Ex-helluntailainen Katriina Järvinen kertoo YLE:n Inhimillisessä tekijässä Helsingin Saalemiin kuuluneen saarnaajaperheen tyttärenä kokemastaan ahdistuksesta ja syyllisyydestään. Sopii tähän ketjuun

http://areena.yle.fi/video/810074

Mikä on "epätervettä tuilkintaa" ja mikä ei, kun on Imestyskirjasta puhe, on aika vaikea kysymys.
Epätervettä tulkintaa etenkin Ilmestyskirjan kohdalla on sellainen, joka johtaa pelkoon rohkaisemisen sijaan.

Partanen on kirjoissaan aika lailla antidispensationalistinen. Se on sääli, koska pesuveden mukana menee lapsi.

Tämä johtuu siitä, että muut eivät ole äänessä ollenkaan.

Muita ei tunnu kiinnostavan koko Ilmestyskirja. Ei siitä voi dispensationalisteja syyttää.

Fokus pitäisi olla nimenomaan Jeesuksessa.

Totta, ja silloin fokus on automaattisesti myös Hänen paluussaan. Mutta tarkoitin sitä että kun kaiken voi vetää äärirajoille, niin on vaara että sen sijaan että ottaisi huomioon/keskittyisi Jeesuksen paluuseen, keskittyykin vain ja ainoastaan kauhistelemaan niitä kaikkia "maailmanlopun tapahtumia" ja ennusmerkkejä, ja tulee jopa pakkomielteiseksi niistä. Kohtuus kaikessa, sanotaan. Terve ja peloton suhtautuminen Jeesuksen paluuseen on hyvä merkki, pelokas ja pakkomielteinen melko huono sanoisin.

puhut asiaa Andi.

Seki että maailmanmenoa voi jo tsekata Raamatun lehdiltä nykyisin, pitäisi olla iloinen asia kun tietää mitä on tulossa.

Jeesushan lupasi kaikessa pitää huolen omistaan ja juuri niin on käynytkin.

Turhaa siis on murehtia tai liikaa fokusoitua lopunajan merkkeihinkään. Tärkein merkki kun kuitenkin on sydämessä.

keskittyykin vain ja ainoastaan kauhistelemaan niitä kaikkia "maailmanlopun tapahtumia" ja ennusmerkkejä

En ole milloinkaan kauhistellut niitä.

tulee jopa pakkomielteiseksi niistä

En ole pakkomielteinen. Tämä on harrastukseni. Tutkin Raamatun profetiaa. Pakkomielteisyys on sairaus (neuroosi).

Terve ja peloton suhtautuminen Jeesuksen paluuseen on hyvä merkki, pelokas ja pakkomielteinen melko huono sanoisin.

No jos nyt et sattumoisin vielä tiennyt, niin allekirjoittanut kuuluu tuohon ensimmäiseen kastiin.

Turhaa siis on murehtia tai liikaa fokusoitua lopunajan merkkeihinkään. Tärkein merkki kun kuitenkin on sydämessä.

Ei ollenkaan turhaa, päinvastoin, Raamattu kehottaa seuraamaan aikain merkkejä ja ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta. Minä ainakin haluan toimia Raamatun opetuksen mukaisesti.

^^ En minä Jokke sinusta puhunut, vaan ihan yleisesti :)

Raamattu kehottaa seuraamaan aikain merkkejä ja ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta.

Nimenomaan.

Welzu kirjoitti Ilmestyskirja -ketjussa:

Ajatus kuitenkin oli, että jotakin on tulkinnassa tai esitystavassa vialla, jos rohkaisuksi tarkoitettu teksti ymmärretään pelottavana.

Koitin juuri selittää, että pelko on käsiteltävä erikseen eikä siitä saa syyttää Ilmestyskirjan tulkintaa. Mistä oikein johtuu joidenkin "apokalyptinen angsti"? Miksi toinen pelkää ja toinen ei? Lähtisin edelleen liikkeelle sieltä kodista. Kannattaa vaikka katsoa tuo YLE:n Inhimillinen tekijä, jossa Katriina Järvinen kertoo elämästään. Katriina Järvisen kertomus on hyvä osoitus sen puolesta, kuinka koti ja kasvatus vaikuttavat kaikkein eniten siihen, kuinka ihminen suhtautuu lopun aikoihin.

