Suoraan kysymykseen suora vastaus: ON!

Minun, eli sekä uskovan että ateistin, vastaus: juu.

Ihmisarvon voi lyhykäisyydessään määritellä vaikka niin, että se on ihmisellä, eikä sitä tarvitse perustella. Jos tarvitsee, silloin ei puhuta enää ihmisarvosta, vaan jostain muusta (vaikka paikan ottamisesta, jos termi halutaan). Miksi ihmisarvo pitäisi olla kaikilla, on ainakin minun mielestäni - siis jos nyt hienot filosofoinnit jätetään - paljon mukavampaa kuin joku toinen vaihtoehto; jos ihmisarvo on jotain, mitä ei välttämättä aina ole, sitä ei välttämättä olisi minulla. Ja minä haluan, että on. Ja koska haluan, että on, minun on pakko haluta sitä muillekin.

Olen kirjoittanut jo aiemmin laajemmin kantojani aiheesta tässä keskusteluketjussa:

http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/2897/1#msg-98473

Ja tiivistetysti olen siis sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja rakkautensa kohteeksi. Ihmisen arvo ei siis perustu ihmisen kykyihin tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen, vaan siihen, että ihminen on syntynyt Jumalan tahtomana.

Jeesus sanoo, että sen minkä ihminen tekee tai jättää tekemättä toisen ihmisen hyväksi, niin sen ihminen tekee tai jättää tekemättä itse Jeesukselle. Ja ihmisarvoon tämä liittyy sillä tavalla, että jokainen ihminen on velvollinen kohtelemaan toisia ihmisiä hyvin, ihmisarvon mukaisesti. Ja jokainen ihminen on myös vastuussa Jumalalle siitä. Siihen liittyy myös käsky rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

Matt. 25:40
40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Matt. 25:45
45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
Raamatussa sanotaan myös näin:

"Ihmisarvon voi lyhykäisyydessään määritellä vaikka niin, että se on ihmisellä, eikä sitä tarvitse perustella. Jos tarvitsee, silloin ei puhuta enää ihmisarvosta, vaan jostain muusta (vaikka paikan ottamisesta, jos termi halutaan). Miksi ihmisarvo pitäisi olla kaikilla, on ainakin minun mielestäni - siis jos nyt hienot filosofoinnit jätetään - paljon mukavampaa kuin joku toinen vaihtoehto; jos ihmisarvo on jotain, mitä ei välttämättä aina ole, sitä ei välttämättä olisi minulla. Ja minä haluan, että on. Ja koska haluan, että on, minun on pakko haluta sitä muillekin."

En halua näsäviisastella, mutta kyllä sinä tuossa taisit loppujen lopuksi sen kuitenkin perustella :) Eli haluat että ihmiselle annetaan ihmisarvo ja se pitäisi olla kaikilla, koska se on mukavampaa.

Ok, kiitos vastauksesta ja perusteluista.

Ihmisarvo on käsitteelinen rakennelma, joka on olemassa siksi, että me ihmiset syystä tai toisesta siihen uskomme tai sitä kannatamme. Se syy ei välttämättä ole tahdonalainen eikä rationaalinen, vaan se saattaa muodostua väistämättä ihmisen psykofyysisen järjestelmän luontaisen toiminnan aiheuttamana.

"Ihmisarvo on käsitteelinen rakennelma, joka on olemassa siksi, että me ihmiset syystä tai toisesta siihen uskomme tai sitä kannatamme. Se syy ei välttämättä ole tahdonalainen eikä rationaalinen, vaan se saattaa muodostua väistämättä ihmisen psykofyysisen järjestelmän luontaisen toiminnan aiheuttamana."

Kiitos vastauksesta. Pakko kommentoida, että tuo ei hirveästi lämmittänyt eikä lohduttanut henkilökohtaisella tasolla. Eikä se myöskään vastannut suoraan otsikossa esitettyyn kysymykseen, joten on kai pääteltävä että vastaus siihen on periaatteessa "ei".
Mutta kiitos silti.

