Aivan! Juuri näin. Saapa nähdä, meneekö tämä ketju kahinoinniksi.

Menee! Olette molemmat väärässä! Tehkää parannus ja olkaa enemmän minun kaltaisia!

Öööf.. Sori. Ei irtoo. No more.. Ei pysty, ei kykene. Suu täynnä painokelvotonta tekstiä. Yritän tukkia turpani mutta se ei pysy kiinni. Haaveilen kaksin keskusteluista, turpani aukomisesta, ääneni korottamisesta (tai kuiskaamisesta..), veettuilusta, nöyryyttämisestä.. Uuuf. Ilmeisesti pinnani on palanut loppuun. Hillitsen itseni hillitsen..

Äläpä huoli Muusaska kultaseni, kyllä se Jumalakin osaa hermostua :) milloin se on polttanut kaupunkeja ja tuhonnut ties ja mitä ties ja missä, milloin sanonut porukalle että ne on perkeleestä ja milloin kaatanu pöytiä... Hän ainakin sua ymmärtää, vaikkei kukaan muu siihen kykenisi, ja arvaapas miksi? No kun se on ainoa joka osaa rakastaa :)

:)

Edit. En mä kyl oikeesti haluisikaan ketään nöyryyttää.. Enemmänkin (sensuroitu) (sensuroitu) :) Äh. Anti olla.

Edit2. Siunattuja öitä! Ja minä todellakin tarkoitan sitä. ..sillä siunaukset eivät aina välttämättä ihmisiä miellytä.
Luulisin näin. Aika sairaan kieroo toivottaa siunausta. Näin niinku periaatteessa.. Mutta ymmärrys, se on siunausta. Mielestäni. Mulle ja sulle. Ja mitä siihen ymmärrykseen sit tarvitaan, let's find out! ..all the time.

Tämä aloitus näyttää herättävän melko mielenkiintoisia reaktioita...

Kousuke: eikös se rakkaus tuppaa vähän sellasta tekemään aina...

Niin tekee! Rakkaus aiheuttaa tuppaamisia yhdessä jos toisessakin paikassa.

Kaikki ihmiset haluavat tulla hyväksytyiksi ja että heitä rakastetaan mutta taustalla on myöskin yhteenkuuluvaisuus eli olis yhteinen sävel ja oltas yhtä mieltä raamatun tulkinnasta jne., mutta se ei vain onnistu koska kaikilla on oma tulkintansa ja käsityksensä näistä asioista. Itse ainakin koen että on melkein parempi kun ei puhu uskon asioista lainkaan tai siis opillisista kohdista koska ne väittelyt ovat todellakin niin ärsyttäviä ja siinä se rakkaus kaikkoaa melko pian. Ehkä pitää pysyä vain maallisissa asioissa mutta niistäkin löytää joku riidan aiheen. Naamakirjassakin on parempi rakkauden henki kuin täällä , valitettavasti.

Rakkaus tarttee ehkä suuremman kohteen kuin nimimerkki, internet vääristää ihmisiä aika paljon, plus kirjoitettu teksti, on vain sanallista viestintää, ilman ilmeitä ja eleitä yms :) Plus nimimerkki, josta oppii tuntemaan vain hänen kirjoituksensa on altis sille, että toinen "nimimerkki" tekee siitä omat ennakkoluuloasetelmat.

On se rakkaus vaikeaa kyllä, oikeastikin. Sen huomaa monissa seurakunnissa, ja etenkin tunnustuskuntien välillä, ja sehän vielä soppaa lisää. Tää kun on vielä yhteiskristillinen. Jo ku pelkästää luterilaisen kirkon sisälläki kivet ja saippuat lentelee ja banaaninkuoriin kaatuilee väkeä harva se päivä.

Lähimmäisen rakkauden kuvausta:

Ole antelias vauraudessa ja kiitollinen vastoinkäymisissä.
Ole lähimmäisesi luottamuksen arvoinen
ja katso häntä kirkkain ja ystävällisin kasvoin.
Ole aarre köyhille ja neuvoja rikkaille,
apua tarvitsevien vaikerointiin vastaaja
ja lupauksesi pyhyyden vaalija.
Ole reilu arvostelussasi ja hillitty puheessasi.
Älä ole yhdellekään epäoikeudenmukainen
ja ole tyyten nöyrä kaikille.
Ole lyhty niille, jotka kulkevat pimeydessä,
ilon aihe murheellisille,
lähde janoisille,
turvapaikka hädässä oleville,
puolestapuhuja ja puolustaja sorretuille.
Kuvastakoot lahjomattomuus ja suoraselkäisyys jokaista tekoasi.
Ole koti muukalaiselle ja rohto kärsiville,
voiman linnake heikoille.
Ole silmät sokeille ja opastava valo erhettyneille.
Ole koriste totuudellisuuden kasvoilla,
kruunu uskollisuuden otsalla,
pylväs oikeamielisyyden temppelissä,
elämän henkäys ihmiskunnan kehossa,
lipunkantaja oikeudenmukaisuuden joukoissa,
tähti hyveen taivaanrannalla,
kaste ihmissydämen mullassa,
purjelaiva tiedon valtamerellä,
aurinko anteliaisuuden taivaalla,
jalokivi viisauden otsarivassa,
loistava valo sukupolvesi taivaankannella,
hedelmä nöyryyden puussa.

