Mitä väliä, jos toinen on juuri eronnut? Sillonhan on vapaa. En käsitä miksi siis pitää salailla. Mitä väliä sillä, mitä muut ajattelee?

Ite kyl mietin sitä, että miten voi eron jälkeen aloittaa heti uuden suhteen. Miksi edellinen suhde ajautui eroon? Onko uusi suhde vain väliaikainen pelastusrengas eroahdistukseen?

jos suhde on pari vuotta ollut kuollut.

Mutta eivät ole pystyneet eroamaan? Eikö se osoita että prosessi vielä kesken?

Pahinta mitä tiedän on se, että kumppanin seläntakana etsii uuden ihmisen ja aloittaa suhteen hänen kanssaan ilman että on laittanut poikki suhdetta nykyisen kumppaninsa kanssa. Siihen ei ole lieventävänä asianhaarana sekään, että suhde olisi ollut jo kauemman aikaa kuollut! Jos kerran tilanne on ollut tämä, niin kyllä tällä henkilöllä on peiliin katsomista, että ei ole lähtenyt suhteesta pois. Onhan se kai helpompaa säätää kolmannen osapuolen kanssa kumppanin selän takana kuin ottaa ero ja olla hetken aikaa yksin ja sitten löytää uusi ihminen rinnalle.

Lyylio, voisitko kertoa liittyykö tämä keskustelunaihe siihen samaan asiaan josta kirjoitit edellisessä aloittamassasi ketjussa toukokuussa?

Mikäli liittyy, niin olenko nyt ymmärtänyt tilanteesi oikein: oot jonkinlaisessa suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa, tai sitten hän on juuri eronnut mutta ollut suhun ihastunut jo ennen sitä? Toukokuussa mietit onko ihastuksesi syntiä, nyt olet edennyt siihen vaiheeseen että käytännössä seurustelet tämän miehen kanssa?

Jos näin on, niin te teette syntiä ja raskaasti, molemmat.

Jos näin on, niin te teette syntiä ja raskaasti, molemmat.

kukapa ei?

Kyllä liittyy. Mies ihastui muhun, mikä oli musta hankalaa. Ja tunnustan, että minä myös. Minkä sille mahtaa jos kohtaa ihmisen jonka kanssa syntyy syvä yhteys.

Kevätaurinko, mitä tarkoitat prosessilla? He ovat eroamassa tällä hetkellä. Ja ymmärtääkseni mies kärsi avioliitossa. Tietenkään avioliitto ei ole ruusuilla tanssimista, mutta mitä se heillä oli niin ymmärrän tänään paremmin. Mietin, minkälainen kuva syntyi kun kirjoitin että mies ihastui minuun ja nyt he ovat eroamassa.

Mies ei päättänyt erota ihastustumisen jälkeen. He nostivat kissan pöydälle, jonka seurauksena ero pantiin vireille. Ymmärrän miltä se vaimosta on tuntunut kun mies on nopeasti löytänyt toisen,(asioiden nopea eteneminen johtunee miehen hitaasti kuolleista tunteista) mutta vaimo ei ole yrittänyt saada suhdetta jatkumaan eroamisen aikana. Mun mielestä se kielii jotain, kun hänkin haluaa jatkaa elämäänsä.

Jos kerran eroaminen on myös soon to be ex-vaimolle ok, niin en edelleenkään näe mitään syytä salailulle. Mä sanosin, että olkaa vaan rohkeesti avoimesti yhdessä, jos haluatte olla, muut ajatelkoot mitä lystäävät.

Valtakunta Jumalan on jo teissä...

Jos näin on, niin te teette syntiä ja raskaasti, molemmat.

Saisko Anskuttimelta vähän perusteluja tähän argumenttiin? Kuinka eronneen ihmisen kanssa seurustelu on syntiä mielestäsi? Muistutan myös että lakihenkisellä paasaamisella ei voiteta yhtään mitään.

Kevätaurinko, mitä tarkoitat prosessilla? He ovat eroamassa tällä hetkellä. Ja ymmärtääkseni mies kärsi avioliitossa. Tietenkään avioliitto ei ole ruusuilla tanssimista, mutta mitä se heillä oli niin ymmärrän tänään paremmin. Mietin, minkälainen kuva syntyi kun kirjoitin että mies ihastui minuun ja nyt he ovat eroamassa.

Voiko miehen sanoa olevan tasapainossa itsensä kanssa, jos ainut keino päästä epätyydyttävästä suhteesta on aloittaa UUSI SUHDE?

