Tarvinneeko tähän edes vastata?

Tämä tilanne on totta,raaka peliä on.

Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta avoliittoa yleisesti ottaen pidetään syntinä kristillisissä piireissä.

1) Se että asuu samassa asunnossa, ei tarkoita että harrastaa seksiä.
2) Se että harrastaa esiaviollista seksiä, ei tarkoita että ihmistä saisi tai pitäisi kohdella rakkaudettomasti.

Anskutin, oon samaa mieltä.

jos nuori nainen asuu yhdessä rakastamansa nuoren miehen kanssa, eikä vielä ole mennyt naimisiin, niin oikettako se kääntämään hälle kirjaimillissesti selän, ei pidettä yhteyttä, ajetaan kuorosta pois, niin että häntä ei olekaan,,ja nuori on hajomistilanteessa.

Mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa?

Ei ole kyllä rakkauden mukaista toimintaa, mutta en usko myöskään, että on oikein elää yhdessä ennen kuin on naimisissa, harrasti seksiä tai ei. Seurakunnan tulisi mielestäni tässä tilanteessa _rakkaudessa_ ojentaa ja ottaa asia puheeksi tytön kanssa. Avoliitto ei ole kumminkaan Jumalan mukainen liitto ja siksi uskon, että rakkaudessa ojentaminen olisi Jumalan mielen sekä Raamatun mukaista. Voisin kuvitella, että Jeesus kertoisi, ettei pidä siitä, että asutaan yhdessä ennen avioliittoa, mutta tekisi sen rakastaen ja selittäisi niin, että ymmärtää asian.

1) Se että asuu samassa asunnossa, ei tarkoita että harrastaa seksiä.
2) Se että harrastaa esiaviollista seksiä, ei tarkoita että ihmistä saisi tai pitäisi kohdella rakkaudettomasti.

Juuri tähän ensimmäiseen kohtaan: uskon, että Jumala tahtoisin meidän elävän yhdessä vasta avioliitossa, se on paikka missä yhdessä opetellaan elämistä ja avioliitossa siitä saa kaiken irti Jumalan tahdon mukaisesti.
Toiseen kohtaan: ei todella tarkoita, että pitäisi rakkaudettomasti kohdella, mutta kaikessa rakkaudessa tulisi ojentaa elämään Jumalan sanan mukaisesti.

Miksi uskot ettei Jumala katso hyväksi yhdessä asumista ennen avioliittoa?

Miks ylipäätään asuis yhdessä ilman seksiä ennen avioliittoa?
Miks ei menis naimisiin jos tekee mieli seksiä ja rakastaa toista ja molemmat haluaa olla toistensa kanssa?

Varmaan henkilökohtainen asia ja yksilöllisiä eroja löytyy, mutta nuorena varmasti ainakin voi ennakoida läheisyyden tai seksin kiinnostuksen alakanttiin, jos ei ole ollut toisen kanssa vielä kovin läheisissä tekemisissä ja sitten muutetaan yhteen ja todellisuus onkin ehkä jotain muuta kuin on odottanut. Eli on siinä riskinsä.

Onhan ehkä poikkeustilanteita, että on pakko muuttaa yhteen rahapulan tms. takia, mutta ne on todella poikkeuksellisia ja silloin hääpäivää voi aikaistaa.

Ei ketään nyt pitäisi lakata rakastamasta, jos hän asuu toisen kanssa ennen avioliittoa, mutta naimisiinmeno on aika loogista jos toista rakastaa.. sillä osoitetaan julkisesti ihmisille, että ollaan pari virallisesti eikä jätetä asioita arvailun varaan. Lisäksi asia on vesiselvä, eikä ole mitään muttia Jumalankaan edessä. En ymmärrä näitä avioliiton vastustajia... se on vähän sellaista kettutyttömäistä toimintaa, jolle on periaatteelliset perustelut, mutta ne periaatteet on mun nähdäkseni vaan sellaista kiukuttelua yhteiskunnan normeja vastaan eikä niillä saavuteta loppupeleissä mitään paitsi että annetaan itsestään vähän hankala kuva ja jätetään asia avoimeksi monien ihmisten mieleen, kun avioliittoa ei voi oikein todella järkevin perustein vastustaa.

edit: kirjoitusvirhe

Miksi uskot ettei Jumala katso hyväksi yhdessä asumista ennen avioliittoa?

