se on RHEMA.-sanan voima mikä ratkaisee kaiken, pyhityas ja uskossa vaeltaminen

tätät ei juurikaan opetetan srkssa missään suomessa. ei tajuta mikä on Rhema-sana, se on juuri se uskon sana jota Henki kylvää meihin että valtaisimme Hänessä eikä lihassa eikä lihan järjestyksessä

mikestones:
päinvastoin usko syntyy pimeässä laaksossa" -valley of the shadow of death-experiencessä eli rukoilemalla ja huutamalla

Hengellisin on se, joka huutaa koviten. Vain kuolleet ovat hiljaa. Seurakunnassa kuuluu huutaa ja hakata cymbaaleja. Kaikki muu on uskonnollisuutta.

Annas olla ku saadaan minareetti ja sinne Imaami huutamaan niin jot et..

Mitäs tämä on? Meneekö KTS:llä huumori ohi vai pilkkaako hän oikeasti Islamia?

En pilkkaa vaan toivon minareetteja joka kadunkulmaan! :D

Todellakin, usko on täydellistä riippuvuutta Jumalasta. Usko on kuin hengitys, kaikkein olennaisinen elämän ylläpitäjä, koska uskon kautta minä elän elämää Kristuksessa, en itsessäni. Usko on elämää Jumalassa, ei järjen päätelmissä tai omissa viisasteluissa, eikä omassa tahdon voimassa. Usko on Kristuksen risti - kuolema ja elämä.

Kristikunta jakaantuu kokoajan - on "itsessään viisaat akateemikot", on "ihmeitä tavoittelevat hurmoshenkiset" - ja muut maallista hyvää tavoittelevat pilkkaajat sekä postmodernistiseen ajattelumaailmaan maallistuneet niiden välillä. Harva etsii Jeesusta ja todellista Jumalan voimaa. Minäkeskeinen usko on saatanasta ja pahinta uskonnollista eksytystä.

Todellinen Kristuksen seuraaja elää Kristuksen ristin voimasta - kuolee itselleen ja hengittää uskossa elämää Kristuksessa. Ei ole MITÄÄN Jumalan voimaa ilman Kristuksen ristiä.

Rakasta Kristuksen ristiä - niin löydät Jumalan voiman.

minua nasiirina ärsyttää että olen löuopioinut uskoani maalliseen osa-aikatyöhön ja syönyt kebabbiakin, näin menee maailma vaan päähän eikä Jumala voi antaa uskoa eikä siirtää yliluonnollista voiteluaaan koska liha ei ehdi kuolla

Ei ihminen elä vain voitelulla. On se uskovankin tehtävä töitä saadakseen rahaa elämiseen. Esim. ruoka maksaa ja ilman ruuan syömistä emme elä pitkään. Meidän Luojamme kyllä tietää minkälaista elämä täällä maan päällä on. Joudumme väkisinkin tekemään arkisia askareita. Jumala siis ei rankaise siitä että joudumme tekemään elämälle välttämättömiä askareita. Mielestäni Jumalan voitelu ei ole kiinni siitä kuinka kauan mesotaan jossain rukouskammiossa. Jumala antaa sen mukaan mitä Hän näkee parhaaksi. Jumala antaa myös sille enemmän jonka sydämmen asenne on oikea. Se ei siis ole kiinni siitä ettö joudumme tekemään maallisia askareita.

Kirje Titukselle 3-luku: 5 Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. 6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, 7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.

Pelastus on yksin armosta. Se on Jumalan lahja meille. Ei siihen tarvita mitään mesoamista tai suorittamista. Ei tarvitse muuta kuin luottaa ja uskoa Jumalaan ja Jeesukseen.

Apostolien teot 2-luku: 36 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" 38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.

Meissä uskovissa on Jumalan Pyhä Henki. Se antaa voimaa jaksaa ja opastaa uskontiellä. Pyhä Henki etenkin opastaa kirjoitetun Jumalan sanan eli Raamatun kautta.

Todellakin, usko on täydellistä riippuvuutta Jumalasta.

Todellakin, koko tämä keskustelu on pelleilyä. Ongelma tulee siitä, että jokainen pelle vuorollaan pelleilee eri tavalla. Ihmiset eivät ymmärrä toistensa vitsejä. Jokainen vinoilee vinoiluun, joka on sitä ennen ollut vinoilua vinoiluun. On valtava älyllinen ponnistus joskus tehdä selkoa siitä, että kuka tässä on luullut mitäkin ja mitä käsittänyt vuorollaan väärin tahallisesti, vahingossa tai ajattelemattomuuttaan.

Ensinnäkin, mikestones ei tajua todellisesta uskosta mitään. Joku päivä hän voisi sanoa, että "usko on sitä, että kun sinulla on uunista otettu paahtopaisti, niin sinä lyöt sitä raivokkaasti veitsellä monta kertaa. Ei mitään nysväilyä tai kevyttä viiltelyä, vaan hampaat irvessä olan takaa. Tästä syystä uskovan pöytä pitää olla paljasta, raakaa puuta, sillä eivät mitkään astiat tai hienot tasopinnat kestä kun uskova antaa palaa Hengessä ja voimassa."

Olisi hyvä jos nuo viinapäiset houreet saisi maalattua vaikka sinisiksi ja vieressä olisi ohjelappu, ettei niihin turhaan yritä kukaan vastata. Siitä ei synny keskustelua, vaan seuraava puheenvuoro on seuraava viinapäinen hourailu seuraavan keskustelun aloituksessa.

Muuten todael olen seuraillut vähän kirjoituksiasi. Tuot elävästi mieleen Lasarus-veljet ja sen, miten heidän opetuksensa oli totaalisesti käyttökelvotonta normaalissa arkielämässä. Tottakai Eero Heikkilä antoi sitten neuvoja vaikka perunoiden keittämisestä jos uusavuton sinkkumies meni sitä pyytämään, mutta ne olivat heidän oppiinsa nähden täysin eri asia.

Usko on kuin hengitys…

Ja koska ihmisellä ei, Jeesuksen sanojen mukaan, ole uskoa kuin sinapinsiemenen verran, niin sinä olet varmaan aivan sininen hapenpuutteesta juuri nyt.

…ei järjen päätelmissä tai omissa viisasteluissa…

Oletko ihan varma että tekstisi ei ole kumpaakin?

Harva etsii Jeesusta ja todellista Jumalan voimaa.

Jeesus itse sanoo että ei kukaan etsi. Kaikkein pahinta jälkeä tuleekin silloin kun löytyy joukko "harvoja", jotka luulevat etsivänsä. Silloin syntyy uusia oppeja, jotka aina vaan kiristyvän syöksykierteen tavoin hakeutuvat kohti yhtä pistettä, jota ei kukaan koskaan voi saavuttaa. Mutta sitä ennen touhu ehtii käydä järjettömän ahtaaksi ja kireäksi ja psykiatrien ammattikunta saa paljon uusia asiakkaita.

Rakasta Kristuksen ristiä - niin löydät Jumalan voiman.

Mieleeni tuli yksi asia. Ristin muotoinen pehmolelu, tietenkin ilman miehen hahmoa, koska nyt, kun kaikki on täytetty, risti on tyhjä. Nukkuminen tämä pehmolelu kainalossa johtaa siis Jumalan voiman löytämiseen?

Jos yrittäisit avata tekstisi merkitystä tavalliselle ihmiselle, jota ei ole aivopesty nyökyttelemään sille kun tiettyjä sanoja vain laitetaan peräkkäin, niin ymmärtäisit että et itsekään tiedä, mistä puhut.

Niin... oon samaa mieltä että mikesin uskonkäsitys kyllä heittelee aika lailla laidasta laitaan, mutta ei se sitä tarkoita ettäkö asioista pitäisi keskustella aivan ja juuri niin kun joku (tässä tapauksessa indiana) haluaa. Kirjoittajat täällä on hyvin erilaisia ja jokaisella on vähän omanlainen käsitys asioista. Eikä siinä mitään, näinhän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mun mielestä todaelin kirjottelut on olleet tosi asiallisia ja oikeinkin järkeviä ainakin mun ajatusmaailmaan.

Todellakin, koko tämä keskustelu on pelleilyä. Ongelma tulee siitä, että jokainen pelle vuorollaan pelleilee eri tavalla. Ihmiset eivät ymmärrä toistensa vitsejä. Jokainen vinoilee vinoiluun, joka on sitä ennen ollut vinoilua vinoiluun.

