Onkos täällä foorumilla kellään sellaista tilannetta, että toivoisi saavansa kielillä puhumisen armolahjan ja on rukoillut sitä jo vähän pitemmän aikaa, mutta ei ole silti saanut sitä?

No vaikkapa minä.

Uskon silti että Jumala antaa meille lahjoja sen mukaan minkä tarpeen näkee, eikä sitä tarvitse hävetä kuitenkaan jollei omaa jotain "yleisesti käytettyä" armolahjaa kuten vaikkapa kielilläpuhumista. Sekin on useimmiten enemmän omaksi rakennukseksi, mitä seurakunnalle tarkoitettu. Ei raamattu kuitenkaan opeta että tavoitelkaa kielillä puhumista, vaan että pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Uskaltaisin varovasti sanoa, että koen että minulla on henkien erottamisen armolahja (tähän viittaa montakin asiaa/tapausta), mikä on sinänsä todella merkittävä ja arvokas lahja. Luotetaan että Jumala tietää parhaiten, eikä lakata rukoilemasta ja pyytämästä armolahjoja, sillä Hän haluaa niitä antaa, jokaiselle tapauskohtaisesti.

Eli ei siinä ainakaan pitäisi olla mitään väärää, että niitä pyytää ja rukoilee Jumalalta. Silti jotenkin ajattelen, että vaikka armolahjat tulee armosta, niin silläkin on jotain merkitystä, minkälaisia motiveeja kullakin on armolahjojen saamiseen liittyen ja toimiiko seurakunnassa jotenkin aktiivisesti. Vai olenko mielestänne tässä kohtaa väärässä? Armolahjathan on seurakunnan yhteiseksi hyväksi, joten voiko niitä saada, jos ei käy juuri lainkaan seurakunnassa tai osallistu sillä tavalla aktiivisesti? Toisaalta, jos jollakin on täysin väärät motiivit ja jonkin armolahjan saaminen voisi johtaa ylpistymiseen, niin tuskin Jumala antaa silloin tietynlaista armolahjaa, vai?

Tästä minulle tulee hieman ristiriitaisia ajatuksia. On totta, että armolahjat on tarkoitettu seurakunnan hyödyksi, enkä usko, että tarkoitit, että käymällä enemmän seurakunnassa tai huolehtimalla seurakuntayhteydestään voisi saada armolahjoja, mutta tahdon silti korostaa, että kyse on tosiaankin Jumalan armosta, jota emme voi ansaita mitenkään. Enkä usko, että Jumala pidättäisi armoaan siksikään, että saattaisimme ylpistyä. Ihminen on syntinen. Itselläni ainakin tapahtui jonkinlaista ylpistymistä, kun sain armolahjan, ja varmaan olen myös käyttänyt sitä väärinkin enkä varmaan osaa jatkossakaan käyttää sitä täydellisen oikein.

Mä ajattelisin, että koska Jumala tuntee ihmisen paremmin kuin ihminen itse, Hän tietää mitkä armolahjat passaavat kenellekkin. Suuren lahjan kanssa tulee suuri vastuu, näin kliseisesti elokuvasanoin sanottuna :)

itse sain kielet ihan vahingpossa kun nuorena uskova opettelin rukoilemaan kotonani yksin. huomasin että rukouksessa tuli välillä loutoja sanoja suusta ja ne lisääntyivät sitten kun uskokin kasvoi salaisesti itsekseen. Kieliä on sitten aina tullut eri laisia lisää, viimeksi joku slaavilainen tai venäläinen. eli mitään kieliä en ole edes pyytänyt.

Kiitos teille kaikille vastauksistanne!

Ei raamattu kuitenkaan opeta että tavoitelkaa kielillä puhumista, vaan että pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.

Hyvä pontti, en ole tullut tuota ajatelleeksi.

Ehkä toimin väärin siinä, että ikään kuin itse päätin, mikä minulle voisi sopia ja rupesin sitä pyytämään Jumalalta.

Suuren lahjan kanssa tulee suuri vastuu, näin kliseisesti elokuvasanoin sanottuna :)

Joo olen samaa mieltä, siksi pelottaakin pyytää niitä "suurempia lahjoja".

On totta, että armolahjat on tarkoitettu seurakunnan hyödyksi, enkä usko, että tarkoitit, että käymällä enemmän seurakunnassa tai huolehtimalla seurakuntayhteydestään voisi saada armolahjoja, mutta tahdon silti korostaa, että kyse on tosiaankin Jumalan armosta, jota emme voi ansaita mitenkään.

Joo tarkoitin niinkun sitä, että jos käy seurakunnassa joskus ja jouluna ja on lähinnä se osapuoli joka siellä vaan ottaa vastaan kaikkea, eikä kuitenkaan pistä itseään likoon mitenkään tai osallistu, niin voiko sellaisessa tilanteessa saada armolahjoja käyttöönsä, kun ne on tarkoitettu kuitenkin yhteiseksi hyväksi. Toisaaltahan se voisi motivoida lähtemään liikkeelle ja osallistumaan enemmän, jos saisi jonkun armolahjan, tavallaan voisi tulla sellainen olo, että nyt on oikeasti velvollisuuksia osallistua ja tehdä jotain.

Kun itsellä tosiaan on sellainen tilanne, että käyn seurakunnan tilaisuuksissa lähinnä siksi, että voisin oppia siellä uusia asioita. En ole vastuussa mistään, enkä osallistu "seurakunnan rakentamiseen" juuri tavalla (muuta kuin ehkä rukouksin joskus silloin tällöin kun jaksan). Tästä syystä koen, että Jumala ei ole siunannutkaan millään ns. suurilla armolahjoilla. Olen etsinyt kotiseurakuntaa ja sen kaltaista seurakuntayhteyttä jo vuosia, mutta vaikka vähän monessa paikassa olenkin käynyt, niin mihinkään en ole onnistunut vieläkään luomaan sellaista suhdetta, että voisin jotenkin osallistua siellä enemmän. Eikä tässä ole kyse pelkästään laiskuudesta, en vain oikein tiedä mitä Jumala minulta haluaisi ja sitten olen vaan jämähtänyt paikoilleni.

