Et sinä ole niitä ongelmiasi itse valinnut, vaan ne on sulle vaan tullut.

Riippuvuuksien olen kuullut tulevan siitä, että on joku tunnetyhjiö, jota yrittää täyttää. Kuitenkin se riippuvuus on vaan oire jostain, mikä muhii pinnan alla. Kun on paha riippuvuus, niin se onkin ehkä niin, ettei siinä vaiheessa voi enää valita, tekeekö syntiä, vai ei, koska ei enää hallitse itseään siltä osin.

Mut Jumalahan tietää, mistä meidät on rakennettu ja näkee nekin jutut, mitkä ei päällepäin näy. Kaikki ollaan samalla viivalla siinäsuhteessa, että jauhot on likaset kaikkien pusseissa.
Uskovana olemisessa ei ole mitään tasoja, joten on ihan turha tuntea huonommuutta.

No ihan omasta puolestani voin sanoa, että Jumala käyttää myös ihmisiä sairauksien parantamisessa eli ammattiapu ei ole pois suljettua. Eli uskova voi turvautua ammattiapuun ja armoon molempiin.
Itselläni on niin erikoinen ja hankala tausta, että taidan jättäää oman kertomukseni ja elämänkertani väliin.

Kiitos lohduttavista sanoista. Tiedän hyvin, ettei pelastuksessa tai uskovaisuudessa ole eri tasoja, kaikki me ollaan likaisia kuin nokinen savupiippu. Helposti vaan hyppään siihen, että mun pitäis olla vahva jne, vaikka tiedän ettei mikään teko auta mua pääsemään taivaaseen vaan se että uskon ristin työhön.

No ihan omasta puolestani voin sanoa, että Jumala käyttää myös ihmisiä sairauksien parantamisessa eli ammattiapu ei ole pois suljettua.

Nimenomaan. Liian usein törmää uskoviin, joilla on pahojakin tai vähemmän pahoja psyykkisiä ongelmia eikä heille ammattiapu kelpaa, koska "kyllä Jumala minut tästä parantaa jos niin on tarkoitus". Onhan sekin toki mahdollista, mutta itse uskon Jumalan käyttävän nimenomaan toisia ihmisiä ja käytettävissä olevia välineitä ihmisten auttamiseksi. Tulee mieleen se tarina kaverista talon katolla tulvan sattuessa ja tämä huuteli Jumalalta apua. Kaikki varmaan sen tietääkin.

Tulevana sairaanhoitajana itseäni kiinnostaa ihmismielen koukerot ja tulen mitä todennäköisimmin suuntaamaankin mielenterveys- ja päihdepuolelle.

http://miicah.blogspot.com/2005/11/riippuvuusssairaudet.html

Et ole ongelmiesi kanssa yksin.

Riippuvuuksien olen kuullut tulevan siitä, että on joku tunnetyhjiö, jota yrittää täyttää. Kuitenkin se riippuvuus on vaan oire jostain, mikä muhii pinnan alla. Kun on paha riippuvuus, niin se onkin ehkä niin, ettei siinä vaiheessa voi enää valita, tekeekö syntiä, vai ei, koska ei enää hallitse itseään siltä osin.

Juuri näin. Se mitä olet kuullut on totta. Katkenneella jalalla ei voi kävellä vaikka kuinka pitäisi ottaa vuoteensa ja käydä...

Käyn ammattiauttajalla ja krito-ryhmässä...

Riippuvuudet tosiaan ovat täyttöä sille tunnetyhjiölle ja kun yhdestä yrittää päästä eroon niin toinen tulee tilalle.

Mul on ihan samoi vaivoi..joten tiän varmaa ainaki milt sust tuntuu ellen muuta. Mul on ollu sekä psyykkisiä ongelmia että riippuvuusjuttui. Mut ikin en oo kuitenkaa saanu itestäni irti mentyä mihinkää juttelemaa. Jotku puhuu et sielunhoitaja on mahdollisesti järkevämpi ku psykologille meno, mut tiedä sitten ku en tiedä.

