Satsuma, laitoitko tahallasi tuon Postikulta-linkin viestiisi, vai lieneekö koneessasi jokin haittaohjelma, joka tekee tuollaista?

Minusta se on siinä rajalla, että ovatko kaikki satsuman viestit jonkin haittaohjelman kirjoittamia. Jos niitä lukee vaikka viimeiset 10 peräkkäin, niin ne ovat kaikki linjaa "yleensä kauniilla säällä ihmiset ovat enemmän ulkona, koska silloin on myös lämpimämpää ja mukava liikkua kiireettömästi julkisilla paikoilla".

Jos käyt kurkkaamassa linkissä olevan sivuston, niin siellä on "blogi", jossa on satsuman viesteihin nähden samalla nuotilla ja tyylillä tehtyjä postauksia milloin mistäkin aiheesta ja jokaisen lopussa sama linkki.

Mutta jotain myös koko keskustelun varsinaiseen aiheeseen.

jos tekisin puhuttelevaa sarjakuvaelämänkertaa stripparin elämästä, pitäisikö eroottisuus jättää pois, vaikka se olisi oleellinen osa jutun tunnelmaa ja sanomaa?

Teos varmaan keskittyisi stripparin tunteiden ja vaiheiden välittämiseen lukijalle. Uskon, että sarjakuvien piirtämiseen on olemassa niin monta erilaista tekniikkaa, että näin voidaan valita, onko teos vain kertomus erotiikan tekemisestä vai onko tarkoitus, että sen lukeminen on itsessään eroottinen kokemus.

Tää maailma on jo oikeesti niin kyllästetty kaikella erotiikalla ja pornolla ja pervoilulla.

Uskon sen lähtevän siitä, että ihmiset ovat vieraita toisilleen. Silloin arvostuksen kohteeksi nousevat ne asiat, jotka tarjoavat jonkinlaisen korvikkeen niille asioille, jotka jäävät kokematta tämän vierauden seurauksena.

Kun puhutaan huumeiden käytöstä, niin ihmisiltä katoaa mielestä se yksinkertinen tosiasia, että huumeita käytetään koska ne toimivat. On joku asia, jonka ne tekevät käyttäjälle. Puhuminen pelkästä addiktiosta käytön syynä vie jollain tavalla kyvyn nähdä yhtään sen pidemmälle. Jos huumeita käytettäisiin vain huumeiden vuoksi, niin koko addiktiivisuutta ei olisi olemassakaan.

Narkkari on paossa jotain, mikä ei toiminut tai ei onnistunut. Huume tarjoaa sen pakovälineen. Samalla tavalla erotiikkaa tai pornoa käyttävä addikti on paossa jostain, mikä ei toiminut tai onnistunut. Tähän voi heittää yleisellä tasolla että "joo, synti" tai "joo, rakkauden puuttuminen". Mutta se ei itsessään selitä paljoakaan.

Siitä tulemme seuraavaan asiaan.

Musta tuntuu, että sama jossain määrin eroottinen kuva voi toiselle olla hyvä Jumalan lahja ja toiselle kiusaus, riippuen omasta taustasta.

Erotiikan tarkoitus on tuottaa nautintoa. Minulla on jäänyt nurkkiin pyörimään vähän lehtiä. Kasassa oli City-lehti vuodelta 2008. Siinä on täyden sivun kokoinen juttu, jossa Vallu Valpio kertoo rauhoittuvansa katsellessaan naisten sääriä.

En tiedä, miten vakavissaan haastattelu on tehty. Toimittaja sanoo olevansa myös "säärimies", mutta sillä erotuksella, että villiintyy säärien näkemisestä. Tästä voi tehdä muutaman välikysymyksen. Eli moniko foorumia lukeva nuori nainen olisi valmis kävelemään Helsingin keskustassa kahviloiden ohi sääret paljaina tietäen, että a) joillekin miehille tulee hyvä mieli heidän sääriensä näkemisestä, b) jollekin julkkikselle tulee hyvä mieli heidän sääriensä näkemisestä tai c) jollekin toimittajalle herää villi seksuaalinen halu heidän sääriensä näkemisestä?

