Ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, mutta tiedän tapauksen jossa alunperin oli kaksi ei uskovaa ja lopulta yksi uskova ja yksi ei uskova, ja tämä liitto päättyi eroon.

Mutta toisaalta, jos on vaan "tapakristitty" niin ei se välttämättä niin paljon haittaa.. Mutta mitä lähempänä tämä uskovainen on Jumalaa, sitä suuremman uskon tällaisessa suhteessa puolisoiden välisen kuilun olevan.

Mutta ei se ole pelkkien ei uskovien liittokaan tässä mielessä kovin "turvattu" kun jompi kumpi voi tulla koska tahansa uskoon. Ja uskovaisten kesken taas.. No, kyllä kai niitä takinkääntäjiä uskovaisistakin löytyy.

En väitä etteikö ateistin ja uskovan välinen avioliitto vois olla onnellinen. Mut itestä se tuntuu ainakin tällä hetkellä tosi kaukaselta ku oon uskovan kanssa kihloissa. On niin turvallista olla ku tietää et se toinen rukoilee sun puolesta ja jakaa saman maailmankatsomuksen siten et ei tarvii alkaa selittää viikon välein miks ajattelee siten ku ajattelee.

Riippuu paljon ihmisistä, jotkut pystyy ja toisille se toimii, avioliittokin, mut ei kaikille. Itse en kestäisi seurustella edes ateistin kanssa, koska ajatusmaailma on vaan liian erilainen, että tuntuu liian monimutkaiselta yhtälöltä.

Jaa-a. Itse en kyllä ateistina pystyisi varmaankaan elämään (tosi)uskovaisen kanssa.

Honkkis ; Voiko ateistin tai muun uskonnon edustajan kanssa solmitusta avioliitosta tulla mielestänne aivan yhtä onnellinen, kuin kahden kristityn välisestä liitosta?

Kerran eräs ateisti mies joka oli ihastunut minuun niin olisi halunut alkaa seurustelee minun kanssani ( oli rakastunut minuun) mutta minä vain pakoilin häntä ja sanoin ettei se käy koska haluan uskovaisen miehen; viimein hän sanoi että voisi tulla uskoon jos vain saisi minut ; no eihän ole vielä tänäkään päivänä uskossa eikä usko että Jumalaa on edes olemassakaan. Minuun ei kyllä vaikuttanut hänen vakuuttelunsa uskoon tulemisesta.

Itse olen agnostikko, seurustellut ainoastaan ateistien ja tapa-kristittyjen kanssa. Olen muutama vuosi sitten saanut kristityn ystävän, enkä näkisi ollenkaan mahdottomana myöskään joskus seurustella kristityn kanssa. Ystävän kanssa ymmärrys on molemminpuolista, mutta on myös uskallusta kysyä; Miksi sinä teet/ajattelet näin? Ja ymmärryksen myötä voi hyväksyä ystävän erilaisuuden. Olen oikeasti kiitollinen ystävästäni, vaikkei minusta uskovaista saakaan koskaan.

^Hän on edelleenkin ystäväni mutta emme voi keskustella uskon asioista koska hän ei usko Jumalaan jne. ja se kuilu meidän välillämme on. Myöskin elämä ateistin kanssa olisi ollut tosi vaikeaa koska mitä yhteistä on uskovaisella ja uskottomalla; ei mitään. Uskovainen elää ihan eri maailmoissa kuin uskomaton. Uskovaisen maailma on taivas kun taas uskomattoman maailma on tämä saastainen maailma jonka Jumalan tuli lopulta polttaa poroksi.

