Minä jos kuka tiedän, että mielenterveysongelmat ja riippuvuudet ovat todella raskaita taakkoja (tiedän myös kuinka esim. riippuvuudet ovat syntiä) ja niistä on vaikea päästä eroon. Ainakin mielenterveysongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin!

Semmoista vaan tuli mieleeni, että monet toiminnalliset riippuvuudetkin on kaiketi määritelty ihan sairauksiksi. Ainakin rahapeliriippuvuus on mukana lääketieteellisissä tautiluokituksissa. Jännä tämä sairausnäkökulma tässä sinänsä, että näihin tämmöisiin vaikuttaa olennaisesti myös sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö. Sikäli erilaisia "sairauksia" ovat minusta monet riippuvuudet. Eli ovat tavallaan yhteiskunnan sairauksiakin samalla. Mutta eipä tämä ongelman vakavuutta vähennä kyllä ollenkaan. Toki, taustalla voi olla kaikennäköistä muutakin psyykkistä ongelmaa, vaikka masennusta.

Kaikenkarvaiset riippuvuudet ovat kyllä tosi ikäviä asioita, voimia vaan niiden kanssa painiville. Sekin on ikävää, että kristillisissä piireissä riippuvuudet taidetaan edelleen monesti kääntää synniksi ja vääriksi valinnoiksi. Turha syyllistäminen vain pahentaa asioita, jos kyseessä kerran on ihmiselle itselleen hallitsematon sairaus.

^Riippuvuuden synniksijulistamisen ongelmana lienee se, että ihmiset eivät oikein tajua, että mitä eroa on esimerkiksi kahviriippuvuudella ("aamu ei käynnisty ilman kahvikuppiani!!!") tai vakavalla peliriippuvuudella ("asunto pantattu pelivelkojen maksamiseksi, mutta yhä on 30 000e maksamatta") ja tulkitsevat ne about samanarvoisiksi. On se kumma jos naapurin Pekka ei tajua lopettaa sitä pokeria jos minäkin pystyn aloittamaan aamuni myös ilman kahvikuppiani!

Ei synnit ole vain hallittavissa olevia asioita, joista pääsisi ihan ittekseen eroon.

Siis jos ylipäätään halutaan asioista puhua uskonnollisilla termeillä, kuten synti, niin keskustelu on siinä vaiheessa uskonnollinen ja syntejä tulisi tarkastella Raamatun valossa. Raamatusta löytyy ainakin Paavalin kirjeissä juttua siitä, että synti orjuuttaa ihmistä.

Psytkiatria on pseudotiedettä. 99% kaikista psykiatrisista "häiriöistä" ja "sairauksista" on joko luonteenpiirteitä tai luonnollisia reaktioita poikkeuksellisiin tilanteisiin. Mun mielestä ihminen on silloin mielisairas, kun jättää romahtamatta vakavan tragedian koittaessa.

Lisäks tulee muistaa, kuinka liioitellaan tietämystä mielenterveyslääkkeiden toimintatavoista. Ikään kuin oltais oikeasti perillä siitä, miten ja miksi ne sattuu joillakin toimimaan. Saati että ne tosiaan toimisivat.

Jos kaikki on päin helvettiä, olisi sairasta (sic) olla masentumatta. Mikään lääke siihen ei todellakaan auta, kuin ehkä unohtamaan murheet. Saman ja samoilla haittavaikutuksilla tekee myös moni mukava huumausaine.

^Reaktio haastavaan tilanteeseen voi olla luonnollinen, eihän esimerkiksi masentuneisuutta läheisen kuoleman jälkeen pidetä sairautena. Tilahan määritellään "mielisairaudeksi" vasta siinä kohdin, kun ihminen ei palaudukaan kriisinjälkeisestä masennustilasta, vaan tila pitkittyy ja alkaa haitata normaalia elämää. Samalla tavallahan esimerkiksi harhakuvia omaava ihminen voi paeta omaa elämäntilannettaan harhoihinsa, mutta jos ihminen elää vain omassa kuvitellussa maailmassaan, ei sekään ole pidemmän päälle hyväksi. Lisäksi osalla ihmisistä harhat voivat olla todella pelottavia, ja en tiedä, onko se niin humaania että jätetään ihminen yksin päänsä kanssa.

Pelkällä lääkehoidolla ei itse tauti parane, vaan oireet lievittyvät. Sillon, kun ei ole kokoajan uskomattoman paha olla, voi tarttua taas kiinni itse ongelmien alkuperään ja lähteä korjaamaan niitä. Lääkkeet tukevat paranemista, mutta eivät itsessään varsinaisesti poista ongelmaa. Esimerkiksi jalkansa murtaneelle potilaalle voidaan antaa särkylääkkeitä kivunlievitykseen, vaikka eivät ne lääkkeet sitä murtumaa siitä mihinkään paikkaa. Murtuma parantuu kun on parantuakseen, mutta kipulääkitys tekee paranemisesta mukavampaa.

en lukenut muita kommentteja, mutta...