Son vähän miten sen ottaa, ottaako vinoiluna vai asiana. Aika paljon omasta asenteesta tämäkin kiinni. En mä täällä niin vinoilua oo huomannut. Jotkut yrittää päteä kovasti ja toiset trollaa, mut näinhän se aina on internetin ihmeellisessä maailmassa...

Mun mielestä todaelin kirjottelut on olleet tosi asiallisia ja oikeinkin järkeviä ainakin mun ajatusmaailmaan.

Tottakai ne ovat asiallisia. Niissä ei ole mitään varsinaisesi asiatonta. Ei siitä olekaan kyse. Mutta olen eri mieltä niiden järkevyydestä. En sanoisi niitä sen enempää järjettömiksi. Ennemmin voisi sanoa, että ne ovat järkevyyden tai järjettömyyden ulottumattomissa.

Ne eivät ole sen enempää hengellisiä. Käytännössä hengellisyys tarkoittaa sitä, että Henki todistaa Kristuksen toteutuneesta työstä. Mutta sen toisteleminen, että Kristuksen risti on absoluuttisen totaalinen hyper super duper excellent ehdoton, se ei sinänsä todista kenellekään yhtään mitään.

Usko on elämää Jumalassa, ei järjen päätelmissä tai omissa viisasteluissa, eikä omassa tahdon voimassa.

Jokaisesta näistä tulee se ajatus, että lihallinen ihminen vastustaa näitä ja hengellinen ihminen hyväksyy ja ymmärtää nämä. Tai sanoo "amen!" Ongelma on siinä, että kristinuskon mukainen hengellisyys on tekemisissä tämän todellisuuden ja tässä todellisuudessa elävien ihmisten kanssa.

Kristinuskon mukaiselle hengellisyydelle minä olen olemassa ja kaikki minun tunteeni, toiveeni, sanani ja tekoni ovat olemassa. Todaelin edustamalle mystiikalle (ja Lasarus-veljien edustamalle mystiikalle) vain heidän totaalinen singulariteettinsa on olemassa. Siinä Kristuksen risti ei ole paikka, josta meitä rakastetaan. Siinä Kristuksen risti (tai uudessa luomuksessa eläminen) muuttuu ainoaksi olevaksi asiaksi, jollain samalla tavalla kuin nirvana tai valaistuminen. Se ei ole ihmistä varten eikä lahja ihmisille, vaan se alkaa olla olemassa vain itseään varten. Se on hengellisen kuuloista mutta se on sairasta.

Mutta sen toisteleminen, että Kristuksen risti on absoluuttisen totaalinen hyper super duper excellent ehdoton, se ei sinänsä todista kenellekään yhtään mitään.

Niin, tämä on kyllä totta. Riippuu nyt tietenkin asiayhteydestä, mutta oon huomannut täällä myös tätä todistelun tarvetta mikä on minusta outoa. Jokaiseen argumenttiin täytyisi löytyä lähde, kirjoittaja, tieteellisten tutkimusten tulokset, tutkimuspyötäkirja kahtena kappaleena leimattuna, dokumentti lähteen luotettavuudesta yms.. Ja wikipediahan ei missään tapauksessa ole luotettava tietolähde. No ehkä meni vähän saivarteluksi ja offtopiciksikin :D

Mutta siinä oon yhtä mieltä että se ei juurikaan mitään sano. Vähän sama juttu kun sanois vaikeuksissa olevalle ihmiselle että "Herra auttaa" itse tekemättä tai tukematta mitenkään.

huutaa voi hiljaakin, sisäistä tuskaa ja kärsimystä, puhaltaa!

1Kor.1:18 "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."

Aina sama kompastuskivi.... kas kummaa :)

Mutta sen toisteleminen, että Kristuksen risti on absoluuttisen totaalinen hyper super duper excellent ehdoton, se ei sinänsä todista kenellekään yhtään mitään.

Riippuu nyt tietenkin asiayhteydestä, mutta oon huomannut täällä myös tätä todistelun tarvetta mikä on minusta outoa.

Ehkä minun pitää vähän tarkentaa sinulle että mitä tarkoitin. Kuten itse totesit, höpinäsi todistelun tarpeesta oli täysin offtopic.

Tarkoitan sitä, että se, mitä todael kirjoittaa, on "kulttikamaa" siinä mielessä kuin Lasarus-veljet sitä harrastavat. Se, mitä Kristuksen risti on tai Luke Skywalker on, ei merkitse kenellekään mitään ennen kuin sille löytyy joku käytännön yhtymäkohta tähän maailmaan.

On varmasti harrastajaryhmiä, joissa heitetään juttua siitä, mitä kaikkea hienoa Luke Skywalker on tehnyt. On myös harrastajaryhmiä, joissa heitetään juttua siitä, mitä kaikkea Jeesus Kristus on tehnyt. Näissä harrastajaryhmissä siteerataan jakeita juuri kuten 1Kor. 1:18 ja koetaan suurta yhteenkuuluvuutta niistä. Nyökytellään, hymyillään tietävästi ja sanotaan lämpimästi "amen!" Olennaista tässä on, että kaikki tämä on mahdollista ilman, että on pienintäkään aavistusta siitä, mitä teksti oikeasti tarkoittaa tai miten se pitäisi ymmärtää.

Aina sama kompastuskivi.... kas kummaa :)

Sinusta on niin kiva väittää minua kadotukseen joutuvaksi? Tässä nähdään se, että kuka tämän rajan oikeasti ylittää ja miten herkästi.

usko on sitå että uskovalla on koko ajan työtä Jumalan kunniaksi, ja jos jutut ahdistaa niin on jöätettävä kaikki pois, mutta sossu on perkele myös

Minkätakia Mike sossu on perkele?
Sikskö ettei he maksa sulle?

anteeksi Jeesus olen paha palvelija, jossa ei voitelu viihdy, aina lankean ja juon ja olen tylsä sika

Mike, ole hyvä ja lähde liikkeelle neljän seinän sisältä. Etsiydy vaikka pienen hengellisen toiminnan pariin. Esimerkiksi Israel-tilaisuudet on erittäin hyvä kanava tutustua kristittyihin, joiden kanssa onkin jo helpompaa astua seurakuntaan mukaan.

Jos siellä missä sinä asut järjestetään pikku/solu toimintaa, käypä tutustumassa.

Indiana_, on melko rasittavaa, että lähes joka asiaan kommentoit että "Eero Heikkilä ja Lasarus-veljet sitä ja tätä". Jos sinä et ole saanut ko. seurakunnasta hengelliseen elämääsi käytännössä mitään, se ei tarkoita, että kukaan ei voi saada. Julistuksesi ei pidä paikkaansa, koska minä ja moni muu tuntemani on saanut hyvin tuntuvaa ja havaittavaa apua elämään juuri Eero-paimenen sielunhoidosta ja seurakunnan lehdistä sekä Raamattu-tunneilta. Uskon, että ihmiset eivät ota puheitasi itsestäänselvänä totuutena, vaan tekevät itse omat johtopäätöksensä. Seuraavasta osoitteesta löytyy ko. seurakunnan opetuksia ja tietoa:

www.lasarus-veljet.fi

http://www.lasarus-veljet.fi/sksunnuntai.pdf

Eletäänhän rauhassa kaikki lähimmäistemme kanssa. Terveisin Sakari Salo ja Joona Laiho

Indiana_, on melko rasittavaa, että lähes joka asiaan kommentoit että "Eero Heikkilä ja Lasarus-veljet sitä ja tätä".

Lopulta melko harvaan asiaan. Milloin sitten kommentoin? Silloin, kun koen että Eeron jutut ja opetusten sävy käy esimerkiksi puheena olevaan aiheeseen. Milloin ne sitten käyvät? Se on pidempi asia.

Jos sinä et ole saanut ko. seurakunnasta hengelliseen elämääsi käytännössä mitään, se ei tarkoita, että kukaan ei voi saada.

Loogisesti ajatellen tämä pitää paikkansa. Kysymys voidaan kääntää myös päinvastoin. Kuka sitten saa tai voi saada heiltä hengelliseen elämäänsä jotain? Helpointa olisi jättää tämä sille tasolle, että "jokaiselle omaansa" ja "kukaan ei voi varmasti sanoa mistään toisesta liikkeestä mitään." Lähden itse kuitenkin siitä, että jotain voidaan sanoa. Suurin osa muista keskustelijoista täällä lähtee samasta. Myös Eero lähtee samasta.

