No voi hitsi! Pitäisköhän mun nyt sanoa, että presidentti ei olekaan arvojohtaja...

Onhan se sitäkin, mutta kyllä presidentillä on myös ulkopoliittinen rooli ja tehtävä.

Onhan se sitäkin, mutta kyllä presidentillä on myös ulkopoliittinen rooli ja tehtävä.

Vaikka presidentti on ns. arvojohtaja, musta se ei ole suomalaisien kristillisiltä arvoilta pois, jos linnan juhlissa on kaksi miestä kättelemässä. Musta kristillisyys olisi hyvä pysyä kotien ja yhteisöjen välisenä asiana.

Vaikka presidentti on ns. arvojohtaja, musta se ei ole suomalaisien kristillisiltä arvoilta pois, jos linnan juhlissa on kaksi miestä kättelemässä.

Musta kristillisyys olisi hyvä pysyä kotien ja yhteisöjen välisenä asiana.

fons et origo.

Etköhän liiottele? Onko Sari Essayah toisen miehen "porttoliitossa?"

Etköhän liiottele?

Onko Sari Essayah toisen miehen "porttoliitossa?"

Minun motiivinani on vain tuoda asia oikeaan perspektiiviin. Kaikkien niiden, jotka sanovat, etteivät voi äänestää Haavistoa hänen homoutensa vuoksi pitäisi ymmärtää, että yksikään ehdokas ei ole vaatinut termin avioliitto sallimista vain raamatunmukaisille parisuhteille, ja suurin osa elää epäraamatullisissa, vaikkakin toisilla heistä avioliitoksi kutsutuissa parisuhteissa. Olen myös yrittänyt tuoda esiin niitä muita, Raamatun homouteen rinnastamia syntejä, jotka monilla ehdokkailla ovat julkisynteinä.

...jopa kristillisdemokraattien Essayah on toisen miehen kanssa porttoliitossa, vaikka hänen olisi pitänyt pysyä naimattomana.

Olisko hei outoo jos viimeisellä tuomiolla jokainen tällainen tapaus katsottaisiin sen perusteella, että aiheuttiko teko enemmän kärsimystä jollekin lähimmäiselle kuin kyseisen teon tekemättä jättäminen?

Sillä, että pitää jatkuvasti noudattaa Raamatun kirjainta, yritetään välttää hetken mielijohteesta ja täysin itsekkään edun vuoksi toimiminen. Mutta jos nainen on esimerkiksi väkivaltaisen narsistin kanssa avioliitossa, niin silloin ei, lääketieteen ja kaikkien psykologisten ja sielunhoidollisten asiantuntijoiden mukaan, ole muuta tietä eteenpäin kuin paeta. Jumala voi tehdä ihmeitä ja rakkaus voi parantaa. Joku voi kokea suurta uhrimieltä. Mutta mielestäni se Jumalan ihmeen odottaminen on jokaisen omasta valmiudesta kiinni. Ei ole mikään hengellinen laki, että niin pitää aina tehdä tai on syyllinen kaikkeen raskaimman kautta.

Jumalan suunnitelman olennainen osa, että oppisimme rakastamaan toisiamme, edellyttää kuitenkin ensin sitä, että opimme rakastamaan itseämme. Monestiko itsevihan motivoima toisen palveleminen on tuottanut hyvää hedelmää? Kertokaa. Minä en oikeasti tiedä.

Minä en tiedä, kenen tai minkälaisen miehen kanssa Essayah oli liitossa tätä ennen. En pohdi tätä yksittäistä tapausta. Mutta pohdin havaitsemaani (tai tulkitsemaani tai kuvittelemaani) sääntöön vetoamista. Äärimmäinen muoto siitä on, että Jumalan silmissä se, jonka kanssa olet ensimmäistä kertaa yhdynnässä, on puolisosi lopun elämääsi tai kunnes toinen kuolee.

Kristillinen arvopohja lähtee siitä, että satunnaiset yhdynnät tuntemattomien kanssa tuottavat tietyn määrän kärsimystä. Niissä ei ole rakkautta toista kohtaan. Mutta vastaavasti pakko sellaisen ihmisen kanssa yhdessä olemiseen, jonka kanssa kerran hairahtui ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä säveltä, ei myöskään ole mikään kasvualusta rakkaudelle.

Ihmisten kyky ja kapasiteetti rakastaa on rajallinen. Rajattomaan rakkauteen velvoittaminen voi toisaalta olla pelkkää julmuutta. Toisaalta se voi olla koulu, jossa ihminen saa vähetä ja Kristus saa enetä. Oma määritelmäni rakkaudelle on, että siihen kuuluu kaikki se, mikä tekee ihmisestä persoonaltaan eli yksilönä ja henkilönä kykenevämmän tuntemaan, luottamaan, kokemaan yhteyttä, näkemään ja ymmärtämään. Riippuvuus tai pakonomainen tarve tunteeseen tai yhteyteen ei ole rakkautta vaan sen korvike tai osoitus sen puuttumisesta.