Prosessilla tarkoitan itsensä tasapainoon saattamista.

Kuinka eronneen ihmisen kanssa seurustelu on syntiä mielestäsi?

Lyylio, sää teet omat raamatuntulkintasi ja mietit miten asia on, ja jos niin haluat niin sää annat mun juttujen mennä toisesta korvasta (tai tässä tapauksessa silmästä) sisään ja toisesta ulos. Mutta mää koen että mun velvollisuus kristittynä on varoittaa ilmeisestä synnistä. Ihmettelen, että reaktiosi synnin tekemisen mahdollisuuteen on, että kaikkihan tekee syntiä. Ymmärtäisin puolustautumisen, että enkä tee, ymmärtäisin perustelujen vaatimisen, ymmärtäisin sen että rupeaa miettimään asiaa. Mutta sitä että suhtautuu syntiin noin kevyesti, sitä en oikein tajua.

Raamattu ei anna kovin paljoa tilaa eronneen uudelle avioliitolle. Kukin tulkitsee näitä kohtia niinkuin haluaa, enkä tiedä mikä on oikea tulkinta, mutta en itse pysty Raamatulla oikeuttamaan sitä että vaihtaa tuolla tavalla lennosta vaimoa.

Jos en nyt ihan väärin tekstiä ymmärtänyt, niin kyse oli kai seurustelusta? Ihan kun se olisi nyt aloittajan vika että jonkun avioliitto kariutuu. Mun mielestä tässä etsitään syntipukkia sieltä missä sitä ei ole. Mä en tiedä onko sulla ollut minkä verran ihmissuhteita Anskutin, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että ne ei ole aivan niin mustavalkoisia kun ajattelis. Jos ei koskaan ole ollut naimisissa, saatika seurustellut, niin ymmärrän kyllä sellaisilta ihmisiltä moiset kommentit. Kuitenkin jokainen ihmissuhteita kokenut ihminen ymmärtää hankalissa asioissa laskeutua ihmisen tasolle, eikä huudella jostain pari porrasta korkeammalta lakipykäliä. Samalla viivalla me ollaan kaikki... Mä itse ainakin koen että mulla ei oo varaa lähtä tuomitsemaan mitään suhteita tai yhdistelmiä.

Mua kiinnostais kovasti tietää mitä Mii sanoisi tähän aiheeseen :)

Niin joo, unohdin sanoa vielä, että Raamattuhan kyllä niinkuin Anskutin sanoi, puhuu eronneen avioliitosta. Se pitää jokaisen punnita itse.

Jos en nyt ihan väärin tekstiä ymmärtänyt, niin kyse oli kai seurustelusta? Ihan kun se olisi nyt aloittajan vika että jonkun avioliitto kariutuu. Mun mielestä tässä etsitään syntipukkia sieltä missä sitä ei ole. Mä en tiedä onko sulla ollut minkä verran ihmissuhteita Anskutin, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että ne ei ole aivan niin mustavalkoisia kun ajattelis. Jos ei koskaan ole ollut naimisissa, saatika seurustellut, niin ymmärrän kyllä sellaisilta ihmisiltä moiset kommentit. Kuitenkin jokainen ihmissuhteita kokenut ihminen ymmärtää hankalissa asioissa laskeutua ihmisen tasolle, eikä huudella jostain pari porrasta korkeammalta lakipykäliä. Samalla viivalla me ollaan kaikki... Mä itse ainakin koen että mulla ei oo varaa lähtä tuomitsemaan mitään suhteita tai yhdistelmiä.

Miten seurustelutilanne olisi lieventävä asianhaara? Eihän se suoranaisesti ole keskustenlun aloittajan vika että avioliitto kariutunut, mutta vahvasti myötävaikuttanut tilanteeseen, jos kerran mies pystyi vasta sen jälkeen tekemään päätöksen avioerosta, kun löysi hänet. Elämä ei ole mustavalkoista, mutta pitää kyllä joskus pysähtyä miettimään asioista ennen kuin toimii pelkän tunnekuohun vallassa.

Ihmettelen, että reaktiosi synnin tekemisen mahdollisuuteen on, että kaikkihan tekee syntiä. Ymmärtäisin puolustautumisen, että enkä tee, ymmärtäisin perustelujen vaatimisen, ymmärtäisin sen että rupeaa miettimään asiaa. Mutta sitä että suhtautuu syntiin noin kevyesti, sitä en oikein tajua.