Ihmisarvoa ei ole olemassa a priori, vaan se on äskeistä edellisen kirjoittajan sanoja lainatakseni ihmiskyhäelmä: ajallis-paikallisesti muotoutunut sosiaalis-kulttuurinen mentaalinen järjestelmä, joka manifestoituu inhimillisessä käyttäytymisessä.

"Ihmisarvoa ei ole olemassa a priori, vaan se on äskeistä edellisen kirjoittajan sanoja lainatakseni ihmiskyhäelmä: ajallis-paikallisesti muotoutunut sosiaalis-kulttuurinen mentaalinen järjestelmä, joka manifestoituu inhimillisessä käyttäytymisessä."

Hyvä, vihdoin rehellistä puhetta. Vaikea tosin mieltää että käsite "ihmisarvo" olisi "järjestelmä". Kun ajattelee ihmisarvoa sanana: ihmis-arvo. Ihmisen arvo. Eihän euron arvokaan ole vielä mikään järjestelmä.

Ennemminkin voi nähdä järjestelmänä sen miten ihmistä pitäisi yleisen käsityksen mukaan kohdella, oli olemassa absoluuttinen ihmisarvo tai ei. Joku toinen sana tässä merkityksessä sopisi paremmin.

Ihmisarvosta vielä omaa pohdintaani sen verran, että onko yleensä mielekästä puhua ihmisen arvosta. Onko ihminen arvokkaampi kuin esim. muurahainen tai mehiläinen. Aivan ilmeisesti muurahaiset ja mehiläiset ovat arvokkaampia kuin ihminen, jos ajatellaan ekosysteemiä.

Jos ihmisarvolla tarkoitetaan sitä miltä se kuullostaakin, eli ihmisen arvoa, onko todettava että ihmisellä ei ole arvoa, jos ei ole mitään millä sitä arvoa mittaisi? Tai mihin sen suhteuttaisi. Ekosysteemi, luonnon järjestys ja hyvinvointi ovat poissuljettuja mittareita, koska kiistämättä kaikki toimisi ja voisi paremmin ilman ihmistä.

Mielestäni ihmisarvo ei sulje pois muiden elävien olentojen arvoa. Ihmisarvo ei ole ihmisen arvoa yli muiden eläinten, vaan kyseessä on ihmisten keskinäinen asia. Yksikään ihminen ei tulisi olla vähempiarvoinen toiseen ihmiseen nähden.

Ihmisen toiminta suhteessa muuhun luontoon taas ei ole ihmisarvo-kysymys. Paitsi ehkä tilanteessa, jossa ihmisten määrää haluttaisiin karsia luonnon hyväksi, jolloin törmätään kysymykseen karsimisen perusteista. Ilman ihmisarvon käsitettä tällainen karsinta voisi olla hyvässä käynnissä. Useinhan kaikenlaisia joukkotuhoja perustellaan tuhottavan porukan haitallisuudella nk. parempien ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

Tietenkin nämä ihmiarvoa koskevat asiat pätevät vain, mikäli pitää oikeudenmukaisuutta pätevänä tavoitteena elämässä.

Jos näin on, ei oikein loogisesti voi päätyä muuhun tulokseen kuin hyväksyä ihmisarvo jokaiselle yhtäläisenä itseisarvona. Sitä ei voisi joutua ansaitsemaan, koska tällöin esim. lapsilla ei hyvin pitkään voisi olla arvoa. Oikeudenmukaista ei olisi myöskään ihanne, jossa ihmisarvo ensisijaisesti perittäisiin. Tällaistahan täälläkin ennen oli (ja jossain maailmankolkissa yhä), eikä se mielestäni olisi mukavaa.

edit:

Haluaisin vielä sanoa, ettei ihmisarvo varmastikaan ole mikään luonnonlaki. Ennemmin näkisin sen pyrkimyksenä ja ihanteena, jota ilman elämää olisi hiukan vaikea perustella.

