaan kreikkalaisen perinnön varaan. Kreikkalainen perintö sisälsi kuitenkin Hooykaasin (1977) mukaan maailmankatsomuksellisia tekijöitä, jotka estivät luonnontieteen kehitystä. Raamatullinen maailmankatsomus mahdollisti modernin luonnontieteen synnyn tarjoamalla uudenlaisen lähestymistavan.

Tieteellisessä ajattelussa tapahtui vallankumous 1500 - ja 1600 -luvuilla. Muutos, joka tieteessä silloin tapahtui, oli paljon ratkaisevampi kuin esimerkiksi Max Planckin (1858–1947), Alfred Einsteinin (1879–1955) ja Nils Bohrin (1885–1962) viime vuosisadan tieteessä aikaansaama muutos. Viime mainitut tutkimustulokset eivät tehneet Isaac Newtonin (1642–1727) tiedettä käyttökelvottomaksi, mutta klassinen moderni tiede, joka sijoittui Kopernikuksesta (1473–1543) Newtoniin, mitätöi suurimman osan vanhan ajan ja keskiajan tieteestä. (Hooykaas 1977: xi.)

On merkittävä tosiasia, että modernin tieteen räjähdysmäinen kehitys tapahtui kristillisessä Euroopassa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Se ei tapahtunut esimerkiksi Rooman valtakunnassa, Kiinassa, Intiassa, Keski-Amerikassa tai islamilaisessa maailmanvallassa, jotka olivat paremmin organisoituja ja rikkaampia sekä aineellisesti että väestöltään. Monet historioitsijat ovat päätelleet, että kristillisen teismin vaikutus selittää tämän erikoisen tosiasian. (Osler & Barber (toim.) 1985; Osler 2000.)

Usein esitetään kysymys, miksi moderni tiede syntyi nimenomaan Euroopassa ja juuri tiettynä aikana eikä jossakin muualla jonakin toisena aikakautena. Mikseivät esimerkiksi kreikkalaiset luoneet kokeellista luonnontiedettä muuta kuin satunnaisesti? Tieteellisen vallankumouksen kannalta olennaisen tiedon määrähän ei ratkaisevasti kasvanut Kreikan kukoistuskaudesta uuden ajan alkuun. Moderni tiede ei siis syntynyt siksi, että tiedon tasainen kasvu aikanaan johti laadulliseen muutokseen, tieteelliseen vallankumoukseen, vaan modernin tieteen synty edellytti ratkaisevia muutoksia tieteen perusoletuksissa. Kreikkalaisessa maailmankatsomuksessa oli tekijöitä, jotka tekivät kokeellisen luonnontieteen synnyn mahdottomaksi.

Kreikkalaiset olivat tietysti antaneet tieteelle perustan erityisesti tutkimuksillaan logiikan ja matematiikan aloilla. Mutta samalla kreikkalainen maailmankuva sisälsi ratkaisevat esteet kokeellisen luonnontieteen syntymiselle: luonnon jumalallistamisen, inhimillisen järjen yliarvioinnin ja ruumiillisen työn aliarvioinnin. Kaikilla näillä kreikkalaisen maailmankuvan periaatteilla oli uskonnollinen perusta ja siksi niiden muuttuminen edellytti uskonnollista murrosta. (Hooykaas 1977.)

Kreikkalainen käsitys maailman alkuperästä oli kaksinainen. Maailmalla käsitettiin olevan kaksi rinnakkaista alkuperää, kaaos ja muoto. Kreikkalaiset käsittivät todellisuuden yhdistelmäksi toisaalta ikuista, kaoottista elämän virtaa ja toisaalta jumalallista muotoa ja harmoniaa. Järjestyneen kosmoksen käsitettiin syntyneen näiden kahden yhdistämisestä. Kaaoksen, itse aineksen tutkimista ei pidetty ensisijaisen tärkeänä. Paljon olennaisempana pidettiin muodon tai idean tutkimista. Siksi kreikkalaiset kehittivät nimenomaan logiikkaa ja matematiikkaa, mutta kokeellista luonnontiedettä sen sijaan melko satunnaisesti.