Mistä päättelet, että suhtaudun tähän kevyesti? Väittäisin, että jos tuntisit mua paremmin ja olisit päivittäin kanssani tekemisissä, sanoisit toista. Oon ottanut tän raskaasti alusta alkaen.
Se miltä saan sen kuulostamaan nyt ja millaiset tunteet minulla on, ovat vasta nyt kehittyneet. Omasta puolestani en ollut aloittamassa suhdetta miehen kanssa. Ymmärtääkseni mies oli suunnitellut eroamista jo tovin, mutta ei kyennyt. En tiedä miksi.

Se, että hän kertoi vaikeastaan tilanteestaan mulle helpotti hänen oloaan mikä sai hänet viimein puhumaan vaimon kanssa. Siinä vaiheessa toivoin että asiat järjestyisivät heidän kohdallaan enkä haaveillut mistään suhteesta. Luulen, että niin on myös miehen kohdalla.
Sitä en tiedä, miksi tilanne meni näin.

Mistä päättelet, että suhtaudun tähän kevyesti? Väittäisin, että jos tuntisit mua paremmin ja olisit päivittäin kanssani tekemisissä, sanoisit toista. Oon ottanut tän raskaasti alusta alkaen.

Ota nyt myös huomioon, että ainoana materiaalina meille nettikommentoijille on sun kirjoitukset tän tilanteen eri vaiheista. Kun niistä yrittää rakentaa kokonaiskuvaa, se ei välttämättä ole ihan oikea. Siksi osa siitä mitä oon tässä asiassa kirjoittanut, ei ole välttämättä ihan osunut maaliinsa, kun asiat ei olekaan ihan pilkulleen niin kuin olen aikaisemmasta viestistä ymmärtänyt.

Se, että hän kertoi vaikeastaan tilanteestaan mulle helpotti hänen oloaan mikä sai hänet viimein puhumaan vaimon kanssa. Siinä vaiheessa toivoin että asiat järjestyisivät heidän kohdallaan enkä haaveillut mistään suhteesta. Luulen, että niin on myös miehen kohdalla.
Sitä en tiedä, miksi tilanne meni näin.

Selvyyden vuoksi vastaan Andiboylle eri viestissä.

Jos en nyt ihan väärin tekstiä ymmärtänyt, niin kyse oli kai seurustelusta?

Ihan kun se olisi nyt aloittajan vika että jonkun avioliitto kariutuu

Mä en tiedä onko sulla ollut minkä verran ihmissuhteita Anskutin, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että ne ei ole aivan niin mustavalkoisia kun ajattelis. Jos ei koskaan ole ollut naimisissa, saatika seurustellut, niin ymmärrän kyllä sellaisilta ihmisiltä moiset kommentit. Kuitenkin jokainen ihmissuhteita kokenut ihminen ymmärtää hankalissa asioissa laskeutua ihmisen tasolle, eikä huudella jostain pari porrasta korkeammalta lakipykäliä. Samalla viivalla me ollaan kaikki...

Mä itse ainakin koen että mulla ei oo varaa lähtä tuomitsemaan mitään suhteita tai yhdistelmiä.

Seurustelu johtaa joko avioliittoon tai eroon. Jos on tilanne, jossa avioliitto olisi syntiä, niin kyllä sitä on seurustelukin.

Mielenkiintoinen johtopäätös sulla. Tosin tuo on kyllä ihan omasi ;) Vähän sama juttu kun sanoisi, että koska juopuminen on syntiä niin sitten täytyy kaikki alkoholinkäyttökin olla, koska se voi johtaa juopumiseen. Ei nyt tehdä mitään omaa oppia, eihän?

Mutta ihan yleisellä tasolla tarkoitin, että siihen mahdollisuuteen, että jossain asiassa tekee syntiä, ei pitäisi missään tapauksessa suhtautua olankohautuksella, oli kysymys isosta tai pienestä asiasta.

Ei tietenkään. Mutta kyllä asioita voi joskus vähän suhteuttaa. Parannusta täytyy tehdä juu. Ja samanverran parannusta tehdään asiasta valehtelu kuin asiasta varastaminen, huorintekeminen, viha jne. Ei ole synti toistaan suurempi Jumalan silmissä, vaikka meille ihmisille niiden vaikutukset näkyvätkin eri tavalla ja toiset vaikuttavat varmasti enemmän.