Verity, järjestelmän voi toki ymmärtää äärimmäisen suppeasti.Yleensä kuitenkin kun itse puhun järjestelmistä (kuten esimerkiksi manittu "ajallis-paikallisesti muotoutunut sosiaalis-kulttuurinen mentaalinen järjestelmä") tarkoitan jotain seuraavantapaista: ihmisarvo on sana, mutta sanat itsessään ovat merkitysten järjestelmiä tai kokonaisuuksia - ne viittaavat aina kauemmas ja syvemmälle kuin pelkkään sanan yksioikoiseen ja kirjaimelliseen tulkintaan
-> tämä viittaa myös väittämääni, että ihmisarvo ei ole apriorinen asia.

Euron arvo - yleisesti ottaen koko rahalaitoksesta tai minkäänlaisesta vaihdantataloudesta puhumattakaan! - on yhtä lailla järjestelmä, uskallan väittää ma. Arvot perustuvat päätöksiin, jotka on luotu ja joita ylläpidetään inhimillisen kulttuurin pohjalta (ja tässä kohden: kulttuuri on yhteisöllinen - vähintään kahden ihmisen aikaansaama - kollektiivisten normien, tapojen, tottumusten ja uskomusten kokonaisuus). Oikeastaan kaikessa inhimillisessä toiminnassa ja ajattelussa on kyse järjestelmistä ja kategorioista - se on ihmisen tapa hahmottaa ulkoista todellisuutta ja suhteuttaa se sisäisen todellisuutensa kanssa.

Juu, tiedän, hirveetä shaibaa koko miun kirjoitus... :P

Ihmisellä on se arvo joka kulloinkin ihmiselle annetaan.

Luomisteologian näkökulmasta ihmisellä on intrinsinen arvo. Vaikuttaa myös vahvasti siltä, että tämä on yleisesti tiedostettu asia maailmankatsomuksesta riippumatta.

Jos ihmisarvo ja sen mukana tuleva kunnioitus ja käytös olisi sidoksissa Jumalan luomistyöhön, olisiko väärin, olettaen että se olisi joskus tulevaisuudessa mahdollista, kiduttaa rakentamiamme tietoisia ja tuntevia robotteja?

olisiko väärin, olettaen että se olisi joskus tulevaisuudessa mahdollista, kiduttaa rakentamiamme tietoisia ja tuntevia robotteja?

Niissä ei olisi Jumalan puhaltamaa elämän henkeä kuin ihmisessä on, eikä ne olisi Jumalan maasta muovaamia kuin eläimet ovat, robotit eivät ole Jumalan luomistyötä eikä niitä koskisi ne säädökset, jotka Jumala on asettanut luomakunnalle.

Sinä et siis kokisi mitään väärää kiduttaa tietoista olentoa, kunhan se ei ole Jumalan luoma, eikä sellaisen kohteluun liittyen näin ollen ole voimassa säädöksiä?

Tässä on mielestäni hyvää pohdintaa ihmisarvosta:

Luomisnäkemyksen pohjalta tulee ymmärrettäväksi, miksi kaikilla ihmisillä on ehdoton ihmisarvo, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde.

Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on samaa mieltä Gaitan kanssa. On mahdotonta luoda ehdottomien ihmisoikeuksien perustaksi tarvittavaa käsitystä ihmisarvosta ilman uskoa siihen, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. Ehdottomat ihmisoikeudet perustuvat vakaumukseen, että jokainen ihminen riippumatta älyllisistä ja muista kyvyistään on Jumalan kuvaksi luotu olento, jota Jumala rakastaa ehdottomalla rakkaudella, ja jolla siksi on luovuttamaton ihmisarvo.

http://www.tapiopuolimatka.net/74

Sinä et siis kokisi mitään väärää kiduttaa tietoista olentoa, kunhan se ei ole Jumalan luoma, eikä sellaisen kohteluun liittyen näin ollen ole voimassa säädöksiä?

Tietenkään en periaatteesta kiduttaisi mitään tuntevaa, mutta jos robotin tietoisuus olisi vain jonkin sortin tehokasta ohjelmointia, niin siihen tuskin kuuluisi minkäänlainen kivun kokeminen, koska se olisi robotin kannalta pelkkä haitta. Viimekädessä tuo olisi tilanne, jossa ihminen olisi ottanut Jumalan aseman tuollaisen tietoisen robotin tehdessään, eli asema, mihin Saatana pyrkii.

