Se on ihan ok, ettei halua lapsia. Ei siihen tarvitse olla mitään suurta syytä, ettei halua. Jos ei vaan halua, niin ei halua. Nimim. En halua lapsia. Tietyssä iässä toki aika monet sanoo, ettei halua lapsia hankkia, mutta omalla kohdallani se tunne, ettei halua, on ollut aina eikä se ole vuosien varrella karissut pois (olen nyt 24-vuotias). En vihaa lapsia, mutta en erityisesti pidäkään lapsista. Kyllä joskus hymyilyttää, jos kaupassa joku lapsi selittää jotain hassua vanhemmalleen, mutta ei sekään saa minua lapsia haluamaan. Ehkä olen sitten vain niin itsekäs, että en halua ottaa vastuuta toisesta ihmisestä 18+ vuodeksi.

Eihän siinä olisi ongelmaa, jos miehesi olisi samaa mieltä kanssasi, mutta tämä saattaa tuoda kitkaa välillenne.

Mielipiteesi saattaa kyllä muuttua, kun pääset yli noista vääristä ajatusmalleista, joita vanhempasi sinulle antoi. Vaikuttaa, että enemmäkin sinua ärsyttää lapsuus kuin äitiys.

Ei kenenkään tarvitse hankkia lapsia, jos siltä tuntuu. Eikä siihen tosiaan tarvitse edes olla mitään syytä sen enempää.

Samaa mieltä Oceansoulin kanssa.

Anci, miksei voisi myös ajatella toisinpäin, eli jos toinen haluaa lapsia, niin pitäisikö hänen ajatusmalleihinsa vedota nimeämällä niitä vääristyneiksi tai vääriksi? Entäpä jos onkin niin, että ne, jotka vahvasti haluavat lapsia, ovatkin väärien ajatusmallien virrassa?

En mäkään halua lapsia - voi olla, että joskus alan haluta, sillä pidän lapsista, mutta tuntuu vaan, että ne rajoittais enemmän mun elämää, kuin tois siihen iloa - pitää ajatella itsekkäästi, kun sitähän mäkin loppupeleissä aika pitkälle olen ja lapset ansaitsis kaiken tuen ja rakkauden jos niitä lähtis tekemään.

Voi olla tosiaan että mieli muuttuu esim. sitä kautta että löytää naisen :D... no mutta siis tarkoitan, että ehkä ensin pitäis elää parisuhteessa muutamia vuosia, ennen kuin edes mun tilanteessa olis asiallista puhua siitä haluaako lapsia... niitä voi kuitenkin alkaa haluamaan tietyssä elämäntilanteessa tietynlaisen ihmisen kanssa.

Perusteita siihen ettei tee lapsia löytyy tosin paljon enemmän kuin sen puolesta että tekisi, mutta kun me ei eletä vain järjestä vaan myös tunteesta ja tarpeista.

Ilmoittaudun lapsia haluamattomien pieneen joukkoon. Itse koen kammoa pitkäaikaisia vastuutekijöitä kohtaan, jotka sitovat minua estäen tekemästä nauttimiani asioita. Omat lapset - biologiset tai adoptiosellaiset - olisivat käytännössä suurin tällainen vastuutekijä. Todennäköisesti vajoaisin masennukseen, jos löytäisin itseni lapsiperheen isän kengistä. Sinällään mielenkiintoinen kysymys tuo, että mistä lapsettoman elämän kaipuu johtuu. Syyt ovat toki moninaiset: Rozemarie tiedostaa suoraan lapsuuden ja siihen liittyvän ahdistuksen kokemuksen yhteyden omiin asenteisiinsa. Minulla taustalta löytyisi varmaan jotain muuta. En ole vielä tähän päivään mennessä tiedostanut omia syitäni, mutta ehkä vielä joskus.

Mitä taas tulee vääriin ja oikeisiin ajatusmalleihin, niin suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee vanhemmuuden omakseen, joten siitä näkökulmasta kaltaiseni ovat vähintäänkin "luonnonoikkuja". Itse kuitenkin koen lapsettomuuden voimavarana ja elämäniloa kohottavana tekijänä, joten senkään puolesta en koe tarvetta "parantua". Joskus luin jostain nettilehdestä tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset ovat parisuhteessa keskimäärin onnellisimmillaan ennen esikoisen syntymää ja taas, kun lapset ovat lentäneet pesästään maailmalle. Toki onnellisuus ei ole näin yksioikoinen asia, kokevathan lukuisat vanhemmat paljon onnellisuutta lapsistaan ja näiden kautta, vaikkakin varmasti useimmat vastuunsa kantavat vanhemmat tunnustavat, että elämä olisi stressittömämpää ilman jälkikasvua.