Jokainen voi lukea heidän opetuksiaan. Sillä tavalla tämän ei tarvitse olla kiinni minusta tai vain minun kokemuksistani. Mutta kun niitä lukee, niin kannattaa kysyä samaan aikaan itseltään että 1) minkälainen ihminen näitä kirjoittaa, 2) miten hän esittää itsensä näissä teksteissä, 3) mitä hän jättää kertomatta, 4) minkälaiseen yleisöön hän tarkoittaa vedota tai sanoo vetoavansa ja 5) minkälaiseen yleisöön hän tulee tahtomattaan vedonneeksi?

Ei pidä kuvitella, että minulla olisi suoraan vastaukset takataskussa yhteenkään näistä kysymyksistä. Toki joskus palaan pohtimaan jokaista. Eikä voi sanoa, että Eero olisi tai hänen tekstinsä olisivat tai seurakunta olisi totaalisesti "jotain." Ei mikään musiikki tai ruokakaan ole totaalisesti "jotain", edes hyvää tai pahaa. Mutta niissä teksteissä ja siinä opetuksessa on tietty "maku" joka on enemmän kuin osiensa summa.

Julistuksesi ei pidä paikkaansa, koska minä ja moni muu tuntemani on saanut hyvin tuntuvaa ja havaittavaa apua elämään juuri Eero-paimenen sielunhoidosta ja seurakunnan lehdistä sekä Raamattu-tunneilta.

En tunnista että minulla olisi jotain tiettyä "julistusta" mistään asiasta. Se, minkä ympärillä ajatukseni nykyään pyörivät, ei kuulu tänne. Lasarus-veljet toimivat niissä ajatuksissa hyvin rajoitetusti jos ollenkaan esimerkkinä mistään.

Se, että väitätte, sanotte tai koette saaneenne apua Eerolta, se ei mielestäni kuulu näihin keskusteluihin eikä opetuksen tai sen sävyn arvioimiseen. En kiistä sitä, että koette saaneenne apua. Kysymys voisi olla siitä, että 1) haluaako joku tätä lukeva saada samanlaista apua ja 2) jos haluaakin, niin saako hän ja 3) millä ehdoilla? En ehdota teitä sen enempää kuin itseäni miksikään myönteiseksi tai kielteiseksi esimerkiksi. Ei tässä ole kyse minun tai sinun kokemuksen automaattisesta yleistämisestä.

Miksi he sitten käyvät rajoitetusti esimerkiksi yhtään mistään? Vaikkapa siksi, että minulla on hyvin vähän havaintoja talon ja siellä käyvien ihmisten keskinäisistä kuvioista ja ne vähätkin havainnot vanhenevat kaiken aikaa. Tuoreutensa säilyttää heidän julistuksensa ja siihen pyrin lähinnä ottamaan kantaa.

Uskon, että ihmiset eivät ota puheitasi itsestäänselvänä totuutena, vaan tekevät itse omat johtopäätöksensä.

Uskon, että foorumin väkeä asia ei suuresti kiinnosta. Uskon, että vetoa samanlaiseen ajatteluun Eeron lehtien kanssa tuntevat lähinnä todael ja anci, mutta uskon myös ettei kummallakaan ole mitään syytä koskaan lähestyä tätä pientä taloa preerialla.

Kaikki tämä sen sijaan ajaa minua kohti kiusausta tehdä tänne tiivistelmä radikaalin psykohistorian perusajatuksista. Kepposeen kuuluu tietenkin pyrkimys sijoittaa Eero ja talon väki kuvioon, eli ajatella heidän ja muun maailman välistä konfliktia kahden psykohistoriallisen luokan välisenä konfliktina. Avoimia langanpäitä olisi kuitenkin liikaa ja sitä kautta pitäisi tehdä turhia kärjistyksiä. Ajatuksen validiudesta minulla ei ole epäilyksiä. On vain kyse siitä, että ymmärrettäisiinkö se oikein.

http://www.lasarus-veljet.fi/sksunnuntai.pdf

En aio nyt kohta kohdalta tehdä huomautuksia tuohon tekstiin. Riittää kun sanon, ettei se auta ymmärtämään yhtään mitään siitä, mikä ulkopuolisen olisi tärkeää liikkeestä tai talon väestä ymmärtää. Se joka tapauksessa pistää silmään, että jos ihmiset tietäisivät toisen näkökulman Israelin tapahtumiin, niin Eero katsoisi kaikkein viisaimmaksi olla siitä retkestä ihan hiljaa.

On monia tällaisia selkeitä kiintopisteitä, joista käy ilmi se, ettei Eero ja talon väki puhu samoista asioista samoilla sanoilla muun maailman kanssa. Rauhanmajassa eletään jossain "vaihtoehtoisessa" todellisuudessa. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Kiista on vain siitä, että millä tavalla se todellisuus ja sen käsitteet tulisi tulkita tavalliselle ihmiselle tai edes kristitylle talon ja sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Siihen nähden tämä, mitä sinä kirjoitat ja mitä haastattelu Satakunnan Kansassa yrittää kertoa, mikä käytännössä tiivistyy väitteeseen että tulkintaa ei tarvita, herättää lähinnä reaktion että "tyhmänäkö ne meitä pitää?"

Kokonaisuutena tämän imagosodan saisi työntää jonnekin hyvin syvälle, mistä se ei enää nousisi häiritsemään ketään. Kyse on kuitenkin pelkästä harhautuksesta, josta kiinnostuneita yhdistää se, että he asuvat tai vierailevat samassa osoitteessa.

Ihmiset käyttävät kohua laajemmin omien tunteidensa käsittelemiseen koskien kaikkea kuritusta, autoritäärisyyttä ja ajassa taaksepäin menemistä. Yksi mies ja hänen erikoinen seurakuntansa ei ole siinä ollut koskaan pääasia.

Milloin sitten kommentoin? Silloin, kun koen että Eeron jutut ja opetusten sävy käy esimerkiksi puheena olevaan aiheeseen.

Hatara perustelu. Täällä EH/LV sano ihmisille mitään, he eivät yleisesti tunne heidän opetuksiaan, joten nämä kitkerät kommentit eivät käy esimerkiksi yhtään mistään. Paitsi ehkä takertumisestasi taakse jääneisiin asioihin ja niiden märehtimiseen.

Minä ja me emme täällä kalastele täällä ketään seurakuntaamme. Pyrimme vain ruokkimaan muiden laitumien lampaita aidan välistä materiaalillamme. Toivomme, että siitä olisi jotain hyötyä kunkin uskonelämään.

Viiden kohdan listasi summattuna tässä: "Lue Lasarus-veljien materiaalia, mutta muista tulkita kaikki kieroutuneimmalla mahdollisella tavalla, näe perkeleitä ja käärmeitä joka kulman takana".

Joo, suurinta osaa ei varmaan kiinnosta, ja siksi jatkuva viittailusi porukkaamme on ihan turhaa.

Kaikki tämä sen sijaan ajaa minua kohti kiusausta ---

Israel ei nyt kuulu tähän. Minulla oli tänään (siis eilen) mukavaa Rauhanmajassa, poikien huoneessa oli rento meininki, P+M saivat tyttölapsen, olohuoneessa oli ihania tyttöjä ja kissa, hain uudet luontokalenterit. Artikkelista saa kyllä ihan hyvän kuvan siitä meiningistä ja ilmapiiristä, mikä siellä on ja mitä tunnen itse siellä ollessani.

Me pyrimme elämään ja elämme vaihtoehtoisessa todelllisuudessa. Meillä on eri näkökulma asioihin kuin normaaleilla maallisilla ihmisillä. Eli mielisairaalaan passitukset edessä? Pyrimme katselemaan asioita taivaallisista käsin maalliset asiat toisarvoisina pitäen, Jumalan rakkaus ja mielisuosio koko ajan mielessä vaikuttamassa mielenrauhaa, armonlepoa ja asioiden sujumista Jumalan johdatuksen mukaan. Eli, suljetulle koko porukka. Olemme MIELISAIRAITA.

