Sikarit on etupäässä hölmöjen rikkaiden miesten tapa esittää kovaa jätkää ja entisaikojen yläluokkaista samaan aikaan. Enpä oikein usko, että tupakansavu tahtoisi todellisuudessa maistua millekään muulle kuin tupakansavulle. Ensisijaisesti tämä "harrastus" perustuu siihen, että nämä uusrikkaat tahtovat profiloitua taiteesta innostuvina gourmet-nautiskelijoina, eikä kokaiinia uskalleta vetää.

Sinuna jatkaisin vain niitten sätkien käärimistä ja käyttäisin säästyneet rahat johonkin muuhun. Ei siinä paljoa menetä. Pikkusikaritkin maistuvat paremmalta vain siksi, että niissä on tupakkaa enemmän kuin tavallisissa savukkeissa.

Niin no en minä mitään herrakerhon kuubalaisia isoja sikareita jaksaisi tuprutella.Pidän cafe creme pikkusikareista. 10 sikaria maksaa 5.99 e.Sätkävehkeet maksaa noin 5euroa ja niistä käärii 50 savuketta.Poltan päivässä noin 25-30 savuketta.Sikareissa se tulisi maksamaan noin 10-15 euroa/pv.Mutta pidän pikkusikareista enemmän kuin savukkeista.
Voihan niitä silloin tällöin ostella :) Eilen ostin lootan cafe creme sikareita.

Enpä oikein usko, että tupakansavu tahtoisi todellisuudessa maistua millekään muulle kuin tupakansavulle.

Rabiljus lisäksi näyttää nauttivan maustettuja pikkusikareita jotka ovat vielä asia erikseen.

Totta puhut savukkeissakin on huomattavia eroja.Itse poltan nykyisin pall mall menthol savukkeita:

Pall Mall Menthol Review
http://www.youtube.com/watch?v=DX91BEyaJe4

On ihan eri asia nauttia kuppi kahvia ja maustettu vaniljasikari tai vaikka kahvin kanssa tavallinen sätkä.

Mutta sen neuvon annan,että liikunnallisten ihmisten ei kannatta aloittaa tupakointia sillä kunto menee ihan paskaksi ja siitä riippuvuudesta ei ihan helposti vapauduta.Tutkimusten mukaan kaksi kovinta riippuvuutta aiheuttavaa ovat:tupakka ja heroiini.
Itse en ole liikunnallinen ihminen enkä tykkää rääkätä itseäni liikunnalla vaan olen pienten nautintojen ystävä:tupakka ja kahvi :)
Mutta kyllä minäkin lopetan joku päivä tupakoinnin se on varma :)

No onhan nyt jo savukkeissakin huomattavia eroja, ja huomattavasti suurempia savukkeiden, piipun ja sikareiden välillä. Tuo on yhtä hauska väite kuin sanoisi, että taitavat kaikki viinit maistua vain viinalle. Tai ehkä oikeampi analogia olisi, että alkoholi taitaa todellisuudessa maistua vain alkoholille. :-D

No ehkä syötynä voisi huomatakin eroja, mutta kyseessä nyt on kumminkin savu. Savussa on häkää ja sensellaista.

Toki eroja "huomaa", tietty, ja saahan sitä innostua mistä vaan turhasta hölmöilystä, toki. Enkä tarkoita nyt tupakointia itsessään, hauskaahan kaikkien päihteiden käyttäminen on. Mutta vaihdapa jonkin sikariarvostelun kohdalla sikareihin ja tupakkaan viittaavat sanat vaikkapa crackiin, niin ymmärrät mitä ajan takaa.

Alkoholijuomat nyt maistuvat luonnollisesti enemmän erilaisilta, mutta uskoisin poltettuna aromien olevan vaikeammin eroteltavissa tässäkin. Sitä paitsi alkoholiakin juodaan vaikutusten takia enemmän kuin yleensä myönnetään. Fiinejä viinejä tai varsinkin oluita valitessa lähes jokainen katsoo myös prosentit pullon kyljestä, vähintään vaivihkaa.

No ehkä syötynä voisi huomatakin eroja, mutta kyseessä nyt on kumminkin savu. Savussa on häkää ja sensellaista.

Peruskesportti ja aito, tuore esim. kuubalainen on asioita joilla ei ole juuri mitään yhteistä.

Ainoa yhteinen asia on se että ne sytytetään palamaan (kylläkin eritavoilla) ja niistä tulee savua (jota ei edes vedetä keuhkoihin asti sikarien tapauksessa). Savussakin on eroja, peruskessun satojen lisäaineiden - muun muassa savun väriin vaikuttavien lisäaineiden - johdosta.

