Ajattelin kuitenkin luultavasti vähän pienempää aikahaarukkaa, esim. yksi sukupolvi taaksepäin. Mutta toki yleistän kovasti. Varmasti on ennenkin ollut vaikeaa, ja varmasti nykyäänkin monet löytävät sielunkumppaninsa helposti ja vaivattomasti. Kuitenkin esim. deittipalvelujen nopea kasvu osoittaa sen, että omasta tahdostaan riippumatta sinkuiksi jääneitä on paljon, luultavasti enemmän kuin koskaan.

No yksi sukupolvi aikaisemmin oli ainakin niin, että ihmiset sitoutuivat herkemmin kuin nykyään. Jos esim. pariskunta eli avoliitossa puhuttiin yleisesti susiparista. Irtosuhteet olivat myös sosiaalisesti tuomittavia, joten harva ryhtyi sellaisiin. Toisaalta jos oli ollut jonkun kanssa irtosuhteessa ja tuli vahinko raskaus vanhemmat pakottivat menemään naimisiin. Seksihalut on pysyny ihmisillä samana, joten varmaan tästä kaikesta johtuen ihmiset valitsivat ehkä puolison itselleen pienemmillä vaatimuksilla (monet ei varmaan jaksanut hillitä himojaan kovin vanhaan sen ajatuksen takia, että jos nyt sattuisi löytymään vielä parempi kumppani) ja sitten kun jonkun kanssa oli lyöttäydytty yhteen niin sitten mentiin naimisiin jne. Nykyään kun ihmiset ovat sillä tavalla vapaita, että irtosuhteitakaan ei katsota niin pahalla, niin sitten ihmiset eivät välttämättä halua sitoutua yhtä herkästi kuin ennen. Ja koska seksiä voi harrastaa ilman parisuhdettakin niin ihmisillä ei ole kiirettä sitoutumiseen, jolloin rimaa voi nostaa korkeammalle. Eli ihmiset sitoutuu vain silloin seurustelemaan, kun ovat löytäneet jotain spesiaalia. Toisaalta esiaviollinen seksi turruttaa ihmistä niin, että ihminen välttämättä enää ihastu. Ja koska ihmisten vaatimukset ovat kasvaneet, niin se on taas johtanut siihen, että yhä harvempi löytää sellaista kumppanin joka itselle kelpaisi ja toisaalta sitten voi löytää sellaisen, mutta ei itse kelpaakaan tälle.

Tuo koskee mielestäni siis lähinnä eiuskovia. Sitä en tiedä kuinka vaikeaa tai helppoa uskovan on keskimäärin löytää puoliso.

Totuus kun ei koskaan häviä!

miksi sitten sinun mielestäsi pitää valehdella?

No yksi sukupolvi aikaisemmin oli ainakin niin, että ihmiset sitoutuivat herkemmin kuin nykyään.

Tuo koskee mielestäni siis lähinnä eiuskovia. Sitä en tiedä kuinka vaikeaa tai helppoa uskovan on keskimäärin löytää puoliso.

tupla

Joillakin homous voi tulla lapsuudessa tai teiniiässä, mutt toiset tajuu sen vasta aikuisena. Musta seksuaalisuutta ei voi muuttaa, mutta se voi tulla esille.

Minä en ole koskaan uskonut että ihminen syntyy homoksi tai heteroksi.
Voi ennemminkin olla niin että jokaisessa ihmisessä on lähtökohtaisesti ja periaatteessa taipumus seksin harjoittamiseen sekä miesten että naisten kanssa.
Taipumus voi vahvistua tiettyjen olosuhteiden ohjaamina. Heterouden yleisyyteen vaikuttaa täten heteroseksuaalisuuteen ohjaava yhteiskunnallinen olettamus. Ja myös lapsuuden aikaisilla ihmissuhteilla on merkitystä. Ei niin että homouden syntymiseen tarvittaisiin mitään erityisen traumaattista lapsuuskokemusta tai hyväksikäyttöä...

Täten pitäisi paikkansa että homomyönteisyyden lisääntyessä lisääntyy myös homous. Vähitellen siitä tulee yhtä "tasa-arvoinen" vaihtoehtoinen elämäntapa, ja yhä useammalle siitä muodostuu identiteetti.

Tätä teoriaa vahvistaa nähdäkseni se, miten tietyissä olosuhteissa itseään täysin heteroina pitäneet miehet alkavat tuntea vetoa toisiinsa. Esim. merillä, sotaretkillä... Kaikkina historian aikoina tätä on esiintynyt kun miehet ovat pitkään keskenään. En sitten tiedä, onko siinä eroa miten pian tätä alkaa ilmetä verrattuna naisporukkaan.
Ja myös yksilöllisiä eroja toki löytyy. Jotkut ovat siihen valmiimpia.

Mutta jos ajatellaan antiikin kulttuureja. Vaikka Roomaa, jossa harjoitettiin vapaiden seksisuhteiden luontevana osana homostelua ja lesboilua. Olivatko kaikki tosiaan synnynnäisiä homoja? En usko.

Tässä asiassa mitään ei voi aukottomasti todistaa. Mutta eipä ole syytä pitää itsestäänselvyytenäkään mikä näissä keskusteluissa näyttää olevan itsestäänselvyys. Että homoksi ja heteroksi synnytään eikä sille mitään voi.

