Lemppariruokani on kikherne-kesäkurpitsa-paprika-kirsikkatomaatti-omena-vesikastanja-sipuli -pata. Noita palasiksi pannulle, joukkoon öljyä, Floran rasvahappoystävällistä ruokakermaa, currya, paprikaa ja chiliä. Syödään ruisleivän kera.

Olen keskinkertainen keskitason kotiruoissa.

Mutta sitten kun syön helmen kanssa, niin panostan hulluna niin ruokaan kuin atmosfääriinkin. Teen vaan parhaista raaka-aineista parasta ruokaa mitä gourmet kirjoista irti saa. Gourmet ruoissa olen mielestäni äärimmäisen näppärä. Tosin tällaista ruokaa ja panostusta teen vain kun syön sairaan kauniin helmen kanssa. Itselle ei jaksa tällaisia pipertää. Eikä kavereille.

Minä saan aikaan todellisen herkkuhetken vain, jos kyse on meksikaanotortilloista, ja niiden täytteistä.

Muuten olen enintään keskinkertainen. Mut hyvältä se maistuu, kun kanaa ja riisiä valmistaa.

Kukapa ei olis hyvän ruoan ystävä :)

Ruoanlaitto on sit asia erikseen. Kylllähän sitä on pakko aina jotain väsätä ja kaipa sitä tekemällä oppii. Se tiskivuori on kyllä ruoanlaitossa kamalinta, ei millään innostais tiskata. Ja onhan sitä tullut erehdyksessä kokeiltua aika erikoisiakin makuyhdistelmiä. Piti kämppiksen kanssa tehdä kerran riisiä ja kanaa, jossa kastikkeena on kermaviiliä. Kaupassa mietin, että tulikos siihen kastikkeeseen kermaviiliä vai oliko se sittenkin maitorahkaa. Tietysti päädyin sitten siihen maitorahkaan, ja täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan ennen syönyt yhtä hapanta kanaa :D

Surkein tapaamani ruoanlaittaja on hawailainen ystäväni, joka sai tehtäväksi "keittää perunoita" kun oli jo pilannut yhden kakkutaikinan. Tulos: perunoita ja tomaatteja liemessä, jossa oli noin kupillinen suolaa. Puolustukseksi on todettava että sen perhe ei omista astioita koska käyvät joka päivä ulkona syömässä.

Yksi hyvän ruoan ystävä tunnustautuu. Joskus on mukava kokata jotain hienompaakin, vaikkapa kunnon piffit. :)

Minä itse en juuri kokkaa, koska mies tekee aina ruuan, muta hyvän ruuan ystävä kyllä olen! Ja rakkaan pöperöt ovat aina hyviä. :)

Jostain syystä olen oppinut hieman karsastamaan kokkausta-liekö kodin peruja,kun isä aina haukkui/arvosteli äidin ruokia,vaikka ne oli normaaleja .Tämän vuoksi äitikin alkoi inhoamaan kokkausta. Se ruokien ainainen miettiminen on rasittavaa ja pitää käydä kaupassa,maksaa ruoat ja raahata ne kaappiin ja valmistaa sekä siivota jäljet. Siinä on siis kauhea homma. Siivoaminen on paljon helpompaa: ottaa imurin ja mopin käteen ja puhdasta tulee.Ruon laitossa ja suunnittelussa menee hirveästi aikaa sekä rahaa ja kuitenkin se on hetkessä hotkaistu. Toisaalta musta terveellinen ruoka on tärkeää,joten lekkeriksi ei sen asian kanssa voi laskea.
Joskus tykkään kokata,jos olen virkeällä tuulella ja kauppa-asiat on hoidettu jo edellisenä päivänä ja olen keksinyt jotain hyvää.

Nakki on hyvää.

