Seurustelu ei-uskovaisen kanssa
Alue: Nuoruus ja seurustelu
|
10.7.2011 klo 21:26 |
Toinen hyvä avain parisuhteen onnistumiseen voisi olla keskinäinen kunnioitus, että arvostetaan toista sellaisena, kuin tämä on ja kunnioitetaan tämän maailmankatsomusta, eikä koeteta muuttaa toista väkisin oman mielen mukaiseksi. |
|
26.12.2011 klo 0:33 |
Mä nyt tähän vastailen myös, vähän myöhässä tosin mutta haluan kirjoittaa oman kokemukseni. Oma mieheni ei usko siis mihinkään, olemme seurustelleet vasta reilut 3 kuukautta mutta minä rakastan häntä, ja olemme tunteneet kolmisen vuotta ja oltu ennen ystäviä. Hän on ihana ja kunnollinen mies ja hänessä on kaikki mitä toivoa voi. Luotettava, rehellinen, mukava, kohtelias, hauska, hyväkäytöksinen, pukeutuu hyvin, näyttää kivalta, sopivan pituinen, huumorintajuinen, vastuuntuntoinen.. Mun mielestä tässä ei ole ongelmaa, kun minä en aio omaa uskoani jättää ja kumpikin kunnioitamme toisiamme. Mä en ole koskaan ollut sellainen että olisin elänyt aina ihan jumalan mielen mukaan, enkä usko että muuksi muutun. Musta tää asia on hyvä näin, minä en uskostani luovu enkä pakota häntä uskomaan. kysyin heti alussa että haittaako uskoni ja ei kuulemma haittaa :) Olen myös kysynyt muutaman askarruttavan asian liittyen lapsenkasvatukseen sitten joskus. |
|
26.12.2011 klo 2:15 |
ja lisään vielä; mukavia ihania ihmisiä on sekä uskovissa, kuin ei-uskovissakin. |
|
26.12.2011 klo 11:03 |
ei ole järkevää seukata kuin Jeesuksen kanssa hengessä ja Hän opettaa mitä jättäää pois ja mitä saa pitää |
|
28.12.2011 klo 19:53 |
Cam Iso kiitos tuosta tekstistä ! Pahinta tässä on et törmättiin joskus ihan sattumalta ulkona, kun olin kavereiden kanssa hengailemassa ja jäätiin suustamme kiinni. Siitä lähteny menemään homma eteenpäin ja ollaan toistemme palapelien puuttuvat palat toisillemme. Palaten taas nykyhetkeen niin miettiny näitä asioita jo tovin et antaisko vaan mennä (et seksi vaan kuvioihin ), niin päätin tulla ihan läpällä taas radikaalissa käymään et mitä täällä "viisasten-kerhossa sanotaan", niin iski silmään heti tuossa pääsivulla. 2tim 3:14-15 Pisti jotenkin taas omat ajatukset takaisin raiteille ja huomasin et jaa pitäis vieläkin vissiin enempi raamattua lukea. Jännä kyl et Cam on tähän mennessä ainut jolla ollut jotain vastaavaa... En kyl tiiä mitä sisko/veli suhteita tääl harrastetaan. Anteeksi ja kiitos ! |
|
28.12.2011 klo 23:48 |
Kyllä mä Ulosottomies kehoittaisin odottamaan avioliittoon. Hyvä että oot miettiny tota asiaa ja hyvä että oot sillä kannalla että haluat säästää avioliittoon. Se on ymmärrettävää että se on hankala juttu kun seurustelee ei-uskovaisen kanssa, koska ei-uskovainen ei oikein ymmärrä seksin säästämistä avioliittoon. Raamattu kuitenkin antaa selvän linjan seksille että se kuuluu vain avioliittoon. Toivottavasti tyttöystäväs on ymmärtäväinen. Kuuliaisuus Jumalalle tuo aina siunauksen. |
|
1.1. klo 13:31 |
thx IzoBro ! Tuossa tuli ratkaisu tehtyä tosissaan tämän asian kanssa, ku rupes vähän selvemmin järjellä ajattelemaan. Ja ihan oikeesti kantsii vakavasti miettiä seuraavia asioita myöskin, mitkä ei ihan heti tuu mieleen alussa. Kenelle puhun uskonasioista jos joku painaa ja kuinka selität toiselle miksi olet maassa ? Jos joskus saatte lapsia niin heidän ikuisuus asia ? Ajattelu tapa, et nyt ku mä alotan tuon kanssa niin se sata varmasti kääntyy uskoon on väärä ! Karu totuus on et maailmalla on parempi jalansija. Sillä ei perustu mikään uskoon ja luottamisen varaan vaan sillä on karua faktaa esittää ! Pidetään se rakkaus "nukuksissa" kunnes se oma on siinä ! Löydään ne ylimääräset herätyskellot kiinni jotka soittaa ja hätistelee meitä kiirehtimään ! Kiitos ja kuittaus ! |