Valitettavasti olen kohdannut kielteiseen asenteeseen silloin tällöin, kun samassa lauseessa on sanat kristitty ja mielenterveysongelmat tai riippuvuudet.

Join the club. Ite olen ollu vuosia mielenterveysongelmainen ja puhunut siitä niin avoimesti kuin vain osaan. En mitenkään peittele sitä että olen sairas tms. Jotkut vain tuntuvat kuvittelevan että mielenterveysongelmat eivät ole "oikeita" sairauksia. *silmien pyöritys* Onnea vain heille ja heidän ajattelutapaansa...

Vahingossa lukaisin yhden lauseen keskustelustakin. Ettei lääkehoidolla tauti parane. No itseasiassa ainakin serotiinivajeesta kärsivillä (=masennus) lääkitys nimenomaan vaikuttaa tämän serotiinin toimintaan. Erikseen sitten on kaikki nämä rauhoittavat ym lääkkeet.

No mutta mä ainakin olen törmännyt monesti tylyyn kohteluun seurakunnassa, mutta mitäs siitä sitten. Tykkään mieluumin olla mitä olen ja saada halveksuntaa kuin peitellä jatkuvasti.

Paljon kommentteja olen myös läheisemmiltä saanut kun asiat muuttuvat parempaan. Silloin sitä itsekin huomaa että joskus on mennyt pahemminkin.

^Jep, mutta olen myös kuullut keskustelua, että eihän se ole täysin varmaa, onko serotoniinitasapainon häiriytyminen syy vai seuraus. Esimerkkinä nyt edelleen tämä luumurtuma. Jos henkilön jalasta murtuu luu, se tuottaa kipua. Kun hoidetaan kipua, ei hoideta kuitenkaan kivun aiheuttajaa. Hoidetaan siis seurausta (oiretta) eikä kivun varsinaista syytä.
Jos masennus palaa bumerangina takaisin lääkityksen lopettamisen jälkeen (monihan uskoo olevansa terve ja lopettaa lääkekuurit itsekseen ja kohta sitä taas ollaan sekaisin) niin ilmeistä lienee, ettei pelkillä lääkkeillä tässä vikaa korjata. Lääkkeet ovat hoitokeino, mutta käsittääkseni lääkehoidon ei ainakaan pitäisi olla ainoa hoito, mitä mielisairauteen annetaan, koska oireenlievitys ei ole kokonaisvaltaista hoitoa.

Lucil: Kommaan nopeesti tohon lääke-juttuun. Olen samaa mieltä, että se on joskus tarpeen, mutta useimmiten ei, eikä se useimmiten edes auta mitään. Tutkimusten mukaan vasta erittäin vakavan masennuksen kohdalla lääkehoito ylipäätään auttaa siten, että hyöty olisi tilastollisesti merkittävä,.

slslsl:
"tilastollisesti merkittävä" ei taas vaikuta yhden ihmisen kohdalla merkitse mitään. ainoastaan omalla kohdalla merkittävä vaikuttaa.

Tutkimusten mukaan vasta erittäin vakavan masennuksen kohdalla lääkehoito ylipäätään auttaa siten, että hyöty olisi tilastollisesti merkittävä

Lähdeviite kyseiseen tutkimukseen, kiitos.

Lääkehoito mitään auta.Siksi en syö lääkkeitä.Mun yliherkkyyteen ei auta psykoosi eikä masennuslääkkeet.Ainoastaan rauhoittavat auttavat mutta kun toleranssi kasvaa niin ne menettävät tehonsa.Riippuvaiseksi en ole koskaan jäänyt vaikka olen syönyt diapamista xanoriin ja kaikkea siltä väliltä.

Nyt minulla on käyttämätön resepti todella kalliiseen psykoosilääkkeeseen abilifyyn ja masennuslääkkeenä tehokkain mutta myös eniten sivuvaikutuksia ssri seroxat
mutta en ole hakenut lääkkeitä koska en ole hyötynyt abilify enkä seroxat lääkkeistä
enkä mistään muistakaan psykoosi,masennuslääkkeistä.

Minun särkynyttä identiteettiäni mitkään lääkkeet paranna vaan siinä tarvitaan sielunhoitoterapiaa.

Tupakan ja kahvin voimalla jaksan.Alkoholi vaan lisää masennusta.

Röökiä meneekin päivässä vähintään 30 kpl.

Lähdeviite kyseiseen tutkimukseen, kiitos.

http://www.library.nhs.uk/rss/newsAndRssArticle.aspx?uri=http://www.libr...

"Compared with placebo the new-generation antidepressants do not produce clinically significant improvements in depression in patients who have moderate or severe depression. Significant effects were only shown in the most depressed patients. The effect shown for these patients appears to be due to decreased responsiveness to placebo rather than increased responsiveness to medication. There is therefore little reason to prescribe antidepressants to patients unless they are severely depressed and alternative treatments have been ineffective. "

Minulla menee taas lujaa.Herkkä ihminen+litrakaupalla kahvia+rytmit sekaisin=psykoosi.
Koko yön itkenyt ja vittuillut Jumalalle.Miksi Jumala tarjoaa minulle jotain huoraa kun haluan Akianen.Tästä maailmasta on viattomuus kaukana.Onko Jumalan tarkoitus hajottaa maahan kaikki kauniit unelmani.