James aika hyvin jo vastaskin, mutta riskit on suuret jo ilman yhdessä asumistakin seksin harrastamiseen, mitä se onkaan, kun asutaan yhdessä? Kun kaksi ihmistä koko ajan vahvistuu suhteessaan ja rakastuu enemmän ja läheisemmin, on hankala ilman yhteistä kotiakin pitää näppinsä erossa. Voi vain kuvitella miten hankalaa se on, kun asutaan yhdessä. Kyllä mun mielestä avoliiton kielteisellä suhtautumisella on ihan suojelevat perusteet koko suhteen suhteen.

Kun kaksi ihmistä koko ajan vahvistuu suhteessaan ja rakastuu enemmän ja läheisemmin, on hankala ilman yhteistä kotiakin pitää näppinsä erossa. Voi vain kuvitella miten hankalaa se on, kun asutaan yhdessä. Kyllä mun mielestä avoliiton kielteisellä suhtautumisella on ihan suojelevat perusteet koko suhteen suhteen.

Mutta eikös tämä sitten kannusta naimisiin vääristä motiiveista, kuten yhteisön painostuksesta tai seksin vuoksi? Seksistä tehdään nykyään asia, joka on jotenkin kaiken muun yläpuolella. Minusta se on asia muiden joukossa. Minä en henk koht kannusta ketään avoliittoon, sen verran se omaan korvaan aina kalskahtaa. Mutten myöskään kehoita menemään kiireellä naimisiin, sillä voi olla vielä kohtalokkaammat seuraukset.

Onhan yhteinen koti kyllä aika vahva signaali siitä, että haluaa viettää paaaljon aikaa fyysisesti lähekkäin toisen kanssa. Kun on paaljon aikaa, voi kuulemma tapahtua "monenmoista". Esim. yhdessä kämppismäisesti asuminen ei kai toki suoraan tarkoita, että tapahtuu esiaviollisesti "monenmoista" - ja voihan asioita tapahtua muussakin ympäristössä kuin yhteisessä asunnossa. Itse kannatan avioliittoa, sittenpähän on vapaus. Tosin andilla oli tuossa hyviä pointteja.

Mutta sanottakoon, että näissa tuomioissa seksuaalisuus usein ylikorostuu. Pitää tietty muistaa, että romanttinen suhde on muutakin kuin fyysinen suhde. Housut jalassakin voi olla hauskaa parisuhteessa, tämä varmaan usein unohtuu kiviä heitellessä. Eli tuskin kaikki kumppanin kanssa yhdessä vietetty aika on hirrrveää haluja vastaan taistelua avioliittoon asti. Mutta sellaisia hetkiä varmaan tulee ja ne ovat kriittisiä hetkiä kai.

Ymmärrän itsekin, että läheisyyden kaipuu vie helposti mukanaan. Ja asiat voivat johtaa toiseen. Voi tietenkin aina kysyä, miten pitkälle varmistelussa on syytä mennä - onko yökyläily ookoo, entä yhdessä matkailu. Lopulta ei sit uskalla edes Strömsötä yhdessä katsella, etteivät ajatukset hairahdu väärille urille. :| Ja kun tarpeeksi varmistelee, ei kohta uskalla nähdä enää ollenkaan toista eikä sekään kauhean rakentavaa ole.

Ymmärrän itsekin, että läheisyyden kaipuu vie helposti mukanaan. Ja asiat voivat johtaa toiseen. Voi tietenkin aina kysyä, miten pitkälle varmistelussa on syytä mennä - onko yökyläily ookoo, entä yhdessä matkailu. Lopulta ei sit uskalla edes Strömsötä yhdessä katsella, etteivät ajatukset hairahdu väärille urille. :| Ja kun tarpeeksi varmistelee, ei kohta uskalla nähdä enää ollenkaan toista eikä sekään kauhean rakentavaa ole.