T

Enkä tarkoita nyt tupakointia itsessään, hauskaahan kaikkien päihteiden käyttäminen on.

Päihde-sana on käsitteenä yhtä kuollut kuin rock-musiikki jos sitä käytetään sikarien yhteydessä.

T

Ainoa yhteinen asia on se että ne sytytetään palamaan (kylläkin eritavoilla) ja niistä tulee savua (jota ei edes vedetä keuhkoihin asti sikarien tapauksessa). Savussakin on eroja, peruskessun satojen lisäaineiden - muun muassa savun väriin vaikuttavien lisäaineiden - johdosta.

Ainoa yhteinen asia on se että ne sytytetään palamaan (kylläkin eritavoilla) ja niistä tulee savua (jota ei edes vedetä keuhkoihin asti sikarien tapauksessa)

No älä sitten vedä, jos et halua. Mikään osa sikarissa ei kylläkään estä vetämästä savua henkeen (paitsi ehkä, jos ei ole tottunut tupakoimaan ja saa yskänkohtauksen yrityksestä). Samoin mikään ei estä olemaan vetämättä savukkeen savua henkeen.

Ja minkäs kumman takia vertaatte tupakkaa ruokaan, kun kerta (oletettavasti) ette tupakkaa kumminkaan syö, tai ruokaile hengittämällä savua. Tietty erilaisten asioiden palaminen muuttaa savun hajua ja muuta, mutta käsittääkseni tämä ei liity erityisesti poltettavan jutun rahalliseen arvokkuuteen. Todennäköisempää on, että kuubalaisesta 50 euron käsintehdystä nautinnosta erottaa lähinnä mielikuvien aromeja ja vivahteita. Tämä on se, minkä takia en diggaa tupakka-hifistelystä erityisemmin.

Toki eroja "huomaa", tietty, ja saahan sitä innostua mistä vaan turhasta hölmöilystä, toki. Enkä tarkoita nyt tupakointia itsessään, hauskaahan kaikkien päihteiden käyttäminen on. Mutta vaihdapa jonkin sikariarvostelun kohdalla sikareihin ja tupakkaan viittaavat sanat vaikkapa crackiin, niin ymmärrät mitä ajan takaa.

Alkoholijuomat nyt maistuvat luonnollisesti enemmän erilaisilta, mutta uskoisin poltettuna aromien olevan vaikeammin eroteltavissa tässäkin.

Sitä paitsi alkoholiakin juodaan vaikutusten takia enemmän kuin yleensä myönnetään.

Fiinejä viinejä tai varsinkin oluita valitessa lähes jokainen katsoo myös prosentit pullon kyljestä, vähintään vaivihkaa.

Viineissä tosi harvoin, oluessa sillä on huomattava merkitys makuun.

Ihan varmasti, ainakin mikäli juo kymmenen keskiolutpullollista tai kymmenen tosivahvaa. Olut ja elämä maistuvat loppua kohden huomattavasti erilaiselta noiden välillä.

En minä kiellä ketään polttamasta sikareja ja havaitsemasta aromeja, vivahteita, maanpohjan ja mullan pippuria jne., mutta en välttämättä kehottaisi sairaseläkettä niihin hassaamaan. Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että sikarin polttelussa tärkeämpää on se, kuka sitä polttava on. Tai haluaa tuntea olevansa. Se ei toimi, jos ei ole snobi.

Sitä paitsi tämä ei ole sikariharrastajien keskustelupalsta, joten mielestäni ei ole asiatonta kommentoida asiaa kantiltani, jos tätä mieltä olen. Ja makuasioista ei voi kiistellä. Tai voi, muttei se johda useinkaan mihinkään lopputulokseen.

Ihan varmasti, ainakin mikäli juo kymmenen keskiolutpullollista tai kymmenen tosivahvaa. Olut ja elämä maistuvat loppua kohden huomattavasti erilaiselta noiden välillä.

En minä kiellä ketään polttamasta sikareja ja havaitsemasta aromeja, vivahteita, maanpohjan ja mullan pippuria jne., mutta en välttämättä kehottaisi sairaseläkettä niihin hassaamaan.

Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että sikarin polttelussa tärkeämpää on se, kuka sitä polttava on. Tai haluaa tuntea olevansa. Se ei toimi, jos ei ole snobi.

Sitä paitsi tämä ei ole sikariharrastajien keskustelupalsta, joten mielestäni ei ole asiatonta kommentoida asiaa kantiltani, jos tätä mieltä olen. Ja makuasioista ei voi kiistellä. Tai voi, muttei se johda useinkaan mihinkään lopputulokseen.