Miten tästä näkökulmasta muuten suhtaudutaan biseksuaalisuuteen? Siis siihen että ihminen mieltää olevansa kiinnostunut molemmista, ei niin että toinen puoli on piilevänä.
Onko biseksuaalius yhtä ok, vai onko kahden eri sukupuolen välillä häilyminen jotenkin epätervettä ja perverssiä? Kiinteää ja tasapainoista parisuhdetta siitä lähtökohdasta voi olla hankala rakentaa. Ainakin niin kauan kuin moniavioisuus on kielletty.

Heippa Juhani.

Sanot että tunnet kipinää useimpiin naisiin. Tuossa on mielestäsi yksi osa ongelmaa. Naiset eivät koe kovin viehättävänä miestä joka selkeästi innostuu heti lähes kaikista naisista. Tuo ei ole myöskään kovin hyvä lähtökohta ystävyydelle. On naisena varmasti vähän hankala olla ystävä sinun kanssasi jos tietää että sinä helposti ihastut kaikkiin naispuolisiin. Toivon että opit näkemään naispuolisia ystäviäsi nimenomaa YSTÄVINÄ. Silloin mukaan ei kuulu romanttisia tunteita. Silloin ystävyys voi todella olla ystävyyttä kun molemmat ajattelevat tästä asiasta samoin.

Käytkö jossain seurakunnassa? Eikö seurakunta nyt ole luonnollisin paikka tutustua uusiin naisiin? Itse olen kotoisin pk-seudulta ja seurakunnat joissa käyn ovat pulloillaan vapaita kauniita noin kolmekymppisiä naisia :).

Kiinteää ja tasapainoista parisuhdetta siitä lähtökohdasta voi olla hankala rakentaa.

Tässä nyt oletetaan selkeästi biseksuaalin olevan moniavioinen. Valitseehan heterokin suuresta joukosta sen yhden kumppanikseen eikä häily kumppanista toiseen (suotavaa olisi). En ymmärrä, miten tämä eroaa heterosuhteesta tasapainoisen suhteen kannalta, kun oletuksena on yksiavioisuus. Polyamorisissakaan suhteissa kaikki suhteen osapuolet eivät yleensä ole biseksuaaleja vaan yleensä suhde on heteroseksuaalinen eivätkä kaikki ole toistensa kanssa seksuaalisella tasolla ristiin.

Ne biseksuaalit, jotka itse tunnen, elävät yksiavioisessa suhteessa. Tottakai he tuntevat vetoa toisiin ihmisiin samalla lailla kuin kuka tahansa (pitkässä suhteessa yleensä tapahtuu ohimeneviä ihastumisia), heillä kohde ei vain riipu sukupuolesta, mutta minusta on loukkaavaa ajatella, että bisset ovat jotekin kykenemättömiä kestävään parisuhteeseen ja liitelevät vain sukupuolesta toiseen vastuuttomina.

Tässä nyt oletetaan selkeästi biseksuaalin olevan moniavioinen. Valitseehan heterokin suuresta joukosta sen yhden kumppanikseen eikä häily kumppanista toiseen (suotavaa olisi). En ymmärrä, miten tämä eroaa heterosuhteesta tasapainoisen suhteen kannalta, kun oletuksena on yksiavioisuus. Polyamorisissakaan suhteissa kaikki suhteen osapuolet eivät yleensä ole biseksuaaleja vaan yleensä suhde on heteroseksuaalinen eivätkä kaikki ole toistensa kanssa seksuaalisella tasolla ristiin.

Ne biseksuaalit, jotka itse tunnen, elävät yksiavioisessa suhteessa. Tottakai he tuntevat vetoa toisiin ihmisiin samalla lailla kuin kuka tahansa (pitkässä suhteessa yleensä tapahtuu ohimeneviä ihastumisia), heillä kohde ei vain riipu sukupuolesta, mutta minusta on loukkaavaa ajatella, että bisset ovat jotekin kykenemättömiä kestävään parisuhteeseen ja liitelevät vain sukupuolesta toiseen vastuuttomina.

Ei se ole lainkaan mahdotonta, että itsensä biseksuaaliksi mieltävä eläisi yksiavioisessa suhteessa. Mutta mitä olen biseksuaalien keskusteluja lukenut, eniten tuntuu olevan hämmennystä ja ahdistuneisuutta siitä kun tuntee vetoa molempiin sukupuoliin.
Puhutaan myös siitä että jompikumpi taipumus on vuorollaan "nousevana" ja toinen "laskevana". Pitkäaikaiseen kumppaniin tunnetaan vetoa pitkän yhteiselämän vuoksi, mutta seksuaalisesti kiinnostaakin yllättäen toinen sukupuoli...
Netti on tässä tosin ainoa lähde, mutta siellähän ihmiset sisimpänsä paljastavat...

Iitse asiassa, onhan siitäkin ollut puhetta, että onko ihminen lopulta kuitenkaan luonnostaan yksiavioinen... Kun näitä pettämisiä, kolmiodraamoja ja vieraissa käymistä ilmenee sen verran paljon. Eroamisista ja uudelleen avioitumisista puhumattakaan.