Jumalalle ei saa edes vittuilla,häntä pitää pelätä!Nyt vituttaa niin paljon ja mieli on levoton
,että oispa xanoria .)

Nykyään nukkuminen on minulle vastenmielistä ja voin valvoa kaksi vuorokautta putkeen omassa sisäisessä maailmassani koska todellisuus ei ole niin mukava paikka kuin oma unelmamaailmani.

Pyydän psykiatriltani kyllä kirjoittamaan minulle rauhoittavia,ei tästä muuten tule yhtään mitään.
Onneksi jos saan nukuttua edes 4 tuntia niin se auttaa.

Huusin Jumalaa tappamaan minut ja uhkailin veitselläkin itseäni,että jos et tapa minua niin haluatko minun tappavan itseni.En minä oikeasti tapa itseäni vaan haluan,että Jumala tappaa minut jotta en syyllisty syntiin.

Jos Jumala ei anna minulle Akianea niin tappakoon minut.

Tähän fiilikseen täytyy kuunnella Yngwien Mad dog ja mennä nukkumaan
http://www.youtube.com/watch?v=6rGqlxOJiVc

En minä ulos halua mennä.Mitä minä siellä teen herkkänä ihmisenä.Eihän tuolla pysty liikkumaankaan kun ihmiset kiroilee.Eikä maailmassa ole minulle mitään.

Ihmiset me emme elä paratiisissa! naisetkin ovat iisebelejä,kauniit naiset.
Minä yritän kävellä näkymättömänä.Oletteko huomanneet iisebelien ylimielisyyden.
Akiane on kaunis ja henkinen ei egoistinen.

Elämäni on kuin palapeli josta jokainen palanen on irronnut enkä jaksa nousta pohjalta
ja koota elämäni palasia.

Mieli ja sielu minulla on mutta ei identiteettiä tässä maailmassa.Eihän tuolla voi liikkua ilman identiteettiä.Eikä minulla ole ystäviä joiden kautta rakentaisin identiteettini.En minä kiljua juomalla hullua hurkaammaksi tule.

Jumala anna minun nousta taivaaseen tai vajota tuonelaan mutta maailmassa en jaksa ilman Akiana.

Rukousta aina tarvitaan mutta ei sairaaloita.

Menen nyt nukkumaan ja miettimään Akanea ja selviämään kahvipsykoosista.

Tuli mieleen kysyä, että osaatko sinä yhtään suhtautua kriittisesti tuohon pikku maalarityttöön tai siihen, mitä tunnet hänestä?

En osaa.Hän on ihmeellinen tapaus.Suloinen,viaton ja henkinen.
Miksi minun pitäisi suhtautua kriittisesti tunteisiini?Ai siksikö kun hän on 16-vuotias
ja länsimainen kulttuuri määrittelee minut sairaaksi vaikka Akiane on henkisempi kuin moni täällä foorumissa yhteensä.

Tiedän,että todellisuus ei vastaa sisäistä haavemaailmaani eikä tule vastaamaan mutta miksi minä en saisi elää sisäisessä todellisuudessani.Ulkoinen todellisuus törmää aina minun sisäiseen maailmaani ja aiheuttaa masennusta.Ulkoinen todellisuus on liian rankka minun nyt elää.Ja sisäinen maailmani on täydellinen.

Luottakaamme Jumalan johdatukseen.Sillä Jumalalle kaikki on mahdollista.Meillä on suuri Jumala
Joka vastaa unelmiimme vaikka ei välttämättä juuri niinkuin unelmoimme.

Tänään otan olutta.

^Oletko koskaan tavannut häntä?

Kokosin vähän ajatuksia ennen kuin luin vastaustasi edelliseen. Ensimmäinen kysymys, on että jos Jumala (tai mikä tahansa kohtalo, sattuma tai asioiden kulkuun muuten vaikuttava voima) antaisi hänet sinulle, niin mitä ihmettä te tekisitte yhdessä?

Mitä on tullut "henkisistä" tytöistä kun he ovat kasvaneet aikuisiksi? Mitä ajattelet lähistöltäsi löytyvistä, itsesi ikäisistä, "henkisiä" touhuja harrastavista tytöistä? Akiane kasvaa todennäköisesti samanlaiseksi kuin he. Jos et osaa kuvitella itsesi ikäistä naista, josta voisit pitää, niin olisit ikuisesti tuomittu seurustelemaan lasten kanssa.

Mikä lapsissa on sitten niin ihanaa? Se, että kun he näkevät sinut, niin heillä ei ole mielessä hyödyntää eikä arvioida sinua. Aivan pienet lapset saattavat vierastaa sinua tai protestoida sinulle. Ensimmäisen uhmaiän ohittaneet lapset yleensä osaavat käyttäytyä vieraiden setien seurassa. Tästä tulee vaikutelma vilpittömyydestä, spontaaniudesta ja kaiken ympärillä olevan ja tapahtuvan (myös sinun) hyväksymisestä.

