Keskustelu tässä lähti kuitenkin siitä, että lääkityksen lopettamalla saa aikaan takuuvarmasti surkean, usein jopa psykoottisen olon ihan itsessään, jos sen seinään lopettaa. Se tapahtuisi ihan sinulle itsellesikin, jos nyt koittaisit*. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että lääkityksen lopettaminen asteittain johtaisi psykoosin puhkeamiseen, jos lääkitykselle on aihetta. Nämä kaksi pitäisi kuitenkin erottaa toisistaan.

• Oletan siis, ettet käytä ko. lääkkeitä, ja tarkoitin siis sitä, että jos aloittaisit lääkityksen ja lopettaisit jonkin ajan kuluttua seinään.

^Jep, ja edelleen tehdä se lääkkeen lopetus lääkärin valvonnassa ja lääkärin kanssa yhteistyössä, eikä itsenäisesti jos sattuu siltä tuntumaan. Ihan vain siksi, että vältytään näiltä ikäviltä lieveilmiöiltä, esim. vieroitusoireet, sairauden uusiminen, sairauden paheneminen.

Yritän nyt tiivistää ajatukseni jos se selkeyttää hommaa:
On selvää, että mielialalääkkeet eivät ole mitään karkkeja, vaan omaavat hyvinkin voimakkaita ja jopa vaarallisia (esim. agranulosytoosi, QT-ajan piteneminen). Lääkitystä valittaessa on kuitenkin joskus tilanne se, että tasapainoillaan inhottavien valintojen kanssa; toisaalta on toimintakykyä vakavasti uhkaava sairaus, toisaalta taas on sivuvaikutusten onnellinen spektri.
Jollain perusteella täytyy kuitenki valinta tehdä, ja sitä tehdessä usein kuitenkin pyritään siihen, että ko. sairaus saataisiin voitettua.
Kun nappaillaan lääkkeitä, olisi tärkeä seurata sitä vointia, että millainen on potilaan olo (fyysisesti ja psyykkisesti), jotta voidaan arvioida että saadaanko lääkkeillä aikaan haluttu vaikutus. Voimakkaat sivuvaikutukset vähentävät kovasti hoitomyöntyvyttä ja voivat johtaa hoidon suhteen sooloiluun (ei vedetä niitä lääkkeitä, vedetään satunnaisesti jne.) mikä harvoin on kuitenkan kauhean hyvä ratkaisu. Tee-se-itse-hoitoratkaisujen ongelmana on se, että pieleen mennessä ne vain vaikeuttavat jo entisestään hankalaa tilannetta.
Sairaudenhoidossa tärkeintä on nimenomaan potilaan ja häntä hoitavan tahon välinen yhteistyö ja avoimuus, jolloin voidaan yhdessä puuttua ongelmiin ja pohtia ratkaisuja. Lääkäreille ei opeteta ajatustenlukua tai tarot-korttiennustusta, joten ainoa keino saada parasta mahdollista hoitoa on valitettavasti se, että puhutaan ääneen miltä tuntuu ja mikä on vointi.
Ei tarvitse osata eritellä vaikkapa että "Risperidoni on aiheuttanut minulle ahdistuneisuutta ja kiihtyneisyyttä" vaan riittää että osaat kertoa että on ollut todella ahdistava ja huono olo, ei ole oikein saanut nukutuksi jne. ja kerrot mitä lääkkeitä käytät. Tuossa on jo sen verran informaatiota, että siihen voidaan tarttua.
Sivuvaikutukset ovat tunnettuja asioita, mutta jos niistä ei kerrota niin niille on hirveän vaikea tehdä yhtään mitään.

lääkäriin ja terapiaan, mars!

"Sivuvaikutukset ovat tunnettuja asioita, mutta jos niistä ei kerrota niin niille on hirveän vaikea tehdä yhtään mitään."