Voidaan kyseenalaistaa myös se, että ihanteena olisi liiton säilyminen koko elämän ajan. On mentykin jo aika paljon siihen suuntaan, että "ei pidä ottaa paineita siitä että tämän nyt tulee kestää kuolemaan asti..."

Enkä pitäisi lainkaan mahdottomana sitäkään että polyamoristisessa suhteessa kaikki olisivat keskenään seksuaalisesti. Kukapa meistä voi mennä sanomaan että jokin seksuaalinen käyttäytyminen ihmiselle ei kerta kaikkiaan voi olla mahdollista??

Aika monet nykykulttuurissa ilmenevät liiton ja parisuhteen ihanteet ovat peräisin kristillisestä arvopohjasta, ja siitä miten kirkko on asiasta opettanut. En sano ettei yksiavioisuus olisi käytössä muissakin kulttuureissa ja uskonnoissa, mutta kaikenlaisia varioita esiintyy...
Myös ns. avoimia liittoja alkaa olla yhä enemmän. Mitäpä siihen lisäämään, jos molemmille on ok, jos joskus käydään vieraissa.

Enkä näe asiaa niin yksinkertaisena että on homot, heterot ja biseksuaalit.
Luulisin että useimmilla ihmisillä on, ehkä erityisesti nuoruudessa, taipumusta ihastua vähän molempiin. Ja näkisin, että ns, seksuaalinen suuntautuneisuus, jos sellaisesta voidaan puhua, on ihmisessä enemmänkin muutoksille altis, kuin stabiili ominaisuus.
Joillakin se voi olla enemmän altis muutoksille, elämäntilanteen tms. vaihtuessa, joillakin vähemmän.

Lähtökohta homo / hetero / bi on mielestäni vähän naivi, vaikka aivan ilmeisesti useimmat haluavat asian niin nähdä.

Uskonto itse asiassa rajoittaa paljonkin sellaista käyttäytymistä, mikä periaatteessa olisi ihmiselle ihan luonnollista, kuten vapaat seksisuhteet ja esiaviollinen seksi. Pettämisen yleisyyden huomioiden, kyllä senkin voidaan katsoa olevan ihmiselle luonnollista...

Biseksuaalillekin elämä yhden ihmisen kanssa merkitsee toisen puolen itsestä piilottamista, niin ettei sitä voi eikä saa toteuttaa, jos sen valinnan tekee että on uskollinen yhdelle. Kurinalaisuutta vaaditaan kaikilta uskovilta, jossain muodossa. Ja ihmisiltä yleensäkin. Moraalihan on aina jonkinlaista itsensä kurissa pitämistä.

Mutta otan joltain osin takaisin sen mitä sanoin biseksuaaleista... Yksiavioisuus ei ole mahdottomuus.

Enkä pitäisi lainkaan mahdottomana sitäkään että polyamoristisessa suhteessa kaikki olisivat keskenään seksuaalisesti. Kukapa meistä voi mennä sanomaan että jokin seksuaalinen käyttäytyminen ihmiselle ei kerta kaikkiaan voi olla mahdollista??

Siksi käytinkin termiä yleensä :) Tein vähän kartoitusta, mutta kovin vähän on näytetty tehdyn vakavaa tutkimusta aiheesta. Jotakin aiheeseen liittyvää tutkimusfaktaa löysin:

"There is an old stereotype that all bisexual people feel the need to simultaneously date members of more than one gender group (Sumpter, 1991). Contradicting this stereotype, Weitzman (in press) found that 70% of the responding participants felt that it did not matter to them whether their lovers were of the same or different gender from one another at any given time. Further along these lines, 50% of the responding participants stated that their preference for polyamory did not stem from a desire to simultaneously date members of more than one gender group; 34% said that a desire to date people from more than one gender group was just one among several factors in their choice of polyamory; and only 12% identified the desire to simultaneously date people from more than one gender group as the main motivating factor in their choice of polyamory. In summary, many polyamorous bisexuals simply do not regard gender as a primary factor when choosing their intimate partners, although there is a significant minority for whom it is important to be intimate with people from more than one gender group." Sumpter, S. F. (1991). Myths/realities of bisexuality & Weitzman, G. (1999, March). What psychology professionals should know about polyamory: The lifestyles and mental health concerns of polyamorous individuals.

Olen aika lailla samoilla linjoilla sen suhteen, että seksuaalisuus kehittyy elämän kuluessa. Sen ei välttämättä tarvitse heilahdella sukupuolesta toiseen vaan ihan vain omien estojen yms. hälventymistä. Taitaa olla jo jonkilainen hokema, että naisen seksuaalinen identiteetti on kukkeimmillaan nelikymppisenä, kun itsetuntemus on aivan eri tasolla kuin aiemmin.

