Tiedän monia, jotka asuvat avosuhteessa (en halua käyttää sanaa liitto) ja ovat siinä yhtä sitoutuneita kuin olisivat vihittyinäkin. Ehkä näin kristilliseltä kannalta naimisiin menoon liittyy kuitenkin myös se, että halutaan Jumalan olevan kolmas kumppani liitossa. Vihkiminen sukujen läsnäollessa kertoo myös siitä, että siinä solmitaan myös liitto sukujen välille. Eli ei avioliitto ihan pelkästään kahden kauppakaan ole.

Oman avioeron myötä mietin ihan itse, että haluanko olla näkyvällä paikalla palvelemassa seurakunnassa, jotta en viestisi sen olevan hyväksyttävää. Eli en siis itsekään sitä hyväksy, kyllä se edelleen on minulle syntiä. Mutta seurakuntani ihmiset ja työntekijät ovat halunneet, että palvelen edelleen niillä lahjoilla, mitä Jumala minulle on antanut. Ei se palvelukutsu ole mihinkään hävinnyt. He ovat olleet suuresti tukenani ja kuuntelevina korvina ja itseasiassa vetäneet minua entistä lähemmäksi itseään ja myös lähemmäksi Jumalaa, ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Ja valitettavaa on, että kaikille ihmisille ei ole sitä samaa suotu.

Oman avioeron myötä mietin ihan itse, että haluanko olla näkyvällä paikalla palvelemassa seurakunnassa, jotta en viestisi sen olevan hyväksyttävää.