Essayah on vain ihminen. Tämän rajallisen ihmisyyden, myös sen kaikkien vahingollisten ja pahojen puolien tunnustaminen, näkeminen ja ymmärtäminen on sitä, mitä Jumala meiltä odottaa. Leikisti Jumala odottaa meiltä täydellisyyttä. Oikeasti armo on sitä, mikä tulee tämän täydellisyyden vaatimuksen ja ihmisen todellisen tilan väliin. Ja se, että ei tahdo nähdä todellista tilaansa ihmisenä, on valheessa elämistä ja valheen rakastamista.

Me voisimme toivoa KD:n presidenttiehdokkaaksi jotain herätysliikkeiden nuorta, jolla "kaikki on mennyt aina hyvin." Mutta mikä siinä olisi se idea?

Olisko hei outoo jos viimeisellä tuomiolla jokainen tällainen tapaus katsottaisiin sen perusteella, että aiheuttiko teko enemmän kärsimystä jollekin lähimmäiselle kuin kyseisen teon tekemättä jättäminen?

Minä en tiedä, kenen tai minkälaisen miehen kanssa Essayah oli liitossa tätä ennen. En pohdi tätä yksittäistä tapausta. Mutta pohdin havaitsemaani (tai tulkitsemaani tai kuvittelemaani) sääntöön vetoamista. Äärimmäinen muoto siitä on, että Jumalan silmissä se, jonka kanssa olet ensimmäistä kertaa yhdynnässä, on puolisosi lopun elämääsi tai kunnes toinen kuolee.

Essayah on vain ihminen.

Juuri näin. Olisiko outoa jos kristitty voi suhtautua samalla tavalla Pekka Haaviston tai kenen tahansa toisen seksuaaliseen suuntautumiseen?

Kyllä. On seksiä ja seurustelua, josta seuraa kärsimystä paljon. Sitten on seksiä ja seurustelua, josta seuraa kärsimystä erittäin paljon.

Huomaan (tai ainakin koen), että yrität lierotemppua. Tiedät hyvin, että en ole kanssasi samaa mieltä Haaviston sänkypuuhista. Joten käytännössä vain huudat päälle kovempaa ja yrität saada sen näyttämään siltä kuin tässä olisi joku "yhteisymmärrys."

Asiat eivät lakkaa olemasta asioita. Ihmiset eivät lakkaa olemasta ihmisiä. Seksuaalisuus ei lakkaa olemasta seksuaalisuutta. Joten älä yritä vetää mitään sumuverhoa asioiden päälle ja leikkiä, että "homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus ovat sama asia koska sumuverho niiden päällä näyttää samalta ja kategoria, johon molemmat typistin, on sama."

Kaiken ratkaisee vastaus kysymykseen "mitä on homoseksuaalisuus?" Mistä se tulee, mitä se sisältää ja mitä se vaikuttaa? Jos ihmiset ovat vain hedonistisia atomeja, niin ihan sama se on, mitä mies vehkeillään tekee.

Muistaakseni se olit sinä, joka olit jossain keskustelussa (oliko juuri tässä) kovin kiireinen huutamaan "kaksinaismoraalia" joka asiaan, vaikka mitään kaksinaismoraalia et kyennyt todistamaan etkä osoittamaan. Se ei ole sen kummallisempaa eikä yhtään sen älykkäämpää kuin sanoa vastapuolta valehtelijaksi uudelleen ja uudelleen.

Homoseksuaalisuuden poliittinen voittokulku on vaatinut valtavan kasan kaksinaismoraalia ja kaksoisajattelua. Toisaaltan homous on ihmisen identiteetin syvimmässä ytimessä. Toisaalta siitä ei voida sanoa eikä tietää mitään varmaa. Kaikki tieto asiasta muuttuu "tiedoksi" siksi, että on ryhmä, jolla on oikeus sanella, mitä heistä voidaan "tietää."

Juuri näin.

Lopeta tuo vedätys. Sanoin jossain, että tämän foorumin sisältö on tarpeiden tekemisen tasolla. Sinä teet tässä juuri sitä.

Tuollaiset säännöt kuvastavat sen ajan kulttuuria ja naisen asemaa siinä.

Minkälaiset säännöt, minkä ajan kulttuuria ja naisen asemaa missä? Sinä näytät vetoavan johonkin itse keksimääsi periaatteeseen, että "koska Essayah oli kerran niin hänen pitäisi olla aina." Oletko nyt oikeasti jotain mieltä vai sekoiletko vain?

Tajusin.

Haluat teeskennellä, että jos joku arvostelee Haavistoa mistä vain seksuaalisuuden alueella, niin sinä kaivat Essayahista jonkin arvosteltavan asian ja vänkäät vaikka päälläsi seisoen että kyseessä on sama tai ainakin täysin rinnasteinen asia.