Tulkitkaa miten tulkitsette. Imagosota on myös tälläerää ohi, kyllä ihmiset meidät tuntevat ja totuuden tietävät. Puheet harhautuksesta ja moni muukin asia johtuu taas siitä, että pyörittelet asioita päässäsi itsellesi tyypilliseen tapaan monimutkaisen pseudoanalyyttisen ajatusmyllyn läpi. En ole nähnyt täällä monenkaan foorumilaisen pitävän ko. myllyn tuotoksia objektiivisina.

Hei, käsitelkää vain tunteitanne. Ei siinä mitään. Ja kaikilla on oikeus omaan kokemukseensa ja omaan näkökulmaansa. Ja arvostelu herättää keskustelua sisäisessä piirissämme ollen meille hyödyksi. Mutta oman henkisen tasapainosi tähden, eikö olisi parempi jos et pyörittelisi kaiken maailman asioita päässäsi muodostaen johtopäätöksiä suuntaan ja toiseen kaiket päivät, vaan mieluummin hommaisit sieltä jostain vaikka mukavan uskovaisen tytön morsiameksi ja rakastaisitte toisianne?

Samalla voisi olla mahdollisuus päästä hengellisesti asioissa eteenpäin, vakiintumaan kaikessa siinä, mitä tarjottavaa Uudella Testamentilla meille on. Toivoisin sinulle kaikkea hyvää;

Jeesus sanoo: "Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark 11:24

…kitkerät kommentit eivät käy esimerkiksi yhtään mistään. Paitsi ehkä takertumisestasi taakse jääneisiin asioihin ja niiden märehtimiseen.

Se, mitä joku on, riippuu paljon hänen menneisyydestään. Ja siitä, mitä joku on, riippuu myös hänen tulevaisuutensa.

Viiden kohdan listasi summattuna tässä: "Lue Lasarus-veljien materiaalia, mutta muista tulkita kaikki kieroutuneimmalla mahdollisella tavalla, näe perkeleitä ja käärmeitä joka kulman takana".

Yritänpä vähän paremmin.

1) Minkälainen ihminen näitä kirjoittaa?

On vaikeahkoa vastata tähän pelkästään lehtien ja muun materiaalin perusteella. Uskon, että tämäkin olisi mahdollista jos aikaa uhraisi tarpeeksi. Voi tuntua ilkeältä sanoa näin, mutta sanon kuitenkin. Tahtoisin laittaa vierekkäin muutaman Liahonan (mormonikirkon lehti), Vartiotornin (tiedätte kyllä kenen lehti), Kristus-Sanomat ja joitain pienempien piirien lehtiä (Airut, Pyhäkön lamppu, SVELS:n seurakuntalehti). Sitten vertailla näiden asennetta ja sävyä.

Avasin Kristus-Sanomat numeron 91. Ensimmäinen havainto oli, että jos minulla on sävy ja tyyli täällä, joka ärsyttää ihmisiä, niin se ei ole yhtään mitään Eeron rinnalla. "Sillä tässähän on kyse vain ja ainoastan siitä, että he ovat väärässä ja me olemme oikeassa."

Eli toisin kuin voisi luulla, minä en näe Eeroa perkeleenä enkä käärmeenä. Tekstistä tulee olo kuin jokin "vaihtoehtoinen todellisuus" olisi tempaamassa minua mukaansa. Sitä ei voi kutsua lumoukseksi, eikä se vastaa kansanomaista mielikuvaa hypnoosista. Nauroin sille. En pilkallisesti enkä vapautuneesti. En ymmärrä että miten ja miksi, mutta nauroin vain.

On kuin nuo tekstit sieppaisivat lukijan johonkin todellisuuteen tai mielentilaan, jolla ei ole mitään tekemistä Rauhanmajan ihmisten sen enempää kuin tavallisen arkielämän kanssa. Mietin, voiko olla niin, että näin sen pitäisikin olla? Vai voiko olla, että "armon lepo" on dissosiatiivinen tila?

Jos luen jotain mormonien materiaalia niin se yleensä tökkii hieman. Sen tuntuu kuin Vanhan Testamentin jutuista, erityisesti Abrahamin ajoista tehdyltä farssilta tai tyyliharjoitelmalta. Mutta Eero on spinmeisterinä ihan omaa luokkaansa. Tekstin tyyli on jotenkin äärimmilleen puhtaaksi viljelty. Ainakin ensimmäisellä sivulla. Myöhemmille sivuille meneminen tuo pintaan epämiellyttäviä tunteita. Mutta lykkään niiden pohtimista nyt hetken.

2) Miten Eero ja kumppanit esittävät itsensä lehden teksteissä?

Teksti on jollain tasolla jopa hypnotisoivaa. Se ei pyri ymmärtämään lukijaansa, ei keskustelemaan, ei neuvottelemaan eikä etenemään askel kerrallaan. Se vähän kuin pyrkii tempaisemaan lukijan pois jaloiltaan. Tarjolla on ehdoton ihanuus, johon joudut jos annat vain jalkojen irrota maasta. Muuten sinun pitää tietää, että olet ihan huono ja tyhmä, et osaa mitään ja kaiken lisäksi haiset pahalle.

Ongelma on siinä, että tavallinen lukija on valmis hetken aikaa uskomaan tuon jalat maasta irrottavan ihanuuden. Ja lopun aikaa tuo huonouden ja tyhmyyden ja pahalta haisemisen. Viittaan tällä lähinnä kolmannen sivun luetteloon, mutta se yksistään ei tee tätä.

Näitä on siksi hankala pohtia, että jossain vaiheessa katoaa näkyvistä se, mikä ajatuksissani on uutta tai outoa ja mikä jo sanottua tai muutenkin kaikille selvää. Tekstistä heijastuu ehdottomuus. Otetaan ensin sen sävy rankkana, vaativana ja painostavana. Sen vastapainoksi on lupaus ilmaisesta armosta. Teksti sisältää kynnyksen. Sen markkinoima ajatus on houkutteleva jos tämä kynnys tarvitsee ylittää vain kerran ja ehdoton ihanuus jatkuu sen takana aina.

Mutta jos lehti on tehty myymään ihmisille jatkuvaa kynnyksellä seisomista ja sisälle yrittämistä, jossa pitää uudestaan ja uudestaan uskoa (tai yrittää uskoa) sen toisaalla esille tuoma yksinkertainen, ilmainen, vain vastaanottamista vailla oleva ja äärimmäisen selkeä, hohtavan valkea ja suorastaan leijuva ja säteilevä armo, mutta jatkuvasti joutua putoamaan siitä "nurjalle puolelle" siihen repivään ja ahdistavaan grindaamiseen, millä tavalla se katsoo "ei vielä armoon sisälle päässeitä", niin sen markkinoima "armo" ja "elämä" on karmeaa kidutusta, jolta jokaisen kannattaa mieluiten säästyä.

3) Mitä teksti jättää kertomatta?

Kaikkein helpointa on vetää tähän se Israel. Vaikka se mielestäsi ei kuuluisikaan tähän. Jos Eero toimii nyt yhtään eri tavalla kuin 40 vuotta sitten, niin miten? Eikö sitä saa edes mainita ääneen, että Eero käytännössä epäonnistui "missiossaan" siellä? Jotenkin kuvittelen, että hän syyttäisi kaikesta kaikkia muita ja käyttäisi kokoelmaa valikoituja hengellisiä termejä siihen.

Jos tämä on jatkumoa sille, niin paljoa ei tarvitse sanoa. Minun ei tarvitse tähän kohtaan sanoa oikeastaan mitään. Tuntuu jotenkin hölmöltä jos sinä pidät minua kokonaan heidän vihollisenaan. Ongelma on enemmän se, että heilun kahden vaiheilla. Olisi paljon helpompi vaan paukuttaa että kyseessä on fanaattinen, eriseurainen lahkomeininki, jossa ihmiset pidetään arkana ja varpaillaan vääristyneen ja valheellisen armokäsityksen nojalla, kutsumalla täydellisen lakihenkisiä ja ehdottomia sääntöjä ja vaatimuksia vain "merkiksi" siitä, että yksilö haluaa olla uskossa ja on "armon vastaanottanut" ja "oikealla tavalla nöyrtynyt" ja x määrä muuta koodikieltä.

Eero ei ole valmis puhumaan suoraan eikä tavalla, joka jotenkin huomioisi vastapuolen kysymykset tai epäilykset. Tästä on taas Israel yksi esimerkki. Ja minulla on mielessä toinen, jonka otan joskus esille. Sen tilalla on Satakunnan Kansan "valkopesun" tyylinen "hah hah, ai mekö, no jopas on kummaa."

