Tätä vastaan puhuu jo sekin, että Ilmestyskirjankin mukaan kaikki kuolevat Jeesuksen palatessa.

Ihan uteliaisuudesta, mihin kohtaan tälläinen tulkinta perustuu?

Ja oletko welzu muuten tulkinnaltasi preteristi vai jotain muuta?

Varmaankin preteristi menee aika lähelle, mutta en mä oo niin tarkkaan miettiny, mihin tulkintasuuntaukseen sopisin parhaiten.

Ilm. 20:6 "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta."

Ilm. 22:5 "Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti."

Hyvin selvästi Ilmestyskirja siis erottaa kaksi hallituskautta (1) tuhannen vuoden hallituskauden sekä (2) iankaikkisen hallituskauden.

Ymmärtääkseni tämä sama rakenne näkyy selvästi juuri 1Kor.15:19-28, jossa loppujen lopuksi Kristuksen messiaaninen hallintavalta alistetaan Jumalan vallan alle, niin että Jumala olisi kaikki kaikissa. Iankaikkista Jumalan hallintavaltaa siis EDELTÄÄ messiaaninen Kristuksen tuhatvuotinen hallintavallan aika. Missä määrin termi "tuhatvuotta" on kirjaimellinen jää paljolti tulkitsijan itsensä varaan.

- todael

Hyvin selvästi Ilmestyskirja siis erottaa kaksi hallituskautta (1) tuhannen vuoden hallituskauden sekä (2) iankaikkisen hallituskauden.

Tämä on vain Ilmestyskirjalle tyypillistä toistoa eri sanoin. Sama näkyy esimerkiksi sinetti/pasuuna/malja-vitsauksissa, tiettyjen lukujen toistumisena ja vaikka missä.

Kuinka tämä toistamistulkinta selittää sen, että tuhat vuotta loppuu?

Kovasti myös kiinnostaa, miksi Johannes erittelee ensimmäisen ja toisen ylösnousemuksen.

Kyllähän noi mainitsemani vitsauksetkin loppuvat ja kertomuksellisesti niissä on kronologinen jatkumo, vaikka ennemminkin näyttäisivät kuvaavan samaa tapahtumaa yhä uudelleen.

Olenko ymmärtänyt iankaikkisuuden nyt jotenkin väärin?

Jako tehdään jo muualla Raamatussa, joten kirjoittaja seuraa sitä. Esimerkiksi Jeesus itse puhuu Johanneksen evankeliumissa kahdesta eri ylösnousemuksesta (Joh. 5:28:29).

Tosin, jos tuosta vetää analogioita Johanneksen Ilmestykseen, helposti päätyy premillennialismiin.

Eronahan tässä onkin, että ikuinen hallituskausi ei lopu, mutta tuhatvuotisen hallituskauden loppuminen kuvaillaan ja siihen liitetään erityisiä tapahtumia.

Tämä on minulle uusi tulkinta, mutta aika mukava sellainen. Tosin, jos tuosta vetää analogioita Johanneksen Ilmestykseen, helposti päätyy premillennialismiin.

Toisaalta huomionarvoista on, että Ilmestyskirjassa ei selvästi sanota, missä tuhatvuotisen valtakunnan hallinto sijaitsee (maan päällä vai taivaassa).

Tämä vastaa jollakin tapaa omaa tulkintaani, tuon Joh 5 huomioonottaen voisi jopa ajatella meidän eläneen tuota tuhatvuotista valtakuntaa jo kirkon alusta asti.

Ehkä mielummin ajattelisin kuitenkin meidän elävän "Pedon aikaa".

Kiitoksia ajatuksistasi, Welzu, ilmestyskirjaankin alkaa tulla tolkkua. Tai ainakin ymmärrän sen nyt joiltain osin, jos en paremmin, niin ainakin eri tavoin kuin ennen.

Welzu kirjoittaa ketjussa Lopunajat ahdistaa... muita?:

Epätervettä tulkintaa etenkin Ilmestyskirjan kohdalla on sellainen, joka johtaa pelkoon rohkaisemisen sijaan.

Kuka pelkää, kuka ei ja miksi pelkää? Esim. minä en ole koskaan pelännyt, oli tulkinta mikä hyvänsä.

Mulle ei ainakaan tule näin äkkiseltään mitään erityisen hyvää mieleen dispensationalismista.

Mitä edes tarkoitat dispensationalismilla? Eiväthän dispensationalistit ole ainoita, jotka tulkitsevat Ilmestyskirjaa myös futuristisesti. Itselleni tulee dispensationalismista mieleen lähinnä maailmanhistorian seitsemän dispensaatiota (joihin nimikin viittaa) sekä pretribulationistinen tempausoppi. Näihinkö viittaat vai futuristiseen lukutapaan?