Kyse on siitä, osaavatko vanhemmat opettaa terveellä tavalla näistä asioista. Esimerkiksi Katriina Järvisen vanhemmat opettivat Jeesuksen takaisin tulemisesta tyyliin: "Jeesus saattaa tulla millä hetkellä hyvänsä eikä ota sinua mukaansa taivaaseen kun olet niin tuhma. Jäät tänne yksin kun meidät muut temmataan taivaaseen". Ei ihme, jos syntyy traumoja.

"Jeesus saattaa tulla millä hetkellä hyvänsä eikä ota sinua mukaansa taivaaseen kun olet niin tuhma. Jäät tänne yksin kun meidät muut temmataan taivaaseen". Ei ihme, jos syntyy traumoja.

Just tuollaasia traumoja mä tarkoitin ns. "ylilyönteinä", ne voi näkyä ihmisessä ylireagointina, pelkona tai pakkomielteisyytenä ko. asiaa kohtaan. Mielestäni maailmanlopun juttuja pitäisi käyttää opetuksessa vahvistavana ja rakentavana asiana niin että se tukee julistettua sanaa ja sanomaa, eikä sen keskipisteenä, niin että pointtina on itse ne maailmanlopun tapahtumat.

Koitin juuri selittää, että pelko on käsiteltävä erikseen eikä siitä saa syyttää Ilmestyskirjan tulkintaa.

Miksi toinen pelkää ja toinen ei? Lähtisin edelleen liikkeelle sieltä kodista.

Tällä en tietenkään yritä kumota noita syitä, joita sinä esität. Ne eivät vain ole ainoita syitä. Ja vastaavasti antamassasi esimerkissäkin todennäköisesti tempauksella lastansa pelottaneet vanhemmat oikeasti ajattelivat noin olevan. Eli taustalla oli vanhempien tulkinta Ilmestyskirjan tapahtumista.

Miksi ei saa syyttää tulkintaa, jos se oikeasti on syypää pelkoon?

Miksi toinen pelkää ja toinen ei?

tiedän henkilöitä, joitka eivät ole kasvaneet uskovassa ympäristössä, eivätkä siten saaneet eskatologiapelkoaan sieltä. Sen sijaan keskustelussa näiden henkilöiden kanssa tulee toistuvasti ilmi, että pelkoa aiheuttavat juuri esitetyt tulkinnat (vainot, saatanan valta, sodat, sairaudet, köyhyys ja nälänhätä, tempaus, tuomio jne.).

Se on ihan luonnollista, että ei-uskovainen pelkää lopun aikoja. Niin pitääkin olla!

taustalla oli vanhempien tulkinta Ilmestyskirjan tapahtumista.

Tai tulkinnan väärä esittämistapa. Kyllä minäkin sain lapsuudessani kuulla (pretribulationistisesta) tempauksesta. Mulle ei vaan milloinkaan sanottu, että esim. mun kiltteys tai tuhmuus vaikuttaa siihen, pääsenkö mukaan tempaukseen.

Miksi toinen pelkää ja toinen ei?

Se on ihan luonnollista, että ei-uskovainen pelkää lopun aikoja. Niin pitääkin olla!

Tai tulkinnan väärä esittämistapa.

Mulle ei vaan milloinkaan sanottu, että esim. mun kiltteys tai tuhmuus vaikuttaa siihen, pääsenkö mukaan tempaukseen.

Ja sitten toiseen asiaan, seurustelen tosiaan ei-uskovan kanssa. Enkä kaipaa aiheesta mitään saarnaa, olen miettinyt sen että olemme siinä suhteessa erilaisia jne.

Nyt vaan pelkään ihan älyttömästi sitä et hää joutuu helvettiin ja oon rukoillu hänelle pelastusta mut pää meinaa hajota ajatusten kanssa. Haluan rakkaallenni vain hyvää, myös kuoleman jälkeen.

Nyt vaan pelkään ihan älyttömästi sitä et hää joutuu helvettiin ja oon rukoillu hänelle pelastusta mut pää meinaa hajota ajatusten kanssa. Haluan rakkaallenni vain hyvää, myös kuoleman jälkeen.