|
2.1. klo 2:07 |
Sillä ei perustu mikään uskoon ja luottamisen varaan vaan sillä on karua faktaa esittää ! Karua "faktaa" eli ihmisten keksimiä asioita ja "tieteellisesti todistettuja väitteitä" (eli suurimmaksi osaksi olettamuksia ja arvailuja) joita pidetään absoluuttisena totuutena. Ihminen se vasta onkin erehtyväinen. edit: suluissa oleva. Viestiä muokattu 2.1. klo 2:19, muokkaaja: andiboy |
|
3.1. klo 22:38 |
Ei kannata omia arvoja jättää toisen takia. Kyllä se toinen jos rakastaa niin saa luvan sitte avioliittoon odottaa jos se toiselle on kovin tärkeää. Onhan se nyt toistakin kunnioittavaa kun ei yritä painostaa mihinkään mitä toinen ei välttämättä oikeasti haluais tehdä. Kyllä tiedän miltä halu tuntuu ja itse harrastan seksiä joten toisaalta en tiedä mille tyttöystävästäsi tuntuu, ehkä jotain voin kuvitella mutta.. tsemppiä! Teet kuten susta oikealle tuntuu. |
|
5.1. klo 14:14 |
Mun mielestä on aika riskialtista lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että toinen tulee sitten kyllä uskoon, kun minä vähän kerron Jeesuksesta. Onhan sellaistakin tapahtunut, mutta sitä me ei kyllä itse saada aikaan, vaan kaikki on Jumalan työtä. Itse ajattelen, että ihmissuhteet ovat muutenkin kovin haastavia sen vuoksi, että jo pelkästään miehessä ja naisessa on niin paljon eroja. Entäs sitten kun perusarvotkin ovat totaalisen erilaisia? Kehottaisin vakavasti harkitsemaan ja kyselemään Jumalalta oikeaa suuntaa tässä asiassa. |
|
5.1. klo 14:14 |
Mun mielestä on aika riskialtista lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että toinen tulee sitten kyllä uskoon, kun minä vähän kerron Jeesuksesta. Onhan sellaistakin tapahtunut, mutta sitä me ei kyllä itse saada aikaan, vaan kaikki on Jumalan työtä. Itse ajattelen, että ihmissuhteet ovat muutenkin kovin haastavia sen vuoksi, että jo pelkästään miehessä ja naisessa on niin paljon eroja. Entäs sitten kun perusarvotkin ovat totaalisen erilaisia? Kehottaisin vakavasti harkitsemaan ja kyselemään Jumalalta oikeaa suuntaa tässä asiassa. |
|
5.1. klo 14:15 |
Kuka haluaa, että parisuhde on jatkuvaa kiistelyä perustavaa laatua olevista kysymyksistä? Kuinka voisitte yhdessä rukoilla Jumalalta apua elämän eri osa-alueisiin, kun toinen ei usko? :) |
|
7.1. klo 10:34 |
Joo missään tapauksessa ei pidä aloittaa suhdetta sillä ajatuksella, että kyllä mää ton vielä uskoon saan. Ei se välttämättä mene niin. Jos aloittaa seurustelusuhteen ei-uskovan kanssa (mitä en suosittelisi tekemään), niin se pitää ajatella siitä lähtökohdasta että toinen pysyykin ei-uskovana. |
|
7.1. klo 14:36 |
Mä en itse voisi ajatellakkaan vakavampaa suhdetta ei-uskovan kanssa, ihan siitä syystä että ero arvomaailmoissa on vaan niin suuri ettei homma vaan yksinkertaisesti toimisi, ainakaan mun kohdalla. Tuo arvomaailmakonflikti tulee sitten kyllä tulevaisuudessa poikkiteloin monessakin asiassa, niinkuin justiinki tuo mainittu lastenkasvatus jne. |