Tämä on hieman turhauttavaa. Jossain paremmassa seurassa tästä voisi syntyä keskustelu. Mutta nyt en lähde mitään sellaista edes yrittämään, koska kaikesta päätellen on selvää, että olet täällä vain voittamassa väittelyä hinnalla millä hyvänsä.

Jos haluaa nähdä kahdella asialla eroja, niin se vaatii halua katsoa, halua kuunnella ja halua ajatella. Jos et ole valmis siihen niin palaamme asiaan ehkä jonain toisena vuonna tai mahdollisesti seuraavan homon pyrkiessä presidentiksi.

edit: Ei mitään.

T

Hirveetä kiemurtelua :D

Kyllä.

Huomaan (tai ainakin koen), että yrität lierotemppua. Tiedät hyvin, että en ole kanssasi samaa mieltä Haaviston sänkypuuhista. Joten käytännössä vain huudat päälle kovempaa ja yrität saada sen näyttämään siltä kuin tässä olisi joku "yhteisymmärrys."

Muistaakseni se olit sinä, joka olit jossain keskustelussa (oliko juuri tässä) kovin kiireinen huutamaan "kaksinaismoraalia" joka asiaan, vaikka mitään kaksinaismoraalia et kyennyt todistamaan etkä osoittamaan.

Minkälaiset säännöt, minkä ajan kulttuuria ja naisen asemaa missä?

Haluat teeskennellä, että jos joku arvostelee Haavistoa mistä vain seksuaalisuuden alueella, niin sinä kaivat Essayahista jonkin arvosteltavan asian ja vänkäät vaikka päälläsi seisoen että kyseessä on sama tai ainakin täysin rinnasteinen asia.

Jos puhutaan presidenttiehdokkaiden julkisynneistä, on ihan järkevää ja reilua vertailla toisiakin ehdokkaita samaa listaa vasten. Eikö homous todellakaan ole mielestäsi rinnasteinen niihin asioihin joiden yhteydessä se luetellaan? Minä pidän tällaista käytöstä homofobiana.

Jos haluaa nähdä kahdella asialla eroja, niin se vaatii halua katsoa, halua kuunnella ja halua ajatella.

Tässä on muuten asiaa aprikoiville ihan mahdottoman hyvä graafinen esitys siitä, mitä tapahtuu, jos homoliitot hyväksytään:
http://www.prosebeforehos.com/political-ironing/04/11/what-will-happen-i...

Tässä on muuten asiaa aprikoiville ihan mahdottoman hyvä graafinen esitys siitä, mitä tapahtuu, jos homoliitot hyväksytään

Ne säännöt johon itse viittasit sanoessasi: "Äärimmäinen muoto siitä on, että Jumalan silmissä se, jonka kanssa olet ensimmäistä kertaa yhdynnässä, on puolisosi lopun elämääsi tai kunnes toinen kuolee", siihenhän minä vastasin. Lainasin jopa sen kohdan vastatessani että sinun olisi helpompi ymmärtää mihin vastasin.

Ei epäselvää ole se, että mihin sinä vastasit. Epäselvää on se, että mitä sinä vastasit.

Ilmeisesti se on HL joka toistelee koko ajan sitä "kaksinaismoralismia." Ongelma tässä on se, että sinulla on mielipide, mutta olet joko haluton tai kyvytön valottamaan että mihin se perustuu. Siksi minä ehdotin, että se perustuu johokin tuollaiseen tulkintaan, että avoliitto on Jumalan silmissä avioliitto tai että yhdyntä sinetöi avioliiton.

Se ei ole minun kantani. Eikä se ole minun mielestäni Raamatunkaan kanta. Otin sen esille siksi, että se näyttää olevan ainoa looginen tapa ymmärtää sinun argumenttiasi, mutta samaan aikaan se on äärinäkemys, jolla ei kukaan muu ole nähdäkseni perustellut yhtään mitään. Eli jos vetoat siihen vähän kuin olkiukkona, niin olet heikoilla.

Mutta toisaalta sanoit myös, että…

Juuri näin. Tuollaiset säännöt kuvastavat sen ajan kulttuuria ja naisen asemaa siinä. Ei niillä pitäisi olla absoluuttisina sääntöinä juurikaan tekemistä nykyaikaisen avioliiton määrittelemisessä.

Eli ilmeisesti olet sittenkin vedonnut jonkinlaiseen karikatyyriin tai olkiukkoon kaiken aikaa ja todellinen kantasi on, että Raamatusta mahdollisesti vedettävät, avoliiton tai esiaviollisen seksin kieltävät tulkinnat ovat epäolennaisia tai vanhentuneita. Samalla yrität niputtaa kasaan homoseksuaalisuuden. Eli esität, että myös siihen viittaavat kohdat Raamatussa ovat epärelevantteja tai vanhentuneita?

Et kuitenkaan selitä yhtään sitä, että miten, miksi tai millä tavalla "nykyaikainen" avioliitto eroaa aikaisemmista käsityksistä. "No sehän on itsestäänselvää, kato itte ympärillesi" ei ole mikään argumentti tai perustelu.