Tässäpä tavoiteltavaa meille kaikille! :) Ei varmastikaan helppoa, mutta hyvä ihanne aina hyvä tiedostaa...

Rakkaus on Jumalassa ja niissä jotka elää lähellä Jumalaa.

Toimiiko tuo myös toisinpäin. Jos unohtaa uskon, Raamatun ja muutkin uskonnot ja vain rakastaa, niin elääkö silloin lähellä Jumalaa?

Jumala on rakkaus mutta rakkaus ei ole Jumala.

Lihahyyteloe: Mielestäni toimii. Jumala ei tuijota virallista uskontokuntaa vaan aitoa rakkautta. Siellä missä on aitoa rakkautta, siellä on Jumalakin. Oli rakkauden lähde sitten juutalainen, kristitty tai muslimi.

Voipi olla, että monella on hyvät tarkoitukset, rakkaudelliset motiivit, mutta huono toteutus, kirjoitus. Tai ei vaan kykene ilmaisemaan itseään tavalla, joka osoittaisi muille rakkautta.

Joku voi jopa ajatella, että täytyy olla "tough in love".

Joku kysyi, kuuluuko Jumalan läheisyyteen myos pelko. Kyllä vain, se on hyvin luonnollinen osa Hänen palavaa rakastamistaan, jonka tuntomerkkejä on alla kuvailtu:

Jumalan rakastamisen tilasta

Kun etsijä on ylennyt tähän asemaan, Hän on astuva Rakkauden ja Hurmion Kaupunkiin, jossa puhaltavat rakkauden vireet ja leyhyävät hengen tuulahdukset. Tässä tilassa valtaavat kaipuun hurmiot ja kaihon tuoksut etsijän niin, ettei hän vasentansa oikeastaan tunnista, ei maata merestä erota eikä autiomaata vuoresta. Jok'ikinen hetki hänessä palaa ikävöinnin tuli ja häntä jäytää eron muserrus tässä maailmassa. Hän kiitää halki rakkauden Paaranin ja vaeltaa läpi hurmion Hoorebin. Nyt hän naurahtaa, toiste hän kyyneliin murtuu; nyt rauhassa levähtää ja toisinaan pelosta vapisee. Mistään ei hän hätäänny, mikään ei saa häntä aikomuksestaan järkähtämään, eivätkä mitkään lait häntä pidättele. Hän on alati valmis noudattamaan mitä hyvänsä hänen Herransa mielii määrätä hänen alkupisteekseen tai loppuhetkekseen. Jokaisella henkäyksellä hän elämästänsä luopuu ja henkensä uhraa. Hän paljastaa povensa vainolaistensa vasamille ja kohottaa päänsä tervehtääkseen kohtalon miekkaa; eipäs, vaan hän tulevan murhamiehensä kättä suutelee ja kaikellansa antautuu. Hän henkensä, sielunsa ja ruumiinsa uhraa Herransa tiellä ja silti hän näin toimii Rakastettunsa luvalla, eikä omasta mielijohteestaan ja halustansa. Löydät hänet kylmänä tulesta ja kuivana merestä – jokaisessa maassa asustamassa ja jokaista polkua astelemassa. Ken hyvänsä häntä tässä tilassa koskettaa, on havaitseva hänen rakkautensa kuumuuden. Hän käyskentelee irrottautuneisuuden korkeuksissa ja taivaltaa halki luopumuksen laakson. Hänen silmänsä alati odottavat todistavansa Jumalan armon ihmetöitä ja ikävöivät katsella Hänen kauneutensa loisteita. Autuaita ovat he, jotka ovat tämän aseman saavuttaneet, sillä tämä on palavien rakastajien ja haltioituneiden sielujen asema.

Lihahyyteloe, en usko että niin olisi, sillä Raamatun mukaan kukaan ei pääse Jumalan luo paitsi Jeesuksen kautta. Jumala on rakkaus, mutta ei meissä ole Jumalan rakkautta itsessämme, ellemme ensin ole tulleet hänen luokseen.

Rabiljus sen hyvin sanoi.

Kousuke, tuo raamatuntulkinta ei selitä, miksi aitoa rakkautta on havaittavissa aivan yhtä voimakkaasti hartailla uskovaisilla ei-kristityillä kuin kristityillä. Rakkaus ei tunne uskonnollisia muodollisuuksia. On epärehtiä uskotella itselleen, että ei-kristityt eivät kykene yhtä aitoon rakkauteen. Varsinkin jos on oikeasti maailmaa ja eri uskontojen edustajia nähnyt. Mistä Gandhi sai rakkautensa? Entä Jalaluddin Rumi ja persialainen Hafiz innoituksensa upeisiin Jumalan rakkautta ylistäviin runoihinsa?