Österbaum,

Ei kivun kokeminen ole ihmisellekään pelkästään haitta, vaan ominaisuus, joka auttaa välttämään tilanteita, joissa voisi syntyä pysyvää vahinkoa tai kuolema. Kuitenkin se tärkeä pointti tässä on se, onko syy miksi ihmisiä tulee kohdella ihmisarvojen mukaisella tavalla siinä kuka on luonut tai miten on luonut, vai siinä millaisilla ominaisuuksilla varustettuja olentoja olemme. Kuten slslsl jo aiemmin vihjasi, jos siirrämme ihmisarvon itsestämme ulkopuoliseen lähteeseen, kysymys ei ole enää varsinaisesti ihmisarvosta, vaan jostakin muusta.

Isabella,

Olen samaa mieltä Puolimatkan ja Gaitan kanssa, että ihmisen pyhyydestä puhuminen saa jäädä uskonnolliseen viitekehykseen. Mutta,

"On mahdotonta luoda ehdottomien ihmisoikeuksien perustaksi tarvittavaa käsitystä ihmisarvosta ilman uskoa siihen, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. "

Tämä väite on ihmeellinen. Moraalikysymykset ja niiden oikeutus ovat aina vaikeita, mutta tässähän suoraan myönnetään, että perustaksi tarvitaan usko. Jos siis oikeutus perustuu tässä uskoon, niin ehdotan Puolimatkalle useamman välipysäkin hyppäämistä: Ainoa mitä tarvitaan ihmisarvojen oikeutukseen on usko ihmisarvoihin.

Itseasiassa minulla on ehdottaa ihmisoikeuksien pohjimmaiseksi perustaksi väittämä, jonka hyväksymisen luulen olevan paljon universaalimpi ja niin järkeenkäypä, että se on suorastaan tautologinen: Maailma jossa jokainen kärsimykseen ja nautintoon kykenevä olento kärsii maksimaalisesti, voisi olla parempi.

Onpa outoa juttua ystävät.
Ollaanko unohdettu Raamatun yksiselitteinen ilosanoma on Kristuksen täydellinen Rakkaus ja syntien sovitus ihmisille.
Ei Jeesus kuollut antaakseen eläimien ja kasvien syntejä anteeksi, vaan ihmisten, koska meillä on ainutlaatuinen kyky uskoa tai vastustaa. Tietenkin tämä johtaa siihen, että muut luodut olennot eivät ole vastuussa Jumalalle elämästään samalla tavalla kuin ihminen, mutta ihmiselle kuuluukin täydellinen Armo ja anteeksianto Jeesuksessa Kristuksessa.

Juuri siinä on ihmisarvo. Siinä juuri, että Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli!
Hänen ylösnousemuksensa, elämän voitto kuolemasta on myös jokaisen ihmisen henkilökohtainen voitto. Se on täydellinen lahja, jota ei ole mitään, ei mitään syytä halveksia, vähätellä ja kyseenalaistaa. Saati sitten kieltää.

Kuitenkin tätä tapahtuu jatkuvasti, mutta kuitenkin sekin kaikki on jo valmiiksi anteeksiannettu. Ihmisen tulee vain nöyrtyä ja myöntää että on olemassa yksi joka tietää paremmin ja on pelkästä Rakkaudesta tehnyt sen mitä ihmisen ymmärrys ei koskaan voinut, eli voittanut pahan perinpohjaisesti hyvällä ja käsitellyt ihmisen kapinankin siinä samalla. Ihmisarvo on vahvistettu Jeesuksen Kristuksen Verellä ja Jumalan allekirjoituksella. Sitä ei muuta mikään milloinkaan miksikään ja juuri siksi Jeesuksen kieltäminen on sanan varsinaisessa merkityksessä ihmisarvon kieltämistä. Siis ihmisen arvon kieltämistä.