Vaikuttaa trollailulta, mutta vastataan silti. Pelkääminen tuollaisen puolesta on irrationaalista, rukoilu sen puolesta, että "ei joudu helvettiin" tarkoittaa kääntäen sitä, että rukoilija itse tuomitsee rukoilun kohteen helvettiin ja tämän "varman tiedon" pohjalta rukoilee kohteelle pelastusta. Ainoastaan Jeesuksella on valta tuomita.

Okei, en tiedä miksi vaikutin trollilta mutta siitä ei ollu kyse.

On totta että tuomitseminen ei ole mun tehtävä mutta itse olen siinä ymmärryksessä että uskovat taivaaseen ja ei uskovat helvettiin. Siitä tää pelko ja ajatus.

Okei, en tiedä miksi vaikutin trollilta mutta siitä ei ollu kyse.

On totta että tuomitseminen ei ole mun tehtävä mutta itse olen siinä ymmärryksessä että uskovat taivaaseen ja ei uskovat helvettiin. Siitä tää pelko ja ajatus.

Ok, olin itsekin ns. ateisti parikymppisenä, oikeastaan viimeaikoihin asti. Vaikea kuvitella, että Jumala olisi minua helvettiin pistänyt nuoruuteen kuuluvan kyseenalaistamisen ja etsimisen tähden, vaikka olisin tuolloin sattunut kuolemaan. Jumala on kuitenkin isä (ja rakastava sellainen), joka tietää kasvuprosessimme ja vaiheet, kuten vanhemmat yleensäkin. Iankaikkinen tuomio on siinä mielessä myös ongelmallinen, että kaikki maailmassa perisynnin tähden vaikuttaa kaikkeen, eli tuon sekametelisopan langat on pelkästään Jumalan hallussa, joten kun Jumala jakaa tuomioitaan, niin niistä tuomioista ei ole maan päällä perillä Erkkikään.

Puhu kumppanillesi, mutta älä kiusaa itseäsi turhaan, se on pitemmän päälle pelkästään haitaksi, eikä se ole kristinuskon ydin.

"Se ei ole johdatusta, se ihmisten tekoa on ja on ihmisten käsissä päättää, onko se muuttumaton, minkä hyväksi tehdään työtä, minkä takia edistytään ja pääoma vaiko kansat on veljet keskenään."

San. Lauri Sipari

Vaikea kuvitella, että Jumala olisi minua helvettiin pistänyt nuoruuteen kuuluvan kyseenalaistamisen ja etsimisen tähden, vaikka olisin tuolloin sattunut kuolemaan.

Tähän piti kommentoida sen verran, että se on Jumalan käsissä, koska ihmisen elämä saa alkunsa ja koska se päättyy. Eli ihminen ei kuole sattumalta.

Eiuskovan elämän päämääränä on tulla uskoon ja uskovan elämän päämääränä on viedä kaikin tavoin evankeliumia eteenpäin, niin että mahdollisimman moni voisi pelastua.

Tuo Mariannen pelko siitä, että ihminen joutuu helvetiin, jos ei usko Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana on mielestäni tervettä pelkoa. Jokaisen uskovan tulisi olla huolissamme ja oikeasti kokea hätää niistä "kadotetuista sieluista", joille ei ole vielä evankeliumia kerrottu. Oikeastaan, jos uskovalla on sellainen laiska asenne, että eipä tässä tarvi huolehtia, että ei sitä helvettiä nyt oikeasti ole olemassakaan, ei tarvi stressata eikä tehdä asian eteen mitään, niin se on kaukana siitä, mitä Jeesus opetti.

Jeesus tiesi, että helvetti on todellinen. Se teki Jeesuksen palvelutyöstä päämärätietoisen ja pakottavan. Jeesus tunsi iankaikkisen kuoleman todellisuuden, jonne kadotetut sielut putoavat ikuisiksi ajoiksi. Ja sen vuoksi Jeesus katseli Jerusalemia ja itki sen puolesta. Ja juuri sen takia Jeesus pyrki peräänantamattomasti saarnaamaan evankeliumia kylästä toiseen. Ja sen vuoksi Jeesuksesta tuli koditon ja hän kohtasi vaaroja ja hylkäämistä. Ja sen vuoksi Jeesus lopulta valitsi vapaaehtoisesti ristin kuoleman. Ja juuri sen vuoksi Jeesus jätti meille lähetyskäskyn.

