Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai
ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei,
niin ette kestä koetusta.

Mark. 9:50

Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."

Ei se suola pysy, ellei koettele. Kysymys on omista henkilökohtaisista asenteista, ajatuksista, puheista, itsensä tuntemisesta jne, ei toisten kyyläämisestä. Oma paha olo ja omat henkilökohtaiset ongelmat monesti heijastuvat ulospäin niin, että se purkautuu toisten ihmisten niskaan. Joko toisten syyttelynä, arvosteluna, tuomitsemisena tai suoranaisena vihana.

Jos on hyvä olla itse itsensä kanssa kaikessa hiljaisuudessa, on asiat aika hyvin. Jos taas ei kykene olemaan itse itsensä ja ajatustensa kanssa hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, olisi syytä selvittää, että miksi. Voisi välttyä toisten loukkaamiselta.

Minä olen siis sitä mieltä, että usko näkyy sisäisenä rauhana. Uskonto taas tarvitsee suorittamista, riittejä, mantroja ja kaikenlaista ulkoisia tekoja, joiden tarkoitus on tyynnyttää huutava ääni sisällämme.

Luukas 13:10->