Vapaasti mukaellen ystäväni kokemuksia toissa viikon Oulugospelista:
"Tommi Kalenius esiintyi 45 special nimisessä kapakassa. Liput maksoivat hunajaa mutta pitihän sitä päästä kuulemaan miten hengellinen musiikki toimii tälläisessä ympäristössä ja miten tavalliset kapakka asiakkaat reagoivat gospeliin. Noh paikassahan oli sitten vain uskiksia, näin pienessä kaupungissa tunnemme kaikki toisemme. Kaleniuksen tuotanto oli ihan mukiinmenevää mutta ei vastannut monenkaan kuulijan käsitystä gospelista. Baarimikot ihmettelivät kun paikalla on vain kourallinen porukkaa eikä kukaan osta juotavaa."

Kyllähän tuota ongelmaa on olemassa. Tuntuu että osa gospelbändeistä tekee kristilliseen arvomaailmaan sopivaa maallista musiikkia, ja jotkut taas ovat liikkeellä niin voimakkaalla evankelistan kutsumuksella että sanat ovat hiukan turhankin suoria, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Eli tiettyä polarisoitumista on havaittavissa.

En tiedä enkö vain osaa tulkita biisejä ja lukea rivien välejä, mutta esim. Juha Tapion biiseistä en ole kuin ehkä parista löytänyt (mahdollisesti!) kristillistä sanomaa...Tommi Kaleniuksen biiseistä olen yhden kuullut enkä siitä ainakaan löytänyt. Silti nämä artistit mielletään gospel artisteiksi, ainakin uskovaisten piireissä. Halutaanko näistä biiseistä vain löytää jotain sanomaa, kun jotain kautta on kuultu miesten olevan uskossa, vai onko sitä oikeasti? Ja jos on niin ehkä se on kuitenkin vähän turhan piilossa. Jos ei se edes tavoita kaikkia uskovia, niin miten se voisi silloin tavoittaa ei-uskovia? Mun mielestä on hienoa, jos hengellinen musiikki on suosiossa ja tavoittaa muitakin kuin uskovia, mutta ehkä sitä viestiä vois kuitenkin vähän selvemmin tuoda esille. Onko esim. Juha Tapio koskaan julkisesti edes maininnut uskostaan tai siitä, mistä ammentaa biisien sanat? Hienovarainen saa ja pitääkin olla, mutta jos menee liian hienovaraiseksi, jää helposti se sanomakin menemättä perille ja biisit tulkitaan väärin.

Cheni, ootko kuunnellut Juha Tapion tai Tommi Kaleniuksen aiempaa tuotantoa? Juha Tapion kaksi ekaa levyä on aika selkeesti kristillistä musiikkia. Tommi Kaleniuksen sanoituksissa tapahtunut muutos on paljon tuoreempi juttu ja en tiedä, kuinka pitkäkestoinen. Juha Tapiota on kai aika vaikea mieltää enää ns. gospelmuusikoksi, mut voi häntä kutsua silti kristityksi muusikoksi. Molemmat näistä muusikoista ovat kyllä maininneet julkisesti uskostaan.

Juuri tuo Juhan aijempi tuotanto on sitä, mistä olen parissa biisissä bongannut hengellistä sanomaakin. Tommi Kaleniuksesta olen kuullut ensimmäistä kertaa vasta nyt, kun on alkanut soimaan radiossa. Voi olla, että multa on jäänyt sitten vain väliin nuo artistien uskon tunnustukset, mutta jokatapauksessa, tällä hetkellä ei heistä kumpikaan taida juurikaan sitä sanomaa tuoda esille musiikissaan enkä miellä heidän musiikkiaan siksi gospeliksi.

Tommi Kalenius on aikaisemmin urallaan tehnyt erittäin hengellistä ja suoraa gospelia, mm. Turvakytkin-bändissä. Mun ymmärtääkseni hän on ollut jonkin kristillisen järjestön palkkalistoillakin tekemässä hengellistä musiikkia päätoimisesti. Ja Juha Tapion biiseistä muissakin kuin parilla ekalla levyllä on hengellistä sanomaa. Mitä silmät ei nää -levyn biiseistä Haaveilijan voi tulkita Jumalan puheena ei-uskovalle ihmiselle: Jumala kaipaa ihmistä luokseen. "Odotin sua ennenkuin sä tiesit musta mitään. Kaiken aikaa tuntenut sut oon. Tiesin kyllä senkin että länteen sekä itään hamuaisit ennenkuin mun luo." Tai entä Luonasi vaan? "Jos osaansa kantaa ei osaa tai voi, se kannettu on loppuun saakka. Sinä miksi sen teit? En voi ymmärtää, mutta uskoa tahtoisin silti." "Mistä muualta löytäisin elämän lähteen? Siks luonasi vaan." Ja viimeinen biisi Enemmän on ihan suoraan hengellinen: "Vaikenen, mut loppuun asti tunnustaa mä tahdon sen mikä pelastaa, mä tahdon ristin ja Sinut vaan." (Joo lunttasin levyn sanavihkosesta, en sentään noin hyvin ulkoa osaa...)