Ihmisten fyysisyys on hyvä ja kaunis asia. Ystävän olkapäähän nojaaminen, hartioiden hierominen tai oikea (eikä vain muodollinen) halaus. Ei ole oma ajatukseni, vaan lähes oppikirjojen siteeraamista, että syntiinlankeemus tekee ihmisten vartaloista ja fyysisyydestä kielletyn asian. Joko itsessä on jotain väärää tai sopimatonta, että toista ei uskalla koskettaa tai pidä sopivana koskettaa. Tai toisessa on jotain kiellettyä mutta samaan aikaan vangitsevaa ja pelottavaa, ettei toista uskalla tai pidä sopivana koskettaa.

Ratkaisu ei ole, että koskettamista tuotettaisiin tehtaasta. Eli perustettaisiin vaikka valtion virasto tai seurakunnan toimikunta, joka arpomalla määräisi tietyt ihmiset halaamaan tai koskettamaan toisiaan. Edes rippileirien haliringit eivät ole ratkaisu, koska kosketuksen merkitys on aina kiinni siitä, mitä sen osapuolet kykenevät keskenään sanattomasti viestimällä sopimaan.

Koskettamiselle rakennetaan turvallinen kehys, jossa se on sallittua ja mahdollista ja jossa molemmat osapuolet kykenevät saamaan siitä koituvat myönteiset asiat itselleen.

Yksi poikkeama aiheesta.

Freud jakoi ihmisen motivaation tai ihmiseen vaikuttavat voimat karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Ne olivat eros (elämänvietti) ja thanatos (kuolemanvietti). Eros on se, mikä haluaa tavoitella ja saavuttaa, joka kurottuu kohti ja haluaa omakseen asioita. Eros kestää jännitteitä ja epävarmuutta. Tai oikeammin sen olemukseen kuuluu ja sen toiminnasta on seurauksena väistämättä jännite ja epävarmuudessa eläminen.

Thanatos tahtoo löytää rauhan eli luopua tavoitteistaan ja haluistaan. Olennaisella tavalla itsemurha on levon ja rauhan löytämistä, koska siinä kaikki tavoitteleminen loppuu ja jännitteet purkautuvat. Myös päihteiden käyttö on "väliaikainen itsemurha" tässä mielessä, koska nautinnon saavuttanut ihminen ei halua eikä tavoittele.

Samalla tavalla se, mitä kutsutaan maailmassa erotiikaksi, on luopumista itsestä ja ajatuksen tasolla sulautumista haluttuun kohteeseen. Kaikkialla katukuvassa, televisiossa ja tavaratalojen katalogeissa näkyvä erotiikka pitää miehiä eräänlaisessa "pienen nautinnon" tilassa, eli jokin pieni osa kaikissa tämän maailman miehissä pysyy kaiken aikaa "vähän kuolleena".

Tämä on pelkkä arvaus. Mutta oletetaan, että jokaisella tämän maailman naisella on sydämessään pieni kaipaus olla haluttu ja saada huomiota. Tästä seuraa, että eläminen jatkuvassa pienellä intensiteetillä tapahtuvan, yleisluontoisen halutuksi tulemisen ilmapiirissä tekee heille saman kuin kaikkialla vastaan tuleva erotiikka tekee miehille.

Jos koko keskustelun aloittaneeseen kysymykseen pitäisi vastata jollain tavalla, niin minun pitää tehdä se vastakysymyksellä. Eli eroottisen taiteen katsominen on, silloin kun kyseessä on "normaali" katsoja ja "normaali" teos, eräänlainen nautinto. Vastaus riippuu siitä, millä tavalla arvotamme tämän nautinnon.