On totta, että Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä ja että Isän tykö ei pääse muuta kuin Hänen kauttaan. Tästä ei voi kuitenkaan vielä johtaa muita poissulkevaa (eksklusiivista) pelastussoppia, koska Johanneksen evankeliumin 9. luvussa Jeesus sanoo:

Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo. (Joh. 9:4-5)

Jeesus antaa ymmärtää, että Hän ei ole enää maailman valo poistuttuaan maailmasta ja yön koittaessa vaan vain ollessaan maailmassa. Isä on maailman valo aina ja iankaikkisesti, ja Hänestä lähtevä Pyhä Henki on läsnä kaikkialla missä on rakkautta. Jeesuksen henkilöpalvonta ei ole osa evankeliumien alkuperäistä sanomaa vaan kyseessä on alkukirkon keksimä oppi satoja vuosia myöhemmin, jolla pidetään uskovaiset ruodussa.

Taas menee ohi aiheen, mutta niin kai on täällä tapana?

LilWabbit, mistä tulkitset että Jeesus on poistunut maailmasta? Niinkun voit Raamatusta lukea, Jeesus ilmestyi monta kertaa ihmisille vielä ylösnousemuksensa jälkeen. Lisäksi ihmiset edelleen tekevät työtä josta mainitsemasi jae puhuu, joten sen mukaan vielä on päivä. Siihen että mikä on yö en ota kantaa.

Mutta "miksi aitoa rakkautta on havaittavissa aivan yhtä voimakkaasti hartailla uskovaisilla ei-kristityillä kuin kristityillä"? Hyvä kysymys.

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus. (Joh 13:34-35)

Ehkä meiltä puuttuu jotakin oleellista mitä meillä pitäisi olla?

Mutta "miksi aitoa rakkautta on havaittavissa aivan yhtä voimakkaasti hartailla uskovaisilla ei-kristityillä kuin kristityillä"? Hyvä kysymys.

Hmm. Raamatussa sanotaan:

1. Joh. 4:19
19 Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Ja rakastaahan Jumala myös ei-kristittyjä ihmisiä ja jakaa heillekin hyvyyttään:
ap.t.14:16-17
16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;
17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."

Olen sitä mieltä, että kaikki hyvyys ja rakkaus on lähtöisin Jumalasta. Joten jos joku ihminen
jakaa toisille hyvyyttä ja rakkautta, niin se on tullut ensin Jumalalta hänelle.

Tällä foorumilla on paljon kristittyjä, mutta missä on kristittyjen rakkaus? Paljon täällä puhutaan oikeasta opista, Raamatun tulkinnasta, synnin välttämisestä ja siitä, kuka on väärässä ja missä. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että täällä harvoin keskusteluissa huomaa, että ihmisten kirjoituksista välittyisi se rakkaus, jonka Jumala meihin vuodattaa. Paljon enemmän jotain aivan muuta tulee vastaan. Missä syy? Aidosti ja vilpittömästi tätä olen ihmetellyt, sillä sanoohan Raamattu Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Gal 4:22-23

Hyvähän olisi tietysti jokaisen puhua omasta puolestaan eikä tuijotella hirttä toisten silmissä. Olen itse koittanut olla täällä kyllä kiltisti, mutta olen kamppaillut paljon lakihenkisyyden kanssa omilla teilläni ja siksi en usko, että minulla on ollut paljonkaan positiivista vaikutusta täällä. Hyvä jos neutraalina olen pysynyt. Mutta mielestäni kristittyjen pitäisi päästä plussan puolelle.

Hirveen tekopyhä ja jeesusteleva kirjoitus.

^ Miksi niin koet?

Jotenkin vaan tuli sellainen tunnelma. Huomaa, etten tarkoittanut sinua, vaan kirjoitustasi, joten älä ota itseesi! Mun mielestä netin keskustelupalstoilta ei voi odottaa tuollasta siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä ei ole ekklesia. Ekklesia ei milloinkaan toimi virtuaalisesti, vaan siihen tarvitaan se, että Pyhän Hengen temppelit tulevat yhteen. Se ei milloinkaan tapahdu biteissä.

Ikävää että koit sen niin.

Siis sen, että seurakunta ei voi olla virtuaalinen? Minä iloitsen siitä, ettei virtuaalinen seurakuntayhteys ole toistaiseksi ollut mahdollista.

Ei kun kirjoituksen.

Ymmärrän ettei seurakunta voi olla virtuaalinen, mutta uskon että Pyhän Hengen aikaansaamat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen näkyvät myös ihmisen tavassa ilmaista itseään ja käyttäytyä netissä. Monesti olen huomannut kristittyjen nettikirjoittelijoiden jutuissakin merkkejä Pyhän Hengen vaikutuksista. Harvemmin vain ne esimerkit ovat täältä foorumilta, jota juuri kummastelen.

No kappas vaan! Oot tullut samaan johtopäätökseen kuin mä. Tätä kysymystähän puin yhdessä ylläpidon kanssa mm. tässä ketjussa: http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/3698

Jochanan ei itse edes yritä olla asiassa parempi, vaan käyttäytyy kahta pahemmin ja kiukuttelee kuin pahainen kakara. Että turhaan keuhkoat.