Täysi ateisti on niin pihalla todellisuudesta, etten varmasti avioituisi sellaisen sekopään kanssa. Jos vaimoehdokas taas edustaisi jotain toista eksklusiivista mutta monoteistista uskontoa, kuten islamia, voisin harkita avioliittoa. Tosin muslimitytön kanssa tuskin uskaltaisin olla tekemisissä parisuhteenmuodostuksen merkeissä, koska hänen isänsä saattaisi viiltää minulta kurkun auki ja heittää tyttärensä parvekkeelta alas. (Suurin osa muslimi-isistä ei toki näin tekisi enkä sellaista halua hetkeäkään väittää, mutta jotkut tekisivät enkä ole valmis ottamaan sitä riskiä.) Vaimoehdokkaan polyteismi, uuspakanuus ja vastaava hölynpöly olisi selkeä este avioliitolle. Sellainen sekoilu on lähinnä saatananpalvontaa. (Sen sijaan horoskooppien ja esim. pakanallisten esineiden kanssa pelehtiminen ei olisi este, sikäli kuin pelehtiminen olisi vain harmitonta ajanvietettä.)

En silti ole mikään tiukkapipo, koskapa uskonnollisen pluralistin ja harhaoppisen kristityn kanssa voisin avioitua.

En ole lukenut koko ketjua, mutta sivusta "uskovaisen ja ei-uskovaisen" parisuhdetta seuranneena totean, että enemmän ainakin läheisen parisuhteessa on vaikuttanut suvaitsevaisuus toisen näkemyksiä kohtaan ja hänen "rakastamisensa Jeesukselle" kuin oppien paukutus päähän. Avioliitto vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta näin yli 10 vuoden jälkeenkin. Kumpikin suvaitsee toisen näkemyksiä ja on valmis osallistumaan toisen elämään, koska "se on hänelle tärkeää". Kyseessä tosin on enempi agnostikko-uskovainen -pariskunta. Itselläni on yksi täysateistiystävä, ja kieltämättä välillä on raskasta se, että on uskovana yritettävä ymmärtää ja antaa anteeksi kaikki se pilkka ja rienaus...mutta saan kuitenkin rukoilla hänen puolestaan ja kertoa sen hänelle;)

Itselläni on yksi täysateistiystävä, ja kieltämättä välillä on raskasta se, että on uskovana yritettävä ymmärtää ja antaa anteeksi kaikki se pilkka ja rienaus...mutta saan kuitenkin rukoilla hänen puolestaan ja kertoa sen hänelle;)

Ei pilkka ja rienaus ihan normaalia ateismia ole. Vai onko ateisteilla jokin sisäinen pakko pilkata ja rienata uskontoa ja uskovia?

Tunnen muutaman vannoutuneen ateistin ja he kyllä pilkkaavat kaikkia uskontoja - tai siis lähinnä ihmisiä jotka ovat niin heikkoja ja henkisesti vammaisia että ovat hairahtuneet niin lapsellisen typerään manipulaatioon kuin mitä uskonto on.

Juu ei tee mieli mennä kenenkään heidän kanssa naimisiin.

Ei pilkka ja rienaus ihan normaalia ateismia ole. Vai onko ateisteilla jokin sisäinen pakko pilkata ja rienata uskontoa ja uskovia?

Ateismilla ei ole varsinaista sisältöä, joten se hakee sisältönsä joidenkin asioiden, pääasiassa kristinuskon, vastustamisen kautta.

Mitä suurempi tarve ateistilla on saada elämäänsä aatteellinen sisältö, sen suurempi on viha ja pilkka ja kaikkien kuviteltujen historian henkilöiden, kansojen ja aikakausien puolesta omaksuttu katkeruus ja kauna kristinuskoa vastaan.

Kannattaa lukea vapaa-ajattelijoiden lehteä kerran jos luulee kestävänsä sen. Kannesta kanteen "uskonto on kaameeta sortoa ja huijausta, inkvisition aikaa ne kaipaa takaisin ja voi voi miten pöyristyttävän umpimielistä ja loukkaavaa on kirkossa käynti koulun kanssa ja virret kevätjuhlassa, miten itsekeskeinen ja inhottava asenne näillä noitavainojen perillisillä, häijyä väkeä ketunhäntä kainalossa, oma lehmä ojassa ja dollarin kuvat silmissä".

