Joka tämän voi itseensä sovittaa, se sovittakoon, sanoi Jeesus naimattomuudesta. Joten siinä mielessä oot varmaan ihan oikealla linjalla.

Mun periaate ja ajatusmalli on se, että mieluummin yksin kuin väärän henkilön kanssa. En rupea seurustelemaan vain sen takia että joku osoittaa kiinnostusta. Mun on hyvä näin, ja jos ryhdyn parisuhteeseen jossain vaiheessa, se johtuu siitä että löydän sopivan miehen, ei siitä että jonkun kanssa olisi pakko olla. Mitään erityistä kutsumusta naimattomuuteen mulla ei ole, ei sinne päinkään. Mutta puolison metsästys yleisellä tasolla ei ole mikään korkea prioriteetti mun elämässä. Jonkun tietyn henkilön metsästys saattaa ollakin, mutta ei sellainen yleinen miesjahti.

Voi sit olla naimattomana omasta halusta, vaikka naista tekiskin mieli ja asiaa ei kokis ajanhukaksi.

Mukavaa saada vastauksia tähän minulle tärkeään asiaan ja pohdintaan.
Kiitos Anskutin.
James, voihan sitä olla toki noinkin. Mutta vaikeaa lienee olla, jos halut ovat elämäntapaa vastaan.

No mun ei sinänsä ole vaikea olla yksin, suru siitä lienee liittyny yleensä jonkun tietyn ihmisen menettämiseen eikä niinkään siihen yksinoloon itseensä. Toisaalta en nyt sanois, että aivan välttämättä haluan olla yksin, mutta en nyt aivan välttämättä halua sitä parisuhdettakaan - siis ainakaan kenen kanssa tahansa. Ja oon ajatellu niin, että keskityn muihin asioihin, jos ei kerran paria löydy, ja koen myös, että se tekee mulle hyvää. Omalla kohdallani tosin lienee enemmän kyse siitä, että oon vaan niin tottunu olemaan yksin, etten osaa kaivata toista ihmistä (ellen sitten kaipaa juuri jotain tiettyä) kuin että kokisin varsinaisesti kutsumusta naimattomuuteen. Mutta eipä sitä tiedä. Aina ei edes voi valita, miten elämä menee. Luotan siihen, että kaikki on Jumalan käsissä, meni miten meni.

Vaikeaahan se on, muttei ainakaan ahdistavaa ja vaikeaa, kuten olis ei-toimivassa parisuhteessa.
Eihän sellainen suhde joka ei ole tyydyttävä myöskään ole mikään vaihtoehto.

Johan oli aloitus! Tuli taas yksi näistä pienistä oivalluksista: "en olekaan yksin tässä maailmassa!" Ajanhukka on oikea sana kuvaamaan pariutumista: oman näkemykseni mukaan maailmassa on liian paljon juttuja, jotka ovat merkityksellisempiä kuin...kuin...kaikki "uusien ihmisten-maailmaan-pukkaamiseen-tähtäävä-toiminta".

Sinänsä kunnioitettavaa on, että olet tällaisten mielipiteiden mies. Toisaalta, jotenkin sellainen aavistus lyhyen elämäni aikana on muodostunut, että miehet eivät kykene Raamatun määrittelemään naimattomuuteen. Osaan siis olla masentava, mutta jos tunnustat samaa ideologiaa vielä kymmenen tai parin kymmenen vuoden kuluttua, niin mie (mikäli olen vielä hengissä) nostan kuvitteellista hattuani :)

merii, olet feministi. Hyh, häpeä.

...mikään ei kelpaa *myrts

Jos nyt nussitaan pilkkua, niin eihän seksisuhteet anna mitään kuvaa yhteiselosta jonkun rakastamansa kanssa - tai yleensä "rakkaudellisesta" seksistä. Mutta en mä nyt ala sun päätä kääntämään. Teknisesti mun neuvot ei ole täällä kovin valideja.

Juu, no olen rakastanut ja elänyt avoliitossakin. Eli ei tarvitse pilkun alapäätä kipeyttää.

Naimattomuus ehdottomasti...:O)

Taisi tuo heitto olla Paavalilta vaan pikku hämäys homoseksuaalisuuden peittämiseen. Onhan noita maailman sivu ollut yksineleleviä taiteilijamiehiä, jotka jälkikäteen tutkiskeltuna oli vähän tai vähän enemmän feminiinejä.