Kyllä ne ovat. Etenkin luterilaisella puolella on paljon enemmän historiallista ja preterististä tulkintaa.

Mutta aika vähän ovat äänessä eivätkä mielellään keskustele Ilmestyskirjan tulkinnasta. Nimim. kokemusta on. Jotain tekemistä ilmiöllä voi olla sen kanssa, että Martti Luther arvotti Ilmestyskirjan aika merkityksettömäksi, koska se ei hänen mukaansa "aja Kristusta".

Ja tuosta preterisestä tulkinnasta sen verran, että sehän nyt on käytännössä yhtä tyhjän kanssa, siinä kun Ilmestyskirjasta selitetään kaikki profeetallisuus pois. Olen kirjoittanut siitä hiljattain täällä Usko ja elämä.netissä:

http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=274.msg29326#msg29326

Edelleen erilaisia tulkintamalleja olen käsitellyt täällä:

http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=274.msg29258#msg29258

Eli olen sitä mieltä, että Ilmestyskirjassa on kaikkia tulkinnallisia elementtejä, kuitenkin siten, että että futuristisessa lukutavassa palaset loksahtavat kaikkein parhaiten paikoilleen.

Adventisteilla on myös historiallista tulkintaa sävytettynä hieman dispensationalismilla.

Edelleen ihmettelen, mitä tarkoitat tuolla dispensationalismilla. Se ei ole yhtä kuin Ilmestyskirjan futuristinen selitystapa.

Siitä voi syyttää dispensationalisteja. Leomellermäiset Viimeisten aikojen vaellus -skenaariot ovat paljon sensaatiomaisempia kuin esim. Partasen esittelemät tulkinnat, eikä ole vaikea päätellä, mistä oletuksesi muiden tulkintojen edustajien hiljaisuudesta ja kiinnostuksen kohteista johtuu. Muut kuin dispensationalistisen tulkinnan edustajat jäävät yleensä pimentoon, koska ne eivät tarjoa samaa jännitystä kuin dispensationalistiset tulkinnat.

Se on voi voi! Mun mielestä Raamatun tarjoama kuva tulevaisuudestamme on perin jännittävä, paljon jännittävämpi kuin menneisyys. En näe mitään järkeä kieltää tai vähätellä tätä tosiasiaa.

Kuka pelkää, kuka ei ja miksi pelkää? Esim. minä en ole koskaan pelännyt, oli tulkinta mikä hyvänsä.

Mitä edes tarkoitat dispensationalismilla?

Ja tuosta preterisestä tulkinnasta sen verran, että sehän nyt on käytännössä yhtä tyhjän kanssa, siinä kun Ilmestyskirjasta selitetään kaikki profeetallisuus pois.

Eli olen sitä mieltä, että Ilmestyskirjassa on kaikkia tulkinnallisia elementtejä, kuitenkin siten, että että futuristisessa lukutavassa palaset loksahtavat kaikkein parhaiten paikoilleen.

Mun mielestä Raamatun tarjoama kuva tulevaisuudestamme on perin jännittävä, paljon jännittävämpi kuin menneisyys. En näe mitään järkeä kieltää tai vähätellä tätä tosiasiaa.

Minä niin iloitsen tästä Welzusta! Hän kun suorastaan nostaa mut rinnuksista seinille... :D

Tämä osoittaa nyt lähinnä vain omaamasi kapeakatseisen näkemyksen profeetallisuudesta. Se ei ole pelkkää tulevaisuuteen kurkkimista, vaan yleisesti Jumalan ilmoituksen esilletuomista. Näin sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, kuten vielä nykyäänkin.

No mutta sehän on hienoa, että minulla on nyt sinun kaltaisesi opettaja, joka kykenee avartamaan näkemystäni Raamatun profetiasta entisestään. : )

Kirjoitin profetian luonteesta Usko ja elämä.netissä näin:

Ilmestyskirjan futurismi on ajatonta, kuten Raamatun eskatologisten profetioiden yleensäkin. Sallikaa minun valaista tätä ajatustani Raamatun profetian luonteen valossa:

Näin voidaan ajatella myös eskatologiasta: se elää koko ajan ja on (ollut) todellisuutta jokaiselle sukupolvelle, mutta silläkin on oleva oma konkreettinen päätepisteensä, jolloin se toteutuu kirjaimellisesti. Tosiasia on se, että Ilmestyskirja on koskettanut joka kristittyä sukupolvea Johanneksen päivistä alkaen. Se on ollut todellisuutta kaikille menneille sukupolville. Tämä fakta yksin riittää kumoamaan sen näkemyksen, että futuristinen lukutapa on ainoa oikea. Emme kuitenkaan pääse pakoon sitä tosiasiaa, että Ilmestyskirjan profetiaa voidaan selittää jo tapahtuneeksi ainoastaan enemmän tai vähemmän allegorisella tasolla, mutta ei kirjaimellisesti. Sen kirjaimellinen täyttymys odottaa vielä aikaansa ja se tapahtuu tämän aikakauden lopussa.