Mietin tuota yhden puolen piilottamista, että onko siinä erityisen erottava tekijä sukupuoli vai voiko sen laskea samaan joukkoon muiden halujen kanssa. Voihan yksiavioisessa suhteessa oleva osapuoli haluta kolmatta partneria seksiin mukaan, mutta ei koskaan toteuta sitä tai välttämättä edes puhu asiasta puolisolleen. Itse näen asian niin - biseksuaalien kanssa asiasta keskusteltuani - että suurin osa heistä ei tee mitään eroa sukupuolen välillä vaan he rakastuvat persoonaan ja ihmiseen. He ovat kokeneet asian niin, että sukupuoli ei ole määrittävä tekijä ihastumisessa tai mahdollisessa pettämistilanteessa. Joutuuhan perusheterokin hillitsemään halunsa, jos oletuksena/toiveena on yksiavioinen suhde :)

En ehdi paneutua tähän juuri nyt enemmän, mutta mielenkiintoinen aihe kyllä. Kiitos, kun nostit esille. Se hassu huomio on vain tullut molemmilta puolilta esiin asiaa sivutessa, että sekä gay- että heteropuoli pitää biseksuaaleja vastuuttomina kukasta kukkaan -liitelijöinä vaikka tälle ei välttämättä ole edes mitään taustatukea. Pitääkin joskus tonkia esille tuon ilmiön mahdollisia taustoja.

Anna itsellesi lupa kokea ja osoittaa syviä tunteita niinkuin erittäin herkät ihmiset (empaatit) kokevat ja osoittavat.

Minulla on teoria. Mitään empaatteja ei ole olemassakaan.

Kysymys pohdittavaksi on, että mitä nämä myyttiset "syvät tunteet" oikein ovat? Millä mittaat tunteen "syvyyttä"? Jos oletetaan, kuten ajattelen asian olevan, että tunteen "syvyyttä" voidaan mitata, niin tulee kysymys, että miksi? Mitä ideaa on "syvissä tunteissa"? Miksi tunteen "syvyys" pitäisi olla joku itseisarvo tai saavutus?

Aidosti syvät tunteet, joiden taustalla on yhteyden syntyminen ihmisten välille tai yhteyden katkeaminen ihmisten väliltä, ovat ainutkertaisia. Niitä ei kukaan koe osana ammattiaan tai "identiteettiään". Ne ovat kaikille vaikeita, mutta kaikki pystyvät niihin elämänsä eri vaiheissa eri tavoilla. Joidenkin syvin tunne voi olla se, että on tullut vanhempiensa huonosti kohtelemaksi lapsena. Se ja siitä syntyneet traumat estävät kaikkien syvien tunteiden kokemisen tämän jälkeen.

Ei ole ihmisiä, joilla on erikseen "kyky kokea syviä tunteita". Eikä traumoissaan lojuva tai rypevä ihminen ole "herkkä" muussa mielessä kuin että on vaarassa romahtaa tai vajota synkkyyteen vähemmästä kuin muut.

Sinulla on maskuliinisuus ja feminiinisyys tasapainossa.

Onneksi olkoon poika, sait viisi hinttipistettä.

Pukeutuminen tietty kanssa yksi juttu. Siihen olen hieman saanut naisen silmää joskus muinoin apuun. Itse olen toivoton vaatteiden kanssa, se on kyllä myönnettävä.

Pukeutumisessa on kyse itsetunnosta. Mies kuin mies osaa pukeutua siedettävän hyvin (tai niin hyvin että muut asiat huomioiden voi saada itselleen naisen) jos hoitaa itsetuntonsa kuntoon. Selkeämmin ongelma näyttää olevan se, että käytös, pukeutuminen ja puhetyyli kielivät heikosta tai olemattomasta itsetunnosta.

Naista ei saa jos sen "halun" pitää sisällään. Sen mukaan pitää toimia. Naiselta pitää viedä jalat alta. Jos kysyt, että "anteeksi, jos mä yritän viedä sulta jalat alta, niin ootko mukana ja autat vähän" niin vastaus on aina kielteinen. Se on kuin sanoisi naiselle "en oikein jaksa maksaa sinusta täyttä hintaa, mutta lähtisitkö vähän halvemmalla"? Muinaisen lähi-idän kulttuureissa tekeminen oli merkki tahdosta. Ei ollut tahtoa ilman tekemistä. Kenellekään ei myönnetty mitään pisteitä sen perusteella, että "tahdoin kyllä, mutta en tehnyt".

Leijonan karjaisun perään laitetaan huutomerkki. Ei kysymysmerkkiä.

Rabin neuvoja mieheyden tai naiseuden vahvistamisesta ei kannata kuunnella. Ei niin kauan kuin ainoa hänen tuntemansa miehuus on joko "mahcoutta" tai sitten uudella tavalla ymmärrettynä neitimäisyyttä. Juuri noita yllä mainittuja hinttipisteitä. Koska olen nero ollut ennenkin, tarjoan tähän ihan itse keksimäni miehuuden määritelmän.

Todellinen mies on henkilö, jonka haluaisit olevan isäsi.

Jos tulee eteen mies, joka tuntuu kiinnostavalta (ja joka kiinnostuu sinusta), niin kokeile...

Tai jos maaseudulla hölkätessäsi näet tien vieressä koiran ja koet yllättäen halua, niin kokeile (silittää sitä)? Myös jos satut joskus hautausmaalle lapion kanssa ja alkaa tuntua siltä, niin tiedät mitä tehdä (kukkaistutuksille). Mutta jos näet jossain hevosia ja sinun alkaa tehdä mieli (mennä tottumattomana taputtamaan) niin älä, koska vähemmälläkin hölmöydellä onnistuu telomaan itsensä pahasti.

