Hmm. Itse en koe sitä että raskausaikana pitäisi saada surperisti huomiota, erityistä kohtelua tms. sitä että mies viimeisillä voimillaan lähtee etsimään sitä kiiviavokaadokirsikkaa mitä just nyt pitää naisen saada. Se on sitä harhakuvitelmaa mitä levitetään leffojen ja naistenlehtien sekä romaanien (harlekiini) kautta.

Kyllä, äitiys on rankkaa. Se on 24h/7 työtä ja tuskan hikeä ja kun puoliso tekee "vain" töitä. Kotitöihin pitä osallistua molempien. Itsekkin huomasin sen että teen liikaa toisen puolesta enkä saa siitä kiitosta tai palkkaa. Tai edes sitä että toinen huomaisi asian ja tekisi omasta aloitteesta kotitöitä.

Kyllä se ruoho näyttää vihreältä aitojen takana, mutta siellä aitojen takana on myös ne tiskivuoret ja lapset joita ei voi heittää pesuveden mukana helvettiin ja aloittaa kaikkea alusta. Voi keksiä tekosyitä ja varjoja joiden kautta sitten näkee kaikkia asiat negatiivisesti ja nurinkurin. Toinen on läski, toinen ei pidä kunnostaan huolta.. yms. Se uusi taasen on niin ihana ja se tekee varmasti sitä ja tätä ja pitää itsestään huolta. Ei ähötä illalla sohvalla vaan vetää reippaasti lenkkiä purunradalla. Mutta kun ei se todellisuus niin mene. Ihastus on ihastus. Se kestää sen hetken jos on kestääkseen ja sitten tulee arki ja likaiset pyykit, haisevat tiskit ja kitisevä lapsi. Uusi mieskään ei joka päivä sinne lenkille menekään..

Joten kannattaa harkita asiaa ilman että näkee sitä ruohoa siellä aidan takana koska se vaikuttaa negatiivisesti päätöksiin. On helppo lähteä ihastukseen mukaan mutta sieltä ei kiivetä takaisin siihen entiseen elämään sanomalla "oho, ei se ollut sitä mitä luulin".
Jos suoraan voi sanoa että ei rakasta, ei ole yhteistä tulevaisuutta niin sitten lähtee. Mutta toisen kainaloon siirtyminen lennossa ei ole kovin harkittua
Pitää ensin oppia olemaan yksin ennekuin voi olla toisen kanssa. Näin minä asian olen ajatellut. Ongelmat seuraa jokaisen mukana uuteen suhteeseen, ei ne maagisesti katoa minnekkään vain sen vuoksi että osoite muuttuu.

Lilith puhuu suoraan, mutta fiksun kuuloisesti.

Suurin osa naisten ongelmista parisuhteessa on pään sisällä. Kuvitellaan että just se sun mies osaa lukea ajatuksia suoraan toisen päästä. Joten vaikka et sano ukollesi että pese pyykkiä ja laita ne kuivumaan, mies osaa lukea sen suoraan ilmasta..
Ja sitten taivas repeää kun ukko kulta ei pessytkään pyykkiä. Tulee itkupotkuraivari kuin pahaisella kolmivuotiaalla, tai sitten "ollaan aikuismaisia" ja mökötetään ja mollotetaan toista silmät tapilla. Jossakin vaiheessa ukko alkaa lentelemään seinille jo kaikista niistä vaihtoehdoista mitkä on voinut suututtaa naisen, ja toinenhan EI PUHU asiaa ääneen kun ukko kullan pitäisi oppia ajatuksen siirto ilman ääntä.. sekä oppia pesemään enemmän pyykkiä. Voi luoja kun ihmiset on tyhmiä..

Aloittajalle pitää sanoa vielä että katsoisi peiliin. Kaikki ongelmat ei ole vain sen toisen osapuolen vika. Jokainen meistä vanhenee ja lihoo, laihtuu tai muuttu ryppyiseksi, jos se on syy eroon niin herran jestas, ihme että kukaan on ikinä naimisissa enää yli 40v. Mitäpä jos miehesi sanoisi sinulle päin naamaa samat sanat mitä sinä hänestä "oot lihonu etkä pidä kunnostasi huolta, mää jätän sut kun et tiskaa tarpeeksi, seksi ei tyydytä ja mulla on uusi ihastus odottamassa" Voin sanoa että varmasti on mukava olo. Kuinka kristillistä tuo on.. tee se muille niinkuin haluat itsellesi tehtävän.