Lapsi hyväksyy sinut, koska lapsella ei ole käsitystä siitä, mitä pahaa tai turmeltunutta sinä olet tai mitä mielessäsi on liikkunut. Kun lapsi alkaa ymmärtää näitä elämän pimeitä puolia, niin hänen on väistämättä otettava huomioon oma selviytymisensä niiden keskellä. Nuori, joka ymmärtää, mitä tarkoittaa kypsymätön tai mielenterveysongelmainen aikuinen, reagoi tällaiseen aikuiseen täysin odotettavissa olevalla tavalla. Eli varautumalla ja ottamalla etäisyyttä.

Miksi nuori tämän tekee? Koska huolehtii omista eduistaan ja omasta turvallisuudestaan. Terve nuori etsii kokemuksia ja suhteita, joista hän voi saada jotain haluamaansa tai tarvitsemaansa. Huvia, viihdettä, itsetunnon kohotusta. Lapsi ei etsi, koska lapsi luottaa, että häntä suojelemaan asetetut aikuiset huolehtivat siitä hänen puolestaan.

Yksi syy sille, miksi tyttö sinua kiehtoo, on varmaankin se, että lasten seurassa ei tarvitse olla aikuinen. Lapset eivät pakota aikuisia olemaan aikuisia. Aikuisten seurassa ei täysi-ikäinen, karvainen mies menesty kauaa eikä saa paljoa arvostusta olemalla kuin lapsi. Mutta lasten seurassa olisi aikuisen itsensä vastuulla olla tilanteessa kuin aikuinen.

Lapsen seurassa voi siis olla itse spontaani ja nähdä maailman lapsen silmin sellaisena kuin se on. Varauksetta, mutkattomasti ja arvioimatta, puhtaasti kokemalla. Olisiko hienoa olla ikuisesti lapsi? Olisiko edes mahdollista jäädä lapseksi? Oli tai ei, niin olisiko se tavoiteltavaa?

Onko joku luotu olemaan ikuinen lapsi? Onko joku tarkoitettu jäämään lapseksi? Näetkö esimerkkejä siitä, millä tavalla ihmiset ovat jääneet pysyvästi lapsiksi tässä maailmassa? Miten he ovat sen toteuttaneet? Haluaisitko tehdä samoin? Jos et, niin mitä tekisit eri tavalla?

Lapsena oleminen, sellaisena miltä Akianen sivusto ja hänen töidensä esillepano saa sen näyttämään, on ikuista paratiisissa elämistä. Joku muu huolehtii kaikesta arkisesta, kuten vaatteet, ruoka ja maalaustarvikkeet. Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin elää ja kokea, olla täynnä sitä spontaaniutta ja keskittyä täysin itseensä.

Tässä on yksi hyvin olennainen juttu. Jos menisit tytön seuraan joskus, niin silloin sinä keskittyisit häneen. Siihen, mitä hän on, tekee ja ajattelee. Missään tilanteessa hän ei keskittyisi sinuun. Ei ajatuksiisi eikä sisäiseen maailmaasi. Hän ei haluaisi keskittyä siihen eikä ymmärtäisi sitä.

Lapset eivät ole toisilleen sielunkumppaneita. He eivät maagisella tavalla ymmärrä toisiaan. Jokaisella heistä on oma kokemus tilanteesta. Sen kokemuksen välittömyys ja spontaanius ei muuta sitä, että se ei ole millään maagisella tavalla jaettu. Heti, kun lapset oppivat analysoimaan ja tulkitsemaan asioita, he tekevät sen eri tavalla. He eivät koe olevansa osa samaa henkilöä vaan erillisiä yksilöitä.

Jos sinä sen sijaan palvoisit häntä, niin mitä siitä saisit? Jos, kuten joissain piireissä ajatellaan, jumaluus asuu jokaisessa ihmisessä, niin mitä tämä jumaluus voisi sinulle Akianen olemuksen kautta antaa sen vastineeksi, että palvoisit häntä? Millä tavalla tämä tyttö voisi tehdä sinusta enemmän sinut? Mitä se on, mitä tahtoisit saada tai ajattelet voivasi saada häneltä evääksesi?

Se on aika vähän. Hyvin vähän. Todellisuudessa ei mitään. Ei mitään muuta kuin sen, minkä jo nyt saat hänestä. Sen kokemuksen, että ihailet ja palvot häntä. Eli on lohduttava tieto tässä ja nyt, että sinulla on jo hänet niin paljon kuin ikinä voit hänestä saada. Vaikka asuisit naapurissa ja pääsisit kävelemään hänen luokseen aina halutessasi, niin et saavuttaisi mitään enempää.

Luin myös hänen ajatuksiaan ja mietelauseitaan. Mielestäni karmeaa puppua, josta sain yliannoksen jo nyt. Joten en voi kuvitella, miksi kukaan haluaisi päästä kuulemaan sitä lisää suoraan häneltä. Muistan, kun äiti siteerasi joskus Kahil Gibrania. Tämä on jotain ihan yhtä kamalaa.