Sitäpaitsi minusta vain makuasioista on syytä kiistellä, faktoista se on asteen verran turhempaa.

Valitettavasti olen maistanut tupakkaa jo useampia vuosia päivittäin, sekä siinä sivussa sikareita (muutaman kerran niitä arvokkaampiakin) sekä polttanut piipussa laidasta laitaan maksaneita laatuja. Olen huomannut eron, kyllä, mutten sanottavammin ole innostunut maksamaan tästä tuotteesta halvinta kalliimpaa hintaa. Itse tupakointiprosessista pidän kylläkin, tai ainakin olen tarpeeksi riippuvainen.

Sitäpaitsi minusta vain makuasioista on syytä kiistellä, faktoista se on asteen verran turhempaa.

Ainoastaan makuasioista voi kiistellä loputtomiin. Faktoista kannattaa kiistellä, koska niitä ei ole niin montaa yhtä hyvää. Se myös johtaa useammin jollakin tavoin hyödylliseen lopputulokseen.

Savukkeet on ihan perseestä.pitäskö siirtyy pikkusikareihin kokonaan ja tinkiä muista menoista.

Aamulla tummapaahtoista ranskalaista tai italialaista kahvia ja cafe creme <3

Just poltin savukkeen,HYI!YÖK!
Ja jotain halpis kahvia mulla.
Minä tilaan netistä kunnon ranskalaista tummpaahtoa ja käyn ostaa cafe creme sikareita.
Kaupan kahvitkin on ihan surkeita.Aikoinaan tilaisin netistä tosi hyvää kahvia.

En minä harrasta kuitenkaan mitään kahvilakulttuuria kun siellä käy vaan wannabe kahvinjuojat eikä siellä voi polttaa sikareita.

Ruotsissa oli 80-luvulla tämä kahvilakulttuuri paljon aidompaa.

Asia on nyt niin,että minä syön vaikka koko kuukauden näkkileipää mutta minun on saatava laadukasta kahvia ja pikkusikareita.Yököttäviin savukkeisiin en enää koske,vessanpöntöstä vaan alas,HYI!

Just kävin huoltsikalta ostaa cafe creme sikareita ja laitan kahvia tulemaan.
Tuli tää loota ilmaiseksi kun pistin 50 centtiä tähteen ja voitin 6 euroa.

Valitettavasti olen maistanut tupakkaa jo useampia vuosia päivittäin, sekä siinä sivussa sikareita (muutaman kerran niitä arvokkaampiakin) sekä polttanut piipussa laidasta laitaan maksaneita laatuja. Olen huomannut eron, kyllä, mutten sanottavammin ole innostunut maksamaan tästä tuotteesta halvinta kalliimpaa hintaa. Itse tupakointiprosessista pidän kylläkin, tai ainakin olen tarpeeksi riippuvainen.

Minä pidän aika itsestään selvänä, että paljon tupakoivat eivät yleensä nauti sikareista, mutta säännöllisesti mutta vähän tai ns. tuuritupakoijissa niistä pitäviä on jo huomattavasti enemmän.

Itse poltan sikareita todella harvoin nykyään, enimmäkseen sen takia että minusta sikaria pitää polttaa sisällä, hyvän juoman ja hyvän seuran kanssa, joskin hyväksi seuraksi luetaan ainakin tässä yhteydessä myös hyvä kirja. Nykyään ravintoloissa ei juurikaan ole tällaiseen sopivia tiloja, tupakkakopeissa ei viihdy tuntia putkeen.

Ainoastaan makuasioista voi kiistellä loputtomiin. Faktoista kannattaa kiistellä, koska niitä ei ole niin montaa yhtä hyvää. Se myös johtaa useammin jollakin tavoin hyödylliseen lopputulokseen.

Itse poltan sikareita todella harvoin nykyään, enimmäkseen sen takia että minusta sikaria pitää polttaa sisällä, hyvän juoman ja hyvän seuran kanssa, joskin hyväksi seuraksi luetaan ainakin tässä yhteydessä myös hyvä kirja. Nykyään ravintoloissa ei juurikaan ole tällaiseen sopivia tiloja, tupakkakopeissa ei viihdy tuntia putkeen.

Juurikin näin ja tässä just mättää suomalaisessa wannabe kahvilakulttuurissa.Ruotsissa oli 80-luvulla yleistä tupakointi kahvikupposen äärellä kahvilassa.

