Kirjoitusteni sisäinen yhteys on:hyväksykää minut sellaisena kuin olen.
Maailmasta en ole löytänyt hyväksyntää vaan väärinymmärrystä ja
Pidän sisintäni piilossa koska en halua tuoda itseäni muiden pilkan ja halveksunnan kohteeksi.
Äärimmäisen herkkä ihminen puhuu sisintänsä peittelevin ja suojaavin sanoin silloin kun kokee ettei häntä hyväksytä.

Kun hän taas kokee universaalin rakkauden niin se herättää hänen luomisvoimansa.
ja persoonansa kukkaan.

Koko new age hömpötys on ollut tietoista harhauttamista.

Intuitiivinen ihminen löytää jokaisesta ''rehellisestäkin tekstistäni'' peitteleviä sanoja .)

Kirjoitusteni sisäinen yhteys on:hyväksykää minut sellaisena kuin olen.

Hyväksytkö itse itsesi? Kuinka me muut voisimme hyväksyä sinut sellaisena kuin olet, kun se tuntuu vaihtuvan päivittäin? Mitä meidän pitäisi hyväksyä?

Kirjoitusteni sisäinen yhteys on:hyväksykää minut sellaisena kuin olen.
Maailmasta en ole löytänyt hyväksyntää vaan väärinymmärrystä ja
Pidän sisintäni piilossa koska en halua tuoda itseäni muiden pilkan ja halveksunnan kohteeksi.
Äärimmäisen herkkä ihminen puhuu sisintänsä peittelevin ja suojaavin sanoin silloin kun kokee ettei häntä hyväksytä.

En minä pyydä maailmaa polvistumaan eteeni vaan Jumalan pyytämään minulta anteeksi.
Joidenkin ihmisten ei vain olisi pitänyt syntyä maailmaan.En minä ole tässä mikään poikkeus.
Poikkeus olen siinä kuinka pohjalla olen.

Oletteko huomanneet kuinka epäoikeudenmukainen Jumala tätä palloa pyörittää.

Soittele sinä Ynkkä vaan rauhassa skittaasi:
http://www.youtube.com/results?search_query=yngwie+baroque+and+roll&aq=f

Ja nauti kauniista vaimostasi.

Minut Jumala teki yhteiskunnan hylkiöksi.

Eh. No mitäs pahaa Jumala on sinulle tehnyt?

^Jumalan tulisi pyytää sinulta anteeksi sitä, että elämäsi on rankkaa?

Lucil ja Indiana_ on ehkä hengellisesti vastakkaisia, mutta ajatuksellisesti yhtä. Kusipäitä kumminkin. Koittakaa nyt vähän olla edes inhimillisempiä herran jestas.

Sanotaan vaikkapa näin: suosittu ajattelutapa ongelmien kohdatessa on julistaa, että vika löytyy vain ja ainoastaan muusta maailmasta. Muu maailma tekee väärin minua kohtaan, muu maailma on epäreilu ja jumala on julma, ja muun maailman tulisi pyytää anteeksi. Ajatusmalli on myös miellyttävästi itseäänruokkiva: kun ollaan nyt päätetty, että kukaan ei ymmärrä, kukaan ei tajua, kaikki halveksuvat, niin sitten maailmassa nähdään vain ne ominaisuudet, ja teot tulkitaan tämän kautta. Ihminen tavallaan aiheuttaa oman eristäytymisensä maailmasta ja myrkyttää oman mielensä maailmaa vastaan.
Samaan aikaan kun maailmaa syytetään, niin itseään ylennetään. Esimerkiksi surullisenkuuluisa Jokelan surmaajahan puhuu sangen mahtipontiseen sävyyn itsestään ja nostaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle, minä olen parempi maailma on paha-ajattelumallilla. Itsensä ylentämisellä ainoastaan kasvatetaan halveksuntaa maailmaa kohtaan. "Vika ei ole minussa, minä olen ymmärtäväinen ja viisas ihminen, maailma on vain tyhmä, maailma on paha." Ja mikä on lopputulos tällaisella itseään ruokkivalla noidankehällä, jossa oma itsensä nostetaan ylös ja maailma todetaan vialliseksi?
Ei ainakaan onni.

Jos vika on aina muissa, on vikaa mahdoton korjata, koska muita ihmisiä ei voi muuttaa, ainoastaan itselleen voi tehdä jotain, vain itsensä voi muuttaa.

E: En siis vertaa Rabiljusta mihinkään Jokelan surmaajaan tai väitä hänen olevan samankaltainen, vaan kyseessä on puhtaasti esimerkki ihmisestä, joka syyttää lähinnä maailmaa ja kohottaa itseään sen yläpuolelle.