En ole huomannut sellaista että nykyään olisi vähemmän Jeesuksesta laulavia gospelbändejä. Jotkut on mennyt sekuläärille musamarkkinoille, mutta ainahan uusia bändejä on tullut.

Nykyään panostetaan myös laatuun joten ehkä se saattaa tuntua että sanoma olisi taka-alalla.

Ennen vanhaan kun soittotaitoiset soittivat gospelbändeissä, niin osa soittaa nykyään erillaisissa ylistysmusiikkia soittavisssa kokoonpanoissa. Yleensä ne on lähinnä seurakunnan omaan toimintaan perustettuja, vaikka kiertäviäkin löytyy.

Tästä on ollut paljon keskustelua puolella ja toisella. Itsekin ajattelin joskus niin, että jos biisissä ei sanota "Jeesus" niin se ei ole hengellistä. Oon kuitenki tullut vähän toisiin ajatuksiin kun musiikkia on kuunnellut laidasta laitaan. Ja pakko myöntää, että monesti sekulaarimusassa on paremmat, syvällisemmät ja jopa henkevämmät sanoitukset mitä gospelmusassa yleensäkään on. Mistä tämä kertoo? Siitäkö että sekulaaripuolella ollaan alettu etsimään sanoituksiin syvyyttä joissa olisi jotain merkitystäkin, kun taas kristillisellä puolella on jämähdetty niihin vanhoihin kliseisiin joita on hoettu jo vuosikymmenten ajan?

Hyvä esimerkki tästä oli eräs anonyymi seurakuntalainen, joka ei suvainnut sekulaarimusiikkia kirkossa. Eräs tuttavani oli kuitenkin eräissä häissä laulanut aivan sekulaaribiisin, jossa oli todella syvälliset ja ehkä henkevätkin sanat, mutta biisin alkuperä ei ollut mitenkään kristillinen. Tämä seurakuntalainen ei sitä tiennyt, vaan sanoi biisin loputtua kovaan ääneen "AAMEN!". Mua tapaus kovin huvitti, varsinkin kun seurakuntalaiselle selvisi myöhemmin että biisi ei ollutkaan ns. "hengellinen" niin hän pyörsi puheensa siitä että se olisi ollut hyvä. Näin jossainpäin...

On musiikkia, joka julistaa Jeesusta isosti ja suorasti, ja on musiikkia joka puhuu syväluotaavammin ja on sovellettavissa jokaisen ajatusmaailmaan vähän laajemmin. Kumpaakaan en lähde dissaamaan sillä jokainen on oman tyylinen ja syttyy erilaisista jutuista.

"Missä piileskelet, Jumala? Ootko sisälläni vai ulkopuolella? Vai... kaiken takana?"

(Hector: Kuunnellaan vain taivasta)

Täytyy kyllä nyt vähän ottaa sanojaan takas...kuuntelin juuri Juha Tapion "Mitä silmät ei nää" -levyä ja kyllähän siinä on ihan selvä sanoma...piti yks biisi kuunnella 3 kertaa putkeen, kun oli kuin juuri mulle tehdyt sanat. Mutta tosiaan, tämä levyhän on jo vanha. uudemmasta tuotannosta tuntuu unohtuneen se sanoma tai sitten se on vähän liiankin hyvin piilotettu.

Näistä esimerkiksi Kalenius oli ratkaisevasti vaikuttamassa oman uskonkriisini kanssa selviämiseen eräässä elämäni isossa taitekohdassa, jossa sain oppia Jumalan hyvyyttä aivan uudella tavalla kaiken kaikkiaan. Tää nyt ei varsinaisesti liity musiikkiin.

Yleensäkin ei-polarisoituneet käsitykset viestivät enemmän terveestä mielestä ja sitä kautta terveyden lähteestä, kuin perinteinen mustavalkoisuus. On olemassa puhuttelevia ei-gospel kappaleita, sekä ei puhuttelevia gospelkappaleita. Toki musiikki vaikuttaa ilman suoraa sanomaakin. Lähinnä silti niin se menee, että oikealla asenteella ja oikean sanoman takana seisovia tukee, vaikka ei itse olisikaan toiminnasta erityisen innostunut.
Kun on sitäkin musiikkia, mikä ei itseen kolahda, onhan se nyt jotain, että silläkin tavalla toisia ihmisiä tavoitetaan.