Itse olen sitä mieltä, että alkuperäiset lukijat olivat kaikkein parhaimpia ymmärtämään tekstin oikein.

Tämä kommenttisi kuvastaa mielestäni sitä, että sinulla itselläsi on hyvin rajoittunut käsitys Raamatun profeetallisuudesta.

Itse kallistun sille kannalle, että "alkuperäiset lukijat" (=kirjoittajan aikalaiset?) eivät ymmärtäneet ollenkaan niin hyvin, kuin myöhemmät - puhumattakaan viimeisestä sukupolvesta, jonka aikana Jeesus tulee takaisin ja asiat, joista kirjoitetaan toteutuvat kirjaimellisesti. Ja vaikket ehkä pidäkään tästä, niin sanon sen silti: minä uskon, että me olemme tämä viimeinen sukupolvi. Me ymmärrämme Ilmestyskirjaa ja Danielin kirjaa, Raamatun muita apokalyptisitä ja eskatolgisia tekstejä paljon paremmin kuin aikalaiset. Perustelen tätä vieläpä Raamatulla itsellään:

Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy. (Dan.12:4)

Kun mietitään Ilmestyskirjaa ihan yleisesti, niin ei se olisi voinut toteutua kirjaimellisesti aiemmin, koska olosuhteet ja "maailman näyttämö" ei ollut vielä valmis sen kirjaimelliseen täyttymykseen. Nyt maailman näyttämö on valmistettu ja kirjoitukset voivat täyttyä. Vasta tässä maailmassa ja ajassamme voidaan ymmärtää, mitä teksti todella tarkoittaa. Aikaisemmin on voitu ymmärtää vain osittain ja puutteellisesti, koska kirjoitukset eivät ole täyttyneet kokonaan. Aikaisemmat täyttymykset ovat olleet kuin hämäriä ennekuvia ja pikku "etiäisiä" siitä, mitä me saamme nähdä.

Sen pohjalta futuristinen tulkinta näyttäytyy hyvinkin epäilyttävältä, koska se on varsin uusi.

Ei se ole uusi, koska sitä on käyttänyt jo ensimmäinen apostolinen sukupolvi, apostoliset isät ja varhaiset kirkkoisät. Sitten sa painuikin n. 300-luvulla unholaan (kirkon sisällä, muttei suinkaan sen ulkopuolella) herätäkseen jälleen henkiin 1200-luvulla.

Jätät myös näin tyystin huomioimatta Ilmestyskirjan kirjallisen tyylin ja suhteen yleisesti apokalyptiikkaan.

En suinkaan jätä huomiotta, mutten myöskään selitä kirjallisuudenlajilla pois kirjan profeetallista luonnetta, kuten preteristit yleensä tekevät.

Puhumattakaan siitä, että futuristinen tulkinta kehittää väistämättä ylimielisen kuvan ns. viimeisestä sukupolvesta (johon tulkinnan kannattajat yleensä olettavat kuuluvansa)

Lähestulkoon kaikki edeltävät sukupolvet ovat kokeneet olevansa se viimeinen sukupolvi, alkaen apostolisesta sukupolvesta. Ja juuri näin kuulu ollakin. Ymmärrät ajatukseni, jos luit tuon tekstini, jota lainasin Usko ja elämä.netistä.

koska he onnistuvat pelastumaan vainoilta siinä missä 2000 vuoden ajan kanssakristityt ovat ne joutuneet kokemaan karuun loppuun asti (tämä koskee tietenkin lähinnä pre- ja midtribulationisteja)

Mm. juuri tästä syystä minä en olekaan kannattanut pretribulationismia. Toinen syy on Raamatun selkeä ilmoitus, joka ei tue pretribulationismia. Tästä varmasti enemmän tulevaisuudessa.

Mut mun mielestä palaset ei loksahtele futuristisessa tulkintamallissa lainkaan kohdalleen

Selittänet tarkemmin?

paitsi silloin, kun lähdetään valmiista mallista, johon aletaan koota palasia Raamatusta.

Näitä "palasia" varmaan tullaan käsittelemään kosolti tulevaisuudessa, joten en tartu nyt tähän.