Juhani34 on symppis, ja toivon hänen todella löytävän jostakusta naisesta ystävän ja lopulta kumppanin.

Öhöm. Se on aika hyvin. Vertailun vuoksi minä olen vain ilkiö, jolle korkeintaan slslsl on toivonut pillua joskus.

Olen suhteellisen sosiallinen ja uskallan puhua myös aremmista aiheista jos niikseen tulee.

Puhumiseen kyllästyy jossain vaiheessa. Jos ottaa naisen vain puhuakseen ja puhuakseen itsestään ja ongelmistaan, niin siinä ihan kuin väistämättä lipsahtaa siihen homoystävän rooliin. Tai sitten jos löytää naisen, jolla on pakonomainen tarve saada perässä vedettävä tohvelo, niin onnea.

Terapiointia ei pidä koskaan sotkea suhteeseen. Molempien pitää saada jotain. Jos toinen saa hoitoa, niin toinen saa täytettyä epätervettä hoidon antamisen tarvettaan. Mutta tämä ei tule kestämään koskaa kauaa.

... et oikein osaa olla mies naisille, joista olet kiinnostunut...

Amen! Tämä on nykyään yleisin syy kilttien miesten rannalle jäämiseen. Sisar todistaa väkevästi. Toivottavasti ei huonoista kokemuksista oppineena. Mieluummin muuten vain viisastuneena.

Yksi helppo ja hyvä tapa vähän ratkaista tilannetta on alkaa hetkeksi naisten vihaajaksi. Tämän päivän tytöt tahtovat odottaa mieheltä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se mies, joka heidät saa, ei yleensä ole se, joka toteuttaa heidän toiveensa vaan se, jonka "ei" painaa heille tarpeeksi.

Saana, voi olla, että sä kuitenkin näet lesbona naisen hiukan eri tavalla kuin heteromies...

Hei. Ei mennä tähän sirkukseen mukaan. Ihmiset ihailevat kaikenlaisten luonnonkansojen tai vieraiden kulttuurien "autenttisempaa" tapaa nähdä asiat. Lopulta se, mikä niissä tavoissa on oikeasti arvokasta, on ihan järjellä ymmärrettävissä ja omaksuttavissa. Tätä ei tajuta kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että ihmiset, jotka halveksivat omaa taustaansa ja identiteettiänsä, eivät näe siinä niitä samoja "erinomaisia", "ihmeellisiä" ja "autenttisia" piirteitä, mitä menevät muualta hakemaan. Tai käänteisesti, he luovat näihin tarkastelemiinsa kulttuureihin niiden "mystiikan" ja "ihmeellisyyden" siten, että sen ainoa lähde on heidän ihastunut äimistyksensä.

Siksi sanon, että ei ole mitään "lesbonäkökulmaa" joka ei olisi purettavissa loogisiksi väittämiksi.

Ihailen kovasti voimakkaita naisia, ja minut saa syttymään urheilullinen nainen, jos lisäksi on hänelle syvyyttä elämässä hengen tasolla.

Jos naisella on vielä ruoska kädessä niin vaikutelma vain tehostuu?

Se on Jumalan mielen mukaista ja silloin julistat Jumalan totuutta hänen elämäänsä.

Tämä kuulostaa ihan menestysteologialta. Aavistinkin tyypin asenteessa jotain turhaa piukkuutta ja jotain ihan omia ratoja. Eli tässä ei ole kyse siitä, että OmaOmena olisi sanonut jotain varsinaisesti väärää, vaan siitä, että Jochanan (taikauskoisesti) ajattelee tiettyjen ajatusten ääneen sanomisen muokkaavan todellisuutta niiden mukaiseksi.

...minusta on loukkaavaa ajatella, että bisset ovat jotekin kykenemättömiä kestävään parisuhteeseen ja liitelevät vain sukupuolesta toiseen vastuuttomina.

Seksissä on kyse kysynnästä ja tarjonnasta. Homoseksuaaleilla on huomattavasti enemmän partnereita samassa ajassa kuin heteroilla. Tämä ei, kuten jotkut poliittisesti värittyneet henkilöt tahtovat esittää, johdu yhteiskunnan siitä tai tästä. Kyse on taipumuksen luonteesta, joka on jotain fetissin ja addiktion väliltä.

Normaalitilanteessa ihmisellä on kysyntää yhdelle vastakkaisen sukupuolen edustajalle. Jos jotain pitää kompensoida, niin kysyntä kasvaa. On myös biologinen tosiasia, että pettämistä harrastavat eniten haluttavat ja kauniit ihmiset. Eli jos jollekin ihmiselle on suotu "tarjontaa", niin hän on taipuvaisempi hyödyntämään siitä saatavat edut.