Tosiaan, kukapa ei olisi hyvän ruuan ystävä. On hienoa saada nauttia taitavan ruuanlaittajan aikaansaannoksia. Itselläni se ruuanlaittopuoli on sitten vähän heikompi. Osaan kyllä tehdä ihan kohtalaisen hyviä perusruokia, mutta mitään suurempia makunautintoja en saa loihdittua. Ruokaa olisi ihan kiva tehdä jos siihen ei tuntuisi kuluvan niin tuskaisen paljon aikaa (oma vika tietysti, aloitan ruuanlaiton yleensä vasta nälkäisenä) ja jos siitä ei tulisi niin kamalasti tiskattavaa. Leipomisesta kyllä tykkään toisinaan paljonkin.

Minä tunnustaudun :)
Opiskelen suurtaloukokiksi ja on sitä tullut kaikenlaista tehtyä ja maistettua.
Jokin uusi maku voi olla aivan mahtava ja joku taasen ihan kammottava :)
Ruoanlaittotaitoni on mielestä ihan hyvä ja kyllä kaikki tuttavani ovat kehuneet ruokia joita olen tehnyt.

Minä tykkään kokeilla erilaisia ja uusia juttuja. Lueskelen paljon ruokablogeja ja keittokirjoja ihan huvin vuoksikin. Pelkästään itelleni en kanssa jaksaisi mitään erikoisempaa laittaa, mutta kun on tuo koekaniini (mies), niin se on jo kivempaa. Tosi miehen kommentit rajoittuvat "kyllähän sitä syö" -meiningiksi (se on semmonen jörö, ei se tahallaan), joten mun pitää itse huolehtia itseni kehumisesta.

On muuten ruoat vaihtunu kummasti siitä, mitä lapsuudenkodissa syötiin. Niihin on kai kyllästyny kummasti.. Ja omassa kodissa saa enemmän päätösvaltaa tällä alueella (yllätys..).

Minäkin rakastan hyvää ruokaa ja syömistä, mutta inhoan ruoanlaittoa. x) Mukava yhdistelmä, eikös? Ne harvat ruoat joita osaan laittaa, laitan hyvin, joten tämä on puhtaasti asennevamma. Niinku EVVK! :P Rassaa se, että ruokaa on _pakko_ tehdä ellei halua syödä ulkona joka päivä ja mennä konkurssiin, ja se, että siihen menee niin kauan aikaa ja sitten se on hetkessä syöty. Plus että olen aika hajamielinen enkä jaksaisi seistä ja vahtia sitä ruokaa. Menen aina pois keittiöstä hetkeksi ja unohdun tekemään jotain muuta, jonka aikana ruoka melkein ehtii palaa pohjaan :D Onneksi tätä sattuu suht harvoin. Kuten eye-rish, minäkin aloitan ruoanlaiton usein vasta nälkäisenä eli liian myöhään. Oikeastaan eye-rish sanoikin kaiken tarpeellisen :P Leipomisesta tosin tykkään vielä vähemmän kuin ruoanlaitosta, vaikka pienenä tykkäsinkin kovasti leipoa. Mistä lie johtuu.

Onneksi (?!) asun vielä äidin helmoissa, joten kovin usein ei tarvitse hellan ääreen raahautua. Tosin aion opetella tässä muutaman simppelin ruoan, ettei koko ajan tarvitsisi syödä samoja sotkuja kun muuttaa pois kotoa. Joku kastike olisi myös kiva oppia ettei kaikkea tarvitsisi syödä kuivana tai voin (tai ketsupin) kanssa. Muutenkin olen viimeaikoina alkanut suhtautua piiiiikkiriikkisen myönteisemmin ruoanlaittoon, sillä en haluaisi olla mikään moukka joka ei osaa tehdä mitään. Hetkinen, miksi ruoanlaittotaidoton nainen on automaattisesti moukka, mutta mies vain normaali veijari?

Emännäksi minusta siis ei ole, ei sitten millään. Minulle olisi painajaista olla suurperheen äiti. Hyvä kun jaksan henkeni pitimiksi kokkailla joskus :P