osta sille pizzaa

Miten johdatellaan mies kosintaan?

Anna ymmärtää, mut älä ymmärrä antaa.

katso Pasilaa muutama jakso, siitä inspiraatiota miehen mielen ymmärtämiseen. Komisaario Pöysti on perusmiehen ajattelun kulminaatio mallina

Kannattaisi ottaa varmaan puheeksi nuo hääunelmat miehen kanssa niin voisi sormus olla lähempänä.

En kyllä käsitä, että miksi kirjoittaja itse ei voi kosia.

Enkä minä käsitä, miten noin lyhyen ajan jälkeen mielessä pyörii jo avioliitto. Tutustukaa nyt ensin. Eli seurustelkaa edes muutama vuosi ennen kuin teette niin isoja päätöksiä.

Enkä minä käsitä, miten noin lyhyen ajan jälkeen mielessä pyörii jo avioliitto. Tutustukaa nyt ensin. Eli seurustelkaa edes muutama vuosi ennen kuin teette niin isoja päätöksiä.

No sekin.

Joo, suosittelisin nyt kuitenkin hieman kauemmin tutustumaan toisiinne ennen kuin avioliittoa suunnittelette. Vai onko tässä tapauksessa taas kiire makuuhuoneen puolelle... :( Itsehän suosittelisin tutustumaan kumppaniin ihan sielläkin puolella ennen kuin avioliittoa edes miettii.

Mutta vastaus kysymyksiin: oltiin seurusteltu muutama vuosi (ja asuttu yhdessä jo jonkin aikaa), kun ihan ilman mitään virallisia kosimisia yhteistuumin päätettiin kihloihin mennä. Ja noin viiden vuoden seurustelun jälkeen mentiin viime kesänä naimisiin. Aika vanhanaikainen ajatus, ettei nainen voisi kosia, mutta eihän se mulle kuulu.

Minä ja mii seurusteltiin vuosi ennen kuin kihlauduttiin ja se oli yhteinen päätös. :)

Kiinnostus 100 % !!!111!!!111111!!!!

No ei kai ny... :O

Seurusteltiin 14 päivää vajaa vuosi ennen kihlautumista. Häät helmikuussa. Meillä kyllä puhuttiin asiasta yhdessä. Ja mie sanoin, et ennen häitä pittää olla vähintään puol vuotta aikaa järkätä niitä. Tästä näppäränä laskijana itsekukin voi päätellä, et häistä puhuttiin siis jo ennen kihloja :D

Mut yhteinen päätös tämä kihlaus ja sen ajankohta oli, vaikka tarkkaan hetkeä en tiennytkään. :)

Suosittelisin kihlautumaan ja menemään naimisiin jos siltä tuntuu. Ei vuosi ole mitenkään lyhyt aika, kyllä siinä toisen jo oppii tuntemaan niin hyvin että voi tehdä ratkaisuja. Jos pitäisi pidempään odottaa, vaikka 5 vuotta, niin siinähän saisi odottaa sitten koko elämän koska tilanteet muuttuu ja ihmiset reagoivat niihin eri tavalla. Lisäksi vanheneminen muuttaa ajattelumalleja. Jos jää katsomaan niin saa mielestäni katsella ja pitää sitä ovea auki ja elää epävarmuudessa elämänsä loppuun. Kyllähän se avioliitto on sitä toisen opettelua vielä kymmenienkin vuosien päästä.

Meillä on häät ensi lauantaina, tavattiin morsiamen kanssa viime vuoden syyskuussa, asutaan alle kilometrin päässä toisistamme. Kosin kesäkuun loppu puolella. Ajattelen ja ajattelin, että turhaan sitä epävarmuudessa tulevaisuudesta kannattaa elää jos tuntuu että toinen on sopiva ja hyvä puolisoksi. Asutaan erillään ja muutetaan vasta häitten jälkeen yhteen. Ollaan käyty pariAika viikonlopussa ja varmasti mennään uudestaan. Suosittelen, ehkä voisit ehdottaa tällaista leiriä, josko se toimisi vinkkinä :)

http://www.avioliitto.fi/tapahtuu/avioliittoleirit_ja_-viikonloput_2012/...

PS. Minusta miehen kosinnan odottaminen ei ole mitenkään kummallista, ehkä joittenkin kirjoittajien ajattelusta on unohtunut se, että voi olla toisenlaisia ajattelumalleja elämästä kuin heidän omansa.