Jokatapauksessa, rukoilemisel siit selvii. Mul on jatkuvasti parempi olo ku tiän et Jumala pitää huolen. Välil on niit huonoi kausii ja välil on taas parempia, niinku varmaan tiät. Mut Jumalan avul siit voi päästä, jos vaan jaksaa yrittää, ei omin voimin tai muitten ihmisten. Mä näkisin tän asian sillee et Jumala ottaa ne meilt pois, sit ku on sen aika. Hyvä vertaus on Jobin koko kirja. Mä voin muistaa sua rukouksissa jos haluat:) Koita jaksaa!

Cypress, Herran siunausta ja jaksamista sinulle. Onhan se muidenkin sairauksien kohdalla niin, ettei Hän välttämättä niitä paranna tässä ajassa, mutta se on varmaa että tulevassa iänkaikkisuudessa saamme nauttia terveestä olotilasta :)

Kiitti:)...Ja tuota minäki oon ajatellu ellei muuta ilonaihetta ole ollu. Mut siis, ystävistä on myös kamalan suuri apu, jos sulla vaan on joku hyvä ystävä, sellanen joka voi kuunnella ni suosittelen. Itsellä se oli tyttöystävä. Ja tuleva vaimo..Itseasias kukaan muu niistä mun asioista ei tiedä, ja se oli suuri helpotus ku on kaikkea ikävää joutunu pitämää sisäl yli 18 vuotta....Mutta tosiaa parempaan suuntaan koko aika menossa. Eli toivo ei ainakaa oo lopussa..Mut siis toi Jobi on siit hyvä esimerkki mun mielest et silt vietiin kaikki. Ja sit loppupeleis Jumala anto sille enempi mitä se osas edes kuvitella.. Jos muuten joskus tarttet ihmistä joka kuuntelee ni mä oon siin ihan hyvä.

Kiitos sinullekin Cypress. Olen joskus yrittänyt jollekin ystävälleni puhua mutta en ole pystynyt avautumaan kunnolla tai sitten ystävän reaktio ei ole ollut toivottu. Eli käytännössä pidän häpeälliset yksityiskohdat itselläni...

Paljon asiaa... ja paljon kysymyksiä, ja monista vastauksista tulee tunnetusti vielä enemmän lisää kysymyksiä. No, se on vain elämää se.

Mä olen jonkin verran omassa elämässäni joutunut kohtaamaan sekä erilaisia riippuvuuksia, että myöskin niihin liittyviä muita asioita. Toisaalta ehkä "riippuvuus" on jotenkin turhan negatiivisen sävyn antava sana, pitäisi ehkä mielummin puhua "paheista".

"Jokaisella on paheensa", pitää varmasti paikkansa. Toisilla kyse on äärimmilleen menevästä Raamatun lueskelusta ja tutkinnasta, joka häiritsee toisinaan jopa "normaalia elämää". Toisilla se on vaikkapa kalja sillon tällön, jota joutuu näin kristillisissä piireissä aivan liian usein häpeillen peittelemään. Onko se nyt sen pahempi tai parempi kumpikaan? Nähdäkseni harmiton saunakalja on huomattavasti parempi kuin liiallinen Raamatun luku, mikäli kalja ei tällöin haittaa ketään ja se lukeminen haittaa vaikkapa arkityön tekoa ja keskittymistä.

Keskimäärin olen huomannut ja tulkinnut, että ihmisillä on noin suunnilleen yhtä paljon näitä "paheita". Toiset eivät edes huomaa omiaan, ja ne voivat olla sellaisia ettei muutkaan niitä huomaa, ja tällöin niitä siis näennäisesti "ei ole". Ne kuitenkin tarkemmin tutkien löytyy, niitä siis on. Joillakin ne ovat näkyvämpiä, toisilla eivät. Joskus ne ovat kristityissä piireissä hyväksyttyjä asioita kaikki, joskus taas eivät. Yleisesti hyväksytyt "paheet" eivät näennäisesti myöskään sitä ole, kun nähdään siinä ympäristössä niiden kuuluvan "normaaliin" tai jopa "ihailtavaan" elämäntapaan.

