Voi :/ Mun poikakaverilla on myös sosiaalisten tilanteiden fobia. Se on aika rankka. Mut häntä on auttanut terapia.

Lapsien hankkimista ei kannata tehdä, jos syynä on 4 seinän sisään jääminen. En halua syyllistää, mutta tilanteesi vaikuttaa lapseesi aina. Mutta olisiko joku vertaistuki ryhmästä apua, jos tapaisit samassa tilanteesta olevia.

Vertaistukea mietin myös, voisi olla hyödyksi jopa enemmän kuin terapia. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että pitkällä tähtäimellä lääkkeet vain pahentavat juuri tuon tyylisiä ongelmia.

Voimia!

Miehen mielestä olen terve ja minun pitäisi vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä töihin.

Elämä olisi monille paljon helpompaa, mikäli miehesi neuvo toimisi: "sen kun vain ryhdistyt ja alat toimimaan." Valitettavasti tämä ei kaikkien kohdalla onnistu.

Työkyvyttömyyseläkekin on käynyt mielessä, mutta olen vielä kovin nuori sellaiseen ja olisi jotenkin tosi noloa kertoa olevansa sellaisella.

Itse olen 29-vuotias ja tällä hetkellä Kelan kuntoutustuella (määräaikainen työkyvyttömyyseläke). En koe asiaa nolona.

Voi sua Vekkuli!

Kun itsetuntemus oli nujerrettu, ei siinä auttanut itsensä niskasta kiinni ottaminen kun oli paha olla, niin oli. Minkä siinä pystyi tekemään, kun astui luokkahuoneeseen 40 muun kanssa oppitunnille niin hiki vain nousi pintaan ja tuli olo, että jokainen tuijottaa tänne päin. Vielä sattui pahimmiksi vanhan koulukunnan opettaja, joka pisti oppilaat taululle tekemään kotitehtävät kaikkien nähtäväksi tai sitten kuulusteli kaikkien kuullen, miksi et ole tehnyt kotitehtäviä - tai missäs tulikaan luurattua edellisellä tunnilla...
Nykyisin moiset tilanteet lähinnä naurattavat. Ei ole tullut täydellistä, eikä tule! Eipä silti, ei kukaan muukaan ole yhtään parempi. Kerran mulla vaan niksahti, että hitot: minä teen elämälläni tasan mitä lystää ja siitä lähtien olisin vain puhunut oikein mukavia kyseiselle opettajalle.

Käytännössä silti, opin hankalamman kautta arvostamaan itseäni ja elämääni, vaikka sen oman tahdon kanssa sitten ongelmia eteen tulikin. Mutta kuitenkin siis: lääke fobiaan voisi hyvinkin olla täysi irtiotto. Itse vain tajusin, että yhdentekevää mitä isojen tavoitteiden kanssa käy, onhan vai yksi elämä käytössä. Siitä se nouseminen alkoi.

Ja niitä tavoitteita on kyllä saavutettu, isompiakin vuosien varrella. Ihanan avaraa tämä Elämä!:)
Kiitos Jeesus!

Hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla Pale. En ole enää ihan nuorikaan ja haluaisin sanoa "kun tulee ikää niin nuo kokemukset unohtuvat ja kaikki asettuu mittasuhteisiin". No jaa... Siten angsti on omalla kohdallani iän ja etenkin jatkuvan esillä oloa vaativan työn myötä lievittynyt, että kun tarpeeksi altistaa itseään mokaamiselle ja ahdistusta aiheuttavalle asialle, se ikävä fiilis ei kylläkään poistu, mutta lievenee. Sen olen myös havainnut, että moni kokee samoin omalla kohdallaan kuin mistä kerroit, mutta ei sanoita sitä.

Tiedostavalla tasolla sitä tajuaa, että kukaan ei ole sen kummempi, mutta tunnetasolla reaktiot elävät omaa elämäänsä. Kannustaisin kuitenkin menemään rohkeasti tilanteisiin, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Mitä todennäköisimmin havaitset, että niistä selviää. Ihan riittävän hyvin. Hienoa Pale, että olet yrittänyt ja yrität käsitellä asiaa ja myönnät omat tuntemuksesi itsellesi. Ehkä se suurin asia onkin omien tuntemusten hyväksyminen. Niillekin, jotka esittävät etteivät välitä toisten ajatuksista, ne jotenkin merkitsevät, vähintään sen verran, että voi sanoa, ettei välitä niistä ;)

Pale, ei ole noloa olla sairaseläkkeellä nuorenakaan, ei todellakaan. Mutta en ihan jaksa uskoa että tuossa iässä varsinkaan voisit edes sellaista saada pelkän sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Se on kuitenkin sellainen sairaus jolle on olemassa hoitoa. Kannattaa kokeilla kaikkea apua mitä on saatavissa, niin terapiaa kuin lääkkeitäkin. Työpaikoissakin on eroja, ei kaikissa ammateissa tarvi kovin paljon kohdata muita ihmisiä.