Näin tekemällä on Ilmestyskirja nähty toteutuva jokaisen sukupolven aikana koko futuristisen tulkinnan olemassaolon ajan ja viimeisimmät keksinnöt (kuten kirjapaino, tv, internet, mikrosiru, viivakoodi jne.) on nähty todisteena sille, miksi juuri nyt se on tapahtumassa.

Mutta Ilmestyskirja ON OLLUT enemmän tai vähemmän todellisuutta lähestulkoon joka sukupolvelle ennen meitä. Profetia tarkentuu loppua kohden, kuten Raamattu itse opettaa.

Olen samaa mieltä, mutta se ei vaadi futuristista tulkintatapaa. Futuristinen tulkinta on lähinnä omaan korvasyyhyyn tulkitsemista iltapäivälehtiyleisölle.

Tätä en edelleenkään ymmärrä. En ole saanut ajatuksistasi ja tulkinnastasi mitään selkoa. Mielestäni sinä et ole esittänyt omia ratkaisujasi ja minkäänlaista tulkintaa tai näkemystä Ilmestyskirjasta. Epäselvää ja epäloogista irrallisten ajatusten mitäänsanomatonta pyörittelyä olet harrastanut tässä keskustelussa alusta saakka.

Mun mielestä on hullua väittää, ettei Ilmestyskirjaa pidä tulkita (myös) futuristisesti lähtien jo ihan esim. siitä, että Jeesus ei ole vielä tullut takaisin.

Viitsisitsä vähän valottaa ajatteluas? Voisistsä? Viitsisitsä? Etsä viitsis voisitsä?

Emme kuitenkaan pääse pakoon sitä tosiasiaa, että Ilmestyskirjan profetiaa voidaan selittää jo tapahtuneeksi ainoastaan enemmän tai vähemmän allegorisella tasolla, mutta ei kirjaimellisesti. Sen kirjaimellinen täyttymys odottaa vielä aikaansa ja se tapahtuu tämän aikakauden lopussa.

Tämä kommenttisi kuvastaa mielestäni sitä, että sinulla itselläsi on hyvin rajoittunut käsitys Raamatun profeetallisuudesta.

Me ymmärrämme Ilmestyskirjaa ja Danielin kirjaa, Raamatun muita apokalyptisitä ja eskatolgisia tekstejä paljon paremmin kuin aikalaiset.

Ei se ole uusi, koska sitä on käyttänyt jo ensimmäinen apostolinen sukupolvi, apostoliset isät ja varhaiset kirkkoisät.

En suinkaan jätä huomiotta, mutten myöskään selitä kirjallisuudenlajilla pois kirjan profeetallista luonnetta, kuten preteristit yleensä tekevät.

Mutta Ilmestyskirja ON OLLUT enemmän tai vähemmän todellisuutta lähestulkoon joka sukupolvelle ennen meitä.

Mun mielestä on hullua väittää, ettei Ilmestyskirjaa pidä tulkita (myös) futuristisesti lähtien jo ihan esim. siitä, että Jeesus ei ole vielä tullut takaisin.

Viitsisitsä vähän valottaa ajatteluas?

Palaan tähän Ilmestyskirjaan myöhemmin ajan kanssa.

Tähän väliin haluaisin esittää itseäni askarruttaneen kysymyksen. Onko näiden preterististä tulkintamallia edustavien oppineiden joukossa jonkinlaista konsensusta siitä, mitä esim. Ilmestyskirjan kahdeksannen ja yhdeksännen luvun pasuunojen puhallusten seurauksena kerrotut ilmiöt käytännössä kuvaavat? Entä Ilm. 11?

Onko näiden preterististä tulkintamallia edustavien oppineiden joukossa jonkinlaista konsensusta siitä, mitä esim. Ilmestyskirjan kahdeksannen ja yhdeksännen luvun pasuunojen puhallusten seurauksena kerrotut ilmiöt käytännössä kuvaavat?

Ilmestyskirjan historialliset tapahtumat keisari Neroineen sun muine vainoineen ovat jo mennyttä aikaa eikä kirjalla ole nykyihmiselle muuta annettavaa kuin kuvaus ihmissielun henkisestä kehityksestä ja tajunnan laajennuksista synnintunnon ja vaikeuksen kautta kohti parousiaa ja sisäistä messias-kuningasta.

eikä kirjalla ole nykyihmiselle muuta annettavaa kuin

Kuitenkin, on ihan turha väittää ettei tulisi sitä viimeistä suurinta antikristusta, tuhatvuotista valtakuntaa ja Herran päivää (=erityinen vaivanaika), koska Raamatun sana on vastaansanomattoman selkeä mitä näihin tulee. Näiden kieltäminen on älyllinen itsemurha. Sille tielle ei kannata lähteä, ellei halua saatta itseään naurunalaiseksi.