Niistä ei aina kerrota potilaallekaan. Ylipäätään Suomessa eri lääkkeiden skaala sekä alttius määrätä niitä on psykiatriassa muita maita suurempi. Ulkomailla suurta kohua aiheuttaneet lääkeyhtiöiden suorittamat pimittelyt, kyseenalaiseen valoon koko masennuslääkityksen asettanut lääketutkimus, psyykenlääkkeiden takia määrätyt valtavat sakot yms. ovat jääneet Suomessa erittäin vähälle huomiolle.
Luullakseni syynä on se, että toisin kuin esim. USA:ssa, Suomessa syödään masennus- ym. lääkkeitä edelleen "salaa" ja omakohtaisista kokemuksista suuntaan tai toiseen pidetään matalaa profiilia.

Mutta, tähän lääkkeen lopettamiseen vielä. Omasta mielestäni on hyvinkin mahdollista, että monet syövät lääkkeitä ihan turhaan jo alun alkaen. Useammin ehkä masennus- kuin psykoosilääkkeitä, mutta kuitenkin. Yhtä monet voivat luulla toisin juuri siksi, että ovat lopettaneet lääkkeen liian nopeasti - itse tiedän tapauksia, jossa lääkityksen lopettamiseen oli psykiatrin lupa, muttei ohjeita ! - ja tehneet johtopäätöksensä oireiden palattua kahta kauheampina. "Vähitellen" ylimalkaan sanottuna voi tarkoittaa monen mielessä vaikkapa viikkoa, vaikka järkevämpi aikataulu on paljon maltillisempi, jopa kuukausia.

Myös koulu painaa minua, viime vuonna pidin välivuoden, kun ala ei kiinnostanut. Tänä vuonna aloitin opinnot lähihoitajana. En mitenkään jaksa tehdä pitkiä tehtäviä, kuten portfoliota/oppimispäiväkirjaa..

Mulla on ollut vähän samanmoiset tuntemukset justiinkin koulun kohdalla viime aikoina. En usko että mulla sinänsä mitään masennusta on, mut välillä tuntuu että tämmöisen rallin pyörittäminen on vaan liian raskasta ja multa vaaditaan semmoista mihin en pysty. Aloitin opiskelut konetekniikan insinööriksi 2010 syksyllä, ja koko ajan on tuntunut että tää ei oo mun juttu. Kuitenkin tiedän, että jos lopetan koulun kesken, tuloo karenssi, ja asiat menee vielä vaikeammaksi ainakin taloudellisesti. Oon puun ja kuoren välissä, ja tuntuu että tässä ei oikeen oo mitään muuta tehtävissä kuin jatkaa koulua, vaikka kaikki kurssit menöö ihan kuralle. Se vetää mielen maahan aika ajoin. Haluaisin tehdä jotain mielekästä, mutta työpaikkaakin on TOSI vaikea saada nykyään, varsinkin semmoista mistä oikeasti tykkäisi.

Mullakin on ollut hankalia juttuja elämässä viime aikoina, ne laittaa vielä oman panoksensa tähän tilanteeseen. Mut ainut mitä näillä jutuilla tahdoin sanoa, että et ole yksin! Mulla ei ole mitään ratkaisua tuohon aloittajan viestiin kun oon itekkin vähän samankaltaisessa tilanteessa...

Vastauksia näkyy olevan jo useita mutta liitän omani joukkoon :
Netissä voi tehdä suuntaa antavan Beckin testin (BDI) omasta blogistani löytyy linkki testiin ja muuhun masennus-asiaan. Eli tuolta -> http://kopioko.blogspot.com/
Sanoisin, että jollet ole jo käynyt sairaanhoitajalla/lääkärillä niin tee testi ensin jotta sinulla on jotain viitetttä tilanteestasi kun menet arvioitavaksi. Näitä testejä tulee kyllä useampia täytettäväksi jos/kun varsinaista hoitoa aletaan suunnitella.
ÄLÄ suostu tilanteeseen jossa saat vain lääke reseptin kouraan ja lääkäri käynnin kuukauden välein. Jos olet koulussa/ töissä niin niiden lääkäreiden kautta kannattaa lähteä apua hakemaan ja olla vaativa. Usein halutaan päästä helpolla resurssi pulan takia, mutta pelkät lääkkeet ei auta ongelmaan lainkaan. Jos kiinnostaa niin esim minun blogin kautta voi kysellä lisää, sillä itse olen jo 10 vuotta paininut erilaisetn psyyken ongelmien kanssa joten kokemusta löytyy :)