Vielä viimeinen näkökulma. Mitä jos sinä et ole kiinnostunut Akianesta ollenkaan? Näet hänessä jotain tavoiteltavaa ja arvokasta. Ehkä se ei ole arvokasta siksi, mitä hän sanoo tai tekee. Vaan siksi, että ajatus lapsesta, jonka ympärillä kaikki pyörivät, jota ihaillaan, jolla on nimi ja status, on jotain tavoiteltavaa. Tarkoitan sitä, että itse haluaisit olla tuollainen ihailtu ja ihmetelty lapsi.

Jokainen meistä kaipaa sitä. Tai on ainakin joskus kaivannut. Onko sitten saanut, on eri asia. Kuitenkaan pelkkä kiittelyn ja ihmettelyn kohteena oleminen ei ole tehnyt ketään onnelliseksi.

En ole.

Tässäkin haluan luottaa Jumalan johdatukseen.Täytyy ymmärtää,että Akiane on yhtä intuitiivinen ihminen kuin minä ja suuri osa hänen maalauksiensa aiheista on tullut kosmisen älyn(Jumalan) välityksellä ja uninäkyinä.

Jos me olemme sielunkumppanit niin ykseyden energia tuo meidät väistämättä yhteen.koska uskon,etä elämme viimeistä inkarnaatiota maan päällä niin jokainen tulee löytämään sielunkumppaninsa tämän viimeisen inkarnaation aikana jollei jo ole.

Universaali energia tuo ihmiskunnan yhteen ja myös sielunkumppanit.Olemme lähestymässä vuotta 2012 ja kliimaksia ja maailmanopettajan ilmestymistä joka yhdistää maailman.

Akiane on puhunut tästä ykseydestä.Hänellä on yhtä vahva usko siihen kuin minulla :)

Itse en usko,että mikään on sattumaa täällä maan päällä ja varsinkaan viimeisen inkarnaation aikana.

Uuden ajan new age indigoihmiset
http://www.youtube.com/watch?v=zEAp5EnL1q8

Maailmanopettaja tuo ihmiskunnan yhteen
http://www.youtube.com/watch?v=9LAMqPK5wFM

Jatketaan ajatuksia. Minäkin otin pizzan kanssa olutta.

Tiedän, että todellisuus ei vastaa sisäistä haavemaailmaani. Eikä tule vastaamaan. Mutta miksi minä en saisi elää sisäisessä todellisuudessani?

En viitsi kertoa tänne mitään unista, joita näin noin kymmenen vuotta sitten. Mutta niiden perusteella sain yhden ajatuksen. Palvonta on olennaisesti olemista jonkun toisen kautta. Sinä olet tyhjä ja tahdot, että kaikki se ihana, mitä Akiane mielestäsi on, jollain tavalla täyttäisi sisimpäsi tyhjyyden.

Ajattelusi tuo mieleen, että tahtoisit mennä takaisin kohtuun ja olla syntymättä koskaan. Akianen seurassa olemisen viehätys ja koko "henkisen" ajattelun viehätys on siinä, että ihminen ei halua tulla miksikään. Heidän suuri vapautumisensa on se hetki, kun he odottavat ja katsovat, että "ei mikään" täyttää maailman. Mieleeni on tullut parikin kertaa sinua lukiessani tämä keskustelu.

G'mork: If you come any closer, I will rip you to shreds.
Atreyu: Who are you?
G'mork: I am G'mork. And you, whoever you are, can have the honor of being my last victim.
Atreyu: I will not die easily. I am a warrior!
G'mork: Ha! Brave warrior, then fight the Nothing.
Atreyu: But I can't! I can't get beyond the boundaries of Fantasia!
[G'mork laughs and Atreyu gets a little angry]
Atreyu: What's so funny about that?
G'mork: Fantasia has no boundaries.
[laughs]
Atreyu: That's not true! You're lying.
G'mork: Foolish boy. Don't you know anything about Fantasia? It's the world of human fantasy. Every part, every creature of it, is a piece of the dreams and hopes of mankind. Therefore, it has no boundaries.
Atreyu: But why is Fantasia dying, then?
G'mork: Because people have begun to lose their hopes and forget their dreams. So the Nothing grows stronger.
Atreyu: What is the Nothing?
G'mork: It's the emptiness that's left. It's like a despair, destroying this world. And I have been trying to help it.
Atreyu: But why?
G'mork: Because people who have no hopes are easy to control; and whoever has the control... has the power!
Atreyu: Who are you, really?
G'mork: I am the servant of the power behind the Nothing. I was sent to kill the only one who could have stopped the Nothing. I lost him in the Swamps of Sadness. His name... was Atreyu.
[the ground shakes again and Atreyu is knocked down. He grabs a knife shaped piece of broken stone and stands up, ready to fight]
Atreyu: If we're about to die anyway, I'd rather die fighting! Come for me, G'mork! I am Atreyu!