Jos homma menisi jo tuommoiseksi, niin en kyllä enää näe siinä pointtia. Jos seksihalut vievät koko ajan, niin siinä on jokaisella valinta: tuhlatakko kaikki aika niiden vastaan taistelemiseen vaiko päästää kerran käsistä ja purkaa jännite. Kummassakin on huonot puolensa. Ehkä tässä tulee ihmisten erilaisuus sitten kuvioihin mikä on kenellekkin paras tapa selvitä. Mutta itse avoliitossa asumiseen, mulla on mielipide kyllä ja se on melko kielteinen. Yhdessä asuminen on jo sen sortin sitoutumista että se kuuluu mielestäni avioliittoon. Minusta kyse ei ole siitä mihin riskeihin se altistaa... nimittäin ihan kaikkeen sellaiseen mihin voi millä tahansa muullakin ajalla altistua.

Miksi musta kuulostaa epäinhimilliseltä, että yhteiseloa aletaan opettelemaan vasta avioliitossa..

^Koska yhdessä elämistä pitää kokeilla ennen kuin ihan oikeasti sitoutuu? On kiva jättää joku takaovi auki? Toisestahan voi paljastua vaikka joku ikävä piirre siinä yhdessä asuessa. Avioliitossa oliskin sitten jo sitoutunut paljon lopullisemmin ja pitäis oikeasti yrittää toisen kanssa ratkoa eteen tulevia ongelmia. Pitäiskin oikeasti rakastaa. Avoliitosta voi vielä lähteä helpommin.

Aina löytyy joku ikävä piirre toisesta, vaikka olis asunu pari vuotta yhdessä toisen kanssa. Tai vaik kymmenen vuotta. Rakkaudessa ei oo kyse siitä. Rakkaus on omista vaatimuksista luopumista toisen hyväks ja kun kummatkin tekee sillä tavalla, niin siinä on tasapaino.

Avoliitto taitaa nykyisin olla monille lähinnä osa elämäntapaa, ei suoranaisesti mikään puolisokandidaatin testaustilanne. Avoliitossa eletään, koska se on helppoa, edullista ja "kaikki muutkin tekee niin" - veikkaan, että suurin osa yhdessä asuvista naimattomista on ihan vakavissaan suhteessaan.

Mitä aloitukseen tulee, minusta innokkaimpien tuomitsijoiden kannattaisi vaikka ensin ottaa rikat omista silmistään pois ja sen jälkeen miettiä, alkaako heitellä kiviä vai ei. Ymmärrän, että avoliitto ei välttämättä istu jokaisen herätyskristityn maailmankuvaan, mutta en ymmärrä, miten rakastamansa ihmisen kanssa asuminen on niin paha rikos, että sen takia pitää kääntää selkä tai potkia pois kuorosta.

Olet erittäin oikeassa vinkuiita.

Yhdessä asumisesta herää vain kysymys: miksei haluta naimisiin mennä??
(siis ellei nyt ole kysymys taloudellisista asioista /toinen menettäisi tukia ym..)

...mutta en ymmärrä, miten rakastamansa ihmisen kanssa asuminen on niin paha rikos, että sen takia pitää kääntää selkä tai potkia pois kuorosta.

Kuorosta potkimista hyvin todennäköisesti perustellaan sillä esimerkkinäkökulmalla, ettei seurakunta halua antaa kuvaa että avoliitossa asuminen on ok. Ja siksi poistaa ko. henkilön palveluspaikalta. Mutta selän kääntäminen ei missään tapauksessa ole oikea toimintatapa, ei ainakaan mitenkään raamatullinen! Että jos seurakunta ajattelee ko. henkilön tekevän väärin, tekee seurakunta yhtä väärin kääntäessään selän tälle.

miksei haluta naimisiin mennä??

Sanos muuta. Epävarmuusko kaivaa...? Kiirehtiä ei silti kannata, mutta jos on jo pidemmän aikaa asunut toisen kanssa, niin sitten kyllä itsekin ihmettelen mikä estää menemästä naimisiin.

Jokainen kristitty katsokoon omia syntejään.

Ei syntinen voi kääntää selkäänsä toiselle syntiselle.

