Välillä tuntuu että miehet voivottelevat aika paljonkin tätä "miksi naiset eivät sano suoraan!"-juttua, niin ymmärtävätkö miehet oikeasti, miten pelottavia tilanteita välillä voi oikeasti syntyä? Siinä on kuitenkin vitsit vähissä, jos torjuttu mies suuttuu/alkaa vainoamaan.

Itselläni kävi kerran niin, että kun kieltäydyin kohteliaasti lähtemästä ulos miehen kanssa, hän selvitti postilaatikossa lukevan sukunimen perusteella puhelinnumeroni, ja alkoi tekstailemaan ehdotuksia. Kieltäydyin edelleen ja sanoin, että poikaystäväni ei tykkää, mutta mies vaan jatkoi. Kyllähän hän sitten lopulta luovutti, mutta voin sanoa että pelotti hieman käydä esimerkiksi iltalenkillä kun numerosta, jota ei voi jäljittää, tulee viesti "tiedän missä asut" ja tämä henkilö on minua kookkaampi mies.

Välillä tuntuu että miehet voivottelevat aika paljonkin tätä "miksi naiset eivät sano suoraan!"-juttua, niin ymmärtävätkö miehet oikeasti, miten pelottavia tilanteita välillä voi oikeasti syntyä? Siinä on kuitenkin vitsit vähissä, jos torjuttu mies suuttuu/alkaa vainoamaan.

Näin on. Ja oikeasti niitä, jotka pystyy ottaan rukkaset vastaan ymmärtäväisesti ilman mitään ylilyöntejä, on varmaan aika vähän. No ehkä uskovat osaavat, mut ainakin eikkareiden kans näitä ongelmia tuntuu olevan.

Muakin kerran yksi tyyppi alkoi uhkailla, kun annoin rukkaset sille, että jos näkee mut jonkun toisen miehen kanssa niin se tulee sitten tappamaan sen..

No voi voi, kylläpä tuntuu olevan naisilla huonoja kokemuksia miehistä! Toivottavasti ei kovin monella kuitenkaan. Mitä miehiä ne tuollaiset miehet oikein ovat? Epäkypsiä. Outoja. Tunnetolloja. Kännisiä? Toivon todella, että harvinaislaatuisia. Uskon, että ovat.

Onhan se toki ymmärrettävämpää, jos jollekin kohtalaisen tuntemattomalle ei sano suoraan, mutta jos on jo jonkin aikaa ollut tekemisissä. Esimerkiksi seurakunnassa, ei baarissa puolihumalassa. Silloin kyllä luulisi syntyvän jo tarpeeksi syvällisen kuvan siitä, onko mies "pelottavaa" pakkiainesta.

Silloin pitäisi punnita omaa pelkoa sitä kohtaan, että mies voi ahdistua, hämmentyä yms. jos ei saa suoraa vastausta, tai kokee tulevansa kierosti kohdelluksi. Kumman kärsimys on potentiaalisempi? Suurimmassa osassa tapauksia riski miehen kärsimykseen (siedettävään ja nielettävään kuitenkin) on varmasti suurempi kuin se, että mies alkaa "vainoamaan", in case of suora vastaus. Eli vaakakupissa suoran vastauksen pitäisi olla painavampi useimmissa tapauksissa, luulen.

Traumaattiset kokemukset voivat tietenkin vaikuttaa painoarvoon, se on ymmärrettävää, mutta luulisin, että useimmilla naisilla niitä ei kuitenkaan vaikuttavassa mittakaavasssa ole. Ehkä se epäsuoruus/välttely johtuukin useimmilla naisilla muista syistä, kuten arkuudesta ja ahdistuneisuudesta. Naisilla lienee molempiin taipumusta miehiä enemmän, yleisesti ottaen (en ajattele naisten olevan ylitunteellisia tunnevinkareita, mutta ettekö ole tästä samaa mieltä itsekin?). Onko se sitten turhaa ja ylimenevää...

Huomasin, että kirjoituksestani voi saada kuvan, että hyväksyn lähtökohtaisesti epäsuoran/välttelevän menettelytavan kohtalaisen tuntemattoman henkilön kanssa. En. Lähtökohtana pitäisi olla luottamuksellinen suhtautuminen, ikään kuin vastassa olisi kypsä aikuinen. Koska uskon, että useimmiten on. Jos jollakin on pahoja traumoja vainoavista miehistä, tai hyvä syy epäillä miehen kyvykkyyttä ottaa ulosvientipakit vastaan kunnialla, se voi tehdä epäsuorasta/välttelevästä tyylistä ymmärrettävän. Tai ymmärrettävämmän ainakin.

Silloin pitäisi punnita omaa pelkoa sitä kohtaan, että mies voi ahdistua, hämmentyä yms. jos ei saa suoraa vastausta, tai kokee tulevansa kierosti kohdelluksi. Kumman kärsimys on potentiaalisempi?

Minusta ainakin, jos olisin mies ja tekisin aloitteen, olisi kivempi tapa se, että toinen vain jättää vastaamatta kuin, että alkaa erittelemään, miksi ei kiinnosta. Sitten vaan jatkaisin elämääni ja antaisin olla.

Se vastaamattomuus on minusta hienovaraisempi tapa ja loukkaa toista vähemmän.

Mun mielestä tulis vastata jotain.. kieltäytyä voi erittelemättä toiselle miksi se ei kiinnosta. Toiselle voi sanoa, että toinen on mukava tyyppi tms. mutta että sitä ylipäätäänkään tuntee vetoa todella harvaan ja tässä tapauksessa siitä puuttuu jotain. Mä olen saanut pakit tuolleen, että nainen ei sano mitään.. siitä jää hölmö olo ja jos toisen näkee kaupungilla, niin ei oikein tiedä mihin pitäisi katsoa tai mitä pitäisi sanoa. Kun asiasta kohteliaasti kieltäytyy, niin tuolloin toisen kanssa on luontevaa kuitenkin olla tekemisissä jatkossakin.

Isabella, tässähän on ollut koko ajan kyse "en ole kiinnostunut, valitan" -tyyppisen vastauksen antamisesta. Se riitttää aivan hyvin. Eikös se tule jo ilmi aiemmalla sivulla?

Syitä erittelemään ei tarvitse lähteä, eikä mies sitä varmaan edes toivo, pyydä tahi vaadi. Jos pyytää, niin silloin mies ei toimi välttämättä kovin viisaasti. Ja jos pyytää, niin silloin voi olla sen hiljaisuuden aika : )