Fermin kytkentävakio tunnetaan vain tarkkuudella 10^-6. Painovoimavakio tunnetaan tarkkuudella 10^-12. Miten kaaosteoreetikot voivat sanoa äärettömän pienen muutoksenkin tekevän maailmankaikkeudesta "kaoottisen", jos vakioita ei edes tunneta kovinkaan tarkasti (vrt. äärettömän tarkkaan)?

Interpoloimalla. Ihan samalla tavalla kuin singulariteettikin on interpoloitu ja päätelty olevan Planckin epookkia edeltävä alkutila, jossa maailmankaikkeuden rajallinen massa oli tiivistettynä äärettömän pieneksi ja kuumaksi pisteeksi, jonka tiheys oli ääretön.

Painovoimavakiossa on kyse dimensionaalisesta suuresta, joka voidaan ainoastaan mitata. Interpolaatio on itsessään menetelmänä epätarkka ja arvauksiin perustustuva. En edes tiedä mitä yrität tässä yhteydessä sanoa. Singulariteetti on Einsteinin kenttäyhtälöiden ennustama erikoisuus, eikä siis siksi voi olla luonnonvakio.

Koko multiversumiteoria on approksimaatiota ja tieteellisesti hataralla pohjalla. Siksi se on lähinnä harrastelua. Paljon oletuksia, vähän näyttöä. Yritän sanoa sitä, että teoreettinen fysiikka tuntee useitakin ilmiöitä, joita kuvastaa ääretön pienuus, ja joita ei ole voitu suoraan mitata (mitenkäs mittaat ääretöntä pienuutta?), mutta joiden olemassaoloa ei kuitenkaan vakavasti epäillä. Näiden ilmiöiden olemassaolo on loogisesti interpoloitu.