Asia ei ole ajankohtainen, mutta olen joskus miettinyt asiaa - jopa niinkin, että ottaisinko vaimon sukunimen, jos se olisi jotenkin hieno. Ehkä se tuntuu kuitenkin hieman epäsopivalta? Kuitenkin pitäisin hyvänä, että molemmilla olisi sama sukunimi. Yhdistelmänimiä pitää harkita tarkkaan.

Ööm.. mun käsittääkseni kaikki sukunimet on "suojeltuja". Ei voi ottaa uutta sukunimeä miten haluaa, vaan se pitää olla ollut jollakin aiemmin suvussa (en sen tarkemmin tiedä) tai sitten kokonaan uus sukunimi, mitä ei oo missään.

edit koko homma:
onko tämä muutos tullut aika hiljattain?

Ei?

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694
Siitä luvusta 4 eteenpäin sukunimeen liittyviä juttuja.

Kerrottakoon, että aloituksen tiedoista poiketen olen mieheni sukunimellä. Tästä käytiin lopulta niin pitkä keskustelu, että päädyttiin tähän ratkaisuun, koska lukuisista keskusteluista huolimatta ei ollutkaan niin selvää toiselle kun antoi ehkä itselleenkin aluksi ymmärtää. Minulla on optio vaihtaa se takaisin suvun harvinaiseen sukunimeen, mutta toistaiseksi ollaan tässä tilanteessa. Järkähtymättömän vakaista Periaatteistakin on näköjään valmis tinkimään, kun ovat toiselle lopulta itseä tärkeämpiä.

Ei ollut mitenkään helppo ratkaisu enkä tunne löytäväni vieläkään identiteettiäni täysin tämän nimisenä, edelleenkään se ei vaikuta perheen sisäiseen dynamiikkaa esim. tunnetasolla. Ehdin jo kiintyä siihen toiseen sukunimeen. No, se lohtu sentään, että allekirjoitusta ei tarvinnut muuttaa piiruakaan. Sukunimen ensimmäinen kirjaimen jälkeen on lähinnä söheröviiva, joten menee wanhasta lihasmuistista ;)

Onneksi en ehtinyt julkaista mitään isompaa vanhalla sukunimellä. Hassua sekin, että ruotsalaiselta kalskahtava latinankielinen nimi vaihtui toiseen ruotsalaiselta kalsahtavaan latinankieliseen nimeen.

No mutta itellä on ainaki se käsitys että se olis jotenki siten suojeltu että se olis ollu yhden meidän sukulaisen taiteilijanimi ja siitä sitte muutettu sukunimeksi nii ettei niitä oo hirveesti tai jotain... O.o en sit oo varma mut tämä käsitys itselläni asiasta on.

Mielestäni Raamatussa ihan selvästi vihjaistaan, että miehen pitäisi ottaa vaimonsa sukunimi:

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa --

Kumma kun tällaisia perusasioita ei ymmärretä. ;-)

Nyt en ymmärrä väitteesi ja raamatunlauseesi suhdetta. Raamatun aikaan ei ollut sukunimiä.

^ Taisi olla hjyymöriä vain ;) Mutta kyllähän moni nainen perustelee sukunimensä vaihtamista myös niin, että hän tavallaan menee osaksi miehen sukua. Ja tuossa Mooseksen kirjan kohdassahan sanotaan, että _mies liittyyköön vaimoonsa_. Nykypäivään sovellettuna joku saattaisi vetää tuollaisia pitkällemeneviä tulkintoja, että sehän tarkoittaa tietysti, että mies ottaa naisen sukunimen.

Joskus oikeasti näkee mitä kummallisempia ajatuskulkuja, joita perustellaan tyylillä: "no ihan selvästihän se tuosta tulee ilmi!!!1" ;)

Jotkut yhdistelmänimet on tosi hienoja.

Pitkät nen-nen päätteiset ei oo.