Antikristuksen hengestä lähti ilmat pihalle. Niinpä se meni maamme johtavien ateistien korvasta sisään ja alkoi raivota kuin pieni orava. Käpy tosiaan oli jäässä sen jälkeen.

Ateismi ei tosiaan ole elämänkatsomus. Uskontojen vastustaminen taas on antiteismiä, jossa siis uskonnot nähdään haitallisina ideologioina. Itse olen jo jonkin aikaa lukeutunut jälkimmäisiin. Suurin osa ystävistäni on ateisteja, mutta tietääkseni yhdelläkään heistä ei ole varsinaisia antiteistisiä ajatuksia. Lähinnä he pitävät uskontoja suhteellisen harmittomana taikauskona ja tiettyjä uskonnollisia piirteitä huvittavina (tästä tulee se pilkka?). Heillä on siis tasan yhtä paljon motivaatiota vastustaa tai rienata uskontoja kuin minulla on satunnaista horoskooppien lueskelua.

Mitä tulee koulun tunnustukselliseen uskonnonopetukseen niin vapaa-ajattelijoilla on ihan hyvä pointti. Millään uskonnolla ei tulisi olla erityisoikeuksia valtion taholta.

Tunnen yhden antiteistin = huutoateisti, jonka tehtävä on piiskata Jeesus ulos uskovista. Kaikille ateisteille ja varsinkin huutajille suosittelen kahta kirjaa;

Lee Strobels: Tapaus Kristus http://www.deikauppa.fi/contents/fi/p1244.html
Stefan Gustavsson: Mihin uskomme perustuu http://www.deikauppa.fi/contents/fi/p3372.html

Näissä on hieman pureksittavaa niille, joiden mielestä usko on vain harhaisten omanedun tavoittelua. Kirjoissa väkevää _historiallista_ todistusaineistoa ja aukotonta filosofista pohdintaa hyvinkin kevyessä ja luettavassa muodossa.

Millään uskonnolla ei tulisi olla erityisoikeuksia valtion taholta.

Ai. Miksi ei?

Ateismi on paitsi sokea ja älyllisesti epäonnistunut ei-ideologia, myös potentiaalisesti todella vaarallinen ilmiö. Koska ateismin mukaan ihminen on vapaa itse valitsemaan arvomaailmansa, se avaa oven kaikenlaisiin älyttömyyksiin. Ja sitten kun nämä älyttömyydet väistämättä johtavat katastrofiin, ateistit itkevät, että ei se ollut ateismin syytä.

Olen esimerkiksi usein kuullut väitettävän, että kommunismi on uskonto. Niinpä kommunistien hirmuteot voidaan lukea samaan kategoriaan kaikenlaisten uskonnollisten vääryyksien kanssa. Yksiselitteinen totuus kuitenkin on se, että ateismi on välttämätön ainesosa kommunismin kaltaisessa sekoilussa. Sosialistit ovat aina vastustaneet uskontoa, koska se nähdään esteenä "ihanteen" toteuttamiselle. Näin jo Marx. Kommunismi on vain yksi ateismin seurauksista.

Ehkäpä pahaksi äitynyt ateismi on eräänlaista psykopatologiaa? Tai kenties jonkinlaista syvään juurtunutta kaunaisuutta? Niin sanottu antiteismi taasen on jo ihan puhdasoppista pahuutta. Ei kai sellaisen ihmisen kanssa kukaan tervejärkinen halua avioliittoon?

Ateismi on väärässä vain siinä että jumalaa ei olis. Muuten se on oikeessa.