Gospelmuusikko vastaa:

Isobebe: "Useimmiten joutuu sanomaan, että kiinnostaisi kyllä muttei ole varaa. Harva tinkaisi."

Mielenkiintoinen näkökulma oli se, että keikkatilaajien maksukyky pienenee mutta samalla bändien keikkaliksat nousevat. Näin ainakin käsitin, että tarkoitit. Teoreettisesti tarkasteltuna levyn teko on nykyään halvempaa kuin ikinä. Väitän, että levyn hinta on yksi erittäin merkittävä tekijä. Jos levy maksaa 20 €, sitä ei osteta, eikä sitä kuunnella eikä tietoisuus bändistä leviä. Ajattele Etapin ekaa levyä. Ihan liian kallis. Jos se sen sijaan maksaa 10 €, sillä on potentiaalia myydä monta kertaa enemmän siihen verrattuna jos se maksaisi 20 €. Gospelbändi voi olla kalliskin jos sillä on kuulijoita. Tällöin keikkajärjestäjä voi vaikka liittoutua parin naapuriseurakunnan kanssa ja niin keikan järkkääminen maksaa vaivan, koska kuulijoita on takuulla. Think HB. Epäsuhta on siinä, että bändi jolla ei ole fanbasea pyytää siihen suhteutettuna liikaa.

Jotta bändi pyörii ja sen pyörittäminen olisi jotenkin mielekästä, pitää olla kassavirtaa, mikä on essentiaalinen tekjä kaikessa tuotannollisessa, riippumatta siitä kuinka paljon tehdään omin voimin. Levyn teko synnyttää aina kustannuksia. Jos kassavirtaa ei tule levymyynnistä (kallis levy), sitä pitää kompensoida keikkaliksoilla. Jos kassavirtaa tulee levymyynnistä (halpa levy jolla on hyvä menekki) keikkaliksoilla ei tarvitse kompensoida ja silloin voi laskea hintoja. Toisaalta taas jos bändi on sitä kokoluokkaa kuin HB, The Rain ja suuruutensa aikainen Terapia, isollekin keikkaliksalle on oikeutus ja perustelu.

Nykyäänkin on silti isoja gospelbändejä verrattuna 80-90-lukuun. Nimenomaan The Rain ja HB ovat isoja bändejä NYT ja isompiakin kuin mitä Gospel Power ja Missa Concordia olivat taannoin.

Kaiken pahan alku ja juuri on bisneshakuisuus. Gospelmusa on älyttömän huono bisnes. Gospelmusiikin teko bisneslähtökohdista näivettää koko toiminnan.

Gospelmusiikin teko bisneslähtökohdista näivettää koko toiminnan.

Erittäin totta. Tässä on jokainen gospelmuusikko varmasti puun ja kuoren välissä: toisaalta on missio, mutta toisaalta pitää saada kulut katettua ja toimintaa pyöritettyä.

Mä oon hieman eri mieltä siitä että levynteko on halvempaa kuin koskaan. Alle 10 000 euron budjetti on nk. "kengännauhabudjetti" ja silloin pitää olla jo tosi hyvät suhteet, halpa studio ja joku joka tekee kaiken puoli-ilmaiseksi. Ihan laadukkaan levyn kunnollisella tuotannolla saa tehtyä varmaan noin 15 000 euroon, mikä on minusta iso raha. Jos puhutaan HBsta, veikkaisin että tuon summan voi kertoa kakkosella tai kolmosella.

Mä voin oman bändin puolesta sanoa, että järjestäjälle koituvat kustannukset (keikkapalkkio, matkat) on kyllä noussut joka vuosi. Syy tähän on bändin jäsenmäärän tuplaantuminen, matkakulujen kohoaminen, ja toiminnan ylläpitäminen niiden vuoksi. Hankintoja pitää tehdä. Levybudjettiin kun aina pitää laittaa vähän myös omaa (bändin) rahaa kiinni, ellei saa aivan mielettömän hyvää diiliä.

Kieltämättä jossain vaiheessa tulee raja, jossa täytyy miettiä kompromissi rahan ja mission välillä. Mutta meillä missio on ollut kuitenkin se ykkönen, ja keikkapalkkioista on kyllä tingitty sen vuoksi joskus reilustikkin.