Ei siis loukkauksena tämä, vaan että oisivat olleet ehkä onnellisempia muutoin.

Aika karu yleistys miehistä että ne ei pysty elämään "raamatullisesti" sinkkuina :O. Jotenkin tämä keskustelu tuntuu edustavan sellaista linjaa että kukaan mies ei voi omasta halustaan olla yksin, että se on joko homo tai sitten lankeaa väkisin irtosuhteisiin. Minun mielestäni se on ihan ok ja normaalia jos ei tahdo parisuhdetta. Itse olen vajaa 30v naimaton nainen. En ole millään tavoin a-seksuaali mutta en koe että minulla olisi pakottavaa tarvetta avioliittoon. Lapsia en ole koskaan halunnut. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi tavannut potentiaalisia miehiä. Minulle vaan vaihtoehdot ovat joko elää yksin tai jonain päivänä kohdata ihminen jota ilman en voi kuvitella eläväni mitenkään. Jos jälkimmäinen vaihtoehto ei toteudu niin on ihan hyvä näin. Ahdistavinta sinkkuudessa on muiden huoli ja voivottelu. Ihan kun olisin viallinen sen vuoksi että en elä suhteessa. Mielestäni tässä on ihan superpaljon hyvikin puolia. Koen olevani vapaa :). Hassua että muiden mielestä elämäntilanteeni on sellainen että se pitäisi jotenkin saada korjattua.

Noo... abstraktin järjestelmän tasollahan kyse on siitä, että yhteiskunnalliset järjestelyt (esim. eläke) ovat vapauttaneet yksilöä toteuttamaan itseään sen sijaan, että hän ylläpitäisi tulevaa tuotantokapasiteettia tuottamalla jälkeläisiä. Tämän seurauksia lie syytä tarkkailla ja arvioida.

Taisi tuo heitto olla Paavalilta vaan pikku hämäys homoseksuaalisuuden peittämiseen. Onhan noita maailman sivu ollut yksineleleviä taiteilijamiehiä, jotka jälkikäteen tutkiskeltuna oli vähän tai vähän enemmän feminiinejä.

Hienosti sanottu.

Silti löytyy niitä puhtaita Paavalin "arkkityyppejä naimattomuudessa" nyt, aina ja ikuisesti jotka ovat uskollisia naimattomuudelleen.

Nyky-ajan munkit ovatkin hyvin erilaisia ilman luostareitaan keski-euroopassa..

Seksuaalisuus ei ole pelastuskysymys, mutta mielestäni se heijastaa kaikkea perimoraalista turmellusta tänä aikana kristilliseltä kannalta.."jos annat pikkusormen, se vie koko käden.."
Jopa naimattomuuden pohtiminen alvariinsa voi viedä kaiken mausteen ja idean koko asiasta joiltain.

Jotkut ovat vain luonnollisia loppuun saakka kutsumuksessaan.

Naimattomuuden tulisi olla valinta eikä pakko. Monille naimattomuus on sitä, että ei ole löytänyt puolisoa - toisille avioero on johtanut naimattomuuteen - eräät valitsevat naimattomuuden Herran tähden vapaaehtoisuudesta.

Naimattomuus ei ole pyhempää kuin naimisissa oleminen. On kyse perusteista ja syistä miksi ihminen on jäänyt yksin - silti jos takana on tahdonvastaisuus (pakko, jopa uskonnollinen painostus) se kalvaa elämän voimaa ja tekee elämästä raskaan.

Naimattomuuden tulisi olla valinta eikä pakko. Monille naimattomuus on sitä, että ei ole löytänyt puolisoa - toisille avioero on johtanut naimattomuuteen - eräät valitsevat naimattomuuden Herran tähden vapaaehtoisuudesta.

Nimenomaan naimattomuuden pitäisi tulla oman valinnan seurauksena. Joillekkin naimattomuus on keino antaa itsensä täysin Jumalan työhön.

Jokainen meistä on syntynyt naimattomana. Naimisiin meneminen on valinta, joka monille ihmisille tulee jossain vaiheessa mahdolliseksi, kaikille ei, koska siihen tarvitaan molemminpuolista tykkäämistä.

Naimisiinmeno on rakkauden valinnainen erikoistumisjakso ja lisäkurssi.