Herra Tolkien huuhailija joka fiktiivisesti kadoksissa,ai sehän onkin tosiaan eksyksissä.Parempi totuus kun taru.Taru Valkeapää joka juonsi Huugoa voiss olla Huugo.Herää pahvi ja sit heräis ja sit pahvi tulis mielikuvituksellisesta todellisuuteen ja pysys yhden päivän.Sit todellisuus pastoreista tulis fiktioita yhdeks päiväks ja päivä tulis päätymättömäksi ajaksi ja aika tulisi pitkäsi ja pitkä pätkäksi ja.....

Kiitos, Huokaus, erittäin valaisevasta ja hienosta kommentista. En onneksi sentään tukehtunut iltateehen. Toivon, että tapaamme joskus jotta voit sanoa minulle kasvokkain tuon mitä kirjoitit arvon professorista.

Hmph. :D Hyvä aloitus, Huokaus. Mitäpä tuohon lisäämään!

Paitsi että, mie oon aina halunnu olla Prinsessa. Ja Tällä hetkellä haluisin Prinsessa Myttynen, omakeksimä hahmo, jonka ulkomuotokaan ei oo täysin selvä, Prinsessa Myttynen on kaikkien kaveri ja asuu linnassa, tietenkin. Ja sillä on ihana mekko ja kruunu, ihan pieni, ettei tule rengasta päähän. :)

Ja voisin kyllä pukeutua Prinsessaksi millon vaan. :D

Kysymys aloittajalle: jos olisin päivän ajan Martti Ahtisaari, olisinko vain hänen kehossaan ja elämäntilanteessaan, kuitenkin oman minuuteni kanssa, vai olisinko myös hän mieleltäni?

Olisin Rölli!

Minä olisin silleen että saisin ite valita jos haluisin kuulla mielessäni niitä Röllin ajatuksia ja sitte halutessani vaihtaa takasin omaan mieleeni ja ajatuksiini.

http://www.youtube.com/watch?v=voH-AhHXgxY

Rölli haluaisin olla kännissä tosiaan,Mökyööliä :)
http://www.youtube.com/watch?v=c5ipCaGWjtU

Kysymys aloittajalle: jos olisin päivän ajan Martti Ahtisaari, olisinko vain hänen kehossaan ja elämäntilanteessaan, kuitenkin oman minuuteni kanssa, vai olisinko myös hän mieleltäni?

Armas Kousuke, toki ihminen voi itse päättää. Kuitenkin itse ajattelin lähinnä sellaista "kaksijakoista persoonaa", joista toinen olet sinä ja toinen on...noh, se toinen. Tässä tulisi kiva valinnanvapaus: jos haluaa laittaa elämän risaiseksi tai että mopo lähtee käsistä, niin toiselle persoonalle voi antaa vallan. Tällöin toimittaisiin tämän henkilön omien mielihalujen ja logiikan mukaisesti.

Ihan liikaa vaihtoehtoja!

Kävisin oleilemassa jo unhoon painuneiden käsityötaitajien kropassa hakemassa oppia. Sitten testailisin kuninkaallista loistoa vaikka Victorian kruunajaisissa. Sitten voisin loikata Agatha Christien mukaan niiden päivien ajaksi, jolloin hän meni "hukkaan". Kiinnostaa kamalasti, että mistä siinä oli kyse, koska edelleen liikkuu erilaisia teorioita asiasta.

Fiktion puolelta en osaa vielä sanoa, varmaan joku Robin Hobbin, Neil Gaimanin, Terry Pratchettin tahi George RR Martinin henkilöhahmoista. Tai sitten keikistelisin Scarlett O'Harana.

Pukeutuisin mielelläni päiväksi täysimittaiseen viktoriaaniseen pukuun. Henkilöllä ei niinkään väliä, kunhan on yläluokkainen. Haluaisin kokea itse sen, mille tuntuu kulkea siinä järkyttävän painavassa asussa, jossa pelkät alushameet saattoivat painaa 5-6 kg, korsetti ja turnyyri vaikeuttamassa vielä liikkumista.

