Tietääkö sun mies, että ootte uskonasioissa eri linjoilla?

Se saattaa olla sitten pitkässä juoksussa sellainen erottava tekijä, joka alkaa jompaa kumpaa ärsyttämään niin paljon, ettei haluakaan toista niin lähelle.

Miksi et puhu tälle miehelle? Kyllä mun mielestä parin välillä pitäis jonkunlainen jännite olla ennen naimisiinmenoa.. tosin voihan se löytyä sitten taas kun antaa siihen luvan... mutta mun mielestä seksistä olis hyvä puhua jossain määrin ennen avioitumista niin, ettei aihetta heitetä kokonaan sivuun, vaikkei seksiä ennen avioliittoa harrastettaiskaan.

Suostuuko sun mies keskustelemaan seksistä tai käsittelemään asiaa ollenkaan?
Jos ei, niin sitten hänellä saattaa olla asian kanssa ongelma.

Ilmestyskirjan kolmannesta luvusta löytyy sulle tällainen kohta:

"15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä (haalea), etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."

Tämän laitoin siksi, ette sanoit, ettet ole "himouskovainen"... en tiedä mitä tuo sinun määritelmäsi "himouskovainen" pitää sisällään - ilmeisesti pidät sitä negatiivisena, mutta palava tulis olla tai sitten luopua koko touhusta. Ikävintä on se, kun elää haaleana ja on ikään kuin periaatteellisesti uskossa, mutta se ei näy missään eikä uskoa elä todeksi omassa elämässään ts. puuttuu suhde Jumalaan. Jumalaa ilmiselvästi kuvottaa ihminen, joka on ikään kuin uskossa, muttei elä sen mukaisesti. Muhun itseeni kolahti toi raamatunpaikka joskus, kun elin kauempana Jumalasta ja kyllä mulla on tälläkin hetkellä parantamisen varaa jos sydäntäni tutkin.

Pakko kysyä, että oletteko puhuneet noista seksi/seksuaalisuudesta muuta kuin tuon et mies on sanonut ei seksiä ennen avioliittoa ?

Ei se et ei harrasteta seksiä ei tarkoita etteikö siitä voisia puhua varsinkin jos naimisiin ollaan menossa. Ei mun mielestä toi seksuaalinen veto sais tosta hävitä, mut tottakai se "alkuhuuma" pitää rauhottua ennen ku kannattaa päätöksiä tehdä
Muutenkin on normaali noista puhua vaikka ennen naimisiin menoa niin ei tuu sit hääyönä yllätystä ku toinen tulee piikkien, piiskojen kanssa ja toinen erotiikan tappajat päällä pimeässä makuuhuoneessa.

Ei kai eroottinen ihastuminen/kiinnostus seksiä vaadi, pikemminkin se seuraa erotiikkaa. Erotiikka voi olla olemassa ilman seksiäkin, vai mitä?

Noista kannattais puhua suoraan kasvotusten, eikä täällä jaella tietoa.

Nii. Vaikeneminen kunniaan.

No, kirjoittajan nimimerkki on kyllä varsin anonyymi. Silti parempi vaihtoehto olisi puhua asiasta suoraan. Ylipäätään tällä foorumilla on sellainen kuvio, että kun joku avautuu parisuhdeongelmistaan, paras neuvo mitä täältä saa on: puhu sille.

Mä luulin et täällä ois vaan oltu ilosia kun on tällainen ongelma. Et ei ennen avioliittoa saa ollakaan seksuaalinen olento? Onhan sitä kaikenlaista puhuttu, mut en mä viitti jatkuvasti alkaa puhumaan ja kriiseilemään miehen kuullen aina kun tunnemaailmassa jotain muuttuu. Erilaisista näkemyksistä ei ole ollut mitään harmia muuten, tää on ainoa asia mikä mietityttää.

Olisipa joku nappi ihmisessä että ennen avioliittoa pitää seksihalut "off" asennossa tai "bypass" asennossa. Sitten kun astuu avioliittoon niin sit "on" asentoon.

:D

en mä viitti jatkuvasti alkaa puhumaan ja kriiseilemään miehen kuullen aina kun tunnemaailmassa jotain muuttuu.

Ylipäätään tällä foorumilla on sellainen kuvio, että kun joku avautuu parisuhdeongelmistaan, paras neuvo mitä täältä saa on: puhu sille.

Lainaus toisesta ketjusta:

Siinä on vaan sellanen ongelma, että menee elämää hukkaan. Mikä sen menetetyn seksin sitten korvaa? Ei mikään. Elämä on tosi lyhyt. Pitää ottaa mitä elämä antaa, eikä alkaa venkoileen vastaan jos on hyvää tarjolla.