Platonin käsityksen mukaan eräänlainen jumalallinen hahmo, demiurgi, antoi kaaokselle muodon. Platonin demiurgi, järjestyneen kosmoksen luoja, oli rajoitettu kahdella tavalla. Yhtäältä häntä rajoittivat iankaikkiset ideat, sillä hän saattoi antaa esineille ja olioille muodon ainoastaan näiden iankaikkisten ideoiden mukaisesti. Toisaalta demiurgia rajoitti kaoottinen aines, joka vain hyvin vastahakoisesti sovittautui mihinkään muotoon. Demiurgi ei saattanut luonnossa toteuttaa ideoita täydellisesti, ja siksi luonnon maailma jäi vain epätäydelliseksi heijastumaksi ideoiden maailmasta. Kreikkalaisen käsityksen mukaan jumalat eivät koskaan olleet kaoottisen aineksen luojia. (Timaios.)

Aristoteles käsitti Jumalan itseään ajattelevaksi ajatteluksi, puhtaaksi ideaksi. Jumalassa ei Aristoteleen käsityksen mukaan ollut mitään ainesta, kun taas kaikki muut olennot muodostuivat aineksesta ja muodosta niin, että alempi olento oli aina ylemmän aineksena. Kaikkein pohjimmaisimman aineksen Aristoteles käsitti täysin muodottomaksi, kaaokseksi. Aristoteleen mielestä aineksella ja muodolla on eri alkuperä. Aines ei ole Jumalan luomusta, vaan iankaikkisesti itsessään olevaa.

Kreikkalainen alkuperän idea johti loogisesti käsitykseen, jonka mukaan on tarpeellista lähinnä tutkia ideaa, joka antaa ainekselle muodon. Koska Aristoteles käsitti muodon nimenomaan loogiseksi muodoksi, hänen mielestään luonnon tapahtumien tulee vastata sitä, mikä on ihmisen ajattelun kannalta loogista. Siksi pidettiin paljon tärkeämpänä tutkia ajattelun lakeja kuin luonnon lakeja. Ajateltiin, että kaikkein perimmäisin laki luonnossa olisi kuitenkin loogisen ajattelun, puhtaan muodon määräämä. Sillä Aristoteleen käsityksen mukaan myös Jumala on alistettu samoille loogisille laeille kuin ihminen.

Platonin mielestä matematiikka on parhaita esimerkkejä todellisesta tieteestä, koska se käsittelee asioita, jotka eivät muutu. Fysiikka puolestaan on Platonin ajattelun mukaan epävarmempaa, koska se tutkii muuttuvia asioita. Havaintoihin perustuva tiede ei Platonin mielestä voi olla todellista tiedettä. Myös Aristoteles kehitti fysikaalisen järjestelmän pääasiassa deduktiivisen päättelyn kautta. Aristoteles piti välttämättömänä loogisena totuutena, että taivaankappaleiden liikkeiden täytyy olla ympyränmuotoisia ja iankaikkisia, ja että täytyy olla neljä perustavaa elementtiä. Aristoteleen mielestä universumissa on kaikki yhdistetty toisiinsa loogisen välttämättömyyden mukaisesti. (Hooykaas 1977: 30–31.)

Kristillinen käsitys kosmoksen alkuperästä poikkeaa selvästi kreikkalaisesta käsityksestä. Kreikkalaisin termein ilmaistuna voitaisiin sanoa, että Jumala on luonut sekä "aineksen" että "muodon". Tämä merkitsee koko aines-muoto ajattelusta luopumista. Ei ole olemassa mitään kaoottista alkuainesta tai ikuisia ideoita, joihin Jumala olisi sidottu ja joita yhdistelemällä hän loisi järjestyneen kosmoksen.

Raamatun mukaan maailmankaikkeudella on ainoastaan yksi alkuperä, äärettömän, persoonallisen Jumalan suvereeni luomistahto. Jumala ei ole osa ajallista kosmosta. Hän ei ole looginen muoto, jonka ihminen voi tavoittaa oman ajattelunsa avulla. Ei ole mahdollista loogisesti päätellä, millainen Jumalan tai maailman pitäisi olla. Jumala voidaan tuntea, koska hän on päättänyt ilmoittaa itsensä. Jumalan tuntemiseksi on välttämätöntä tutkia kahta hänen kirjoittamaansa kirjaa, Raamattua ja luontoa. Hän on ilmoittanut itsensä sekä Raamatun sanassa että luonnossa. Luonnontieteeseen sovellettuna tämä merkitsee sitä, että kokeellinen tutkimus sai ratkaisevan aseman.