EDIT: JamesBond sen joskus muinoin täällä foorumilla hienosti sanoi, kun joku aiempi keskustelija oli ehtinyt todeta, että lapset ovat Jumalan lahja: Naiset, jotka eivät halua lapsia, ovat Jumalan lahja :D

Lapsettomuus vaihtoehtona on tainnut syntyä ehkäisymenetelmien keksimisen jälkeen. Miehen ja naisen välinen liitto ennen ehkäisymenetelmiä hyvinkin suurella todennäköisyydellä johti raskauteen ja lapsettomuus näin ajatellen valintana liitossa ei ollut niin yksinkertainen seikka, ellei oltaisi valittu menetelmäksi täydellistä selibaattia. Nyt ihminen voi liitossakin valita lapsettoman tulevaisuuden olematta selibaatissa.

Yhteiskuntahan minun mielestäni korostaa yksilön vapauksia ja omaa vapaata tahtoa omassa elämässään, mikäli sellaista ylipäänsä on olemassa ja lapsettomuus on yksi näistä valinnoista. Toki mikäli jokainen valitsisi lapsettomuuden, niin mitä siitä seuraisi? Toisaalta maailmanlaajuinen lapseton linja on kaiketi tällähetkellä käytännössä mahdoton ehkäisymenetelmien saatavuuden vuoksi? Tutkimuksia tästä en ole nähnyt, kunhan spekuloin, korjatkaa jos innostaa. Eli voisi kysyä, että onko itsekkyys ja pelot motiiveina kovinkin perustavanlaatuisia tässä asiassa?

Komppaan Ancia.

Ja nainen, joka ei halua lasta, on tilastollinen poikkeus. En käyttäisi kuitenkaan nimitystä "vinoutunut maailmankuva".

Naiset, jotka eivät halua lapsia tuskin ovat (niin kuin yllä sanottu) Jumalan lahja. Jumalahan sanoi, että lisääntykää ja täyttäkää maa. Tämä ei silti tarkoita, että kaikissa elämäntilanteissa olisi vastuullista lisääntyä. Esim. Rozella on nyt kriisi liitossaan. Ja samoin, jos tuntuu että lapset vain masentaisivat, niin tuskin kannattaa kokeilla isyyttä. Lapsia kun ei saa takaisin kohtuun.

Lapset ovat arvokkainta mitä ovat. Jeesuhan sanoi, että taivas on lapsien kaltainen.

Näihin kommentteihin pl ja anci toivoisin myös perusteluita.

Onko kyse tavoista, perinteistä, oletusarvoista vai mistä? Se, että naisen "pitäisi" haluta lasta on itsessään aika yleinen mielipide kaiketi? Tästä ei myöskään ole minulla mitään tutkimustuloksia, kunhan edelleen kokemuksen ja kuultujen puheiden perusteella pohdin.

Herää siis kysymyksiä: miksi, millä perusteella?

Tekeekö lasta haluamattomasta naisesta tilastollisen poikkeuksen tiettyjen käsitteiden ja ennakko-oletusten vastainen toiminta, vai onko sille oikeasti olemassa jokin todellinen peruste, että nainen yleisesti ottaen oikeasti haluaa lasta?

Minäkään en halua lapsia kun tiedän mitä se arki niiden kanssa on. Ruusunpunaiset lässynläälasit tippu pois silmiltä ja jäljelle jäi karu totuus siitä että niitä on pakko hoitaa oli ite missä kunnossa vain ja nykyäideille tuodaan paineita ihan liikaa, pitää olla "hyvä äiti" ((mikä on ihmekäsite sillä en tunne ketään joka nuo kriteerit täyttää tai en edes kunnolla tiedä mitä ihmettä se tarkoittaa)) ja samalla käydä töissä, leipoa leipää, siivota, käydä sauvakävelyllä ja näyttää ikäistään nuoremmalta ja ties mitä muuta ... prrah! Palkaksi saa paskaa niskaan ilman sanoja tietysti. Alituinen huoli siitä että riittääkö rahat tässä kuussa ruokaan ja mistä sitä säästetään ja ja jajajajajajaja... huoh.