Ei kukaan ole täydellinen, sitähän toistellaan kuin mantraa mutta sisimmässään ajatellaan että kyllä minä olen oikeassa ja tuo ruppana rusina väärässä.

Mikä tekee onnelliseksi? Minut tekee onnelliseksi turvallisuus, puhdas koti ja kirjat. Oma ukkoni tuo juuri turvallisuutta elämään, enkä kuvittele että heitän hänet mäkeen myöhemmin sen vuoksi että ihminen alkaa vanhetessa muuttumaan fyysisesti. Minut tekee onnelliseksi se että on kumppani joka tuntee minut Uusi mies on aina uusi ihminen. Ei hän tiedä niitä pieniä asioita vaikkapa toisen pesurutiinista, tai hiusten kampaamisesta. Ne pienet asiat ovat ne tärkeimmät, ainakin minulla.
Uusi lakkaa olemasta uusi ja ihmeellinen. Sitten huomaa että ei pidäkkään toisen pienestä jutuista. Ja kas, siinä sitä sitten taas ollaan, mököttämässä, mollottamassa ja vihaisena.

Mediassa toistellaan että sinun pitää olla onnellinen, ajatella kerrankin itseäsi ja luoda arjen keskelle luksusta (yms paskaa) Minä taas ajattelen että on kivempi ajatella välillä kumppania ja tuoda hänelle arjen keskelle vähän hauskaa, oli se sitten niin pientä kuin karkkipussin ostaminen ja kahvin keittäminen kun toinen tulee töistä. Arkipäivän onnelisuus koostuu arjesta. Ei siinä ole mitää magiaa tai säihkettä. Ja ilman mediaa kukaan ei edes osaisi sellaista koko ajan odottaa.

Ongelmia tulee ja menee, mutta surullista on se että suurin osa ongelmista luodaan tyhjästä. Onko se niin helkutin vaikeaa avata se suu, sanoa "-voisitko rakas tiskata? pusi pusi!" sen sijaan että mököttää ja tiskit haisee, sekä ukko pieree onnellisena finlandia hymniä sohvalla.

Vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen jos toinen osapuoli lopettaa itsestään huolehtimisen. Myös se vaikuttaa että lopettaa arjesta, parisuhteesta ja puolisosta huolehtimisen. Mulla ei oikeastaan ole kuin yksi hyväksi todettu neuvo. Puhukaa. Parisuhdeongelmat harvoin ratkeavat pelkällä rukouksella, molempien tulee panostaa suhteeseen. Mene puolitiehen vastaan. Jos teidän on vaikea puhua tai puoliso ei kuuntele, kirjoita sähköposti. Ole uskottava. Kiukuttelu ja huutaminen usein pahentavat asiaa. Itse vapauduin kulissiavioliitosta joitakin vuosia sitten, en tosin omasta tahdostani. Sen jälkeen maailma on kirkastunut ja osaan arvostaa nykyisessä parisuhteessani monia arkisia asioita.

Vaikka ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää, pidä mielessä Matt. 7:12
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
Lapselle läheiset ihmissuhteet määrittelevät pitkälti maailmankuvaa. Mieti minkä kuvan annatte. Itse en haluaisi aiheuttaa kenellekään tuskaa mikä aiheutuu kahden suhteen harjoittamisesta. Ja jos haluat korjata liittonne, toinen mies sitä ei ainakaan pysty korjaamaan. Monesti ihastumme avioliitossakin, mutta ei pitäisi antaa niiden tunteiden viedä. Jos haluat antaa niiden tunteiden viedä, ehkä parisuhde ei ole siihen paras paikka. "Huono parisuhte" ei ole koskaan tekosyy. (Tai ehkä nimenomaan huono tekosyy.)

Lopuksi voinen muistuttaa, että mitään suhdetta ei korjata yksin. Jos toinen ei halua tai pysty panostamaan (tai ei näe ongelmia), suhdetta on mahdoton korjata. Muista kuunnella myös puolisosi kanta asioihin. Kuunnelkaa, puhukaa.

Kaikki on ihan perspektiivistä kiinni. Hyvän elämän voi elää vaikka vankilassa ja sairaus voi olla suuri kiitollisuuden aihe. Tärkeää on kiittää Jumalaa ja nojata Jumalan viisauteen kaikissa valinnoissa ja ajatusmalleissa. Hyvänä esikuvana voi olla lapset. Sellaiset päiväkoti-ikäiset tai tokaluokkalaiset on yleensä hyvällä aaltopituudella.