4) Minkälaiseen yleisöön teksti tarkoittaa vedota?

Sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan.

5) Minkälaiseen yleisöön teksti (tai Eero) tulee tahtomattaan vedonneeksi?

Ehkä olen hyvä esimerkki tästä. Minulla oli vahva käsitys siitä, että helluntailaisuus koostuu sekalaisesta joukosta yksinyrittäjiä, joista suurin osa ei tee mitään ja pieni osa vetää innokkaasti samaa köyttä jokainen eri suuntaan. Oli myös vahva käsitys, että kirkon herätysliikkeet ja niiden nuorisotyö ei ole muuta kuin viihdettä ja huonoa musiikkia. Sitten oli vahva käsitys, että koko uskovien kenttää pitäisi vihaisen koiran ottaa niskasta kiinni, äristä ja ravistella. Kaikki oli lahoamassa, kaikki olivat luopumassa, kukaan ei ollut kiinnostunut aidosti tietämään eikä ymmärtämään mitään. Olin siis valmiiksi aivan kypsää kauraa Eeron juttuja varten.

Sitten sain sadan muun eri asian ohella vihiä siitä, että joululla ja pääsiäisellä on pakanallinen alkuperä. Tässä oli monia, monia asioita, joissa oli mahdollisuus olla oikeassa ja olla tosissaan. Kukaan ei kirkon eikä vapaiden suuntien seassa ollut kiinnostunut olemaan oikeassa ja olemaan tosissaan. Kaikki oli keskimäärin epäselvää, eilen yhtä, tänään toista ja huomenna tuskin mitään sen parempaa. Enkä sanoisi että äärikarismaattiset piirit ovat missään tosissaan. Henkilö, joka esimerkiksi juoksisi ympyrää ja karjuisi äänensä käheäksi kunnes pökertyy tai ei jaksa evääkään liikuttaa, onko hän tosissaan vai ei?

Eli kirkko teki sosiaalityötä, helluntailaiset odottivat tylsänä ja skeptisenä että jotain tapahtuisi, karismaatikot olivat sillä linjalla että "Jumala on hyperventilaatio" tai "hyperventilaatio on jumala." Kirkon herätysliikkeet kuluttivat viihdettä ja joivat pullakahvia ynnä jotkut alkoivat suhtautua uskoon samalla tavalla tylsänä itsestäänselvyytenä kuin stereotyyppiset kolmannen polven helluntailaiset. Joillekin uskonasiat olivat niin "meidän juttu" että niistä saattoi tehdä pilaakin.

Okei. Eero ja hänen porukkansa oli monessa "jännässä" asiassa oikeassa. He olivat tosissaan ja he olivat valmiita toimimaan sen mukaan. Todella kiehtovaa, todella piristävää. He eivät viettäneet joulua eivätkä pääsiäistä niiden nykymuotojen pakanallisen alkuperän vuoksi. Minusta oli kiehtovaa, etten ollut yksin oikeassa. Löytyi joku, joka oli vielä enemmän oikeassa. Ja minut oli kutsuttu jakamaan hänen oikeassa olemisensa.

Odotin sitä hetkeä, että Eero olisi ottanut asenteen, että vaikka hän on kaikkein eniten oikeassa, niin me kaikki oikeassa olijat olemme keskenämme hyvää pataa ja tunnemme suurta yhteenkuuluvuutta. Mutta se ei mennyt niin. Jostain syystä sillä ei ollut merkitystä, että oliko joku seuraaja tai sellaiseksi aikova miten ulkopuolinen "tavallisen, lahonneen kristillisyyden" keskellä tai miten moneen "asian todelliseen laitaan" perehtynyt. Merkitystä oli sillä, että Eero oli oikeassa ja muiden tehtävä oli totella.

Oikeassa oleminen oli toissijaista. Se, mikä oli Eeron käsitys puhdistumisesta ja pyhittymisestä, oli ensisijaista. Pohdin tätä ehkä myöhemmin lisää, mutta en ole heti valmis kutsumaan Eeron käsitystä puhdistumisesta ja pyhittymisestä ainoaksi oikeaksi tai yleensäkään oikeaksi. Tai ehkä voi saivartelematta vain sanoa, että puhdistuminen ja pyhittyminen oli tärkeintä.

Mutta minä en halunnut mitään puhdistumista enkä pyhittymistä. Olin valmis panemaan pois sitä ja tätä, olemaan ilman tuota ja tuota, välttämään niitä ja näitä ajatuksia ja asioita ja tekoja. En esimerkiksi koskenut alkoholiin niiden vuosien aikana ollenkaan. Kahvi oli ainoa "aine" mitä käytin, ja siitäkin Eero kerran neuvoi olemaan riippumaton. Ajatukseni oli, että en voinut ymmärtää (tai en voinut sietää) tavallisia uskovia, joille itse usko ja itse totuus vaikutti olevan viihtymisen ja itsensä toteuttamisen jälkeen toissijainen asia. Joten en osannut arvostaa yhteyttä heidän kanssaan.

Ajatus oli, että jos tahdoin olla oikeassa, niin minun pitäisi löytää "oikeassa olijoiden" yhteys. Ajattelin, että kun ihminen pääsee riittävän syvälle asioiden taustaan ja vapautuu luuloistaan ja kuvitelmistaan, niin silloin tulee onnelliseksi. Ajattelin, että tällainen "oikeassa olijoiden" yhteys sisältäisi ihmisiä, joiden kanssa voisi käydä kiehtovia, riemastuttavia, oivaltavia ja maailmankuvaa jatkuvasti mullistavia keskusteluja. Mutta kuten sanottu, Rauhanmaja ei ollut tällainen paikka ja sen asukkaat eivät olleet tällaisia ihmisiä.

Olen nyt siinä käsityksessä, että mitään "oikeassa olijoiden" yhteyttä ei ole olemassa missään. Ihmiset eivät vain toimi niin. Kukaan ei ole oikeassa pelkän oikeassa olemisen vuoksi. Totuus itsessään ei kiinnosta ketään. Eikä sen pidä, eikä se voikaan. Sen pitää saada ihminen kokemaan tai tuntemaan (tai havaitsemaan tai ymmärtämään) että hän elää, on menossa johonkin tai on löytänyt jotain. Mutta jostain syystä tämä löytämisen kokemus ei vaan realisoitunut. Yritin etsiä sitä, tuntea sitä, saada itseni kokemaan sen, iloita siitä ja antautua sille. Mutta se jäi aina hyvin laihaksi. Tai tasan sen kokoiseksi kuin oma uskotteluni antoi myöten.

Kukaan ei myöskään ala luopumaan siitä ja tästä ja panemaan pois elämästään tätä ja tuota pelkästään sen vaivan itsensä vuoksi. Aina on taustalla oletus, että jostain tulee jotain parempaa tilalle. Tätä keskustelua on aivan turha käydä niin kuin Lasarus-veljet olisivat vain tavallista evankeliumia saarnaava tavallinen seurakunta, joka sattumalta ei vaan kuulu mihinkään laajempaan liikkeeseen. Se olisi hetken aikaa kiehtovaa. Katsoa, miten pitkälle voi teeskennellä ja näytellä ennen kuin viimein joutuu myöntämään, että asia ei ole ihan niin.

Moniko täältä olisi valmis 1) heittämään instrumentit mäkeen, 2) olemaan koskaan soittamatta tai laulamatta juhlissa tai julkisesti missään, 3) luopumaan elokuvista ja videoista, 4) tuhoamaan elokuvia tai musiikkia sisältävät kokoelmansa, 5) heittämään stereot ja viihde-elektroniikan roskalavalle ja joitain muita asioita, joita en juuri nyt satu muistamaan? Viime vuosikymmenen puolivälissä luovuttaviin asioihin kuulu myös yhteys Internetiin ja sähköposti. Poikkeus oli jos sähköpostia täytyi käyttää työssä. Lisäksi tärkeää oli, että henkilö luopuu kaikesta muusta kristillisestä kirjallisuudesta paitsi Lasarus-veljien julkaisemasta.