Johtuu siitä,että olen persoonaltani niin särkynyt,että on helppo syyttää Jumalaa , maailmaa sekä itseäni.Olen tunneelämältäni erittäin herkkä ja haavoittuva.kuin herkkä instrumentti jota pitää käsitellä taidolla ja rakkaudella,että se soi kauniisti.Kun minut korjataan niin olen Pyhän hengen kanava ja sielunparantaja sekä autan ihmisiä.

Ollaan Leif Lindemanin kanssa herkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=lauCLRIg3iA

Kieku sanoi,

Hyväksytkö itse itsesi? Kuinka me muut voisimme hyväksyä sinut sellaisena kuin olet, kun se tuntuu vaihtuvan päivittäin? Mitä meidän pitäisi hyväksyä?

Kysyn samaa.

Koska minun herkkyyteni liittyy tunneelämääni niin minun kykyni eivät liity esim älykkyyteen vaan lähimmäisten rakastamiseen ja kuuntelemiseen.Kuten sanoin niin minun tunneelämäni on kuin instrumentti joka soittaa rakkauden sävelmiä oikeissa käsissä.Olen kuin äärettömän kallis bambuhuilu jonka kautta Pyhän Hengen tuuli virtaa.Siksi uskon,että minussa on herätys ihmisten välinpitämättömyydestä ja pahuudesta.Minut on kudottu taitavissa käsissä ja minulle on annettu rakastamisen lahja.

Siinä siis vastaus.

Kusipäitä kumminkin.

Nyt minä haluan valvojilta päätöksen, että tarvitseeko täällä käyttäytyä vai ei tarvitse. Jos ei, niin se tarkoittaa, että samat säännöt koskevat myös minua. Katsotaan, millainen revittely saadaan pystyyn ennen kuin alkavat ihmetellä, että tämähän meni pytystä alas koko foorumi.

Kyllä minullakin on sinusta ajatuksia, joiden ääneen sanomisesta saisin hiljaista tyydytystä.

Sitä voidaan myös pohtia, vaaditaanko täällä tunnustuksen mukaan parempaa käytöstä. Jos näin on, niin kai se uskalletaan foorumin sääntöihin lisätä? Jos näin ei ole, niin kyllä täällä muutkin osaavat olla spontaaneja kuin sinä.

Mitä tuo "rakastamisen lahja" on muuta kuin hieno sanonta? Mitä se on käytännössä? Kuuntelua? Jokin koko ajan päällä oleva olotila tai tunne? Kohdistuuko se muihin ihmisiin vai sinuun itseesi? Onko se jotain mitä olet jo vai jotain mitä toivot olevasi?

Tällaisella foorumilla on aika vaikea hahmottaa, että voiko jotain ihmistä pitää vaikkapa rakastavana. Ehkäpä jonkinlainen lempeys viesteissä voisi olla osoitus siitä, että se ihminen on lempeä, hienotunteinen ja rakastava myös tosielämässä. Tällä foorumilla Isabellasta tulee usein sellainen vaikutelma.

Rabi, sinusta on tullut vain etäinen ja ailahteleva vaikutelma. Jäät epämääräisten "empatia", "herkkyys" ja "kanavointi" -hokemiesi taakse piiloon.

Isabellasta varmaan välittyy lempeä kuva koska hän on sinut itsensä kanssa ja miksei olisi.hänellähän on elämässä kaikki hyvin.

Minä olen ollut vuosia väärinymmäretty,syrjitty,näkymätön. Tämän tähden imen kaiken saamani huomion itseeni.

Rakastamisen lahja kuuluu perusluonteeseeni mutta se toimii vain vastavuoroisuuden laissa.
Voisinhan minä mennä metsään puita halaamaan mutta mitä minä siitä saisin.
kissojen silittelystä saan jotain enemmän,ovanhan ne eläviä,tuntevia olentoja.

Se miksi olen niin huomionkipeä johtuu siitä etten ole vuosiin saanut mistään huomiota.
Ja jokainen ihminenhän haluaa kuulla silloin tällöin olevansa arvokas,rakastettava ja ihana ihminen.Se vahvistaa itsetuntoa.

Minä en pidä siitä laisinkaan,että ihmiset joilla on elämässä kaikki hyvin kuten Indianalla katsovat minua ylhäältä alaspäin luullen olevansa parempia ihmisiä.

Minä en pidä siitä laisinkaan,että ihmiset joilla on elämässä kaikki hyvin kuten Indianalla katsovat minua ylhäältä alaspäin luullen olevansa parempia ihmisiä.

Luultavasti ihmisillä on vaikeuksia olla kanssasi samalla tasolla ja kohdata sinut kuin joku kaveri, kuin toinen tavallinen ihminen, koska itsekin julistaudut eritasoiseksi. Välillä julistaudut joksikin suureksi opettajaksi ja "kanavaksi", ja välillä taas olet julistautunut zombiksi, joka ei kelpaa edes ihmiseksi. Nuo kummatkin ovat todella vaikeita kohdata ja tajuta.