Olipa tämä arvo kutsuttu järjestelmäksi, systeemiksi, titteliksi tai miksi hyvänsä, on syytä muistaa että se on painettu sinetiksi meihin jo syntymässämme. Ihmisyys rakentuu sen varaan, ei päin vastoin.

On tietysti olemassa ihmisten määrittelemä "arvokkuus" josta tulee kieroutunutta hedelmää jo siksi, että sellainen täytyy jollain tasolla ansaita, tai vähintään tietyistä ominaisuuksista palkitaan ja tietyistä rangaistaan. Onneksi sentään ei ole olemassa mitään yksittäistä lakisanaa vaan jokainen määrittelee tämän "arvokkuuden" kutakuinkin itsenäisesti, kulttuurin vaikutuksesta ja ripauksen verran myös moraalisin perustein.

Jokatapauksessa kaikki nämä ovat ristiriidassa sen kanssa, miten Jumala ihmistä mittaa. Vois toki olla niinkin, jos ymmärtäisimme arvokkuutemme selvästi, emme kestäisi sitä. Kuolisimme iloon, kuten Luther asian ilmaisi.
Hyvin kertoo sekin ihmisen ja Jumalan ajatuksien välisestä kuilusta. Ja niin, kurkatkaapa tuonne Jesajan kirjan 55. lukuun - mitä siellä sanotaan?

Niinpä tähän lisään vielä, että voinhan minäkin määritellä ihmisen arvoa siten, ketä rakastan ja kuka on paras ystäväni tai kuka syystä tai toisesta jää kovin etäiseksi, kenen kanssa on paljon tai ei lainkaan samoja intressejä jne... Todellisuudessa en silti määrittele kenenkään ihmisarvoa, eikä vastaavasti minun todellista arvoani kenenkään ajatukset mittaa. On syytä katsoa rohkeasti todellisen arvon äärille.

Hassua, että minun viestini on ignoorattu täysin. Siinä ihmisarvo perustellaan täysin ilman vaatimusta tuntea empatiaa, ainoana kriteerinä se että haluaa elämän olevan oikeudenmukaista (tai pyrkivän siihen). Ihmisarvo siis voidaan perustella loogisesti ilman tunnekysymyksiä. En tarkoita, että tunteet pitäisi heittää sivuun, mutta omassa mallissani ihmisarvo toteutuu myös ilman tunneaspektia.

slslsl,

Ongelma on mielestäni esittämäsi kehämäisyydessä. Mikä ihmisten ominaisuuksissa tekee meistä sellaisia, että on oikeudenmukaista kohdella kaikkia tasapuolisesti? Miksi kyvykkäämpien, kauniimpien ja rohkeampien ei tulisi kyykyttää heikompiaan?

Tarvitaan jotain määrittelemään nuo kyvykkäämmät, kauniimmat ja rohkeammat. Ei ihmisten mikään pakko ole käyttäytyä oikeudenmukaisesti ja reilusti toisiaan kohtaan, mutta itse ainakin haluan niin. Etkö sinä?

Haluan toki, mutta sinä olet siirtänyt ihmisarvot oikeudenmukaisuudenkäsitteen alle. Ne on silti edelleen perustelematta. Mikä ihmisten ominaisuuksissa tekee meistä sellaisia, että on oikeudenmukaista kohdella kaikkia tasapuolisesti? Halu oikeudenmukaisuuteen ei voi tietystikään olla tässä vastaus.

"On mahdotonta luoda ehdottomien ihmisoikeuksien perustaksi tarvittavaa käsitystä ihmisarvosta ilman uskoa siihen, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. "

Tämä väite on ihmeellinen.

Pointtina siinä oli siis se, että jos ei uskota, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja että ihminen on näin ollen Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde, niin on ihmisarvoa on käytännössä mahdotonta määritellä.