Tässä on yhdentekevää se, että Eero ei suoraan sanonut esimerkiksi että "luovu kaikesta viihteestä, Internetistä ja kaikesta musiikista niin siten kuulut meihin ja muutut pyhäksi, mutta muuten menet helvettiin." Jos tuo olisi lakihenkisyyden ainoa määritelmä, niin maailmassa olisi hyvin vähän lakihenkisyyttä ja siihen lankeaisi tuskin kukaan.

Yksi käsite pitäisi esitellä. En ole varma, osaanko nimetä sen oikein. Kutsun sitä nimellä "ainut vain" tai "just so" tyylin argumentti. Sen määritelmä on, että jokin asia y on seurausta jostain nimellä x kutsutusta asiasta. Jos kaikki väitteen esittäjän lähtökohdat hyväksytään, niin y näyttää selkeästi asian x seuraukselta. Voidaan kuitenkin esittää monia asioita x, joista kaikista seuraisi se, mitä näkyvästi kutsutaan nimellä y, mutta nämä muut mahdollisuudet x:n paikalle eivät vahvista sitä piilossa olevaa oletusta, mitä y esittämällä tahdotaan todistaa.

Lainaus Satakunnan Kansan jutusta. Eero siteeraa Vanajan kirkkoherraa. "Jos ne pysyvät vuoden sovussa, se on hyvä, jos kaksi, se on ihme, ja jos kolme, ne ovat tosi uskovia."

Veikkaan, että siihen meni enemmän kuin kolme vuotta ennen kuin Eero osoitti ovea tiedät kyllä kenelle. Mutta sitä ei lasketa, koska aikaraja ylittyi ja aina löytyy hyvä selitys? Tämä tarina on tullut minua vastaan muuallakin, eli salaisuudesta ei ollut kyse. Mutta minua arveluttaa keskustella kaikesta tästä siksi, että sitten, kun ne asiat on kerran sanottu, niin ei ole enää mitään sanottavaa.

Minkälaiset ihmiset yleensä hakeutuvat intensiivisiin uskonnollisiin ryhmiin, liittyvät kettutyttöihin, lähtevät mukaan vallankumouksiin ja muutenkin tuntevat vetoa siihen, että ideologia muovaa koko elämän? Ne, joilla on muuten pulaa elämän sisällöstä tai auki elämän tarkoitus? Ne, joilla on muuten huono hallinta elämästä tai kriisi menossa tai asioita käsittelemättä menneisyydessä? Ne, jotka muusta syystä harhautuvat etsimään helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin kun joku lupaa niitä? Ne, joilla itsenäistymisen prosessi on muuten tavallista vaikeampi? Me neljä? Ajattele itse ja vedä omat johtopäätökset.

Eeron kootut seikkailut ovat täynnä tällaisia juttuja, joissa syyn x tilalle on tarjolla useampia vaihtoehtoja. Maallisessa todellisuudessa ja maallisen ihmisen silmin he eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan, eikä heidän yhdessä asumisensa ole sen kummempaa kuin muidenkaan samanlaisten ryhmien. Mutta kun kaikki tämä suljetaan savuverhon taakse, niin aukeaa tilaisuus keksiä asioille "hengellisiä" selityksiä. Mikä vain yhteisö pysyy koossa jos kontrolli kaikkien elämästä annetaan yhdelle henkilölle ja ne, ketkä eivät tähän kykene, potkitaan pihalle.

Yksi toistuva ajatus, mikä minua alkoi jossain uudehkossa Kristus-Sanomien numerossa häiritä, oli jatkuva nöyrtymisen (ja alistumisen ja suostumisen) korostaminen kohdissa, joissa saman asian olisi voinut sanoa jollain muullakin tavalla. Toki tällekin tunteelle on olemassa "hengellinen" selitys. Eero puhuu lehdissä paljon tottelemattomuudesta ja kääntymättömyydestä. Ehkä minä olin sitten sitä.

Koko se aika, jonka heihin pidin yhteyttä, oli sitä, että yritin sitkeästi uskoa näihin "hengellisiin" selityksiin. Ajattelin, että jostain hiertää. Jotain en käsitä. Jokin asia ei täsmää. Ja että kun jonain hetkenä minulle valkenisi, että mistä on kyse, niin kaikki olisi helpompaa ja kaikki ne "hengelliset" selitykset koskisivat myös minua. Niin ei koskaan tapahtunut. Stopin yrittämiselle laittoi Eero. Kuten tiedätkin. Minulta vaan kesti puolisen vuotta alkaa tajuta, mitä oli tapahtunut. Ja loput tarinasta on aukeamisen prosessissa edelleen.

Mutta alistumisesta piti jatkaa.

Puhuin kerran erään henkilön kanssa, joka oli tämän puhtaan hengellisyyden voittokulun alkuaikoina käynyt, ymmärtääkseni useamman kerran, tapaamassa Eeron laumaa. Jokainen tällainen liikehdintä vetää puoleensa sekalaisen kokoelman uteliaita, ihmettelijöitä, "kokelaita" ja mukaan pyrkijöitä. Hän kertoi havainneensa, että jokaisessa tällaisessa ryhmässä, kun kokelas osoittaa halua olla kuvioissa tiiviimmin mukana, on johtajalla tapansa ottaa selville pyrkijän halukkuus alistumiseen.

Jotta pitkän tarinan voisi sopivasti lyhentää, niin minä en tullut koko aikana antaneeksi tuohon kysymykseen Eerolle selkeää vastausta. Halusin koko ajan tietää, että mitä annettavaa heillä voisi minulle olla. Eli jos kaikki oli niin hienoa, ihmeellistä ja ihanaa, niin miten se harmonia, lepo ja rauha saadaan omaan elämään? Yrittämällä innokkaasti toteuttaa Eeron antamia ohjeita eli "tämän asian tahtominen ei kuulu uskovalle, näistä tunteista uskovan kuuluu olla vapaa, nämä teot ovat sopimattomia uskovalle?"

Yleensä sellainen ihminen herättää luottamusta, joka käyttäytyy ystävällisesti ja ennakoitavalla tavalla ynnä osoittaa ymmärtäneensä hänelle kerrotut asiat ei vain asioina vaan myös muilla samaistumisen tasoilla. Minä en koskaan kokenut, huolimatta Eeron vakuutteluista puheissaan ja lehdissään, että hän olisi ollut olemassa ketään seuraajaa varten tai palvellakseen ketään. Sen sijaan hänellä oli se oma ajatuksensa tai teoriansa tosi uskosta, joka oli ratkaisu kaikkeen. Tai jonka piti olla ratkaisu kaikkeen.

Tästä on tulossa aivan liian pitkä viesti. Riittää kun sanon, että loppua kohden aloin löytää muualta ajatuksia ja materiaalia. En voi sanoa, että minulle olisi vielä kaikki avautunut. Mutta esimerkiksi tämä kirja toi muutamia perusasioita koskevia oivalluksia:

http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
Paavo Lievonen: Uskonto vai evankeliumi?

Ne olivat ensimmäinen varmuus siitä, että Eeron lehtiin verrattuna selkeämpää ja parempaa opetusta on olemassa. Minulle oli pitkään epäselvää se, miksi Eeron markkinoima "armo" tuntui pelkältä "kynnyksellä grindaamiselta" jossa mikään ei ollut varmaa eikä ilmaista.

Tai kaikki oli Eeron mukaan "varmaa ja ilmaista, mutta ihmisen mieli ei vaan hyväksy ilmaista armoa, vaan yrittää lisätä siihen kaikenlaista omaansa." Tai sitten asia pitää nähdä normaalien ihmisten todellisuuden mukaan. Eeron ilmainen armo on pelkkää puhetta. Jokainen siitä kuuleva haluaa "tulla sellaisena kuin on" ja toivoo, että se armo eli hyväksyvä yhteys ja rakkaus olisi ihmistä Jumalan mielen mukaisuuteen muuttavana tekijänä. Mutta tästä ei ole touhussa jälkeäkään. Sen sijaan, Kristus-Sanomien numeron 91 kolmannen sivun listan tavoin, kaikki ihmiset ovat vastenmielisiä läjiä, eritoten Jumalan näkökulmasta.