Silläkin riskillä, että saatan itseni naurunalaiseksi ja teen älyllisen itsemurhan, postaan alle oman eksegeesini Ilm.20:1-3:sta. Ajatuksia ja kommentteja?

Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. (KR38)

"Ja minä näin" viittaa näkyjen kronologiseen järjestykseen, mutta ei viittaa näyissä kuvattujen asioiden toteutumisjärjestykseen. Monet premillenialistit lukevat lukuun 19 sisään Jeesuksen toisen tulemisen ja olettavat sillä perusteella, että sitä seuraava tapahtuma olisi tuhatvuotinen valtakunta. Tämä Saatanan sitominen tapahtui jo Jeesuksen ensimmäisen tulemisen aikana. Tästä lisää myöhemmin.

Kohta sisältää runsaasti symboliikkaa. Ensinnäkin lohikäärme tulkitaan vanhaksi käärmeeksi eli perkeleeksi eli Saatanaksi. Syvyyden avain tuskin viittaa mihinkään kirjaimelliseen avaimeen, vaan puhuu enkelin vallasta lukita. Suuret kahleet eivät myöskään voi olla muu kuin kuvainnollinen ilmaisu edelliseen liittyen, koska fyysisillä kahleilla ei voi sitoa henkiolentoja, jollainen Saatana on. Kysymykseen, millä tavalla Saatana on sidottu jakeessa 3, teksti vastaa, että niin, ettei se "saa johtaa kansoja harhaan". Eli toisin kuin Vanhan Liiton aikana, kun Jumala teki työtään pääasiassa ainoastaan Israelin kansan parissa, niin nyt on Saatana sidottu niin, että evankeliumi voidaan viedä kansojen keskelle. Teksti ei sano, etteikö Saatana voisi enää toimia ollenkaan, vaan ainoastaan sen, ettei se voi enää johtaa kansoja harhaan. Ilmestyskirjan luku 9 kuvaa luultavasti samaa tapahtumaa.

Saatanan ollessa sidottuna se ei pääse estämään Jumalan Valtakunnan etenemistä kansojen keskuudessa. Matteus 12:29 puhuu väkevästä miehestä, joka pitää sitoa ennen kuin kukaan voi tunkeutua hänen taloonsa. Konteksti on myös vastaava, eli puhuu paholaisesta ja riivaajista, joten tämäkin viittaa siihen, että Saatanan sitominen tapahtui jo Jeesuksen ensimmäisen tulemisen aikana. Lopussa tulee jakeen 3 mukaan vielä aika, jolloin Saatana päästetään hetkeksi irti eksyttämään kansoja. Siihen kysymykseen vastaaminen, että onko jo nyt tämä aika, on mahdotonta vastata. Evankeliumi näyttää kyllä vielä etenevän voimakkaasti ympäri maailmaa, mutta vanhoissa kristillisinä pidetyissä maissa evankeliumin eteneminen näyttää hiipuneen.

Entä tekstin mainitsema 1000 vuotta. Pitäisikö se ottaa kirjaimellisena tuhantena vuotena vai symbolina pitkästä ajasta. Muualla Raamattu käyttää lukua tuhat symboloimassa sukupolvien suurta määrää, joille Jumala pitää liittonsa (5.Moos.7:9), kuvaamassa vuorten lukumäärää, jonka karjan Jumala omistaa (Ps.50:10) ja kuvaamassa suurta määrää Israelilaisten pois ajamia vihollisia (Joo. 23:10). Lisäksi esimerkiksi Toinen Pietarin kirje 3:8 puhuu tuhannesta vuodesta symbolisessa merkityksessä (yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä). Ne, jotka vaativat Ilmestyskirjan 20. luvun tuhannelle vuodelle kirjaimellista tulkintaa vaativat siis Raamatun kaikkein vertauskuvallisimman kirjan yhden eniten vertauskuvia sisältävän kohdan kirjaimellista tulkintaa asiasta, joka muualla Raamatussa tulkitaan vertauskuvallisena.

Ilmestyskirja 20:1-3:n sovellus meidän aikaamme on se, että voimme luottavaisin mielin viedä evankeliumia maailmalle kansojen pariin, koska Saatana ei voi enää eksyttää kokonaisia kansoja. Jeesuksen vertausta vapaasti lainaten: voimme tunkeutua väkevän miehen taloon, koska itse väkevä mies on sidottu.

T_U_L_I_P:

Saatana päästetään hetkeksi irti eksyttämään kansoja. Siihen kysymykseen vastaaminen, että onko jo nyt tämä aika, on mahdotonta vastata. Evankeliumi näyttää kyllä vielä etenevän voimakkaasti ympäri maailmaa, mutta vanhoissa kristillisinä pidetyissä maissa evankeliumin eteneminen näyttää hiipuneen.