Täällä on paljon vastauksia,joita en ehdi lukea.Pitäisi mennä nukkumaan,että jaksaa taas aamulla herätä hoitamaan lapsia.Ei se tee susta homoa jos ei ole naista elämässä!On paljon vanhoja poikia,jotka eivät vaan ole löytäneet itselleen kumppania.
Jos olisit homo,olisit ehtinyt rakastua jo moneen mieheen tuohon ikään mennessä-Nythän olet ilmeisesti ollut rakastunut tai ainakin ihastunut naisiin?
Nykynaisilla ulkonäkö kyllä vaikuttaa monesti kumppanin valintaan-tärkeää monille nuorille naisille on muodikkaat vaatteet ja hyvin leikatut hiukset.Pitää olla puhdas ja iho ei saa olla pahasti aknen peittämää tai arpista.Ryhti olis tärkeää olla edes jotenkuten hyvä.Jos ihminen pukeutuu niin,että se rumentaa häntä(peittää hyviä ominaisuuksia ja tuo huonompia puolia esiin,esim.väärän väriset paidat) niin ehkä sekin vähentää kiinnostusta.Naisilla on ainakin niin,että miehet valkkaa kauneimmat päältä ja tytöt joutuu jo nuorena miettimään hirveästi ulkonäkökysymyksiä.Sitten vanhempana yleensä voi olla rennommin ku pojatkin on jo aikuistuneet.
Entä keskustelutaidot ja elämän asenne?Suhtaudutko myönteisesti elämään ja suuntaudut eteenpäin vai oletko työtön etkä halua elättää tulevaa perhettäsi?Nämä kysymykset on tallaisia provosoivia tarkoituksella.Jos nämä asiat on kunnossa,joita kyselin,niin luultavasti sulla vaan on huonoa tuuria tai sitten se Jumalan tarkoittama kumppani odottelee vielä jossain päin maailmaa..

Ikä hoitaa tämän ongelman pois. :O)

Helpoin tapa tietää luulisi olla naputtaa googleen sanat: homo pornoa ja katsoa... (Ja anteeksi jos kielenkäyttöni ei sovellu ainakaan tässä viestissä foorumille...)

En tiedä, kuinka vakavissaan Apina oli, mutta täytyy huomauttaa, että pornon katselu ja tietynlaisesta pornosta kiihottuminen eivät vielä ratkaise ihmisen seksuaalista suuntautumista. Katselumieltymyksiä on monenlaisia. Jotkut eivät innostu ollenkaan, jotkut kiihottuvat aina kun näkevät ruudulla jonkilaisen aktin, joillakuilla on spesifimpiä mieltymyksiä. On esimerkiksi paljon heteronaisia, jotka tykkäävät homopornosta.

Ihmisen omaa seksuaalista suuntautumista ei oikeastaan voi selvittää ulkoisilla seikoilla, ei ulkonäöllä, luonteenpiirteillä, pukeutumisella, maulla jne. Ainoa homoseksuaaleja yhdistävä piirre on se, että he kiinnostuvat eroottisesti ja romanttisesti saman sukupuolen edustajista.

OFFTOPIC

Indiana_:

Saatko?

Kysyn siksi, että esität tietäväsi pariutumisesta kaiken mutta se on täysin ristiriidassa valtavaan katkeruuteen, mikä huokuu kirjoituksistasi.

Mikä sun ongelma on?

T

Jumala ei luonut kenestäkään "homoa"!!!

Itse uskoisin että jokaisella ihmisellä on edellytykset ihastua sekä mieheen että naiseen. Se, että valitseeko sen oman vai vastakkaisen sukupuolen edustajan onkin sitten asia erikseen. Mutta sen vuoksi, että ei koe vetoa vastakkaiseen sukupuoleen en lähtisi myöskään omaa sukupuoltani kyllä yrittämään vaikka en uskossa olisikaan. Kyllä se sopiva kumppani löytyy jos on löytyäkseen enkä usko että Jumala antaa kenenkään odottaa liian pitkään.

Itse uskoisin että jokaisella ihmisellä on edellytykset ihastua sekä mieheen että naiseen. Se, että valitseeko sen oman vai vastakkaisen sukupuolen edustajan onkin sitten asia erikseen. Mutta sen vuoksi, että ei koe vetoa vastakkaiseen sukupuoleen en lähtisi myöskään omaa sukupuoltani kyllä yrittämään vaikka en uskossa olisikaan. Kyllä se sopiva kumppani löytyy jos on löytyäkseen enkä usko että Jumala antaa kenenkään odottaa liian pitkään.

Kyllä minusta voi ihastua sekä omaan että vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta suhde samaa sukupuolta olevan kanssa ei vain ole ihan sama asia kuin naisen ja miehen välinen suhde. Eikä niitä mielestäni pitäisi "tasaveroisina" esittääkään.

Itse uskon että kaikella on tarkoitus. Rakkaudellakin on aina suurempi ja syvempi tarkoitus kuin vain se että se tuntuu hyvältä ja tekee onnelliseksi... Näkisin että läheinen suhde samaa sukupuolta olevaan vahvistaa ja tukee omaa sukupuoli-identiteettiä. Avioliitto (heteroliitto) taas tukee, vahvistaa ja kehittää omaa sukupuoli-identiteettiä suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen.
Kyse ei ole vain tykkäämisestä.