Ootko andiboy ihan tosissasi? Eikö sun mielestä seurustelulla ole mitään päämäärää? Onko sun mielestä ihan ok seurustella vain seurustelun takia - tyyliin ajankuluksi? Mä ainaki ajattelen, että seurustelun tarkoitus on selvittää ollaanko sopivaisia menemään naimisiin. Jos on tiedossa, että avioliitto jonkun tietyn mahdollisen seurustelukumppanin kanssa oisi joka tapauksessa syntiä, niin ellei se seurustelukin sellaisessa tapauksessa olisi syntiä, niin ainakin se olisi turhaa.

Onko sun mielestä ihan ok seurustella vain seurustelun takia

Kyllä se on teineiltä ihan OK.

Edit: Itse aloin seurustelemaan nykyisen kihlattuni, miin<3, kanssa hänen ollessa vielä juridisesti naimisissa. Tosin heidän ero oli laitettu jo vireille. Ollaan molemmat kerran erottuja ja suunitelma on elää yhdessä.

Oon aika tiukka tässä uudelleenavioitumisasiassa, ja saatan olla siinä väärässäkin. Jotenkin mun mielestä on kuitenkin eri luokan asia alkaa seurustella, kun on jo eronnut tai eropäätös on ainakin jo tehty, kuin että ihastus ja mahdollinen uusi suhde suoraan vaikuttaa eron tapahtumiseen.

Paavalin omin sanoin: parempi naida kuin palaa.

Ajankuluksi seurustelu ei oo minusta teineiltäkään ihan OK. Vaikka se onkin todellaki teineiltä ihan ymmärrettävää.

Ajankuluksi seurustelu ei oo minusta teineiltäkään ihan OK. Vaikka se onkin todellaki teineiltä ihan ymmärrettävää.

Miksei ole? Se tarjoaa mahdollisuuden ainakin oppia tuntemaan itseään sekä ihmissuhteita ja siihen liittyviä periaatteita tai lainalaisuuksia.

Miksei ole? Se tarjoaa mahdollisuuden ainakin oppia tuntemaan itseään sekä ihmissuhteita ja siihen liittyviä periaatteita tai lainalaisuuksia.

Ootko andiboy ihan tosissasi? Eikö sun mielestä seurustelulla ole mitään päämäärää? Onko sun mielestä ihan ok seurustella vain seurustelun takia - tyyliin ajankuluksi?

Äh, siis nyt korjataan väärinkäsitys. En tarkoittanut sitä etteikö seurustelu voi lopulta johtaa avioliitoon. Tottakai voi, ja usein johtaakin. Mutta tarkoitin sitä kun anskutin sanoi että "Jos on tilanne, jossa avioliitto olisi syntiä, niin kyllä sitä on seurustelukin.", niin tää on kyllä ihan jonkun oma tulkinta. Toki sitä voi sitten miettiä, onko seurustelussa järkeä jos se "ei voi" johtaa avioliittoon, mutta sinänsä seurustelu ei mitenkään väärin pitäisi olla.

Jos on selvää ettei aio mennä ko. henkilön kanssa naimisiin, niin miksi rikkoa itseään ja toista sillä että luo kiinteää ihmissuhdetta?

En ole varma että tämä on hyvä argumentti. Nimittäin vaikka seurustelun päämääränä olisikin avioliitto, niin itsensä ja toisen rikkomisen mahdollisuus on olemassa, eikä tuo päämäärä mielestäni tee rikkoutumiseen liittyvää kipua oleellisesti lievemmäksi. Itse en näe pahana sitä, että nuoret tutustuvat itseensä ja parisuhteen dynamiikkaan luomalla ihmissuhteita.

Edit. itse olen käynyt läpi muutamia erittäin vaikeita ja kipeitä suhteita, joiden vaikutus tuntuu yhä, mutta joista olen kuitenkin oppinut paljon myös itseni suhteen. Ilman näitä kokemuksia en todennäköisesti olisi tällä hetkellä terveessä ja tasapainoisessa parisuhteessa. On tietenkin valitettavaa, että olen menneisyydessä satuttanut myös muita kuin vain itseäni, mutta omalla kohdallani se on tarjonnut merkittävän oppitunnin ja kasvun mahdollisuuden.

Ilman näitä kokemuksia en todennäköisesti olisi tällä hetkellä terveessä ja tasapainoisessa parisuhteessa. On tietenkin valitettavaa, että olen menneisyydessä satuttanut myös muita kuin vain itseäni, mutta omalla kohdallani se on tarjonnut merkittävän oppitunnin ja kasvun mahdollisuuden.

Mä voin liittyä kerhoon :P