Suosittelisin kihlautumaan ja menemään naimisiin jos siltä tuntuu. Ei vuosi ole mitenkään lyhyt aika, kyllä siinä toisen jo oppii tuntemaan niin hyvin että voi tehdä ratkaisuja. Jos pitäisi pidempään odottaa, vaikka 5 vuotta, niin siinähän saisi odottaa sitten koko elämän koska tilanteet muuttuu ja ihmiset reagoivat niihin eri tavalla.

Kuinka kauan se biologinen huuma sitten kestää?

^Yksilökohtaista, muistelisin että tyyliin vuosi-kaksi on se katto.

Paitsi jos lähdetään saivartelemaan ja huomautetaan, että teknisesti ottaen siinä vuoden paikkeilla on vielä se ns. "biologinen rakastuminen" voimassa. Tämän merkitys on siis käytännössä se, että kun biologinen huuma loppuu niin sitten voi tulla karu todellisuus vastaan. Loppuelämää määrittäviä päätöksiä ei välttämättä kannata tehdä huuman vallassa.

Sitten alkaa se työ johon mm. PariAika kurssit ja muut vastaavat on tarkoitettu tueksi. Pappi kysyy tahdotko, eikä "oletko huumassa" "tunnetko" vaan tahdotko. Rakkaus ei ole se 1-2 vuotta kestävä ihastumisen huuma jota monet rakastumiseksi kutsuu. Rakkaus on tahtoa ja työtä sen eteen.

Tämä biologisen huuman eli rakastumisen vaihe kestää tosiaan yleensä vuodesta kahteen, mutta siihen vaikuttaa esim. se, asuuko pari yhdessä vai ei (jos asuu erillään, eikä näe kovin usein, voi kestää pidempäänkin). Kyseisessä vaiheessa toista henkilöä katselee "vaaleanpunaisten silmälasien läpi" eli hyvin positiivisesti. Ei siis todellakaan täysin realistisesti.

Rakastumisestahan tapahtuu jossain kohtaa siirtyminen itsenäistymisen vaiheeseen, jossa monet eroaa, kun toisessa aletaan vihdoin huomata niitä tosiasioitakin, jotka on sivuuttanut ensimmäisessä vaiheessa. Jos itsenäistymisvaiheesta "selviää", niin sitten voi alkaa puhua rakkauden vaiheesta. Ja vasta tässä vaiheessa suosittelisin avioliittoa, jotta niiltä turhilta avioeroilta vältyttäisiin.

Linkitetään nyt vielä Väestöliiton sivut, kun siellä on melko hyvin näistä vaiheista kerrottu.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_la...

Tässä tiivistelmä, mutta tuolta linkin takaa voi näistä vaiheista tarkemmin siis lukea.

"Parisuhteessa on yleensä ensin jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen tai jopa hullaantumisen vaihe. Sen aikana herää tunne, että jotain uutta ja ainutlaatuista on tapahtumassa. Rakastumista leimaa myös tietynlainen tapa nähdä toinen; hänet nähdään yleensä vahvasti positiivisessa valossa.

Rakastumista seuraa itsenäistymisvaihe, joka on mahdollinen ainoastaan sitoutuneessa suhteessa. Suhde, johon kumppanit eivät ole sitoutuneet, päättyy jo ennen tähän vaiheeseen pääsyä. Itsenäistymisvaiheessa haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle. Tässä vaiheessa havaitaan usein myös, ettei kumppani ollutkaan se, joksi häntä aluksi luulimme.

Viimeisenä vaiheena voidaan puhua rakkausvaiheesta. Siinä on kyse todellisen itsen ja toisen kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Edellytys toisen rakastamiselle on se, että ensin voi rakastaa omaa itseään. Itsensä kohtaaminen kokonaisena mahdollistaa myös toisen kohtaamisen kokonaisena."

Suosittelisin kihlautumaan ja menemään naimisiin jos siltä tuntuu. Ei vuosi ole mitenkään lyhyt aika, kyllä siinä toisen jo oppii tuntemaan niin hyvin että voi tehdä ratkaisuja. Jos pitäisi pidempään odottaa, vaikka 5 vuotta, niin siinähän saisi odottaa sitten koko elämän koska tilanteet muuttuu ja ihmiset reagoivat niihin eri tavalla. Lisäksi vanheneminen muuttaa ajattelumalleja. Jos jää katsomaan niin saa mielestäni katsella ja pitää sitä ovea auki ja elää epävarmuudessa elämänsä loppuun. Kyllähän se avioliitto on sitä toisen opettelua vielä kymmenienkin vuosien päästä.