Jotkut Enden ajatuksista ovat siksi hauskoja, että ne eivät ole sidottuja hänen eksistentialistiseen filosofiaansa. Niitä voi käyttää osoittamaan jonkinlaiseen jatkumoon. Sen toisessa päässä on joksikin tuleminen. Vastakkaisessa päässä on olemisen loppuminen.

New agen, Akianen ja sinun yhteinen valhe on se, että ihminen voi olla jotain tulematta ensin joksikin. Akianen taide ja filosofiset höpötykset ovat kuolema kauniisti pakattuna.

Hetken aikaa oletin, että tyttö olisi muuten vaan ollut taiteellisesti lahjakas ja tavalliseen jenkkiläiseen tapaan puhunut Jumalasta inspiraation lähteenä. Siitä on melkein kymmenen vuotta kun luin indigolapsista ensimmäisen kerran. Ajattelin silloin, että asia ei koskaan koskettaisi eikä kiinnostaisi minua uudestaan. Mutta nyt, kun kerran tästä on kyse, niin jokaiselle pitäisi tietenkin olla selvää, ettei tytön lahjakkuudella tai inspiraation lähteellä ole mitään tekemistä kristinuskon Jumalan kanssa.

Maalaukset, joita katsoin, olivat teknisesti kauniita. Mutta niissä kaikissa oli samaan aikaan joku tietty, sanoisin jopa että iljettävä, vastenmielinen levottomuus. Ne tuovat rauhattomuutta jokaiselle, joka tahtoo elää. Siksi, että niissä on sama rauha kuin kuolemassa.

Olisi muutenkin vähän psykoa jos jokaiselle aikuiselle nuorelle miehelle olisi pikkutyttö jossain odottamassa. Elämme aikaa, jolloin saatana on alkanut käyttää myös lapsia. Tässä on hyvä sauma käsityksien tarkastamiseen jokaiselle helluntailaiselle, joka ei vielä usko perisyntiin.

Kun ihmiskunta syystä tai toisesta tulee yhteen, se tuhoutuu. Mutta oletan, että sinun ja hänen ja teidän inspiraatioidenne lähteen päämäärä on juuri tämä. Itsemurhan tiedetään tappavan ihminen ruumiillisesti. Mutta jos pitää kehittää uskonto siitä, miten ihminen voi tappaa myös sielunsa, niin luulen, että sinä ja hän olette löytäneet sen.

En viitsi kertoa tänne mitään unista, joita näin noin kymmenen vuotta sitten. Mutta niiden perusteella sain yhden ajatuksen. Palvonta on olennaisesti olemista jonkun toisen kautta. Sinä olet tyhjä ja tahdot, että kaikki se ihana, mitä Akiane mielestäsi on, jollain tavalla täyttäisi sisimpäsi tyhjyyden.

En minä palvo ketään.Ongelmani on läheisyyden kaipuu.On totta ,että olen sisäisesti tyhjä ja riippuvuudet elämässäni ovat tämän tunnetyhjiön täyttämistä.Mutta mikä on sinun neuvosi läheisyyden kaipuulleni.Minkä kautta minä elän?mikä rakentaa minun identiteettiäni?

Ajattelusi tuo mieleen, että tahtoisit mennä takaisin kohtuun ja olla syntymättä koskaan. Akianen seurassa olemisen viehätys ja koko "henkisen" ajattelun viehätys on siinä, että ihminen ei halua tulla miksikään. Heidän suuri vapautumisensa on se hetki, kun he odottavat ja katsovat, että "ei mikään" täyttää maailman. Mieleeni on tullut parikin kertaa sinua lukiessani tämä keskustelu.

Ensimmäinen lause totta.Kaipaan elämääni varmasti sitä turvallisuutta,läheisyyttä ja lämpöä mitä koin sillä hetkellä ennekuin synnyin maailmaan.Koska identiteettini on särkynyt niin minun tekisi mieleni palata pienen lapsen tasolle ja aloittaa elämäni alusta.

Nyt minun kuitenkin pitää kohdata ulkoinen todellisuus 28 vuotiaana jolla ei ole mitään annettavaa kenellekkään ja roikkua Jeesuksen helmassa kiinni.

Minua kiehtoo Akianen viattomuus ja empatian kyky ja,että hän pystyisi täyttämään minun sisäistä tyhjyyttäni niin,että identiteettini eheytyisi ja voisin vastavuoroisesti osoittaa rakkautta tätä ihmeellistä ihmistä kohtaan.

Sanoppa sinä minulle Indiana viisaana ihmisenä minulle,että mitä minun tulisi tehdä identiteettini eheytymiseksi.

Kunnioitan sinua paljon enemmän kuin slslsl:aa koska sinä et vittuile minulle.

Kristinuskon ja new agen ero.

Jumala:Minä loin sinut inhimilliseksi ihmiseksi,jolla on sielu ja persoona.
http://www.youtube.com/watch?v=uvevLVH3OKk

Universaali äly:Sinä olet kaikki,etkä mitään.Et ole ego vaan universaali rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?v=1fs1OBY82b0

Kristinuskon ydin on ihmisen kasvaminen persoonallisen Jumalan tuntemisessa ja armossa
eikä jumaluuden etsimistä omasta itsestään.