Toisaalta jos uskovallakin se mielekkyys tulee vain jostain: "No näin kuuluu tehdä. Seurakunnassa sanottiin, että odottaa pitää.", niin sitä on vaikeaa perustella ei-uskovalle seurustelukumppanille, jolle seurakunnan tapakoodi ei merkitse mitään. Odottaminen tulee mielestäni mielekkäämmäksi, kun sen tosiaan kokee rakkaudeksi toista kohtaan eikä vain rakkaudeksi seurakunnan tapaa kohtaan.

Muokkailin lisätäkseni:
Joskus odottamista perustellaan myös näin: ”Entä jos meistä ei tulekaan aviopuolisot. Sitten olen tehnyt jotain sellaista, mikä loukkaa tulevaa puolisoani.” Tuokaan ei oikeastaan kuulosta todelliselta rakkaudelta sitä nykyistä seurustelukumppania kohtaan. Tuossa tavallaan nostetaan seksi jonkinlaiseksi korkeimmaksi rakkauden osoitukseksi ja odottamisen syy on nimenomaan sen rakkaudenosoituksen säästäminen tulevalle puolisolle. Perustelussa vielä väläytellään mahdollisuutta, että nykyinen seurustelukumppani ei ehkä olisikaan tuo suuresti rakastettu puoliso.

Itse taas näen, että odottaminen itsessään on rakkauden mukaisesti toimimista. Seksi ennen avioliittoa on väärin enkä tahdo tehdä väärin sitä kohtaan, jota tahdon rakastaa oikealla tavalla. Oikea tapa rakastaa on mielestäni se, minkä mallin Raamattu antaa. Koska pidän odottamista oikeana tapana, niin seksin harrastaminen ennen avioliittoa olisi minulta vähemmän kunnioittavaa ja vähemmän rakastavaa.

Kun sanotaan, että pitäisi odottaa avioliittoon asti, niin mistäs tietää, että meneekö yleensäkään naimisiin? On helpompaa odottaa, jos on varmaa, että joskus menee joka tapauksessa ja vieläpä nuorena.
Tai jos meneekin vasta 70-vuotiaana (kaikkien hämmästykseksi) naimisiin, niin sinnekö asti pitää odottaa? Kun ei uskonut (enää) menevänsä naimisiin?

Onko se seksi, joka "kuuluu vain avioliittoon" ainoastaan yhdyntää vai sisältääkö se kaikenlaisen seksuaalisuuden (itsetyydytys...)?

Miten voi ylipäätään olla varma, että tulee menemään naimisiin? Ainahan se maailman ihanin poika/tyttöystävä voi vaikka kuolla. Ei avioliittoon odottamisen pointti ole siinä, että tulee menemään naimisiin joskus. Pointti on siinä, että avioliiton ulkopuolinen seksi on ihmiselle pahasta. Ja sinkkuihmisen seksuaaliset seikkailut vielä monta kertaluokkaa vahingollisempia kuin se että naimisiin menossa oleva pari ei jaksakaan odottaa. Eli uskoi joskus menevänsä naimisiin tai ei, seksi kuuluu vain avioliittoon ja piste.

Mun henkilökohtainen näkökulma on se, että seksiä ja niin ollen vain avioliittoon kuuluvaa on kaikki sellainen toiminta, jossa ollaan kosketuksissa toisen henkilön genitaaleihin eli myös suuseksi, käsin hyväily ym. Oma käsitykseni on, että itsetyydytys ainakin tapauksesta riippuen voi olla ok, mutta tiedän että jotkut ovat hyvin vahvasti toista mieltä.

Pointti on siinä, että avioliiton ulkopuolinen seksi on ihmiselle pahasta.

Miksi tai millä tavalla se on pahasta?

Odottaminen voi varmasti olla tuskaista, mutta onneksi tähänkin löytyy keinot millä selvitä. Kannattaa askarrella yhdessä tulevan aviopuolison kanssa sellainen kalenteri, jossa on jokaiselle odotettavalle päivälle luukku

E: Siistin vähän riettauksia. -cAP5

Mun on vaikea kuvitella että jos suhteessa on muuten asiat kunnossa ja toista rakastaa, se seksuaalinen intohimo voisi kadota niin totaalisesti ettei sitä pystysi herättämään uudestaan. Vaikka sitten siellä avioliitossa. Ja vaikka se ehkä vaatisi jonkin verran aikaa ja vaivannäköä tai asioiden käsittelyä tai ylipäänsä jotakin, jos seurusteluaikana on aktiivisesti joutunut tukahduttamaan sitä intohimoaan.