Mä oon hieman eri mieltä siitä että levynteko on halvempaa kuin koskaan.

No joo. Studiossa asuminen maksaa, sehän on selvä. Suurin kustannus on silti työpanos ja sen voi vähentää laskuista jos tekee itse kaiken.

Mielenkiintoinen näkökulma oli se, että keikkatilaajien maksukyky pienenee mutta samalla bändien keikkaliksat nousevat. Näin ainakin käsitin, että tarkoitit.

Juuri niin. Viimeisten vuosien aikana liksat ovat kovasti nousseet. Ja kun kirkosta jatkuvasti erotaan, niin loppuvat luterilaisilta seurakunnilta rahat monessa kaupungissa.

Etappikin on suhteellisen hyvin pyytävä bändi.

Ja HB on ilmeisesti ja käsittämättömästi jotenkin iso juttu jossain, mutta eräälläkin keikalla vähän vajaa 100 henkeä, joista puolet pakotettuina. Se on iso raha maksaa muutaman ihmisen takia.

Ja MN päälavan villinnyt KLS sai soittaa keväällä 40 tyypille vajaan 20 tuhannen asukkaan kaupungissa. Monta euroa sai järjestäjä maksaa yhden ihmisen takia.

Fanbasea löytyy ehkä jostain. Se ei toki ole kovin hauskaa muusikoille ajaa ehkä satoja kilometrejä ja yleisöä on 20. Siinä kysytään onko kutsumus evankeliumi vai musa.

Itse vaikutan seudulla, jossa gospel-keikan järjestäminen on hyvin turhaa ja ennenkaikkea turhauttavaa. Ihmisiä ei vaan tule ja kulut ovat kauheat.

Viimeisten vuosien aikana liksat ovat kovasti nousseet.

Oman bändin puolesta sen verran, että meidän liksat on nousseet tosiaan niiden kulujen noustessa ja toiminnan laajetessa, mutta myös siksi että keikkapalkkiotamme sanottiin tosi pieneksi. Nostettiin sitten vähän :P

Mut tinkivara pitäis aina olla, kuitenkin sen mission pitäis olla rahaa tärkeämpi. On silti pidettävä mielessä että työmies on palkkansa ansainnut, ja koituvat kustannukset pitäisi aina saada katettua. Jos rahaa vain koko ajan katoaa muttei tule mistään sisään, miten sellainen toiminta voisi pyöriä..

Oon itse järjestänyt gospeltapahtumaa meidän paikkakunnalla jo monia vuosia ja täytyy myöntää, että kyllä monet bändit pyytää ihan liikaa.
Meidän tapahtuma pyörii täysin lahjoitusten varassa ja rahaa yhtenä vuotena on yleensä alle tuhat euroa.

Kun kysyn bändejä, selitän yleensä, että meillä ei ole varaa maksaa suuria summia, että tää koko homma pyörii lahjoitusten varassa ja rahaa yhdelle vuodelle on alle tonni, niin sit monet bändit on heittäneet, "no meidän bändi maksaa vain 600-800e + matkakulut."
Enkä siis tarkoita, että olisin nyt pyytänyt jotain suomen tunnetuimpia esiintyjiä :D

Kyllä mää oon sitä mieltä, että jos nykyään jostain joutuu maksamaan, niin se on evankeliumi ja mua ärsyttää se ihan suunnattomasti. Tottakai jokainen on palkkansa ansainnut, mutta mää oon sitä mieltä, että jos on musiikin lisäksi päivätyö, tai vaikka ei olis edes "oikeaa" duunia, niin kyllä pitäis tilanteen mukaan mennä, ettei evankeliumi jää rahan takia julistamatta.

Samaan aikaan kuitenkin harmittaa se, että suomen seurakunnissa ei muusikoille makseta kunnon palkkaa, mutta se on myös ymmärrettävää, ettei joka seurakunnalla ole varaa.

Kyllä mää oon sitä mieltä, että jos nykyään jostain joutuu maksamaan, niin se on evankeliumi ja mua ärsyttää se ihan suunnattomasti. Tottakai jokainen on palkkansa ansainnut, mutta mää oon sitä mieltä, että jos on musiikin lisäksi päivätyö, tai vaikka ei olis edes "oikeaa" duunia, niin kyllä pitäis tilanteen mukaan mennä, ettei evankeliumi jää rahan takia julistamatta.

Kyllä mäkin oon samoilla linjoilla. Harmittavaa vaan sinänsä että kaikki maksaa niin paljon nykyään. Samalla kun järjestäjälle lähettää neljänumeroisen laskun, tuntuu pahalta että hengellisestä työstä laskuttaa niin paljon. Mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ole.