Kreikkalaisten filosofien mukaan luonto on täynnä loogista välttämättömyyttä. Tämä on seurausta siitä, että Platonin demiurgin täytyi alistua iankaikkisille ideoille muokatessaan materiaa. Raamatun Jumala on sen sijaan täysin vapaa. Hänen ei tarvinnut luomistyössään alistua mihinkään eikä totella mitään, ei edes ideoita. Nämä kaksi käsitystä maailman alkuperästä johtavat erilaiseen metodiin tieteellisessä tutkimuksessa. Oletus, että luontoa hallitsee iankaikkisten ideoiden maailmasta peräisin oleva looginen välttämättömyys, tuottaa käsityksen tieteestä, joka antaa etusijan loogiselle päättelylle. Raamatullinen käsitys, jonka mukaan Jumala on vapaan tahtonsa mukaan luonut maailman, johtaa käsitykseen tieteestä, joka alistuu tosiasioihin sellaisina kuin ne empiirisesti ja kokeellisesti havaitaan.

Kreikkalaisen käsityksen mukaan luonnon alkuperä oli siinä itsessään. Sekä aines että muoto käsitettiin yhtä lailla iankaikkisiksi ja alkuperänsä suhteen riippumattomiksi toisistaan. Tämä kreikkalainen alkuperän idea johti luonnon jumalallistamiseen. Luonto käsitettiin eläväksi jumalalliseksi organismiksi, joka tuottaa kaikki oliot, mukaan luettuna jumalat, ihmiset ja eläimet. Luontoa ajateltiin elävänä olentona, maailmansieluna, joka tuottaa kaiken elävän itsestään käsin.

Kristillisen käsityksen mukaan luomakunta ei ole itsessään jumalallinen. Se kyllä julistaa Jumalan kunniaa, mutta ei omaa kunniaansa. Jumala on erillinen luomakunnasta, vaikka luomakunta ilmoittaakin meille jotakin Jumalasta. Luomakunta on suuri taideteos, joka on lähtenyt Jumalan kädestä. Niin kauan kuin luonto käsitetään jumalalliseksi ja jumaluuden sisältäväksi, on olemassa esteitä luonnon kokeelliselle tutkimiselle. Jos luonto on itsestään käsin tuottanut kaiken elävän, niin että se itse on käsitettävä jonkinlaiseksi maailmansieluksi, se saattaa esittää vastalauseensa sille, että se alistetaan monimutkaisiin kokeisiin. Raamattu poistaa luonnolta tällaiset myyttiset, jumalalliset ominaisuudet. Panteismille vastakkaisesti raamatullinen luomisidea ei käsitä Jumalan sisältyvän luontoon jonkinlaisena maailmansieluna, vaan luonto ja Jumala käsitetään toisistaan erillisiksi. Tämä poistaa kaikki esteet luonnon tutkimiselta. Luontoa on lupa tutkia, ja sitä on velvollisuus tutkia, koska se on Jumalan kirjoitusta. (Koons 2003: 83.)

Pyrkimys ymmärtää kosmosta Raamatun ilmoituksesta käsin merkitsi kreikkalaista tiedettä hallinneen alkuperän idean korvaamista toisella. Koska alkuperän idea ohjaa tieteellistä tutkimusta, kristillinen alkuperän idea johtaa erilaiseen tutkimukselliseen lähestymistapaan kuin kreikkalainen. Kristillisen alkuperän idean läpimurto johti luonnontieteelliseen vallankumoukseen. Esimerkiksi Pierre Duhem (1861–1916) katsoo tieteellisen vallankumouksen alkaneen 7.3. 1277, jolloin Pariisin piispa Étienne Tempier arvosteli joitakin aristoteelisen fysiikan väitteitä ja katsoi niiden virheellisesti asettavan rajoituksia Jumalan kaikkivaltiudelle. Tämä merkitsi kristityille kutsua käyttää järkeään uuden fysiikan kehittämiseen. Tempierin arvostelun taustalla oli voluntaristisen eli Jumalan tahdon vapautta korostavan teologian nousu, jonka mukaan kristittyjen tuli nojautua havaintoon ja kokeisiin saadakseen selville, miten Jumala itse asiassa on käyttänyt vapauttaan luomistyössään. (Koons 2003: 80.)