Nythän vaikuttaa siltä, että länsimaailmassa on tapahtumassa laajempi luopumus, kirkon edustajatkin ovat luopuneet perinteisestä kristinuskosta, en tietenkään tuolta pohjalta lähde väittämään, että kyseessä on lopun aikoihin sijoittuva luopumus, mutta:

2. Tessalonikalaiskirje 2

3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Tarvitaan kuitenkin niitä valheen voimalla tehtyjä tunnustekoja ja ihmeitä.

Luukas 18

8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Markus Pöyry ja tuhatvuotinen valtakunta:

http://www.luthersaatio.fi/opetukset/luukas/2011/luukas_opetus_2011-05-0...

Markus 1

15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

1. Johanneksen kirje 2

18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

1. Korinttolaiskirje 10

11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.

Kolossalaiskirje 1

13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Matteus 12

28 Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

Tällainen tuli joskus väännettyä:

Ilmestyskirja - Huomioitavia asioita apokalyptisen kirjallisuuslajin tutkimisessa, ymmärtämisessä ja soveltamisessa

Ilmestyskirja on Raamatun viimeinen kirja, jonka kirjoittajana pidetään yleisesti Apostoli Johannesta. Kirja on erityislaatuinen ja saattaa tuntua hämmentävältä ja vaikeaselkoiselta verrattaessa muihin uuden testamentin kirjoihin. Ilmestyskirjan tulkintaan liittyy myös monia erityspiirteitä ja ehkä enemmän kuin muissa kirjallisuudenlajeissa, sen tulkintaa ohjaa tulkitsijan esiymmärrys eskatologiasta. Ilmestyskirja on kirjallisuudenlajiltaan apokalyptista kirjallisuutta ja on muutamia lyhyitä kohtia lukuun ottamatta ainoa tämän kirjallisuuslajin edustaja Uudessa Testamentissa. Ilmestyskirjan kirjoitusajankohtana pidetään joko Keisari Neron valtakauden loppua 68jKr tai Keisari Domitianuksen valtakauden loppua 96jKr. Lukijan suosima kirjoitusajankohta vaikuttaa jonkin verran Ilmestyskirjan tulkintaan.

Apokalyptinen kirjallisuudenlaji eroaa selvästi muista Raamatun tekstilajeista, joskin Vanhasta Testamentista löytyy vastaavaa symboliikkaa ja kielikuvia käyttävää profetiallista tekstiä. Ilmestyskirjassa on kirjeen, profetian sekä apokalyptisen tekstin piirteitä. Sen ominaislaatuisuutta korostaa myös sen vaikeaselkoisuus, joka johtuu useista syistä: Ensinnäkin Ilmestyskirjassa on runsaasti symboliikka ja värikkäitä kielikuvia. Toiseksi se on kirje ja profetia ensimmäisen vuosisadan seurakunnille, mutta siinä on myös kuvauksia selvästi eskatologisista tapahtumista, joita voidaan pitää vielä tapahtumattomina. Se, kuinka paljon Ilmestyskirjassa on vielä meidän aikana toteutumatonta profetiaa, jakaa mielipiteitä. Lisäksi Ilmestyskirjan tulkinnan haasteellisuutta lisää sen vahva nojautuminen Vanhaan Testamenttiin. Vaikka Ilmestyskirja ei suoraan siteeraa Vanhaa Testamenttia, se viittaa siihen satoja kertoja.

Apokalyptinen kirjallisuus oli vuosina 200 eKr - 200 jKr kirjoitettua ja luettua juutalaista kirjallisuutta, jonka tunnusmerkkejä olivat:
• juuret vanhan testamentin profetioissa, joihin viitataan useasti ja joista on otettu katkelmia ja siteerauksia.
• käsittelevät Jumalan tuoman tuomion ja pelastumisen lähestymistä
• syntyivät yleensä vainon tai sorron aikana
• tehty jo alun perin kirjallisiksi tuotoksiksi (vrt. profetioihin, jotka Jumala antoi julistettavaksi kansalle)
• muotoiltu hyvin huolellisesti
• viittauksia näkyihin ja uniin; paljon symboliikkaa ja kätkettyjä merkityksiä
• ei arkipäiväisiä vertauksia, vaan hyvin mielikuvituksellisen tuntuisia näkymiä
Erona muihin apokalyptisiin kirjoihin verrattuna Ilmestyskirjassa on se, että Ilmestyskirja ilmoittaa kirjoittajansa, kun muissa lajityypin edustajissa kirjoittajaksi mainitaan joku Vanhan Testamentin henkilö vuosisatojen takaa. Ilmestyskirja on myös todellista profetiaa, kun muut lajityypin edustajat vain näyttivät profetioilta esiintyessään aikaisemmin kirjoitettuna profetioina kirjoitusajankohtana tapahtuneista asioista.