Mä en näin julkisesti ala esim meidän keikkataksoja levittelemään, mut voin antaa vähän osviittaa siitä mitä maksaa se, että meidät saa paikalle niin, ettemme saa itse siitä mitään voittoa (eli taustayhdistykselle ei jää rahaa keikasta toiminnan pyörittämiseen). Otetaan vaikka Kokkola-Tampere, joka on yleisin reitti meillä. +-0 tilanteessakin kustannuksia tulee yli 800e. Tää on valitettava totuus, kaikki maksaa nykyään, ja paljon. Polttoaine on kallista, autonvuokraus on kallista, isolle bändille päivärahojen tms maksaminen on kallista, junamatkailukin on pahuksen kallista.

Kun kysyn bändejä, selitän yleensä, että meillä ei ole varaa maksaa suuria summia, että tää koko homma pyörii lahjoitusten varassa ja rahaa yhdelle vuodelle on alle tonni, niin sit monet bändit on heittäneet, "no meidän bändi maksaa vain 600-800e + matkakulut."
Enkä siis tarkoita, että olisin nyt pyytänyt jotain suomen tunnetuimpia esiintyjiä :D

Niin tuttua. Tuttua. Ja huvittavinta on se, että usein bändit itse tarjoutuvat keikalle ja sitten esittävät juuri tämän luokan hintoja.

Kyllä mää oon sitä mieltä, että jos nykyään jostain joutuu maksamaan, niin se on evankeliumi ja mua ärsyttää se ihan suunnattomasti. Tottakai jokainen on palkkansa ansainnut, mutta mää oon sitä mieltä, että jos on musiikin lisäksi päivätyö, tai vaikka ei olis edes "oikeaa" duunia, niin kyllä pitäis tilanteen mukaan mennä, ettei evankeliumi jää rahan takia julistamatta.

Juu. Jos ei aloitteleva bändi pysty lähteen keikalle bensa kuluilla ja ruokailuilla, niin se on vähän surullista. Ja ammattilasuus gospelissa ei nyt ole mielestäni mikään välttämätön tavoiteltava tila.

Gospel-keikan perus yleisö (riparilaiset/isoskoulutuslaiset) eivät arvosta tippaakaan enemmän kuuminta gospel nimeä kuin ekaa keikkaa vetävää kellaribändiä.

Isommissa tapahtumissa voi olla se 300-3000, jotka ihan oikeasti tykkäävät jostain yhtyeestä.

Juu. Jos ei aloitteleva bändi pysty lähteen keikalle bensa kuluilla ja ruokailuilla, niin se on vähän surullista. Ja ammattilasuus gospelissa ei nyt ole mielestäni mikään välttämätön tavoiteltava tila.

Totta, jostakin se on joka bändin lähdettävä. Ammattilaisuus gospelissa ei todellakaan ole välttämättömyys, ja toiseksi se on vieläpä hirmu haastavaa. Suomen gospelkentällä ei taida montakaan artistia olla jotka tekisivät ihan oikeasti musaa työkseen.

Niin tuttua. Tuttua. Ja huvittavinta on se, että usein bändit itse tarjoutuvat keikalle ja sitten esittävät juuri tämän luokan hintoja.

Minkä luokan hinnat olisi mielestäsi realistisempia?

Minkä luokan hinnat olisi mielestäsi realistisempia?

Jos on ihan uus bändi, niin bensarahat ja safkaa on mun mielestä tarpeeks - eritoten jos ne itse tarjoo keikalle itteensä.

Periaatteessa suosisin bensat ja ruoka periaatetta kaikkien kanssa.

Tonni on mulla ihan ehdoton maksimi, mitä KAIKKI saa maksaa.

Tommi Kalenius on aikaisemmin urallaan tehnyt erittäin hengellistä ja suoraa gospelia, mm. Turvakytkin-bändissä. Mun ymmärtääkseni hän on ollut jonkin kristillisen järjestön palkkalistoillakin tekemässä hengellistä musiikkia päätoimisesti

Tommi Kalenius on unohtanut mainita valmistuneensa kirkon nuorisotyönohjaajaksi Suomen Raamattuopistolta/DIAK Kauniaisista.

Se ei taida sopia RadioNova - imagoon.

Turvakytkin oli muuten tosi hyvä bändi. Harmi että hajos :/ Tuntuu että kaikki mistä tykkään, hajoo. Onneks The Road ja HB vielä kasassa \o/