Niinpä olen samaa mieltä! Me asutaan n. 5km päästä toisistamme, nähdään usein ja asuin kun loukkasin käteni hänen luonaan muutaman kk. Minä haluaisin vain naimisiin sen takia, että saisin Jumalan siunauksen enkä sen takia että "on kiire sänkyyn". Sinne ei ol kiire. Voin hyvin odottaa vielä vuodenkin, mutta mielestäni on älytöntä seurustella tyyliin 5v ja vasta mennä kihloihin. Rakkaus on päätös rakastaa toista niin ylä kuin alamäissäkin, tiedän jo aika hyvin mieheni ja hänen huonot ja hyvät puolensa. Rakastan molempia, vaikken pidäkkään niistä toisista niin paljon. Hyvin on pärjätty ihan normaalilla puhumisella. Aiotaan asua erillään siihen asti kunnes mennään naimisiin.

Kiitos JouniL linkistä, oonkin miettinyt jotain tuon tyylistä tässä :)

"Voin hyvin odottaa vielä vuodenkin, mutta mielestäni on älytöntä seurustella tyyliin 5v ja vasta mennä kihloihin. Rakkaus on päätös rakastaa toista niin ylä kuin alamäissäkin, tiedän jo aika hyvin mieheni ja hänen huonot ja hyvät puolensa."

Niin. Itselläni ei ole avioliitolla muuta merkitystä kuin se, että virallisesti paperillakin yhdessä ollaan ja on sama sukunimi. Hyvinhän olisin voinut elää avoliitossa vaikka koko elämäni - se ei sitä rakkautta ja sitoutumista estä. :)

Voi olla, että nyt vuoden jälkeen tiedät miehesi hyvät ja huonot puolet, mutta usein ihmiset ovat siinä vaiheessa vielä rakastumisen vaiheessa, jolloin aivot on vähän kuin huumeiden alaisena. Oikeastihan meinaan silloin aivoissa on aktiivisena samoja alueita. ;) Eli voi hyvinkin luulla näkevänsä toisen realistisesti, mutta niin ei ehkä todellisuudessa kuitenkaan ole.

Ehkä ei todellisuudessa ole, tai sitten näkee toisen realistisesti. Ehkä tai jos ei sittenkään tai jos nyt kuitenkin. Tätä tarkoitin. Tahdon on tiedostettu ratkaisu jossa mm. papin kanssa käytävässä keskustelussakin pitäisi parin ymmärtää, että se lasku tulee joskus, josta voidaan aloittaa taas uusi ylämäki.

Minusta on hyvä mennä huumassakin naimisiin jos tietää avioliiton ja rakkauden yleiset realiteetit, silloinhan jää hyviä muistoja.

Ja mistä voi tietää onko vuoden seurustelun jälkeen enää huumassa, eikai nuo nyrkkisäännöt mitään absoluuttisia totuuksia ole?

mä oon puhunut suoraan. Mulle kihlat tarkoittaa vuoden sisään häät. Tosin mieheni ei halua mennä ensi kesänä naimisiin. Hän voisi olla kihloissa pari kolme vuotta. Joten menemme kihloihin kahden vuoden kuluttua. Sormuksia odotellessa.

Seurusteltiin 1,5 kk ja sit mentiin kihloihin. Naimisiin piti mennä siitä vuoden päästä, mutta miehen omat menneisyyden haamut nostiki päätään joten piti ottaa aikalisää ja vuosi siitä saatiin loppujen lopuks viettää häitä :) Elämä ei ole yksinkertaista ja varsinkaan jos puolison omat vanhemmat on eronneet ja luottamus avioliittoon jo nuorena mennyt. Mutta silti - kaikki oli ja on mahdollista! :)

^
1,5 kk? Miksi ihmeessä moinen kiire?

Kait sitä saa mennä 1,5 kuukauden seurustelun jälkeen kihloihin jos se tuntuu siinä vaiheessa oikealta? Vaikka toki samaa mieltä sinällään, että ei kuitenkaan kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta toki siitä vaan jos se on oikee ratkasu. :) Kuitenki sen verran henkilökohtanen asia kihloihin meneminen myös. :)

katso Pasilaa muutama jakso, siitä inspiraatiota miehen mielen ymmärtämiseen. Komisaario Pöysti on perusmiehen ajattelun kulminaatio mallina

Aika erikoisia miehiä olet näemmä tavannut.

Miksi ei voi vaan keskustella aiheesta..

sano suoraan: sormus ja nopeesti prkl