Koska yhdessä elämistä pitää kokeilla ennen kuin ihan oikeasti sitoutuu? On kiva jättää joku takaovi auki? Toisestahan voi paljastua vaikka joku ikävä piirre siinä yhdessä asuessa. Avioliitossa oliskin sitten jo sitoutunut paljon lopullisemmin ja pitäis oikeasti yrittää toisen kanssa ratkoa eteen tulevia ongelmia. Pitäiskin oikeasti rakastaa. Avoliitosta voi vielä lähteä helpommin.

Hei oikeasti, "sen oikean" löytäminen ei ole mikään heti itsestään selvä asia. Musta siinä ei ole mitään pahaa, jos pitää takaovea auki. Kaiken maailman hippejä sitä nykyään löytyy tästä maailmasta. Ikäviä piirteitä löytyy varmasti yhdessä asuessa ja uskon, että jokaisella on siinä vaiheessa oikeus punnita suhteen kannattavuutta.

Epäkristittynä en myöskään näe tilannetta "miksi ei ole vielä naimisissa" vaan "miksi menisi naimisiin". Minulle avioliitto ei ole mikään ainoa oikea todistus rakkaudesta ja sitoutumisesta.

Eli takaovi pitää olla sitä varten, jos se toinen ei olekaan "se oikea"? Tuoko yhdessä asuminen jotain ihan ehdotonta tietoa siihen, että onko se toinen "se oikea"?

Kyllä se tuo. Enemmän kuin se "pidetään käsistä kiinni" -vaihe. En usko vuosisadan rakkaustarinoihin, vaikka tunnen eläväni sellaisessa.

Ei se ole mikään takaovi, ja sitä paitsi, yhtä helposti voi lähteä nykyään avioliitostakin pois, joten sinänsä ei mitään eroa ole juurikaan näiden kahden välillä. Eikä mitään "sitä oikeaa" ole olemassakaan.

Kerro millaista ehdotonta tietoa? Kauanko olet asunut yhdessä seurustelukumppanisi kanssa? Itse olen ollut kahteen otteeseen avoliitossa eri henkilöiden kanssa. Ensimmäisen kanssa asuin pari vuotta ja toisen kanssa yli neljä vuotta.

Kakkapyllyt. Kuka tässä nyt puhuu siitä oikeasta?

Ja kyllä. Avoliitton tarkoitus on vain ja ainoastaan olla testiaika ja takaovi. Siitä sitten ruusuiseen tulevaisuuteen ja oikeaan rakkauteen. Kylläpä vituttaa, kun ei vieläkään ole tuo mies kosinut.

Ja kyllä. Avoliitton tarkoitus on vain ja ainoastaan olla testiaika ja takaovi.

Itse elän avoliitossa, minulla avoliitto ei ole tuollainen mitä kuvasit. Sinulle taitaa olla, se on sinun asiasi, mutta älä sano sitä niin kuin se kaikkien kohdalla näin olisi. Miksi et itse kosi miestäsi sitten?

Sori, tuo viesti oli kirjoitettu aika vittuuntuneessa mielialassa. En vaan enää jaksa edes yrittää selventää mielipidettäni kun ei sitä ymmärretä.

Enkä edes halua naimisiin.

Kyllä se ymmärretään. Eivät kaikki ole imbesillejä. Se, että kanssasi ollaan eri mieltä, ei tarkoita, ettei sinua ymmärrettäisi.

Ei. Ymmärsit väärin. Ei se minua häiritse, jos joku on eri mieltä.

Eli. Minulle avoliitto ei ole mikään etappi hyvään parisuhteeseen. Sen voi myös nähdä rumasti sanottuna testiaikana, mutta kuka voisi sanoa, ettei parisuhteesta jonkin ajan jälkeen saisi lähteä?

Pointtina siis on kuitenkin se, ettei avoliitto merkitse minulle vain takaovea ja plan B'tä. Enkä tässä siis julista mitään yleistä totuutta.

En tiedä ymmärsikö sitä kukaan. Ärsyyntyessäni käytän helposti sarkasmia, enkä taida olla ainoa.