Ja Verity toikin asian tuolla aikasemmin jo esille:

Jos ihmisarvolla tarkoitetaan sitä miltä se kuullostaakin, eli ihmisen arvoa, onko todettava että ihmisellä ei ole arvoa, jos ei ole mitään millä sitä arvoa mittaisi? Tai mihin sen suhteuttaisi. Ekosysteemi, luonnon järjestys ja hyvinvointi ovat poissuljettuja mittareita, koska kiistämättä kaikki toimisi ja voisi paremmin ilman ihmistä.

Moraalikysymykset ja niiden oikeutus ovat aina vaikeita, mutta tässähän suoraan myönnetään, että perustaksi tarvitaan usko.

Ja vielä Puolimatkaa lainatakseni hän ilmaisi asian näin:

"Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta. Kyse on vain eloonjäämisestä ja luonnonvalinnasta. Tästä käsin on vaikea perustella objektiivista moraalia ja ihmisen itseisarvoa. Evoluution pohjalta tulee myös vaikeaksi olettaa, että moraaliset intuitiomme antaisivat meille luotettavaa tietoa siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, koska nämä intuitiot ovat oletettavasti kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet ihmislajia säilymään hengissä. Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta." (ks. Puolimatka: Usko, Tieto, Myytit, 2005).

Onpa outoa juttua ystävät.
Ollaanko unohdettu Raamatun yksiselitteinen ilosanoma on Kristuksen täydellinen Rakkaus ja syntien sovitus ihmisille.
Ei Jeesus kuollut antaakseen eläimien ja kasvien syntejä anteeksi, vaan ihmisten, koska meillä on ainutlaatuinen kyky uskoa tai vastustaa. Tietenkin tämä johtaa siihen, että muut luodut olennot eivät ole vastuussa Jumalalle elämästään samalla tavalla kuin ihminen, mutta ihmiselle kuuluukin täydellinen Armo ja anteeksianto Jeesuksessa Kristuksessa.

Juuri siinä on ihmisarvo. Siinä juuri, että Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli!
Hänen ylösnousemuksensa, elämän voitto kuolemasta on myös jokaisen ihmisen henkilökohtainen voitto. Se on täydellinen lahja, jota ei ole mitään, ei mitään syytä halveksia, vähätellä ja kyseenalaistaa. Saati sitten kieltää.

Kuitenkin tätä tapahtuu jatkuvasti, mutta kuitenkin sekin kaikki on jo valmiiksi anteeksiannettu. Ihmisen tulee vain nöyrtyä ja myöntää että on olemassa yksi joka tietää paremmin ja on pelkästä Rakkaudesta tehnyt sen mitä ihmisen ymmärrys ei koskaan voinut, eli voittanut pahan perinpohjaisesti hyvällä ja käsitellyt ihmisen kapinankin siinä samalla. Ihmisarvo on vahvistettu Jeesuksen Kristuksen Verellä ja Jumalan allekirjoituksella. Sitä ei muuta mikään milloinkaan miksikään ja juuri siksi Jeesuksen kieltäminen on sanan varsinaisessa merkityksessä ihmisarvon kieltämistä. Siis ihmisen arvon kieltämistä.

Olipa tämä arvo kutsuttu järjestelmäksi, systeemiksi, titteliksi tai miksi hyvänsä, on syytä muistaa että se on painettu sinetiksi meihin jo syntymässämme. Ihmisyys rakentuu sen varaan, ei päin vastoin.

On tietysti olemassa ihmisten määrittelemä "arvokkuus" josta tulee kieroutunutta hedelmää jo siksi, että sellainen täytyy jollain tasolla ansaita, tai vähintään tietyistä ominaisuuksista palkitaan ja tietyistä rangaistaan. Onneksi sentään ei ole olemassa mitään yksittäistä lakisanaa vaan jokainen määrittelee tämän "arvokkuuden" kutakuinkin itsenäisesti, kulttuurin vaikutuksesta ja ripauksen verran myös moraalisin perustein.

Jokatapauksessa kaikki nämä ovat ristiriidassa sen kanssa, miten Jumala ihmistä mittaa. Vois toki olla niinkin, jos ymmärtäisimme arvokkuutemme selvästi, emme kestäisi sitä. Kuolisimme iloon, kuten Luther asian ilmaisi.
Hyvin kertoo sekin ihmisen ja Jumalan ajatuksien välisestä kuilusta. Ja niin, kurkatkaapa tuonne Jesajan kirjan 55. lukuun - mitä siellä sanotaan?