Minä en pidä siitä laisinkaan,että ihmiset joilla on elämässä kaikki hyvin kuten Indianalla katsovat minua ylhäältä alaspäin luullen olevansa parempia ihmisiä.

Tämä johtuu siitä koska inhimillisesti katsottuna en ole mitään.Joten on helppo kätkeytyä roolin taakse kuin herkkänä tunneihmisenä olla oma itsensä ja tulla taas haavoitetuksi tässä elämässä.
Ihmiset ovat mitä he ovat.Omana itsenäni olen tyhjä astia jota ei ole täytetty mistään suunnasta vuosiin ja siksi identiteettini on hajalla.

Olen tunneihminen mutta ystäväni eivät halaile.Minulle läheisyys on äärimmäisen tärkeää ja jokapäiväinen henkinen annokseni jota ei siis ole tyydytetty vuosiin.

Tämän tähden ajattelin kissankin hankkia.

Olisin varmaan onnellisin ihminen maailmassa jos joku kadulla tulisi vain spontaanisti halaamaan.

Sisäänpäinkääntynyt minusta tuli koska en saanut mistään huomiota.

Kuten sanoin niin rakkaus vahvistaa identiteettiäni.

Harmi vain kuin suomalaiset ovat itseensä keskittyneitä ja puuttuu tällainen yhteisöllinen läheisyyden kulttuuri.Ihmiset ovat kiireisiä eivätkä huomioi toisiaan.

Minä voisin ihan hyvin antaa suomalaiselle miehelle poskisuudelman.Mutta mitä hän tästä ajattelisi.Hintiksi julistaisi.

Tämän tähden olen puhunut yhteisöllisyydestä ja ykseydestä vastakohtana egokeskeiselle kultuurille:

http://www.youtube.com/watch?v=uOBvaGO8AxA

Kusipäitä kumminkin.

Tää oli ehkä vähän kärkkäästi ilmaistu.

Kuten sanoin niin rakkaus vahvistaa identiteettiäni.

Meinasin sanoa, että onko joku, kenen identiteettiä se ei vahvistaisi.

Sitten tajusin pointin tässä olevan se, miten huomattavasti rakkaus vahvistaa niiden identiteettiä, joilla se identiteetti on hajalla tai muuten vaan romuna.

Niillä, joilla identiteetti ei ole hajalla, on rakkaus jo ehtinyt vahvistaa sitä.

Rakastamisen lahja kuuluu perusluonteeseeni mutta se toimii vain vastavuoroisuuden laissa.

Kenenkä perusluonteeseen tällainen "rakastamisen lahja" sitten ei kuulu?

Eräs viisas saarnamies sanoi: "Kun teet itsesi riippumattomaksi Jumalasta, tulet riippuvaiseksi."

Minua kiinnostaisi nähdä, kuinka Indianan kaltainen ajattelija tulkitsee tämän lauseen?

En minä jaksa tulkita sitä nyt millään tavalla.

En tässä omaa elämänkertaa rupea kertomaan, sen vain sanon että mun mielestä ihmiset sitten osaavat olla ilkeitä toisilleen, jopa ne joita luulit parhaiksi ystäviksesi! Miksi ihmiset haluavat tahallaan tuottaa kärsimystä toiselle?

Niin, ja oon myös itse välillä syyttänyt Jumalaa ja ajatellut ettei rukoukset auta. Mutta uskonnollinen kirjekurssi on jo vähän auttanut ajattelemaan toisin.
Ei se varmaan oo Jumalan syytä, vaikka tuntuisi siltä että on joutunut kestämään enemmän kuin jotkut muut. Kärsimys ja kauheudet mitä ihmiset tekee on saatanasta, luulisin.

Jochanan, se tarkoittaa: Kun tekee itsensä riippumattomaksi Jumalasta, huomaa kuinka pahalta tämä erossa oleminen ja omassa varassa oleminen tuntuu, ja sitten tuleekin riippuvaiseksi Jumalasta.

elämä tuntuu mulla ainakin menevän pilalle, kun ei ole yhteyttä keheenkään. ja missään srkssa ei kehtaa yksin istua, sekin on tylsää. ei sitä vaan osaa elää, ellei Jumala anna voitelua

pitäs olla ees joku arkirutiini jossa elää muutakin kuin rukoilla ja olla netissä

Mike, tutustu sätissä ihmisiin ja käy meidän kanssa ulkoilemassa.

mulla ei oo nyt oikeestaan ees kotia, auto vain on, en tiedä minne meen ulkoilemaan, ehkä ulkomaille