Minusta ei tulisi "hyvää äitiä"

Naiset jotka eivät halua lapsia tuskin ovat (niin kuin yllä sanottu) mikään Jumalan lahja.

Tämä ei silti tarkoita, että kaikissa elämäntilanteissa olisi vastuullista lisääntyä.

Ylikansoituksesta: Jumalan käsky oli täyttää maa.

Oma mielipide: Minulle lisääntymiskyky/-halu ja seksikkyys kulkevat käsikädessä. Nainen, joka ei haluaisi koskaan lasta olisi minulle epäseksikäs. Tähän samaan väitän perustuvan myös monien hedelmättömien naisten ja miesten häpeän. Nimitellään itseään: rapistunut kohtu, tuhkamunat. Koetaan itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi sekä ei-haluttavaksi.

No tämä oli offtopicia. Sori.

Naiset, jotka eivät halua lapsia tuskin ovat (niin kuin yllä sanottu) Jumalan lahja. Jumalahan sanoi, että lisääntykää ja täyttäkää maa.

Lapset ovat arvokkainta mitä ovat. Jeesuhan sanoi, että taivas on lapsien kaltainen.

E: Eli Jumalan käsky on jo toteutettu, omiakin aivoja varmaan saa käyttää? Jos sinua kehoitetaan kaivamaan kaivo, niin kaivatko niin pitkään että pääset Kiinaan asti vai lopetatko kaivamisen siinä kohdin kun kaivossa on vettä?

joo sellainen taipuisa kissanainen joka ei halua lapsia <3
tai haluaa lapsia, mutta käsittää, että ilman niitä on kivempaa..

... tai sitten mä alan haluamaan lapsia, mutta silloin pitäis olla isompi talo, jossa mulla oma huone ja nainen joka haluaa hoitaa lapsia.

Mulle koko synnytys on vaan maailman hirvein tapahtuma ja sitten mulla on pelko ja traumat siitä, että nainen levähtää jotenkin odottamattomalla tavalla ylä- ja alakerrasta ja on täynnä raskausarpia ja muuttuu lapsia paapovaksi seksiä kammoksuvaksi keski-ikäiseksi mamma-tädiksi ja elämä on pilalla ja sit mä katkeroidun ja petän sitä ja tapan itseni...

Voiks noin oikeesti käydä :F ?

Ei voi.

Kannattaa muuten ennen naimisiin menemistä keskustella lapsien hankkimisesta, että kohtaako intressit.
Vihkipapin tulisi myös asia nostaa esiin muiden tärkeimpien aiheiden ohella.

^^ Kaikki mitä kuvailin on ainakin osittain toteutunut joidenkin kohdalla, joten miksi kaikki ei voisi napsahtaa yhden kohdalle..?

Kannattaa muuten ennen naimisiin menemistä keskustella lapsien hankkimisesta, että kohtaako intressit.

Itselleni asia on ensimmäisten esiin otettavien juttujen joukossa mietittäessä, voisiko jonkun kanssa pistää hynttyitä yhteen.

Itse olen kuullut huhuja, että ihmisten mieli voi muuttua kesken kaiken, että lapsettomaksi julistautunut voikin saada sellaisen vauvakuumeen, että aina kaikki ei mene ihan niin kuin on suunniteltu.

Itse olen kuullut huhuja, että ihmisten mieli voi muuttua kesken kaiken, että lapsettomaksi julistautunut voikin saada sellaisen vauvakuumeen, että aina kaikki ei mene ihan niin kuin on suunniteltu.

Itse olen ehtinyt kuulostella jo joitakin vuosia muutoksia omassa suhtautumisessani lapsiin. Onhan siinä tapahtunut kehittymistä sikäli, etten enää koe pieniä lapsia itsessään vastenmielisinä (paitsi ehkä joskus parkuessaan / kitistessään), edes itse heidän kanssaan leikkiessäni tai hoitaessani heitä, kunhan heille löytyy ne omat vanhemmat, joille tämän pienokaisen saa luovuttaa ja huokaista itse helpotuksesta.

en vain koe minkäänlaista tarvetta "jatkaa sukua" tai jättää itsestäni mitään tänne maanpäälle.

Ei se väärin ole. Jos valtaosa maailman ihmisistä ajattelisi samoin, väkiluku lähtisi kenties hiljalleen laskuun. Sen päivän kun joskus näkisi...