Xena-soturiprinsessa.

^ luomumummo miksi? =)

^Hän on taistelija ja taistelee oikeuden puolesta jne. Itse olen taistellut koko elämäni ajan lähimmäisteni, itseni ja lasteni puolesta. Hän on vahva nainen, voimakas ei heikko nynny jne.

varmaan joku Robin Hobbin, Neil Gaimanin, Terry Pratchettin tahi George RR Martinin henkilöhahmoista.

Pukeutuisin mielelläni päiväksi täysimittaiseen viktoriaaniseen pukuun.

Mä ainaskin haluaisin olla siis Paris tai Nicole kun ne on laihoja, niillä on rahaa ja ne on niinq julkkixii.

OMG, näinkö helppoa on ihmiseen ihastuminen?

Mielikuvituksen voima on mittaamaton ;) Minulle on turha puhua silloin, kun uppoudun lukemaan jotakin, syvennyn teokseen niin paljon, että ulkomaailma haihtuu taustalle. Todellisuuden pakenemista? No todellakin! Siihen saattaa fiktion sijasta riittää arkkitehtuurinen kirja, jonka mukana pääsee elämään alkuperäistä loistoa.

Hyvin kirjoitettuihin henkilöhahmoihin on helppo samastua - ja kyllä, myös ihastua. Antakaa minulle FitzChivalry, Moist von Lipwig, Tristran Thorn, Eddard Stark tai syvenevin rakkauteni: Sam Vimes.

Sivujuonteena se, että Twilight-kirjoja on jenkeissä syytetty siitä, että ne pilaavat kristillisen avioliiton käsitteen. Eivät siten, että tunkisivat yliluonnollista elementtiä mukaan, vaan siksi että luovat miehistä liian täydellisiä herrasmiehiä, jolloin naisille tulee väärä kuva omasta tulevasta tai olevasta puolisosta eikä haluta tyytyä enää siihen mitä on saatavilla vaan halutaan enemmän: parempi herrasmies, elämää järisyttävät jatkuvat rakkauden tunteet. Omalla kohdalla en osaa nähdä tuollaista kytköstä vaikka periaatteessa voinkin ymmärtää taustalla olevan ajatusmallin. Ehkä siinä ollaan tyytymättömiä jo lähtökohtaisesti ja koetaan halua muuttaa tilannetta ja erityisesti toista ihmistä. Pöhköä, ja jos joku pitäisi muuttaa, niin itsensä pois tuollaisesta.

Vaikka haluankin "paeta" mielikuvituksen siivin toiseen maailmaan, minulla ei ole tarvetta haluta muuttaa mitään tässä todellisuudessa :)

Haluaisin olla Cthulhu tai Sub-niggurath!

Tarvitsen ensin käsivarsiin lihakset, sitten tarvitsen tatuoinnin ja todella tummanvihreää hiusväriä. Tahtoisin kovasti leikkiä Envya... tuon asenteen ja virneen tahtoisin omistaa! Erikoiskyvyt tulisivat ikään kuin kylkiäisinä :) http://media.animevice.com/uploads/0/2262/97695-konachan.com___33423_ful...

...olipas taas yllättävää sinänsä. Silly me.

^ Millon lähetään tatskaamaan toi reitees? =D

^ Kun olen ensin onnistunut investoimaan uuteen tietokoneeseen :)

^ Tässä voikin kestää... =D

Mä voisin olla dirty Harry Callahan... "go on punk, make my day"

Kai se olisi Éowyn. Kylmä neito pohjoisesta. Hänen laillaan en ole jäänyt kotiin vaan yksinkertaisesti päättänyt lähteä sotaan ja seikkailuihin. Samaistun kovasti hänen sisäiseen maailmaansa, kuinka hän tuntee olevansa kahlittu jos joutuu jäämään aloilleen (ideaali tilannehan saattaisi olla se että olisi vapaa riippumatta ympäröivästä todellisuudesta mutta siihen on vielä matkaa). Ja siis kuten olen ennenkin maininnut, hän saa itselleen tarinan parhaimman miehen :). Sitä odottellessa...