Mitä tuo Mahtimiehen kommentti nyt oikein tarkoittaa? Uskonnollinen ei voi uskoa yhteisomistukseen tai ihmisten tasa-arvoisuuteen? Tai suunnitelmatalouteen? Neuvostoliittolaisessa kommunismissa oli kyllä nähtävissä uskontoihin verrattavaa indoktrinaatiota puolueen uusia jäseniä kouliessa. Elämän kestävä aivopesu, täysi kyseenalaistamattomuus marx-leninismiä sekä suunnitelmataloutta kohtaan ja täydellinen kuuliaisuus Puolueelle.

Koska ateismin mukaan ihminen on vapaa itse valitsemaan arvomaailmansa, se avaa oven kaikenlaisiin älyttömyyksiin.

Tämä on kyllä ihan ihmisoikeuksienjulistuksessa. On se kauheaa.

Ehkäpä pahaksi äitynyt ateismi on eräänlaista psykopatologiaa?

Siis mitä on? :)

Niin sanottu antiteismi taasen on jo ihan puhdasoppista pahuutta.

Onko niin paha, että pitäisi polttaa roviolla sellaiset?

Indiana,

Koska eriarvoisuus ei ole (uskonnon)vapautta. Nyt kansankirkolla on kilpailuetu omaan ideologiansa tuputtamiseen. Lisäksi jokainen joutuu tukemaan kirkon pyrkimyksiä haluamattaan yhteisöveron muodossa. Kirkon ylläpitämät palvelut pitäisi joko siirtää valtiolle tai tarkka kirjanpito menoista. Ev.Lut kirkko rahoittakoon uskonnollisen ja jäseniä keräävän toimintansa itse kuten muutkin uskonnolliset järjestöt, ilman maallisen vallankäytönvälineitä, jotka eivät uskonnoille kuulu (verotusoikeus).

Koska maksan välillisesti yhteisöveroa jokaisen ostamani tuotteen ja palvelun muodossa vaadin kirkkoon myös ateistisia/agnostisia/humanistisia elämänpalvomuksia joihin voin vakaumukseni puolesta osallistua.

Koska ateismin mukaan ihminen on vapaa itse valitsemaan arvomaailmansa, se avaa oven kaikenlaisiin älyttömyyksiin.

Tämä on kyllä ihan ihmisoikeuksienjulistuksessa. On se kauheaa.

Sen jälkeen kun kristinuskon hylänneet ja pakanuuteen vajonneet eurooppalaiset (Saksassa) olivat tehneet arvovalintansa ja polttaneet puoli maailmaa ja yrittäneet kitkeä ihmiskunnasta epäkelvon aineksen, keksittiin ihmisoikeudet. Se oli reaktio akuuttiin tilanteeseen, ei muuta. Koko länsimainen moraali perustuu toiseen maailmansotaan. Se on mittapuu: mitä natsimaisempaa, sitä pahempaa; mitä epänatsimaisempaa, sitä parempaa. Kun historian heiluri taas lähtee liikkeelle -- se on jo lähtenyt -- arvot muuttuvat. Turha siinä silloin on vedota johonkin muutaman vuosikymmenen ikäiseen paperinpalaseen, jonka oikeutus nojaa sattumanvaraiseen historialliseen pikkuseikkaan. Mutta eihän jumalattomalla maailmalla muutakaan ole.

No justiinsa. :)

Koska maksan välillisesti yhteisöveroa jokaisen ostamani tuotteen ja palvelun muodossa vaadin kirkkoon myös ateistisia/agnostisia/humanistisia elämänpalvomuksia joihin voin vakaumukseni puolesta osallistua.

En ole lukenut koko ketjua, mutta sivusta "uskovaisen ja ei-uskovaisen" parisuhdetta seuranneena totean, että enemmän ainakin läheisen parisuhteessa on vaikuttanut suvaitsevaisuus toisen näkemyksiä kohtaan ja hänen "rakastamisensa Jeesukselle" kuin oppien paukutus päähän. Avioliitto vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta näin yli 10 vuoden jälkeenkin. Kumpikin suvaitsee toisen näkemyksiä ja on valmis osallistumaan toisen elämään, koska "se on hänelle tärkeää".