Kun se ihana ihmeellinen armo antaa odottaa itseään loputtomiin, niin vikaa aletaan hakemaan siitä, että ehkä "minun" siis yksittäisen uskovan ei pitäisi olla niin kelvoton, paha ja korruptoitunut, iljettävä ja Jumalalle vastemielinen ja pois poikennut. Millä tämä tehdään? Sillä, että aletaan kiusata ja kiduttaa itseään kaikenlaisella syyllisyydellä ja suorituskeskeisyydellä. Kyseessä on pelkkä sanoilla kikkailu. Ihminen ei kieltäydy haistamasta, koskemasta ja maistamasta siksi, että saavuttaisi Jumalan suosion. Vaan Jumalan suosio on potentiaalisesti täydellinen. On vain ihmisen vika, ettei se aktualisoidu, kun hän ei ole ymmärtänyt tästä armosta kiitollisena olla haistamatta, koskematta ja maistamatta.

Eeron ansiota on tämän potentiaalisesti täydellisen armon julistaminen. Hänen aurinkonsa paistaa pilvien päällä. Tyhmä uskova vaan valvomattomuudellaan vetää ne pilvet siihen eteen. Ja valvomattomia ovat jollain tasolla kaikki.

Eli kun löysin julistusta oikeasti ilmaisesta armosta, olin pitkään kahden vaiheilla. Oli ihan selvää, että Eerolle siitä ei voinut sanoa. Lasarus-veljien armolla on joku tarkoitus, miksi se hajottaa ihmisen. Olisi sen tarkoituksen mitätöimistä sotkea siihen joku aidosti ilmainen armo, joka ei tuskalla ja painostuksella, jopa väkivaltaisesti hajota ihmistä. Mutta en voinut ajatella, että Eeron opetus olisi pelkkää puhdasta, laimentamatonta, hengellistä psykoterroria ja lakihenkisyyttä niin hienoon kaapuun puettuna kuin hengellisen psykoterrorin voi vaan pukea. Joten yritin sovittaa Lievosen kirjan kautta ymmärtämäni ilmaisen armon siihen, mitä luin Eeron materiaaleista. Ei onnistunut. Joten tyydyin olettamaan, että siellä se ilmainen armo on. Minä vaan olin niin tyhmä tai jonkin väärinkäsityksen vallassa kun en sitä sieltä löytänyt.

Viimeiset kuukaudet

Lopun vaiheet ovat mielenkiintoisia. Sinulla oli siinä pieni rooli, ihan tahtomattasi, jonka olen ymmärtänyt vasta nyt. Tarkoitan vuoden 2007 viimeisiä kuukausia. Aloin silloin oikeasti kokea saavani vahvistusta tuolle ajatukselle, joskin vain varovaisen aavistuksen, että ajatus grindaamisesta oli väärinkäsitys ja että siellä taustalla oli kuin olikin jonkin sortin ilmainen armo ja keskinäinen yhteys. Se teki minut varomattomaksi.

Luin, ilman mitään erityistä syytä, Wilkersonin saarnoja joltain sivulta, jonne niitä oli koottu. Kommentoin tästä vahingossa Eerolle. Siinä oli joku kysymys, joka minua hämmästytti tai johon halusin Eeron ottavan kantaa. Tai johon halusin Eeron toimivan tuomarina. En millään tavalla ajatellut edes haastavani häntä. Mutta jollain tavalla tämä toimi merkkinä alistumattomuudesta. Muiden kirjoittajien saarnojen lukeminen, vieläpä Internetistä, oli suorastaan monitottelemattomuutta. En ollut ymmärtänyt, että tilanteessa ei ollut kyse ilmaisen armon avautumisesta, jossa oma ajattelu, oma uteliaisuus ja "tuleminen sellaisena kuin on" olisi ollut hyväksyttävää, vaan lähinnä päinvastaisesta, eli juurikin alistumisesta.

Seurauksena oli, että Eero hyökkäsi minua vastaan aika ilkeästi ja käytännössä osoitti ovea koko touhusta. Vaikea sanoa, että olisin pelkästään suuresti järkyttynyt. Kaikkein päällimmäinen tunne oli, että Eeron reaktio oli täysin käsittämätön. Sain jotenkin rauhoitettua tilanteen. Eli seikkailu jatkui vielä vähän aikaa.

Merkittävää tässä oli se, että minä olin investoinut valtavasti aikaa ja vaivaa ajatukseen, että tästä seurakunnasta aukeaa vielä jotain hyvää. Vaikka Eero mainosti itseään luotettavana ja pelkkää hyvää tahtovana paimenena, niin miksi silti koin hänet epäluotettavana? Siksi, että hän osoittaa jokaiselle asioita vähänkin vierestä seuraavalle riittävän nopeasti sen, että hänellä on myös äkkipikainen, kova, julma ja täysin armoton puoli, joka nopeasti leimaa hengelliseksi pimeydeksi ja kelvottomuudeksi kaiken, mikä asettuu hänen tielleen tai ei noudata hänen yhtä, kaiken kattavaa ja kaiken jäsentelevää ajatustaan. Jos joku tietää, minkälaista on narsistin raivo, niin tässä on jotain samaa. Mutta siinä jollain tavalla toivoo olevansa itse siltä turvassa. Tai luulee olevansa. No ei siinä tietenkään ole. Se on vähän kuin mörkö jokaisen kaapissa. Sen kanssa oppii elämään.

Tuo tapaus ei ratkaissut eikä selvittänyt mitään. Se korkeintaan aiheutti sen, että täysi alistuminen Eeron lakeihin ja kristittyjen yhteyden avautuminen jollain tavalla sekoittuivat mielessäni toisiinsa. Ja tietenkin pyrkimykseni oli edelleen kohti sitä yhteyttä. Minulla ei siinä vaiheessa ollut mitään todellista epäilystä siitä, etteikö Rauhanmaja olisi ollut se "vanhojen hyvien aikojen" paratiisi, jossa elämä oli yksinkertaista ja kaikilla ihmeellinen rauha.

Mutta mitä ikinä olisi ollut luvassa, se ei ollut vielä auennut. Joten olin taas varomaton ja seikkailin Internetin ihmeellisessä maailmassa. Oli vuoden 2008 tammikuu. En nyt ihan ymmärrä ajatustani, mikä minulla oli silloin. Mutta menin tunnustamaan tämän yhden kerran Eerolle. Vitsihän on siinä, että pastorin, paimenen ja kenen ikinä vastaavan hahmon tehtävä olisi tässä tilanteessa ottaa vastaan tunnustus ja siihen sisältyvä katumus ja julistaa anteeksianto. Ja ehkä todeta olleensa oikeassa. En minä siitä olisi häntä moittinut. Sen sijaan Eero vastasi toisella ilkeän kuuloisella hikeentymisellä. Hänen äänensä oli maltillisen kiihtynyt mutta sanat jokseenkin totaalisia. Tämän jälkeen tuli hetken hiljaisuus. Sen päätteeksi hän totesi että "soita jos on asiaa." Sanoimme molemmin puolin "moi" ja lopetin puhelun. Tiesin jo sitä tehdessäni, ettei asiaa tulisi enää olemaan.

Hatara perustelu.

Totta. Myönnän, että fuskasin vähän. Joudun jatkuvasti huomaamaan, että asian käsittely on minulla kesken. Joudun myös jatkuvasti huomaamaan, että joka kerralla opin ja ymmärrän jotain uutta. Ja jos jatkossa tahdot kiinnittää huomiota motiiveihini, vaikka siksi että sinulla on joku vakaa teoria niistä, niin minä kohautan olkapäitäni. Motiivini on päästä sinne, mihin tämä pohtiminen johtaa. Ja mihin se johtaa, sitä ei voi vielä tietää.

Lehmäkin märehtii tasan niin kauan kunnes ruoka on sulanut.

Täällä EH/LV sano ihmisille mitään, he eivät yleisesti tunne heidän opetuksiaan, joten nämä kitkerät kommentit eivät käy esimerkiksi yhtään mistään.

Mutta sinä olet tullut tänne tekemään tunnetuksi heidän opetuksiaan? Miten sen jälkeen?

Haistan uhkailua. Asian validiudesta minulla on kerrostalon kokoisia epäilyksiä.

Ei se olisi mitään muuta kuin toinen tapa muotoilla moni niistä asioista, mitä Eero itsekin on sanonut. Koskien teidän opetuksianne ja koko tätä debaakkelia on pakko todeta, että merkitystä ei ole ilman asiayhteyttä. Kristus-Sanomien teksti ei, kaikesta vastakkaisesta itsepetoksesta huolimatta, kerro mistään mitään jos ei ihminen sijoita sen viestiä omaan elämäänsä. "Mitä minun pitää tehdä? Mitä he sanovat, että teen oikein? Mitä he sanovat, että en vielä tiedä? Mitä he sanovat, että teen väärin?"