Niinpä tähän lisään vielä, että voinhan minäkin määritellä ihmisen arvoa siten, ketä rakastan ja kuka on paras ystäväni tai kuka syystä tai toisesta jää kovin etäiseksi, kenen kanssa on paljon tai ei lainkaan samoja intressejä jne... Todellisuudessa en silti määrittele kenenkään ihmisarvoa, eikä vastaavasti minun todellista arvoani kenenkään ajatukset mittaa. On syytä katsoa rohkeasti todellisen arvon äärille.

Amen.
Hyvin kirjoitettu!

"Mikä ihmisten ominaisuuksissa tekee meistä sellaisia, että on oikeudenmukaista kohdella kaikkia tasapuolisesti?"

Se, ettemme valitse syntymäämme. Tällöin kukaan ei ole vastuussa itsestään enempää kuin toinen, joten jäljelle jää joko, ettemme ole vastuussa kenestäkään tai että kaikki ovat yhtäläisesti vastuussa kaikista.

Meillä ei kuitenkaan ole pitäviä todisteita, että asiat voisivat tapahtua toisin kuin ne tapahtuvat. Eli ei voida sanoa, "murhaaja olisi voinut olla murhaamatta, mikäli ei mieli sähkötuoliin", koska emme voi tätä todistaa. Näin ollen meillä ei ole oikeutta kajota tämän henkilön ihmisoikeuteen (siitäkin huolimatta, että tämä on tehnyt itse niin), eli toisin sanoen tappaa tätä. Tämä siis yhtenä esimerkkinä.

Toinen vaihtoehto olisi tietysti se, että voisimme mielivaltaisesti kukin yrittää hallita muita, mutta onko se hauskaa, tuskin.

Tavallaan slslsl on mielestäni siinä uskottava, että hän tarkastelee ihmisarvoa subjektiivisena kokemuksena (halu oikeudenmukaisuuteen). Uskon, että säilyäkseen tuntevana, ihminen ei yleisesti ottaen voi kohdella kaltoin jotain, missä näkee itsensä tai Jumalan, oli tuo taho sitten toinen ihminen tai vaikka koko luomakunta. Ihmisarvon käsite yksinkertaistaa tämän suhteen helposti ymmärrettäväksi yleissäännöksi.

Pointtina siinä oli siis se, että jos ei uskota, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja että ihminen on näin ollen Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde, niin on ihmisarvoa on käytännössä mahdotonta määritellä.

Voinhan minä uskoa vaikka, että kaikilla ihmisillä on sydämessään kirkas timantti joka tekee heistä arvokkaita, tai että ihmiset on tavattoman kauniiden keijuolentojen pölystä syntyneitä, tai mitä tahansa tälläista. Jos tälläisiin uskomuksiin vetoaminen on todella ainoa tapa määritellä ihmisarvo, sitä huonompi ihmisarvolle!

Itse kuitenkin uskon, ettei taikuuteen vetoaminen ole tarpeellinen ihmisarvojen edellytys, koska ihmisarvoissa on kysymys vain siitä miten ihmiset kohtelevat toisiaan, nyt kun olemme löytäneet itsemme maailmasta. En myöskään usko, että hyvä ja paha olisivat jollakin tavalla sisäänrakennettuna maailmankaikkeuden olemukseen, vaan että niiden merkitys on riippuvainen siitä millaisin tarpein ja ominaisuuksin varustettuja olentoja me ihmiset olemme. Meidän jaettu uskomus toistemme tarpeista ja kyvystä olla tietoisia ja tuntevia olentoja, on riittävä peruste taata hyvinvoinnin edellytykset ja arvo toisillemme.

"Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta.

Kuka määrittelee onko Jumala täydellisen hyvä? Puolimatkan mukaan hänen olemuksensa. Ajatus on niin tiukasti kehällä, että ihan pyörryttää. :)