Täysi ateisti on niin pihalla todellisuudesta, etten varmasti avioituisi sellaisen sekopään kanssa.
Koska ateismin mukaan ihminen on vapaa itse valitsemaan arvomaailmansa, se avaa oven kaikenlaisiin älyttömyyksiin.

Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja tällaisista "seka-avioliitoista". Joidenkin tutkimusten mukaan ateistien keskinäiset avioliitot ovat kestävämpiä kuin kristittyjen ja uskovaisavioliitoista erityisesti ns. uudestisyntyneiden avioliitot tuppaavat olemaan särkymisherkkiä, mutta en ole nähnyt mitään tutkimuksia, joissa olisi vertailtu uskovais-ei-uskovaisparien liittojen kestävyyttä.

fons et origo,

Miten niin? 2,25% yhteisöverosta lienee jotain 120-150 miljoonaa euroa. Jos tuo taakka jakaantuisi tasaisesti täysi-ikäisille, yhden henkilön osuus olisi ~30-35 euroa. Vapaa-ajattelijoiden jäsenmaksu näkyy olevan 20 euroa. Haluaisitko sinä olla pakotettu maksamaan sen jos vapaa-ajattelijat vastineeksi pitäisivät väestörekisteriä ja sillä maksettaisiin myös vapaa-ajattelijoiden kokoontumistilojen kunnostus, jossa messuttaisiin viikoittain uskontojen haitallisuudesta yhteiskunnalle ja julistettaisiin ateismia, sekä vapaa-ajattelijoiden hautausmaat, jolle sinutkin, maksua vastaan, haudattaisiin?

Kirkonkin tulisi pitää omilla rahoillaan huolta omasta omaisuudestaan, aivan kuten muutkin tekevät. Kirkolla näyttäisi muuten olevan omaisuutta enemmän kuin mitä esimerkiksi Outokummun tasesubstanssi on! Liekö omaisuuteen edes laskettu kirkkojen ja hautausmaiden arvoa, joiden kunnossapito maksatetaan vakaumukseen katsomatta kansalla (samalla kun hautapaikoista peritään).

Olkoonkin että yhteisöveroilla kirkko tuskin suuremmin rikastuu, mutta miksi ihmeessä valtiolliset tai kunnalliset tehtävät, kuten hautaaminen tai väestörekisteri on uskonnollista vakaumusta tunnustavan järjestön hallinnassa kun ihmisoikeuksissa, jotka Suomikin on allekirjoittanut, on pykälä uskonnonvapaudesta?

Kuinka paljon kristillinen elämänkatsomus merkitsee avioliitossa?

Sen verran paljon, ettei kristityn sovi mennä ateistin kanssa naimisiin.

Ei nyt agnostikko/ateisti - uskova avioliitoista, mutta kuitenkin.

http://www.religioustolerance.org/ifm_divo.htm

Conclusions:

Most of the data seems to show that religious differences within inter-faith and intra-faith marriages is a major contributor to marriage breakdown.

Yllätys yllätys.

Tämä [vapaus valita oma arvomaailma] on kyllä ihan ihmisoikeuksien julistuksessa.

Vaan onko ihmisellä vapaus valita sitä, että uskooko ihmisoikeuksien julistukseen?

Koska eriarvoisuus ei ole (uskonnon)vapautta.

Mistä lähtien uskonnonvapaus on ollut tavoiteltava asia?

Nyt kansankirkolla on kilpailuetu oman ideologiansa tuputtamiseen.

Tuputtamiseen? Hyi kun sinä puhut rumasti. Olet kuitenkin kristittyjen ylläpitämällä ja kustantamalla foorumilla tuputtamassa ateismia?

Jos vielä kerrot, mikä kirkon ideologia on, niin osaisin mahdollisesti arvioida ajatuksesi sisältöä.