Tässä homokeskustelussa tunteet on nostettu kaikkein ylimmäksi ja tärkeimmäksi asiaksi. Tämä on mielestäni vaarallista, myös heterosuhteissa. Juuri tämän takiahan avioeroja esiintyy aina vain enemmän. Kun tuntuu siltä ettei enää rakastakaan.

Minusta kristillinen avioliittoonvihkiminen ja häät ei ole tilaisuus jossa kokoonnutaan juhlimaan ja ylistämään sitä kuinka paljon kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, vaan kunnioitetaan ja ylistetään Jumalan luomistyötä. Sitä että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja naisen ja miehen välinen suhde on ainutlaatuinen.

Toivoisin että esiin tulisi sellaisiakin "homopareja", josta luin joskus nuorena Nuotta-lehdestä. Kaksi nuorta miestä, jotka olivat läheisiä ystäviä ja he kertoivat mm. siitä miten olivat oppineet myös koskettamaan toisiaan ja ilmentämään siten ystävyyttään. Ja että heitä huvitti kun muut ihmiset pitivät heitä homoseksuaaleina...

Tällainenkin suhde on ainutlaatuinen ja arvokas. Mutta aivan oma juttunsa. Meidän kulttuurissamme vain ystävyyttä ei ole mielletty rakkauden lajityypiksi. Kuten esim. Raamatun ajan juutalaisuudessa...

Tässä homokeskustelussa tunteet on nostettu kaikkein ylimmäksi ja tärkeimmäksi asiaksi. Tämä on mielestäni vaarallista, myös heterosuhteissa. Juuri tämän takiahan avioeroja esiintyy aina vain enemmän. Kun tuntuu siltä ettei enää rakastakaan.

Ei ole nostettu. Tai no, jos sinä olet tehnyt niin, se on tietty eri asia. Mutta ei tässä kyse ole mistään mutuilusta normaaleilla ihmisillä ollut.

Pointti kai on siinä, saako kieltää asian, jonka kieltämisestä on paljon enemmän haittaa kuin sallimisesta. Tunnetaso, jolla haitta ilmenee, ei kuitenkaan ole verrattavissa ailahtelevuuteen, "tänään näin, huomenna noin" - niin väittävät ennemmin uskovaiset, joiden mielestä homous voidaan tosiaan ihmisessä muuttaa.

Näkisin että läheinen suhde samaa sukupuolta olevaan vahvistaa ja tukee omaa sukupuoli-identiteettiä. Avioliitto (heteroliitto) taas tukee, vahvistaa ja kehittää omaa sukupuoli-identiteettiä suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen.
Kyse ei ole vain tykkäämisestä.

Samalla logiikalla myös minun ystävyyssuhteeni miespuolisten ystävieni kanssa tukevat sukupuoli-identiteettiä suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen ja rakkaussuhde naisen kanssa vahvistaa ja tukee omaa sukupuoli-identiteettiä. Ei vain tykkäämistä :) Kaikki ovat tyytyväisiä.

Totta kai myös ystävyyssuhde vastakkaiseen sukupuoleen tukee omaa sukupuoli identiteettiä... Syvempää ystävyyttä voi kutsua rakkaussuhteeksi. Kuten toin esiin tuossa esimerkissäni kahdesta nuoresta miehestä, jotka rakastivat toisiaan ystävyysrakkaudella. (filia) Ei siinä ole mitään väärää.

Mutta avioliitossa on kyse muustakin.
Määritelmäni sen merkityksestä ja tarkoituksesta ja sisällöstä kokonaisuudessaan jäi siis hieman vajaaksi... Pahoittelen. Mutta tässä tarvittaisiin varmaan aika lailla aikaa ja palstatilaa, jos asia halutaan käsitellä perusteellisesti...

Seksi ja seksuaalisuus on se juttu, mikä kuuluu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Se mitä sanoin sukupuoli-identin vahvistamisesta ei siis ole avioliiton ainoa merkitys, tarkoitus ja sisältö. Eikä avioliitto ole varsinaisesti "enemmän" kuin ystävyyssuhde, vaan sekä ystävyydessä että avioliitossa on kyse muustakin. Ja kummallakin on oma tarkoituksensa.

Miksi seksi ja seksuaalisuus ei sitten ole sallittua saman sukupuolen kesken? Koska niin ei ole tarkoitettu, mielestäni.

Mitä haittaa siitä sitten on?
Nähdäkseni, jos kaksi miestä tai kaksi naista pyrkivät toteuttamaan eroottista ja seksuaalista kaipaustaan saman sukupuolen kanssa, siinä vain yksinkertaisesti menetetään se merkitys mikä saman sukupuolen välisellä ystävyysrakkaudella on. Seksuaalisuus muuttaa sen joksikin muuksi. Samoin käy esim. jos toisilleen läheiset sisarukset alkavat harrastaa keskenään seksiä.

Kaikenlaiset ihmissuhteet samaa tai eri sukupuolta olevien kanssa tukevat ja vahvistavat omaa sukupuoli-identiteettiä, joko suhteessa samaan tai eri sukupuoleen. Näinhän on myös äidin ja tytären, äidin ja pojan, isän ja tyttären ja isän ja pojan välisissä suhteissa. Mutta se on sitten eri juttu jos ruvetaan seksiä harrastamaan.
Mutta sellaistakin on tapahtunut ja tapahtuu tälläkin hetkellä. Ja ihan vapaaehtoisesti aikuisten kesken...