Italailainen tai rankalaisnen tummapaahto ja pikkusikari.

:-D Tuo on kyllä törkeän hieno perustelu, aion varastaa henkilökohtaiseen käyttöön: "Ruotsissakin 80-luvulla, vai voitko väittää?"

Hienosti osasit tupakointisi kyllä aiemmissa kommenteissa peittää.

Tupakoitsijoilta (jotka eivät yritä jatkuvasti lopettaa) on taidettu odottaa ihannoivampaa tapaa puhua aiheesta, siinä missä tupakoimattomat, varsinkin lopettaneet, tapaavat demonisoida tupakointia äärimmilleen. Mutta kyllä olen ihan tosissaan yrittänyt nähdä eroa nk. hienompien tupakointimuotojen ja peruskessuttelun välillä ensinmainitun hyväksi. Voi olla, että syy on minussa, kun en oikein ymmärrä minkään muunkaan maku- ja/tai hajuaisteihin liittyvän päälle erityisemmin.

Itse poltan sikareita todella harvoin nykyään, enimmäkseen sen takia että minusta sikaria pitää polttaa sisällä, hyvän juoman ja hyvän seuran kanssa, joskin hyväksi seuraksi luetaan ainakin tässä yhteydessä myös hyvä kirja. Nykyään ravintoloissa ei juurikaan ole tällaiseen sopivia tiloja, tupakkakopeissa ei viihdy tuntia putkeen.

Tuollaisissa yhteyksissä taitaa olla sikarin laatua tärkeämpää - tai ainakin yhtä tärkeää - se, että tilanteeseen sopii tupakointi, ja tupakointi sopii tilanteeseen. Luullakseni fiinissä kahvilassa maistuu ihan perus-mallutkin paljon paremmalta kuin ulko-oven vieressä kaatosateessa.

Voi olla, että syy on minussa, kun en oikein ymmärrä minkään muunkaan maku- ja/tai hajuaisteihin liittyvän päälle erityisemmin.

Tuollaisissa yhteyksissä taitaa olla sikarin laatua tärkeämpää - tai ainakin yhtä tärkeää - se, että tilanteeseen sopii tupakointi, ja tupakointi sopii tilanteeseen

Luullakseni fiinissä kahvilassa maistuu ihan perus-mallutkin paljon paremmalta kuin ulko-oven vieressä kaatosateessa.

Kyllä sitä joskus tulee sikaria poltetua. Pienet filtterillä varustetut sikarit on ihan ok.

Todennäköisempää on, että kuubalaisesta 50 euron käsintehdystä nautinnosta erottaa lähinnä mielikuvien aromeja ja vivahteita. Tämä on se, minkä takia en diggaa tupakka-hifistelystä erityisemmin.

Missä tuotteissa arvostat kalliimpia ja parempia laatuja ts. missä asioissa tykkäät hifistellä?

En muuten polta. Tosi harvoin jotain, mutta en perusröökiä ikinä. Hyihän helvetti.

T

Missä tuotteissa arvostat kalliimpia ja parempia laatuja ts. missä asioissa tykkäät hifistellä?

Sellaisissa, joissa siinä on järkeä.

Tämä keskustelu koskee sikareita, mutta koska viinejäkin on sivuttu, laitan tähän vähän jännää triviaa:

"In 2001, Frederic Brochet conducted two experiments at the University of Bordeaux.

In one experiment, he got 57 wine experts together and had them taste one glass of red wine and one glass of white wine. He had them describe each wine in as much detail as their expertise would allow. What he didn’t tell them was both were the same wine. He just dyed the white one red.

In the other experiment, he asked the experts to rate two different bottles of red wine. One was very expensive, the other was cheap.
Again, he tricked them. This time he had put the cheap wine in both bottles.

So, what were the results?

The experts in the first experiment, the one with the dyed wine, described the sorts of berries and grapes and tannins they could detect in the red wine just as if it really was red. Every single one, all 57, could not tell it was white.

In the second experiment, the one with the switched labels, the experts went on and on about the cheap wine in the expensive bottle. They called it “complex” and “rounded.” They called the same wine in the cheap bottle “weak” and “flat.” "

En minä nyt väitä, etteikö kalliimpi voisi olla parempaa, tai hienoista sikaareista / kalliista viineistä / italialaisista paahdoista nauttia mieluummin kuin perussetistä. Mikään välttämättömyys se ei kuitenkaan ole, ja monissa näissä hienoissa hifi-asioissa jo hintalapun hukkaaminen voi olla yhtä suuri menetys kuin jättää koko tuote maistamatta.