Ilmestyskirja ilmoittaa alkuperäiseksi kohdeyleisökseen seitsemän seurakuntaa Aasian maakunnassa. Ilmestyskirja on siis selvästi kirje vastaanottajaseurakunnille. Jakeissa 1:4-7 ja 22:21 esiintyy kaikki kirjeelle ominaiset piirteet. Kuten muissakin Uuden Testamentin kirjeissä on asian laita, myös Ilmestyskirjan syntyyn on vaikuttanut kohdeseurakuntien tilanne ja näin ollen Ilmestyskirjaa tulkittaessa pitää muistaa tutkia näiden historiallista taustaa.

Eksegeesin tavoitteena on selittää mitä kirjoittaja (ja Pyhä Henki) halusi lukijoilleen viestittää ja mitä alkuperäiset lukijat saattoivat tekstistä ymmärtää. Lähtökohtana tulkinnalle pitää siis olla kirjoittajan tarkoitus alkuperäiselle yleisölleen. Koska kyseessä on myös profetia, täytyy tulkitsijan olla myös avoin sille mahdollisuudelle, että tekstillä on joitakin sellaisia Pyhän Hengen inspiroimia merkityksiä, joita sen kirjoittaja ja alkuperäinen yleisö ei välttämättä olisi voinut tiedostaa.

Runsaan symboliikan takia täytyy eksegeesin tekemisessä ottaa huomioon seuraavia asioita:
• symboliikkaa on käytetty Vanhasta Testamentista, muista apokalyptisista kirjoista sekä jopa antiikin mytologiasta
• symbolien tarkoitus voi erota muiden teosten esittämästä tarkoituksesta
• osa kielikuvien merkityksistä tiedetään olleen tuttuja ko. ajanjakson ihmisille (esim. merestä nousea peto oli varsin tavanomainen uuden maailmanvallan vertauskuva), osa kielikuvista jää kuitenkin arvoituksiksi
• osa symboleitten merkityksistä selitetään tekstissä (esim. seitsemän lampunjalkaa tarkoittaa seitsemää seurakuntaa)
• tunnettuihin symboleihin voidaan turvautua kun pyritään löytämään muille symboleille selityksiä
• näkyjä pitää käsitellä kokonaisuuksina, eikä pelkästään asiayhteydestä irrotettuina allegorioina
• apokalyptisessa kirjallisuudessa ei yleensä pyritty yksityiskohtaiseen kronologiseen tulevaisuuden ennustamiseen

Ilmestyskirjan tulkinnassa tekstin jäsennyksellä (sillä mitä roolia kukin looginen osio esittää tekstissä) on paljon merkitystä. Vaikka eri koulukunnat tulkitsevatkin Ilmestyskirjaa eri tavoin, ollaan sen jaksotuksista kuitenkin pitkälti yhtä mieltä. Ilmestyskirjan tulkinnassa on myös huomioitava se, että Ilmestyskirjan tarkoitus on todennäköisesti ollut yksittäisten tulevaisuudessa tapahtuvien tapahtumien ennustamisen sijaan paljon yleisluontoisempi. Todennäköinen Ilmestyskirjan tarkoitus, jota Ilmestyskirja pyrkii opettamaan, on se, että Jumala hallitsee historian tapahtumia ja lopulta seurakunta voittaa yhdessä Kristuksen kanssa, joka tuomitsee vihollisensa ja pelastaa kansansa kärsimyksistä. Ilmestyskirjan kärsimysteema avaakin näkökulmia historialliseen tilanteeseen, jossa Johannes itse oli uskonsa takia vankeudessa ja myös muut uskovat olivat joutuneet kärsimään vainoista. Ilmestyskirja on siis kirjoitettu rohkaisuksi vainotulle seurakunnalle.

Ilmestyskirjasta voidaan löytää helposti yleisteemoja, joita voidaan soveltaa myös nykypäivän tilanteisiin suhtautumisessa. Esimerkiksi Jumala rankaisee lopulta niitä, joita vainoavat hänen omiaan ja Jumalan tahdon seuraamisessa tulee olla valmis kohtaamaan myös kärsimystä (Ristin tie). Ilmestyskirja onkin ennen kaikkea lohdutuksen kirja vainoa kärsivälle seurakunnalle. “Kaikki koulukunnat ovat yhtä mieltä siitä, että Ilmestyskirjan tarkoitus on nimenomaan rohkaista uskovia” (Fee & Stuart, s. 311).