New agen, Akianen ja sinun yhteinen valhe on se, että ihminen voi olla jotain tulematta ensin joksikin. Akianen taide ja filosofiset höpötykset ovat kuolema kauniisti pakattuna.

Tämä on täysin totta.Henkisyys on oikopolku persoonan ilmentämiseen.Tästä hyvä esimerkki on luova visualisointi jossa ihminen omalla ajatusmaailmallaan luo todellisuutensa ja nopeuttaa kehitystään.

Luovan visualoinnin idea on visualisoida tulevaisuuden tapahtumia ennenkuin ne ovat tapahtuneetkaan ja näin luoda todellisuutensa.

Näin ihminen on oman todellisuutensa luoja jonkin korkeamman todellisuuden kautta kuten universaali äly,tai korkeampi minä..

Henkisyys on suuri valhe.Mutta erittäin kiehtovaa.

Minua kiehtoo Akianen viattomuus ja empatian kyky ja,että hän pystyisi täyttämään minun sisäistä tyhjyyttäni niin,että identiteettini eheytyisi ja voisin vastavuoroisesti osoittaa rakkautta tätä ihmeellistä ihmistä kohtaan.

Amen!

Empaattisuus toimii molempiin suuntiin.Olen itsekin luonteeltani empaattinen enkä tuomitse ihmisiä heidän virheistään enkä heikkouksistaan jos he eivät tuomitse minua.Tähän rakentuu yhteys.

Kaikki tämä on pohjimmiltaan ollut itseni peittelemistä.Mutta uskon,että tässä maailmassa on minulle sielunkumppani.

Kyse on pohjimmiltaan itsevihasta joka on ajanut minut new agen pariin.

Kun ihminen vihaa itseään niin hän rakentaa fantasiamaailman ettei tarvitse elää todellisessa maailmassa.

Kun ihminen hyväksyy itsensä virheineen päivineen niin hän hyväksyy myös lähimmäiset.

Minä en ole täydellinen enkä voi vaatia sitä muiltakaan.
Mutta jotain vaatimuksia minulla on mitä tulee sielukumppanuuteen.

Minä tunnen yhteyttä herkkiin ihmisiin:
http://www.youtube.com/watch?v=5zJF8OcMGLg

Nyt minun kuitenkin pitää kohdata ulkoinen todellisuus 28 vuotiaana jolla ei ole mitään annettavaa kenellekkään.

Onhan: juurihan olet itse kertonut, että olet empaattinen.

Kaipaan elämääni...turvallisuutta,läheisyyttä ja lämpöä...

Kukapa ei kaipaisi? Sinänsä varsin normaalia?

identiteettini eheytyisi

Kenen identiteetti on lopulta ehyt, mitä se muuten lopulta tarkoittaa? Ehkä tavoittelet vain täydellisyyttä, mikä ei ole kenellekään milloinkaan, missään mahdollista ja se on ongelmiesi - itsevihan, todellisuuspaon jne. - lähde? Ainoastaan mielikuva täydellisyydestä on mahdollista saavuttaa ja siihen voi jäädä koukkuun, jos/kun täydellisen epätäydellinen oikea maailma ahdistaa liikaa.

Kuten juuri itse sanot, pitäisi ehkä hyväksyä ja tiedostaa epätäydellisyys sekä itsessä että muissa.

Lucil ja Orion11, kirjoititte viisaita.

Rabiljus, koettele seuraava, mitä kirjoitan, onko se totuuden mukainen, ja pidä se mikä hyvää on.

On helppo huomata, että Akiane on sinulle pakkomielle. Et ole koskaan tavannut häntä, ja kuvittelet, että hän on "sielunkumppanisi", sellainen ihminen, joka voisi tehdä sinut onnelliseksi. Haluat hänet itsellesi, mutta lähtökohtasi ei ole ollenkaan aikuinen. Et ole tyytyväinen edes omaan elämääsi, kuinka voisit sitten tehdä Akianen tai kenenkään muunkaan naisen onnelliseksi? Jos oma psyyken tila on epävakaa, parisuhde tuskin sitä korjaa, päinvastoin läheisessä ihmissuhteessa omat ongelmat nousevat vahvemmin pintaan. Kukaan muu ei voi tehdä sinua siinä mielessä onnelliseksi, että he parantaisivat sinut ja olisivat sinulle täydellinen tarpeiden tyydyttäjä. Tunnettua on, että jotkin miehet eivät etsi aikuista naista tasaveroiseen suhteeseen, vaan ikäänkuin äitiä, joka täyttää tarpeet ja tunnevajeet. Kirjoituksesi Akianesta (=hänestä onkimiesi tietojen perusteella luomasi mielikuva) kuulostavat siltä, että etsit juuri jotain tällaista. Vaikuttaisi, että hän on sinulle henkilö, johon kohdistaa kaikki toiveet ja unelmat siitä, että joku voisi todellakin täyttää tarpeesi. Olet lisäksi vihainen Jumalalle, ettei hän anna tätä haavekuvaasi konkreettisesti elämääsi - haavekuvaa, jota ei ole oikeana ihmisenä olemassakaan. Haluat pitää haavekuvasta kiinni ja petyt aina uudestaan siihen, ettei se olekaan totta.