Jeesus on ainut tie Jumalan luokse ja ilman Jeesusta kadotetut syntiset viettävät ikuisuuden helvetissä.

Meidän uskovien täytyy nähdä kadotettu maailma kuten Jeesus sen näkee. Jeesus tunsi intohimoista rakkautta kedotettuja kohtaan, ja meidän tulisi seurata Jeesusta tässä. Lähetyskäskyn tulisi olla keskeisimmällä sijalla elämässämme.

Jos uskova ei koe hätää kadotetuista sieluista, niin sitäkin voi rukoilla Jumalalta.

Isabella:

Tähän piti kommentoida sen verran, että se on Jumalan käsissä, koska ihmisen elämä saa alkunsa ja koska se päättyy. Eli ihminen ei kuole sattumalta.

No noinhan se menee.

Tuo Mariannen pelko siitä, että ihminen joutuu helvetiin, jos ei usko Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana on mielestäni tervettä pelkoa.

Jos pää meinaa hajota ajatusten kanssa, niin kuulostaako se terveeltä pelolta?

Jokaisen uskovan tulisi olla huolissamme ja oikeasti kokea hätää niistä "kadotetuista sieluista", joille ei ole vielä evankeliumia kerrottu.

Helvetistä jotain:

Café Raamattu : Rakkauden Jumala ja helvetti

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=7611

Café Raamattu : Kymmenen huonoa syytä olla uskomatta Jeesukseen 1/2

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=6690

Jotka Jeesuksesta ovat kuulleet, mutta eivät usko, niin heidän puolestaan tulee todellakin rukoilla, koska ei tule enää uusintaa. Ne, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleet, tuomitaan tekojensa mukaan.

Oikeastaan, jos uskovalla on sellainen laiska asenne, että eipä tässä tarvi huolehtia, että ei sitä helvettiä nyt oikeasti ole olemassakaan, ei tarvi stressata eikä tehdä asian eteen mitään, niin se on kaukana siitä, mitä Jeesus opetti.

Tokihan Jeesus puhui helvetistä, tulesta ja tulikivestä, ne ovat kaikki todellisuutta. Jeesus vaati seuraajiltaan tietynlaista täydellisyyttä, omaisuudesta luopumista, pasifismia jne. nuo kaikki ovat vaatimuksia, joita on melkoisen vaikea noudattaa nykymaailmassa. Eli minun pitäisi rehellisenä kristittynä vaatia rikkaita luopumaan omaisuudestaan taivasten valtakunnan tähden, koska kristittynä tiedän rikkaille käyvän hieman ohraisesti:

Matteus 7

21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Matteus 19

21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Tässä sitä huolta riittääkin.

"Jos uskova ei koe hätää kadotetuista sieluista, niin sitäkin voi rukoilla Jumalalta."

Mun mielest tän tietyn lössin ns. "huoli" kadotetuista sieluista on pelkkää pelleilyä niin kauan kuin samaan lössiin kuuluvat israelfanittajat ajattelee et ei sitä sentään juutalaisia piä evankelioia. Se on loukkaus. Antaa olla vaan ja heitetään levyx...

Mut mähän en oo koskaan mitään muuta tehnytkään ku evankelioinu juutalaisia, kun evankeliumi loistaa musta koko ajan tahdoin sitä tai en. Helsingin yöelämässäkin kun aikoinaan vähän enemmänkin liikuin, niin Herra toi yhtenään valittua kansaansa mun luo ja kuinkas aina kävikään? Sain nämä vähimmät veljet poikkeuksetta pillittämään joka kerta kun Pyhän Hengen läsnäolo oli niin käsinkosketeltava, johdin mä heitä laulamaan Israelin kansallislauluja tai sanoin pelkästään shalom, aina sama juttu: Pyhän Hengen pamaus. Ja pojat itki ku Jeesus kosketti.

Katsos, KTS, ei se evankeliumi oo mikään liirumlaarumi, vaan se on JUMALAN VOIMA! (Room.1:16; 1.Kor.1:18)

Jos pää meinaa hajota ajatusten kanssa, niin kuulostaako se terveeltä pelolta?

Joo no uskova voi tosiaan rukoilla esim. läheisen ihmisen uskoontulon ja pelastumisen puolesta ja sitten voi kertoa evankeliumista. Ja sen enempää ei sitten voi tehdä. Että sitten on tehnyt kaikkensa, minkä voi tehdä ja sitten asia pitää antaa Jumalan käsiin.