Oikeastihan en tiedä näistä jutuista mitään enkä voi puhua millään kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olisi mukavaa jos täälläkin keskusteltaisiin enemmän aiheesta ja vähemmän siitä että kannattaako seksiä harrastaa vasta avioliitossa vai ei... ;) Jospa jollakulla olisi oikeasti kokemuksia siitä, onko seksistä kieltäytyminen ja/tai oman halun tukahduttaminen johtanut siihen ettei naimisiin menonkaan jälkeen ole ollut suhteessa intohimoa. Ulkoapäin katsottunahan toisten ihmisten seurustelut ja avioliitot näyttävät usein niin onnellisilta ja hyvin toimivilta.

Seksi "kuuluu" avioliittoon koska sen seurauksena voi olla monia asioita, ihania ja vaikeita, vaikka lapsi tai ahdistus. Avioliitossa näitä asioita kohdataan ja selvitellään yhdessä, sen ulkopuolella toiminta on enemmän riskialtista. Ilman vahvaa, kestävää avioliiton tuomaa sidettä vaikeuksia ei usein kohdata enää kaksin, vaan jatketaan yksin. Lopputuloksena voi olla rikkinäisiä ihmisiä.

Missään määrin tuomittavaa seksi avioliiton ulkopuolella, niin.. olisiko tuo.. Jumala rakastaa meitä, mutta haluaisi ettemme ajaisi itseämme ahdinkoon ja satuttaisi samalla. Se mahdollisuus valitettavasti elämässä.. minkä nurkan takaa tahansa voi tulla. Silloin pitäisi olla viisas ja harkitseva, sillä mikä vaan huono valinta voi hajottaa meidän elämäämme oli se sitten seksi tuntemattoman kanssa tai mitä tahansa muuta. Jospa vain aina osaisimme kuunnella Jumalaa, kun Hän haluaa meitä jossakin ohjata ja kehoittaa. Silloin me harvemmin.. tekisimme pahaa itselle tai muille. :)

Loppuviimeksi en tunne yhtään naimisissa olevaa paria, jotka olis katunu seksin säästämistä avioliittoon... Tilastojen mukaan tällasten parien avioeroprosentti on huomattavasti pienempi kuin aluksi avoliitossa eläneiden. Jos seurusteluvaiheessa huomataan ettei homma toimi, luulisi osapuolille jäävän parempi mieli, jos se intiimein kanssakäynti on jäänyt väliin.

Tilastojen mukaan tällasten parien avioeroprosentti on huomattavasti pienempi kuin aluksi avoliitossa eläneiden.

Jotain faktaa tämän tueksi olisi kiva saada.

Tilastojen mukaan tällasten parien avioeroprosentti on huomattavasti pienempi kuin aluksi avoliitossa eläneiden.

No tuota sanoisinko, että seurusteluaikana tukahdutettu seksuaalisuus ei välttämättä herääkään avioliitossa. Se, että seksuaalisuus ei enää herää, johtuu joko siitä että sitä ei koskaan oikeasti ollut, tai siitä että sitä ei vaan saa enää päälle.

Kumpi on pahempi, seksiä ennen avioliittoa vai seksitön avioliitto?

Muoks. en siis siltikään kehoita ketään sänkyyn ennen avioliittoa.

Seksuaalisuus on kyllä sellainen asia jota ei voi ihmisessä tukahduttaa. Itselläni ainakin seksi pyörii jossakin muodossa mielessä päivittäin. Jumalan meihin luoma asia. Seksuulisuuden toteuttaminen muuten kuin aviopuolisonsa kanssa, on Raamatun mukaan syntiä. Näin olen ymmärtänyt. Siltikään seksuulisuutta ei voi painaa itsestään off-asentoon, vaikka ei ole naimisissa. Mutta meidän ei pitäisi niin takertua näihin (seksuaalisiin)tunteisiimme, vaan tehdä niinkuin Jumala sanoo. Se on oleellisinta ihmiselle, että elää Jeesuksessa.

Jäin miettimään onko tunne ja seksuaalinen intohimo sama asia? Tai miten ne liittyy toisiinsa.
Anyways, mietin onko se kaikkien tunteiden tukahduttamista jos kaikista kanavista seksuaalinen kanava tukitaan? Tunteita voi osoittaa muutoinkin kuin seksuaalisesti. Sitten kun se kanava avataan niin miten tunteet voi kadota?

Mä komppaan edellistä kirjoittajaa, seksuaalisuus ei katoa ihmisestä. En usko, että menee riskillä naimisiin jos kaikki muu suhteessa toimii.