Lähinnä olen ajatellut, että nämä vauvakuumeilijat olisivat pääsääntöisesti 20+-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka joko "bilehileyttään" tai ennakkokäsityksistään lastenkasvatuksen ym. lapsiperheen arjen vaivoista johtuen ovat vannoneet jättävänsä mukulat hankkimatta, mutta joiden mieli sittemmin muuttuu, koska alunpitäenkään perusteet lapsettomuudelle eivät olleet riittävän vahvoja tai pitkälle mietittyjä.

Omalla kohdallani tuo pitää varmaan aika pitkälti paikkansa. Tosin ei minulla ole mitään varsinaista "kuumetta", mutta mieli on kyllä muuttunut. Syyni olla haluamatta lapsia eivät olleet siis kovin vahvoja. Olin joskus sitä mieltä, etten hanki ikinä lapsia, ja nyt olen sitä mieltä, että voisin niitä tahtoa joskus. Omalla kohdallani iso syy olla haluamatta lapsia on ollut varmaankin epävarmuus parisuhteissa. On ollut tunne, ettei silloisesta seurustelukumppanistani olisi isäksi tai ainakaan minun lapseni isäksi ts. jakamaan vanhemmuutta minun kanssani (tai ettei minusta olisi jakamaan vanhemmuutta hänen kanssaan).

Syynsä on ollut siinäkin, etten ole oikein tuntenut suunnilleen oman ikäisiä aikuisia, joilla olisi lapsia. Nyt kun tutuissa on joitain ihan täyspäisiä lasten vanhempia, niin on saanut huomata, että ei naisetkaan välttämättä muutu sellaisiksi vain vauvajutuista puhuviksi äideiksi, voi olla muitakin tuttuja kuin vain muut samassa perhekerhossa käyvät ja lapsiperheen arjesta voi näköjään selvitä.

En minäkään lapsia halua. Olen tosin mies...:O

Lucil: Itse olen kuullut huhuja, että ihmisten mieli voi muuttua kesken kaiken, että lapsettomaksi julistautunut voikin saada sellaisen vauvakuumeen, että aina kaikki ei mene ihan niin kuin on suunniteltu.

Uskon, että elämän tarkoitus on että Jumala valitsee meistä ihmisistä omansa. Siksi maailma voi täyttyä ihmisistä vaikka yli äyräiden. Krisittyjen lapsia ei ole koskaan liikaa. Maapallo häviää ennemmin tai myöhemmin. Se ei ole Jumalan suunnitelman loppupiste.

"...maailma voi täyttyä ihmisistä vaikka yli äyräiden..."
:O :O :O :O

Vaikka jumala loi ihmisen lisääntymään ja täyttämään maan, ei jumala voi pakottaa ihmistä mihinkään sellaiseen mihin ihminen ei koe kykenevänsä. nainen on muutakin kuin kohtu, rinnat ja munasarjat... ja jos haluaa esim tehdä jumalan valtakunnan työtä sensijaan ,että hoitaa kotia ja lapsia uskon että jumala näkee sen kallisarvoisena ja oikeana :)

ei oma lapsuuteni kismitä tai keljuta minua, koska uskon että kaikella on tarkoitus, niin hyvillä kuin huonoillakin elämän kokemuksilla, ei jumala salli koskaan mitän asioita tapahtua sattumalta... vanhempani eivät vain kyenneet parempaan ja olen antanut heille anteeksi ja tänäpäivänä he ovat tajunneet silloiset mokansa.

jos emme pääse sopuun mieheni kanssa lisääntymisasiasta (joka ei siis onneksi vielä vuosiin ole ajankohtainen) niin sille ei vain voi mitään. en halua olla esteenä hänen unelmalleen, jos hän haluaa lapsia niin joko jumala auttaa minua iloitsemaan ajatuksesta ja asiasta tai sitten mieheni todennäköisesti jättää minut (ja itse hajoan hajoan hajoan pikku palasiksi)... mutta jos jumala vaikuttaakin niin, että mieheni alkaa ajatella etä on olemassa lapsiakin kallisarvoisempi asia niin se olis tosi positiivista.
aika näyttää.
meidän "alkuhuumassa" rakastuneena toki hetkellisesti ajattelin, että tottakai me lapsiakin "tehdään" (

Jaksamista Rozemarielle. Ruksailen puolestanne.

Mäkin ruksaan: XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX. Noin.