Kokeellisen tutkimuksen kehittymiseen liittyi osana myös ruumiillisen työn arvostus, joka sisältyy raamatulliseen maailmankatsomukseen. Kreikkalaiset väheksyivät ruumiillista työtä ja jättivät sen orjilleen. Todelliselle ajattelijalle riitti pelkkä ikuisten ideoiden mietiskely. Vaikka tämä asenne ei ollutkaan vailla poikkeuksia kreikkalaisessa maailmassa, se oli kuitenkin vallitseva asenne ja esti omalta osaltaan kokeellisen luonnontieteen kehittymisen. Koska universumin hierarkian ylin taso ymmärrettiin itseään ajattelevaksi ajatteluksi, kohoaminen tätä ylempää tasoa kohti merkitsi syventymistä puhtaaseen mietiskelyyn ja vapautumista aineen maailmasta. (Taylor 1989: 211.)

Ruumiillisen työn arvostusta korostavan kulttuurin kehitykseen vaikutti ratkaisevasti kristinuskon ydinajatus, jonka mukaan Jumala on tullut ihmiseksi.
” – – että Jumala otti ruumiillisen muodon alhaisimman yhteiskunnallisen luokan ihmisenä, että hän vaelsi maan päällä tavallisten arkisten ihmisten parissa ja arkisten tapahtumien keskellä ja että hän joutui maallisten mittapuiden mukaan kärsimään häpeällisellä tavalla. ”

Tavallinen ihminen ja hänen jokapäiväinen työnsä saivat merkityksen, koska Jumala tuli köyhäksi ihmiseksi, joka teki omilla käsillään arkipäiväistä työtä. Moderni tiede tuli mahdolliseksi vasta kun tutkijat olivat valmiit likaamaan kätensä työpajoissa ja laboratorioissa ja kun he alkoivat nähdä aineelliset esineet ja oliot itsessään hyviksi, koska ne olivat Jumalan luomuksia. (Koons 2003: 83.) Kreikkalainen käsitys hallitsi vielä skolastista ajattelua. Tuomas Akvinolainen sovelsi aines-muoto teeman luonnolliseen alueeseen, ja liitti sen ylärakenteeksi yliluonnollisen ilmoituksen eli armon alueen. Tuomas ei ymmärtänyt tämän kreikkalaisen alkuperäkäsityksen uskonnollista luonnetta. Monet keskiajan filosofit, esimerkiksi averroistit uskoivat Aristoteleen tavoin, että Jumalan täytyi luodessaan noudattaa loogisen välttämättömyyden lakia. Kreikkalaisen maailmankuvan periaatteet pääsivät paljolti määräämään keskiajan tieteellistä ajattelua, koska roomalaiskatolinen kirkko antoi Aristoteleen filosofialle erityisaseman. Se piti Aristoteleen ajattelua "luonnollisen järjen filosofiana", jonka päätelmillä on kiistämätön todistusarvo. Tämä esti Aristoteleen
perustavien oletusten kriittisen tarkastelun.

http://apologetiikkawiki.fi/Tieteellinen_maailmankatsomus

Kristinusko itseasiassa tukahdutti tieteen kehityksen Euroopassa tuhanneksi vuodeksi, kunnes uskonpuhdistajien ja katolisen kirkon väliset kiistat aiheuttivat yhdessä muiden syiden kanssa riittävän auktoriteetin ja dogman kyseenalaistavan ilmapiirin.

Tuossa ei ollut kuitenkaan kyse kristinuskosta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan luopiouskonnosta niinkuin toin esille jo aiemmissa viesteissä.

A widespread myth that refuses to die... maintains that consistent opposition of the Christian church to rational thought in general and the natural sciences in particular, throughout the patristic and medieval periods, retarded the development of a viable scientific tradition, thereby delaying the Scientific Revolution and the origins of modern science by more than a millennium... Historical scholarship of the past half-century demonstrates that the truth is otherwise. (David C. Lindberg teoksessa The Cambridge Companion to Science and Religion)

Augustinus ei puolustanut klassisen tradition (kreikkalaista) luonnontiedettä, mutta hän hyödynsi sitä ja piti sitä korvaamattomana Raamatun tulkitsemisen ja apologetiikan kannalta. Augustinus oli kuitenkin huolissaan siitä, että kristityt yliarvostaisivat pakanallista filosofiaa ja tiedettä; luonnotieteen tuli olla uskonnon ja kirkon palvelija.