Tarkoitin vain, että on positiivinen asia, jos uskova kokee hätää jonkun eiuskovan pelastumisen vuoksi, se kertoo siitä, että tällaisessa ihmisessä Hengen tuli ei ole sammunut ja lisäksi sen kaltainen ihminen on motivoitunut esimerkiksi rukoilemaan toisten pelastumisen puolesta, kertomaan heille evankeliumia ja rahoittamaan lähettejä, jotka vievät totuutta Jeesuksesta kadotetuille ihmisille ja kansoille. Uskovalla saattaa tulla myös sellaisia "kuivia" kausia elämässään, että ei koe tämänkaltaista "hätää" kadotetuista sieluista, silloin voi rukoilla, että Hengen tuli leimahtaisi jälleen liekkiin, niin että voisi nähdä asiat samalla tavalla kun ne ovat Jeesuksen sydämellä ja saisi myös voimaa Jeesuksen tahdon toteutumiseen eli lähetyskäskyn eteenpäin viemiseen.

Jotka Jeesuksesta ovat kuulleet, mutta eivät usko, niin heidän puolestaan tulee todellakin rukoilla, koska ei tule enää uusintaa. Ne, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleet, tuomitaan tekojensa mukaan.

Juu näin on eiuskovien edestä tulee kyllä rukoilla ja sitä kautta edesauttaa evankeliumin eteenpäin viemistä. Tämän lisäksi uskova voi itsekin henkilökohtaisesti astua esiin ja julistaa evankeliumia. Lisäksi uskova voi lahjoittaa rahaa läheteille ja auttaa sitä kautta Jumalan valtakunnan levittämisessä.

Raamatussa sanotaan, että jokaiselle maksetaan tekojensa mukaan.
Ja ne, jotka uskovat Jeesukseen pelastuvat.

Jos raamatussa sanotaan, että pelastukseen on vain yksi tie eli Jeesus, niin silloin ei ole olemassa muita teitä. Ei pidä opettaa, että muutakin kautta voi pelastua, koska se on harhaoppia ja eksytysoppia.

Oikeastaan, jos uskovalla on sellainen laiska asenne, että eipä tässä tarvi huolehtia, että ei sitä helvettiä nyt oikeasti ole olemassakaan, ei tarvi stressata eikä tehdä asian eteen mitään, niin se on kaukana siitä, mitä Jeesus opetti.

Tokihan Jeesus puhui helvetistä, tulesta ja tulikivestä, ne ovat kaikki todellisuutta. Jeesus vaati seuraajiltaan tietynlaista täydellisyyttä, omaisuudesta luopumista, pasifismia jne. nuo kaikki ovat vaatimuksia, joita on melkoisen vaikea noudattaa nykymaailmassa. Eli minun pitäisi rehellisenä kristittynä vaatia rikkaita luopumaan omaisuudestaan taivasten valtakunnan tähden, koska kristittynä tiedän rikkaille käyvän hieman ohraisesti:

No tarkoitin tuolla lähinnä sitä sellaista laiskaa asennetta, että ajattelee, että ei mun nyt oikeasti tarvi kenellekään kertoa evankelimia, et kyllä Jumala on hyvä Jumala ja et kyllä ne eiuskovatkin varmaan pelastuu, että oikeastaan eihän sitä helvettiä/kadotusta ole varmaan olemassakaan, että eipä tässä tarvi turhia murehtia tai tehdä mitään evankeliumin eteenviemisen puolesta.

Jos uskovalla omaisuus tulee epäjumalaksi, niin Jumala voi todella "ravistella" uskovaa ja pyytää luopumaan kaikesta siitä. Joskus saattaa käydä niin, että Jumala järjestää olosuhteet sillä tavalla, että uskova todella joutuu luopumaan omaisuudestaan, jos siitä on muodostunut ihmiselle epäjumala.