Eikä lehtien sanoma ole kokonainen jos ei lukija voi muodostaa käsitystä sanoman lähettäjistä. Kuten sanottu, minun tekstini eivät ole paljon mitään sen suoraviivaisen tykityksen rinnalla, mitä Eero harrastaa. Joten jos joku täällä kysyy minusta, että "kuka tuo luulee olevansa", niin vielä enemmän samaa pitää kysyä Eerosta.

Minä ja me emme täällä kalastele täällä ketään seurakuntaamme. Pyrimme vain ruokkimaan muiden laitumien lampaita aidan välistä materiaalillamme.

Uskoo ken tahtoo. Toki minä sen ymmärrän, että Eeron sanomalle on äärimmäisen huonot kalavedet minne ikinä katseensa kääntääkin. Ja tätä hän korostaa itsekin. Eli ketä te sitten ajattelette ruokkivanne, kun kaikki edellä sanottu huomioidaan?

Meillä on eri näkökulma asioihin kuin normaaleilla maallisilla ihmisillä. Eli mielisairaalaan passitukset edessä?

Tähän ja kaikkeen muuhun auttaisi vastaamaan se, jos tekisin sen katsauksen siihen psykohistorialliseen ajatteluun. Toisaalta uskon, että tämä kirjoitukseni on auttanut vastaamaan joihinkin kysymyksiin jo sitä ennen.

Eero ei kykene assimiloimaan ketään. Siksi hän tarvitsee ihmisiä, jotka tekevät sen itse itselleen. Heillä on kaikilla tietenkin syynsä siihen.

En ole nähnyt täällä monenkaan foorumilaisen pitävän ko. myllyn tuotoksia objektiivisina.

Eihän se ole ollut edes tarkoitukseni, enkä minä mittaa onnistumistani sillä. Eikä mittaa kukaan muukaan omaa onnistumistaan. Olen suhteellisen ainutlaatuisessa tilanteessa. Silloin voi aika rajoitetusti ymmärtää mitään hyödyllistä vertaamalla itseään muihin.

Toivoisin sinulle kaikkea hyvää;

Niin niin, mutta miten kauan?

Jeesus sanoo: "Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark 11:24

Kaikki aikanaan. Jos et ole jo jossain niin silloin on matkaa kuljettavana.

Erikseen kirjoitettu lisäys tuohon edelliseen maratoniin.

Paitsi ehkä takertumisestasi taakse jääneisiin asioihin ja niiden märehtimiseen.

Takana olevat asiat ovat mitä ovat riippumatta siitä, takerrunko niihin vai en. Mielestäni tässä on kyse vain siitä, että aiheesta on kaksi eriävää näkemystä. Käyt edelleen imagosotaa jos yrität sanoa, että "näpit irti, siirry eteenpäin, ei ole sinun asiasi puhua tästä, sinussa on vikaa kun olet tästä jotain (muuta) mieltä (kuin me)."

Kuten edellä sanoin, sinun kokemustasi ei voi yleistää. Minulla on oma näkemykseni siitä. Mutta se ei kuulu tänne. Eikä meillä siitä varmaan syntyisi keskusteluakaan. Ynnä sinulla on vahva käsitys siitä, että mikä se minun näkemykseni on.

Olemme MIELISAIRAITA.

Enkä minä jaksa sitä nyt oikaista.

Eikä minunkaan kokemustani voi yleistää. Sen sijaan on ratkaisematon ristiriita kahden eri käsityksen välillä. Pyydän sinua muistamaan, että uskoin (tai ainakin sinnikkäästi yritin uskoa) hyvin kauan siihen toiseen näkemykseen. Minulle on melko pitkälle selvää se, mitä Eerolla on sanottavaa itsensä, oppinsa ja seurakuntansa puolesta.

Yritin nähdä sen kaiken juuri niin kuin Eero sanoo sen olevan. Ottaen huomioon myös sen mahdollisuuden, että minussa on vaan jotain selittämätöntä vikaa. Maailman paras, aidoin ja loistavin kristillisyys aukeaa suoraan edessäni ja silti sisälläni ei liiku muu kuin lämmin huvittuneisuus tai kunnioittava vierauden tunne tai jotain muuta, mitä outoon paikkaan joutumisesta saattaisi seurata.

Mikään ei vaan konkretisoitunut. Kysymyksiini ei tullut vastauksia. Eikä minulle annettu toisia kysymyksiä tilalle. Mutta nyt, kun olen loikannut koostamaan selitystä siitä toisesta näkökulmasta, niin olen löytänyt sekä kysymyksiä että vastauksia.

On hieman hosuen sanottu, että olen "takertunut" eli että en olisi päässyt asioissa eteenpäin. Olen tehnyt paljon tässä välissä. Sen ei silti tarvitse tarkoittaa, etten olisi kiinnostunut kun jotain teidän puuhiinne liittyvää tulee vastaan. En ole vielä tyytyväinen löytämiini selityksiin. Tai ehkä melkein.

Tiedän, että kirjoitan pitkästi. Tiedän, että pyörittelen turhaan asioita. Noista viesteistä olisi voinut varmaan viisi kappaletta siivota yhdeksi lauseeksi. "Minä tunsin vetoa Eeron projektiin siksi, että olin osin aiheesta ja osin parin onnettoman sattuman vuoksi kyllästynyt koko muuhun kristillisyyteen ja koin tarvetta löytää toimiva, ja asioihin vaikuttava uskonelämä sillä, että löytäisin jotain kiistatta erilaista ja asioihin jykevämmällä otteella tarttuvaa, jossa asioilla olisi merkitystä ja ne otettaisiin todesta." Enkä oikeasti edes etsinyt tällaista. Enkä uskonut löytäväni vaikka olisin etsinyt. Joten he tulivat ikään kuin "puun takaa" ja minä aika pitkälle yritin vaan löytää heistä sen, mitä olisin etsinyt jos olisin etsinyt. Sitä he kuitenkin sanoivat olevansa, eli syy ei ollut kokonaan minun.

Mutta noista lopuista asioista en ehkä vaan kehtaa sanoa koko ajatustani ääneen. Ihmisen mieli on niin mielenkiintoinen ja monitasoinen. Karkeasti sanottuna Eeron kantava ajatus on vetää väkisin kaikki eri tasoilla ja asteilla liikkuvat mielet samalle tasolle ja jollain selittämättömällä mutta intuitiivisesti selkeällä tavalla perustella, että se on se Hengen osallisuus ja rakkauden päämäärä.

Tuosta vielä, että toivoisit minulle kaikkea hyvää. Minä en voi sanoa samaa Rauhanmajan väestä. Ei siksi, että haluaisin heille kostaa mitään tai heitä rangaista mistään. Vaan lähinnä siksi, ettei kukaan heistä lopulta merkinnyt minulle mitään. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että se ei ollut minusta kiinni. Siksi en ymmärrä noita terveisiäkään. Vaikka M ja P olisivat ensimmäiset kuussa kävelleet suomalaiset, niin en minä tuntenut heitä. Eivätkä he minua. Ja sinulle en voi toivoa kaikkea hyvää, koska jos hetken mietit, niin hoksaat kyllä että sinulla on senkin merkityksestä vakaa käsitys.

Eli, suljetulle koko porukka.

Ei nyt ihan, mutta ymmärrät silti.

Lyhyesti siis saat omaksesi täydellisen, ilmaisen, ansiottoman pelastuksen kunhan ensin korjaat tämän ja tämän ja tämän ja tämän ja tuon ja noi ja miljoona muuta asiaa, sekä poistat elämästäsi noi tietyt yksittäiset asiat ja yrität uudestaan. Mitäänhän hyvää ei kuitenkaan voi tehdä..

Kumman tutulta kuulostaa. Jännä on ihmisen mieli.
Jännä juuri siksi, että se ei millään suostuisi uskomaan miten toisenlainen ja erilainen Jumalan mieli on.

ps. Indiana:
En tunne paljoa Lasarus-veljien toimintaa, mutta tuo kirjoittamasi kuvaa erittäin hyvin nykyajan yhteisökeskeistä kristillistä menoa. Kiitokset vaivannäöstä ja kirjoituksista. Auttaa selventämään omiakin ajatuksia kummasti.