Hermeneutiikkaa pohdittaessa huomioon otettavaa seuraavaa:
1. Ilmestyskirja puhuu tulevaisuudesta vertauskuvien avulla ja näin ollen ei vertauskuvia tulisi sekoittaa itse todellisuuteen. Vertauskuville ei siis tarvitse hakea vastineita tämän päivän maailmanpolitiikasta.
2. Joidenkin ilmestyskirjan kuvausten tarkoituksena on luultavimmin korostaa sitä, että Jumalan tuomiot toteutuvat varmasti, mikä ei välttämättä merkitse niiden pikaista toteutumista.
3. Tekstissä tuntuu kietoutuvan kirjoitusajankohtaan liittyvät tapahtumat (ja sen ajankohdan lähitulevaisuuteen liittyvät tapahtumat) eskatologisiin tapahtumiin. On kuitenkin erittäin vaikea määritellä hermeneuttisia periaatteita, joiden avulla tulevaisuuteen liittyvät elementit pystyttäisiin erottamaan tekstistä ja tulkitsemaan täsmällisesti. Jotkut kuvaukset voidaan kuitenkin luokitella eskatologisiksi: ne kohdat, jotka ovat selvästi olleet jo alunperäisille lukijoille eskatologisia profetioita, voidaan yhä ymmärrettävä sellaisiksi.

Näiden edellä mainittujen periaatteiden soveltamisessa on huomattavia eroja eri koulukuntien välillä. Pyhän Hengen inspiraatioon ja tätä kautta konservatiiviseen näkemykseen Ilmestyskirjasta uskovien keskuudessa vallalla on tällä hetkellä kolme toisistaan hyvinkin poikkeavaa näkemystä: futurismi, preterismi sekä kaikenlaiset hengelliseen tulkintaan ja allegorissointiin pohjautuvat näkemykset.
• futurismi uskoo, että kaikki tai suurin osa Ilmestyskirjan tapahtumista on vielä tulevaisuudessa
• preterismi uskoo, että kaikki tai suurin osa Ilmestyskirjan tapahtumista on menneisyydessä
• hengelliset ja allegoriset tulkintatavat eivät usko Ilmestyskirjan kuvaamilla tapahtumilla olevan mitään yksittäistä todellisuudessa tapahtuvaa toteutumista, vaan uskoo niiden kuvaavan erilaisten tapahtumien taustalla vaikuttavia hengellisiä periaatteita
Nämäkään näkemykset eivät ole monoliittisia, vaan monet tulkitsijat saattavat sekoittaa eri kohdissa osia näistä eri tulkintamalleista. Näiden näkemysten lisäksi aikaisemmin protestanttien keskuudessa oli suosittuna näkemyksenä historiallinen näkemys, jossa uskottiin Ilmestyskirjan kuvaavan kirkon tai maailman historiaa alusta loppuun. Osia tästä näkemyksestä on sekoittuneena muihin vallalla oleviin näkemyksiin vielä tänä päivänäkin joidenkin tulkitsijoiden näkemyksissä.

Lisäksi Ilmestyskirjassa on kohtia, joihin tulkintatapa vaikuttaa vain jonkin verran, kuten esimerkiksi näkemys luvun 20 tuhannesta vuodesta. Tuhannesta vuodesta on periaatteessa kolme eri näkemystä:
• premillenialismi uskoo tuhatvuotiseen valtakuntaan Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen, joka on rauhan ja oikeudenmukaisuuden aikaa ja jossa Jeesus hallitsee olemalla fyysisesti maan päällä
• amillenialismi ei usko tuhatvuotiseen valtakuntaan ollenkaan, vaan uskoo luvun 20 tuhannen vuoden kuvaavan vain pitkää aikaa Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen välissä
• postmillenialismi uskoo Jeesuksen toiseen tuloon tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen ja uskoo tuhatvuotisen valtakunnan tarkoittavan sitä, että evankeliumi etenee maailmalla ja lopulta muuttaa kaikki kansat ja valtiot kristityiksi kansoiksi ja valtioiksi
Lisäksi on olemassa näkemys, josta käytetään nimitystä panmillenialismi, joka ei ota kantaa tuhannen vuoden merkitykseen, vaan uskoo ainoastaan, että kaikki menee Jumalan suunnitelman mukaisesti ja asiat päättyvät hyvin.

Lähteet:
Kirjojen kirja - avaimia Raamatun tulkintaan (Gordon D. Fee & Douglas Stuart, Perussanoma Oy, 1996)
Revelation - Four Views - A Parallel Commentary (Edited by Steve Gregg, Thomas Nelson , Inc, 1997)