Ystävyysrakkaus (tai sisarusrakkaus) ei ole vain jotain mikä on hieman vähemmän kuin parisuhde, vaan sillä on aivan oma merkityksensä.

Nähdäkseni mies ja nainen sopivat yhteen kolmella tasolla: fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti.
"Henkisellä" yhteensopivuudella en tarkoita vain luonteiden yhteensopivuutta (mikä voi toteutua ystävyyssuhteessakin) vaan mieheyttä ja naiseutta henkisellä tasolla. Myös sukupuolessa on monta tasoa.

En väitä että tämä on ihan loppuun asti mietitty asia. Mutta hieman häiritsee kun homokeskustelussa puhutaan vain "rakastamisesta" ja siitä että "ei saa rakastaa". Totta kai saa, mutta olisi ihan aiheellista puhua siitä miksi seksi ei ole sallittua tiettyjen ihmisten kesken. Mikä tarkkaan ottaen on pielessä siinä jos sukulaiset tai ystävät harrastavat keskenään seksiä. (Myös "kaveriseksissä" menetetään jotain, vaikka osapuolet olisivat eri sukupuolta...)

Tämä on vain minun näkemykseni, en ole mikään psykologi tai seksologi. Filosofi ehkä :) Ja tästä on ihan mielenkiintoista keskustella, mutta toivoisin että logiikkaani ei väheksyttäisi...
Voi kysyä mieluummin ihan vain että "mitä tarkoitat tuolla?... Ja sitten keskustelua voidaan jatkaa.

Ja olen pahoillani jos yleistin sanoessani että tunteet on nostettu kaikkein ylimmäksi. Yhteiskunnaallisella tasolla tässä keskustelussa tuntuu olevan näin, jos ei ihan tässä keskustelussa... Tunteisiin vedotaan ja niiden perusteella vaaditaan milloin mitäkin oikeuksia...
Kristilliseltä kannalta katsottuna kuitenkin näkisin että tärkeintä on tarkoitus, ei tunteet.

Eli siis: se asia, joka kahden samaa sukupuolta olevan välisessä seksisuhteessa/parisuhteessa menetetään on a) näiden kahden ihmisen mahdollisuus ystävyyssuhteeseen (kuten eri sukupuolen edustajien välisessä kaveriseksissä) ja b) naisen ja miehen suhteessa oleva henkinen yhteys. Ymmärsinkö oikein? Tarkoittanet jonkinlaista maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainoa ja näiden roolien dynamiikkaa suhteessa (?). Samalla liität myös parisuhteeseen ja sukupuoleen jonkin henkisen (hengellisen?) tason, joka on aika vaikeasti tavoitettavissa. Jos ymmärsin oikein, niin nimenomaan tuo henkinen taso on jotakin, joka perustelee koko ajatuksen miehen ja naisen suhteen ylivoimaisuudesta.

Sukupuolen/parisuhteen henkinen taso on kuitenkin jotain aivan liian epämääräistä, vailla tarttumapintaa. Konkreettisesti kuitenkaan missään ei näy, että esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet olisivat erilaisia kuin eri sukupuolen edustajien. Pysyykö se siis salattuna, näkymättömänä totuutena kaiken pohjalla?

Et sinä homo ole, eihän naisten kiinnostumisella ole oman suuntautumisesi kanssa mitään tekemistä. Nykyisin vaan yhteiskunta ja keskustelu on täynnä noita "mieti ja tunnustele, jos sittenkin olisit homo" -tyyppisiä kehoituksia eli "homolähetystyötä", jotka saattavat saada aikaan senkaltaisia ajatuksia kenessä tahansa. Ja jos oikein rupeaa miettimään asiaa ja suggestoimaan itseään, niin eiköhän se "sisäinen homO" löydy lähes kenestä tahansa!

Voisiko olla mahdollista, että tuossa naisten haussa rima vain olisi liian korkealla jos ei kertakaikkiaan nappaa? Se myös voi olla negatiivinen kierre, jos odotat jo valmiiksi epäonnistumista edellisten kokemusten pohjalta, etkä pysty olemaan oma itsesi, tai yrität liikaa :/ Mene ja tiedä, nämä ovat arvauksia, mutta toivotaan että vaimo löytyisi!

Pienenpieni äärilössi kirkossa on olevinaan KAUHEEN huolissaan aborteista mutta sodat ja niissä tapahtuva tappaminen ovat aina tervetulleita ja mukavasti ennustuksiin sopivaa materiaalia ja pitää mielen virkeenä.

Sama lössi on olevinaan KAUHEEN huolissaan homoudesta ja tahtoo palata ajassa sata vuotta taaksepäin, jolloin kirkko kirosi ja uhkasi kuolemantuomiolla niin homoja kuin ateistejakin. Tämä ei heitä huolettaisi lainkaan.

Yleensä seksuaalinen suuntautuminen määrittyy sen mukaan mistä itse on kiinnostunut, ei sen mukaan kuka tai ketkä on sinusta kiinnostuneita.

No siinähän sitte oot ittes kaa. Tsemppii sulleki!! :O

?