Jumala siunaa uskovaa, kaikki rahat ja omaisuus tulee Jumalalta ja Jumala siunaa taloudellisilla resursseilla uskovaa, jotta tämä luovuttaisi omaisuuttaan ja rahaa eteenpäin sitä tarvitseville. Olet ihan oikeassa, että kristittynä rikkaan tulisi jakaa omastaan. Vaatimukset ovat samat kuin ennen ja niihin suhtauduttiin samalla tavoin Jeesuksen aikana kuin nykymaailmassa. Uskovia varotetaan ahneudesta. Jeesus sanookin, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Mielestäni tästä syystä uskovalle on parempi, ettei hän tule rikkaaksi siis että tavallaan minusta sekin on Jumalan varjelusta. Mammonasta voi muodostua niin herkästi epäjumala ihmiselle. Ja Jeesuksen pitäisi olla uskovan elämässä ykkössijalla.

Jeesus puhui eniten Jumalan valtakunnasta ja toiseksi eniten rahasta. Joten rahankäyttö uskovalla ei ole mikään ihan vähäpätöinen juttu. Uskovien tulisi pidättää itsellään vain sen verran mitä tarvitaan perustarpeiden tyydyttämiseksi ja ylimääräinen pitäisi jakaa eteenpäin. Uskovalla tulisi olla luottamusta siihen, että jos antaa omastaan, niin Jumala kyllä pitää samalla itsestäkin huolta ja siunaa edelleen niin, että voi jatkossakin tyydyttää niitä perustarpeitaaan, ettei tarvi hamstrata rahojaan pankkitileille.

Jokkantii:
"...Sain nämä vähimmät veljet poikkeuksetta pillittämään ... johdin mä heitä laulamaan ... Pyhän Hengen pamaus... pojat itki...".

On siinä ollu pojilla hauskaa Jokkantiin kustannuksella...:o

Jos nyt ois SirJoni tässä niin tekis että:

• facepalm *

"Jos uskova ei koe hätää kadotetuista sieluista, niin sitäkin voi rukoilla Jumalalta."

Mun mielest tän tietyn lössin ns. "huoli" kadotetuista sieluista on pelkkää pelleilyä niin kauan kuin samaan lössiin kuuluvat israelfanittajat ajattelee et ei sitä sentään juutalaisia piä evankelioia. Se on loukkaus. Antaa olla vaan ja heitetään levyx...

Öö..no en ole kyllä väittänyt missään, ettei juutalaisille tarvitse julistaa evankeliumia. Enkä ole mikään israelfanittaja, enkä käsittääkseni ole tuonut missään esiin mitään sellaiseen viittaavaakaan.

Enkä ole mikään israelfanittaja, enkä käsittääkseni ole tuonut missään esiin mitään sellaiseen viittaavaakaan.

Niin olishan se vallan kauheeta, jos sitä sattuis vahingossa Israelia fanittamaan. Saa olla ihan rauhassa vaikka russofiili tai francofiili, mutta auta armias, jos lempimaa onkin Israel.

Enkä ole mikään israelfanittaja, enkä käsittääkseni ole tuonut missään esiin mitään sellaiseen viittaavaakaan.

Niin olishan se vallan kauheeta, jos sitä sattuis vahingossa Israelia fanittamaan. Saa olla ihan rauhassa vaikka russofiili tai francofiili, mutta auta armias, jos lempimaa onkin Israel.

No emmätiä, mun mielestä kaikkien maiden ihmiset on ihan samassa asemassa.

Tässä mun mielestä hyviä raamatunkohtia siihen liittyen:
Luuk. 3:8
8 Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.

Room. 2:28-30
28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

Juu ja by the way, jos tässä keskustellaan lempi maasta, niin mun lempi maa on Italia.

Mulle ei ainakaan tule näin äkkiseltään mitään erityisen hyvää mieleen dispensationalismista.

Nää sanat on jääny niin soimaan mun kaikukoppaan, että pitää oikein palata niihin. Mitä enemmän olen Raamatun profetiaa ja apokalyptiikkaa tutkinut ja varsinkin: mitä enemmän olen keskustellut sokeasti dispensationalismin oppeihin ja teorioihin uskovien kanssa, sitä enemmän olen Welzun kanssa samoilla linjoilla. Oikeastaan mulle ei tule tänä päivänä näin äkkiseltään mitään erityisen hyvää mieleen dispensationalismista :D

Näin se Jumala johdattaa niitä, jotka vaeltavat rukoillen ja tutkivat Hänen sanaansa. Toisin on niiden, jotka eivät tutki Hänen sanaansa, vaan juoksevat epäpyhien ämmäin tarujen perässä.