Eleventyseven on yks iso suosikki. Biisit käsittelee elämää, ihmissuhteita ja uskoa sillai melko inhimillisestä näkökulmasta. Toinen pitkäaikainen suosikki on Dogwood. Niissä sanoissa on syvyyttä jos musatyyli vaan iskee :)

Tutkimattomat ovat herran tiet, ja tästäkin on varmaan joku eri mieltä, mutta mun mielestä Jumala voi puhutella myös maallisen musan kautta. Olettaen tietenkin että ko. musassa on oikeasti jotain sisältöä ja sanottavaa.

Mä tykkään aika laidasta laitaan musiikista....maallista en juurikaan enää kuuntele, koska se saa mut usein ahdistumaan tai jos ei ahdistumaan niin ainakaan en koe saavani siitä juuri mitään enää irti. Nykyään kaipaan musiikista syvempää kosketusta enkä pysty saamaan maallisesta samaa mitä hengellisestä (ja jotenkin vaikea uskoa, että kukaan muukaan uskossa oleva voisi saada siitä samaa mitä hengellisestä, vaikkakaan en kiellä sitä etteikö maallinenkin musa voisi koskettaa syvästi). Mulla on elämässäni ollut pitkä vaihe, jossa usko Jumalaan oli vain taustalla ja ehkä siksi koen, että tuo musiikki jotenkin muistuttaa mua siitä ja saattaa viedä mua kauemmas Jumalasta.
Ennen tykkäsin mm. Kaija Koosta, Irinasta, Yöstä jne. Kyllä mulla edelleen lähtee rytmijalka vipattamaan jos niitä kuulen jossain, mutta itse harvoin laitan enää soimaan.
Hengellisestä musasta tykkään mm. Petrus Ahosesta, Casting Crownsista, Michael W. Smithistä, News Boysista, Aaron Shustista ja pakko mainostaa vielä kaverin bändiäkin, jota olen kuunnellut paljon viime aikoina ja sen nimi on Ups.