Tulipas taas vuodattettua..

voiko sellaisessa tilanteessa saada armolahjoja käyttöönsä, kun ne on tarkoitettu kuitenkin yhteiseksi hyväksi.

Tuosta sellainen pointti, että jotkut armolahjat on tarkoitettu yhteiseksi rakennukseksi kyllä, kuten esim profetoimisen armolahja tai parantamisen armolahja jne. Toisaalta sitten on armolahjoja jotka ovat tarkoitettu ihmisen henk koht rakennukseksi, kuten esim kielilläpuhuminen. Siksi ei aina ihan automaattisesti voida sanoa että kaikki olisi yhteiseksi rakennukseksi tarkoitettu.

Ehkä toimin väärin siinä, että ikään kuin itse päätin, mikä minulle voisi sopia ja rupesin sitä pyytämään Jumalalta.

En mä ajattelis että se sillai väärin olis toimittu. Mistäpä me sen tiedämme mikä meitä varten on, ja raamattu kehoittaa pyrkiä niistä osallisiksi, niin tottakai niitä saa pyytää eikä se väärin ole. Mutta pitäis tulla lokerosta ulos ja olla avoin sille mitä Jumala haluaa antaa, eikä vain sokeasti yrittää sitä kohden mitä itse tahtoisi tai mikä se yleinen "trendilinja" on, näin oon omalla kohdallani kokenut :)

kielillä'puhuminen just toimii kotona, minäkään en käy srkssa ollenkaan enää. kielet on ainoa tapa melkein kommunioida Jumalan kanssa ja pyrkiä virittymään henkeen. voihan sitä uskossa muutenkin rukoilla tiettyy, mut mun mielestä kielet on paras. ja ylistys, tosin yksin on tympee ylistää muuta kuin.....kielillä! (:;

kielillä'puhuminen just toimii kotona, minäkään en käy srkssa ollenkaan enää.

Miksi muuten et käy seurakunnassa enää?

ei kiinnosta. en usko että sieltä saa mitään sydämen uskoa ja ns ruokaa. viihdettä sen sijaan on paljon ja ns "opetusta". jos Jumala käskee, niin siten voin tietty mennä srkntaan, muttei tuo oo nyt käskenyt. odottelen mihin Jumala siirtää, ehkä ulkomaille.

Ääh, jätetäämpä sanomatta..

Itse ajattelen niin, että ylipäätään rukouksessa on parempi, että ei pyydä hirveän spesifisti ja rajatusti nimenomaan tiettyä asiaa, vaan antaa Jumalalle tilaa toimia. On ehkä parempi rukoilla yleisesti armolahjoja, ja oman tehtävän kirkastumista miten voisi omilla lahjoillaan palvella seurakuntaa. Ja jos on saanut jonkin tehtävän, niin tietysti juuri siihen sopivia armolahjoja. Mutta en helposti lähtisi rukoilemaan jotain tiettyä armolahjaa. Mulla on itselläni ehkä henkien erottamisen lahja, en oo varma, mutta en ainakaan muista sellaista rukoilleeni.

Komppailen AnsQua tuossa :)

Mikestones, mitenhän odotat että Jumala käskee sinua? Kelpaisko tämä:

”Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Heb.10:25)

Itse ajattelen niin, että ylipäätään rukouksessa on parempi, että ei pyydä hirveän spesifisti ja rajatusti nimenomaan tiettyä asiaa, vaan antaa Jumalalle tilaa toimia.

On ehkä parempi rukoilla yleisesti armolahjoja, ja oman tehtävän kirkastumista miten voisi omilla lahjoillaan palvella seurakuntaa.

Silti sydän "palaa" sen asian puolesta, että saisi juuri sen kielillä puhumisen, en oikein tiedä itsekään miksi..

en usko että sieltä saa mitään sydämen uskoa ja ns ruokaa. viihdettä sen sijaan on paljon ja ns "opetusta". jos Jumala käskee, niin siten voin tietty mennä srkntaan, muttei tuo oo nyt käskenyt.

Joo no seurakuntiakin on hyvin erilaisia, jostain seurakunnasta ei välttämättä saakaan mitään sydämen uskoa ja ns. ruokaa ja toisesta seurakunnasta sitä voi taas saada paljon. Eikö sinulla ole sitten kaipuuta löytää kristittyjen yhteyttä? Kun itsellä ainakin silloin, kun ei ollut oikein minkäänlaista seurakuntayhteyttä oli valtava kaipuu löytää sellainen. Itse rukoilin tuolloin Jumalan johdatusta. Ja sitten löysinkin sellaisen seurakunnan, mistä koin saavani melko paljon sydämen uskoa ja ns. ruokaa. Se ei tapahtunut niin, että Jumala ilmoitti ääneen ja sanoilla, että menepäs nyt tuonne, vaan että menin sellaiseen raamattupiiriin ja siellä yksi uskova pyysi minua mukaan kyseiseen seurakuntaan ja siitä se sitten lähti. En usko, että seurakuntayhteyttä olisi välttämättä löytynyt, jos olisi ollut vaan kotona. Tosin minut on kyllä tultu ihan kotoakin kutsumaan mukaan seurakunnan juttuihin, silloin kun en ollut uskossa. Silloin koin vahvasti, että oikeasti Jumala haluaa, että olen mukana seurakuntakuvioissa.

Toivottavasti löydät seurakuntayhteyden!