Valitettavasti kuitenkin utopia ei voi muuttua todeksi, vaan meidän on usein ponnisteltava itse löytääksemme esim. terapiassa ne väärät ja jopa syntiset ratkaisumallit, jotka olemme kehittäneet ongelmiimme ja sen jälkeen löytää terveempiä ja Jumalan mielen mukaisia keinoja täyttää tarpeemme. Jumalan rakkaus voi auttaa meitä avautumaan ja täyttää rakkauden kaipuumme, Jumalan sylissä voimme löytää lepopaikan ja vapauden. Jumala käyttää tässä myös hyväksi katsomiaan ihmisiä, usein pastoreita, terapeutteja, ystäviä... Ja ennen kaikkea, Jumalalle meidän ei tarvitse esittää mitään, vaan saamme olla rikkinäisiä juuri niin kuin olemme, eikä meitä heitetä pois. Tällä tiellä koetan itsekin vaeltaa ja toivon, ettet kokenut kirjoitustani yläpuolelta tulevaksi, koska monet vaikeudet ovat minuakin tielläni kohdanneet. Tunnistan tuntemuksistasi monia omiani, mutta toisaalta en ole vielä suinkaan omassa eheytymisessäni lähelläkään valmista, joten parempia neuvoja on minunkin vaikea antaa. Ehkä se on hyväkin, etten ala neuvomaan, sillä enhän toki tunne sinua, siksi tämä on vain näkökulmaa ruudun tältä puolen kirjoituksiisi.

Olitpa tästä kirjoituksestani mitä mieltä tahansa, Rabiljus, tahdon toivottaa sinulle Jumalan hyvää armohoitoa. Olet puhda ja pyhä ja rakas hänen lapsenaan, täysin Kristuksen ansiosta, ja hänessä sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset identiteettisi eheytymiseen. =) Olet myös rakas veli Kristuksessa.

1. Kor. 1:21-23: "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan."

Jees,heräsin ja olipa olutta vielä jäljellä :)

Kyllä minä tiedostan,että tämä on vain kuvittelua ja tiedän,että lähtökohtani ei ole aikuinen tasavertaiseen parisuhteeseen.Terapeuttia minä kaipaan paikkaamaan identiteettiäni(auttamaan korjaamaan tunneelämän vammoja sielunhoitoterapian kautta.

Samalla minulla on valtava läheisyyden kaipuu mutta en tunne olevani kenenkään läheisyyden arvoinen johtuen särkyneisyydestäni.

Tämän tähden kirjoitinkin,että toivoisin voivani palata lapsuuteen ja aloittaa kaiken alusta.
Ensin äidin rakkauden kautta identiteettini vahvistumiseen ja sen jälkeen eheänä ihmisenä,aikuisena parisuhteeseen.

Mistä minä nyt saan läheisyyttä.Olen aikuinen ihminen.En voi palata lapsuuteen mutta minusta ei ole tasavertaiseen parisuhteeseenkaan.Pitäisikö minun toistaiseksi unohtaa fyysisen läheisyyden tarve ja keskittyä eheytymiseen vaikka se onkin vaikeaa.

Ehkä minun pitäisi vain rukouksen kautta etsiä eheytymistä ja empaattinen sielunhoitaja.

Mikä auttaa minua pysymään avoimena Jumalan rakkaudella katkeroitumatta Jumalalle elämäntilanteestani.

On niin helppoa elää utopiassa joutumatta kohtamaan itseään,särkyneisyyttään sekä todellista maailmaa.

Toivoisin löytävänä hyviä ystäviä joiden hyväksynnän kautta identiteettini voisi vahvistua.Perusongelmani kun on yksinäisyys.

Nyt kuitenkin olutta ja Ynkkää
http://www.youtube.com/watch?v=aXZpFvF5WWA

Minäkin otin pizzan kanssa olutta.

Juntti.

En mitenkään erityisesti edes pidä oluen mausta.Mutta 12 pack antaa pienen pöhnän.
Nyt minulla ei ollut aamuksi ku 5 pulloa karjalaa ja ne on juotu jo.voiskin kohta lähteä kauppaan ostaan packin..Tämän päivän voi vielä hyvällä omallatunnolla tissutella.
Tai sitten hakea viiniä pari litraa.

Kaveria en jaksa nyt lähteä moikkaamaan ja juomaan hänen muljujaan.

mikestones jos olet tänään ottopäällä niin tule illalla toki vaihtamaan ajatuksia.Love you man!!

Alkoholi vain turruttaa aivot ja tukkii empatiakanavat. Tietty, jos koet olevasi turhankin empaattinen ihminen, se voi olla houkuttelevaa. Mutta sen sijaan, että pyrkisit sulkemaan tuskasi, kantsisi opetella hyödyntämään sitä.

Alkoholin juominen on joka tapauksessa huono ratkaisu kelle tahansa.