"Haluaisin vähän vinkkejä teiltä tilanteeseeni. Olen pienen lapsen äiti ja minulla on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaativa persoonallisuus. Olen siis aika ankara itseäni kohtaan, täydellisyyteen pyrkivä ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Minulla on lievää koulukiusaamista historiassa ja toinen vanhempani on kuollut. Olen aloittanut peruskoulun jälkeen useita eri kouluja, mutta olen jättänyt ne kesken esitelmien pitämisten ja harjoittelujaksojen takia. Jännitän vaan niin pirusti, että en usko selviäväni sosiaalisista tilanteista. Pahinta tässä kaikessa on, että muut ihmiset ympärilläni eivät huomaa eivätkä tiedä ongelmistani. Näyttelen ja esitän tervepäistä ja ilmeisesti se on mennyt läpi. Sisälläni kalvaa kuitenkin pelko ja häpeä tästä kaikesta. Olen käynyt kolme vuotta psykoterapiassa ja kokeillut useita eri lääkkeitä. Itsetuntoni on todella surkea enkä usko olevani työkykyinen. Pelkään syrjäytyväni näiden ongelmien takia yhteiskunnasta. Ystäviä ei ole kovin montaa, koska karttelen fobiani takia myös heitä. Mies löytyy kuitenkin ja joitakin sukulaisia. Kuulostaa varmaan tosi surkealta... Jonnekin halusin tämän purkaa ja saada ajatuksia muilta ihmisiltä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen ajatellut hankkia lisää lapsia, että saisin jäädä kotiin 4-seinän sisään. Mies ei aio minua elättää. Sen on tehnyt selväksi. Miehen mielestä olen terve ja minun pitäisi vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä töihin. Työkyvyttömyyseläkekin on käynyt mielessä, mutta olen vielä kovin nuori sellaiseen ja olisi jotenkin tosi noloa kertoa olevansa sellaisella."

------

unohda tää kok paska ruinutus ja ihmisten kautta itseensö anaylsointi, se ei ole totuus

totuus on selkeesti Jeesuksessa, otat Jeesuksen vastaan , rukoilet, opit Häneltä jätät pois jotain asikoita, käyt ehkä uskovien kokouksissa, kuuulet Jumalan Sanaa

looserit on just lihaa, kaikki me olaan, mutta Jeesus on voittaja, omaksut häönet itseesi, tunnnustat ettei oo mitään olen paska, Jeesus on voittaja, astu Jeesus voittaja sisääni ja tee elämästäni mitä haluat

se on siinä simpel

unohda tää kok paska ruinutus

Mikä tässä tarkkaan ottaen on paska ruinutusta? Ihan tuntematon käsite minulle.

ja ihmisten kautta itseensö anaylsointi

Miksi?

se ei ole totuus

No eihän niin ole kukaan väittänytkään.

totuus on selkeesti Jeesuksessa, otat Jeesuksen vastaan , rukoilet, opit Häneltä jätät pois jotain asikoita, käyt ehkä uskovien kokouksissa, kuuulet Jumalan Sanaa

Onko tämä sinulle toiminut? Ei. Miksi suosittelet sitä jollekin toiselle? Siksi, että hengellisten ratkaisujen tarjoaminen on joku ihmeen vapaalippu pätemiseen?

Suosittelen jokaiselle kunnolliseen terapiaan lähtemistä. Se ei tarkoita sitä, että maksaa itsensä kipeäksi jonkun joutavan tittelinhaltijan töllisteltävänä olemisesta. Se tarkoittaa sitä, että siellä löydetään itsestä uusia asioita ja puolia. Tässä uudella tarkoitetaan oikeasti asioita, joista ei ole itse ennen tiennyt.

Ihminen vapautuu peloistaan ja vääristä tavoistaan sillä, että pääsee jotenkin käsiksi siihen, että miksi on alkanut pelkäämään tai miksi on omaksunut väärän tavan. Rakkaus ja uskovien yhteys pitäisi olla meille sitä, että kykenisimme auttamaan toisiamme tässä.

Tiedän, että jos vetää "hengelliset" hurmokset niin sitten ei hetkeen pelkää mitään. Ihminen on yhtä rohkea kännissä, "hengessä" kuin kilahtaneena. Se "rohkeus" ei ole mitään todellista itsensä tuntemista tai itseensä luottamista eikä sen enempää Jumalaan luottamista, vaan hetkeksi aikaa saatu itsepsyykkaus.

Jotkut vaan haaveilevat siitä, että se psyykkaus, joka kestää hetken jossain villissä kokouksessa, voisi kestää arkielämässä, työpaikalla ja kadulla. No se ei kestä. Tekee vahinkoa itselleen jos hourailee että sen pitäisi kestää. Yksikään Raamatun sankareista ei ole sellainen sarjakuvissa kuvattu noita, jonka ympärillä ihmisten sukat pyörivät jaloissa tauotta. Tämä on kuitenkin se luulo tai "ihannetila" mitä asioiden "hengellisellä" ratkaisemisella tavoitellaan.

Ne, ketkä eivät ole koskaan tunteneet ketään aidosti tai luottaneet kehenkään, eivät voi kuvitella että usko voisi olla samalla tavalla luottamuksen ja tuntemisen kasvamista. Ne ovat hitaita ja vaikeita asioita. Ne eivät ole mitään "instant holiness" tärinöitä, joita saadaan jonkin kokemuksen seurauksena.

Ei Jumalaa eikä Pyhää Henkeä voi kytkeä päälle kuin jostain katkaisijasta. Eikä pumpata väkijoukkoon. Yhdenkään ihmisenkään tuntemista eikä yhtään suhdetta yhteenkään ihmiseen voi kytkeä päälle katkaisijasta tai saada aikaan pumppaamalla tai aistien vietäväksi heittäytymällä.

Jos aikoo rakastaa jotakuta tai auttaa jotakuta, niin pitää rohkaista häntä tutustumaan ja luottamaan eli kasvamaan. Vähän kerrallaan. Ei ketään voi heittää eikä survoa pyhäksi.

tunnnustat ettei oo mitään olen paska, Jeesus on voittaja, astu Jeesus voittaja sisääni ja tee elämästäni mitä haluat

Vielä uudestaan. Onko tämä toiminut sinulle? Onko Jeesus tehnyt elämästäsi sitä, mitä on halunnut?