Olen lukenut ja olin paranormaaliyhteisössäkin pitkään.Nykyään en enää lue vaan keskityn omaan henkiseen kasvuuni.Toinen hyvä on Wespan pitämä henkimaailmablogi http://henkimaailma.wordpress.com/

Paranormaaleihin ilmiöihin on tullut tutustuttua aikoinaan aika laajaltikin. Paljon huuhaata ja herkkäuskoisuutta havaitsin silloin, tilanne tuskin on parempaan päin muuttunut.

En kiellä, etteivätkö jotkin kokemukset olisi oikeasti yliluonnollisia - tämä on ihan hyvin mahdollista (joskin ihan hyvin voi näistäkin suurimpaan osaan löytyä myös luonnollinen selitys).

Joskus 1900-luvun alussa muistaakseni parapsykologiasta oltiin aika laillakin kiinnostuneita yliopistopiireissä. Mihin lie kadonnut sekin innostus (heh). Mutta ihan vakavissaan, paikoin paratutkimus leimataan turhankin herkästi epätieteeksi tai huuhaaksi, mikä tekee mielestäni tieteentekemisen aika tylsäksi. Kunhan vain eroteltaisiin luonnontieteistä omaksi alueekseen ja otettaisiin selkeän akateeminen näkökulma asioihin, olisi parapsykologisella tutkimuksella mielestäni paikkansa. Jossain ainakin.

Parapsykologiasta tulee lähinnä mieleen Rauni-Leena Luukanen-Kilde. En kyl tiiä liittyykö ne toisiinsa mitenkään. Ei kai parapsykologiakaan voi täyttää huuhaata olla, vaikka se sellaiseksi leimataan? Yliluonnollisten asioiden kokeminen on kuitenkin osa ihmisten elämää ja kokemukset ovat kokijalleen todellisia, tai sitten harjoja. Jos ne kokemukset ovat harhoja, niin on myös aika paljon hulluja. :)

Rauni-Leena sekosi jo kauan sitten. Juuri tuota tarkoitin kirjoittaessani huuhaasta ja herkkäuskoisuudesta.

Aivan.. en tiedä siitä muijasta muuta, kuin että hän on jotain tutkinut astraalimatkoista ja ruumista irtautumisesta. Pöpi mikä pöpi. No se ei silti poista taustalla olevaa kysymystä mitä hänkin on oikeasti kokenut. Yksilöllinen kokemus, se on jännä.