Yhteinen tekijä kaikille näille on, että kun ihminen menettää mahdollisuuden harrastaa (joko psyykkinen itsestä tai muista lähtöisin oleva tekijä tai fyysinen muutos elämässä) jotakin "pahetta" tai puhuttaanko sitten "riippuvuutta" kuten alunperin; ihminen joutuu hankkimaan sen tilalle jonkin toisen. Siis riippuvuus korvautuu aina toisella, joka tuottaa ihmiselle vastaavan ja hänen elämäänsä tasapainottavan, psyykkisesti rentouttavan tekemisen. Ja tämä "riippuvuus" tai "pahe" on ihmiselle melkolailla elinehto, ilman itsensä hyväksymiä ja ympäristön painostuksesta vapaita sellaisia, ei ihminen osaa olla onnellinen ja tasapainoinen.

Juuri esimerkiksi alkoholin kohdalla asian koen olevan niin että jos juo kohtuudella niin no problem, mutta alkoholin juonti voi mennä liiallisuuksiin, joten joidenkin kohdalla ymmärrän että se menee synniksi, mutta joillekin se on harmiton saunakalja.

patajan; Eli käytännössä pidän häpeälliset yksityiskohdat itselläni...

Uskon koulutukseni ja kokemukseni pohjalta, että pidemmän päälle tuo on haitallista. Pahat ja mieltä painavat asiat eivät poistu itsekseen. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan, kuin 'unohtaminen'. Ennemmin tai myöhemmin nuo asiat alkavat painaa mieltä ja usein sellaisella voimalla, että miettii: 'mikä minuun meni'...

Ennemmin tai myöhemmin nuo asiat alkavat painaa mieltä ja usein sellaisella voimalla, että miettii: 'mikä minuun meni'...

Toi on totta. Mulla peittely autto 18 vuotta, ja sen jälkee ne pamahti semmosel voimal päin näköö et mul oli pitkään vaikeeta käsitellä niitä kaikkia tunteita kerralla, ja siin oli aika työ ja tuska saada ees jotenki ne kaikki asiat järjestykseen, eikä ne vieläkää oo täysin sinut mun kanssa.

Ei mielestäni pidäkään unohtaa. Mielestäni tärkeää on juuri käsitellä asioita toisen ihmisen kanssa. Toisen ihmisen tuki on tärkeää, mutta toisen ihmisen tukea voi olla vaikeaa hakea.

Kyllä se vaan menee usein niin, et niillä joilla ei oo mielen alueella mitään vikaa, niin ne ei sillon pään sisäisiä vaivoja ymmärrä. Pahinta on kun "kunnon hihhulit" yrittää ajaa demoneja pois mt-ongelmaiselta. Sitä mä en jaksa ymmärtää. Sit jätetään psyykenlääkkeet syömättä, kun Jeesus parantaa eikä voi vaikuttaa lääkkeiden kautta. Joskus menee yli...

Monet mt-ongelmaiset varmasti ovat pähkäilleet demonien ja mielialalääkkeiden kanssa, mutta tavallinen sairaus se on siinä missä muukin. Täällä langeenneessa maailmassa on vaikka mitä sairauksia niin miksei voisi mt-ongelmaa hoitaa lääkkeillä?

Samalla voisi miettiä onko Viagran syönti oikein..onhan seksi Jumalan antama lahja pariskunnalle :)

Rohkeasti vain tohtorin puheille, turha siitä on niin isoa numeroa tehdä.

miulla on mielenterveysongelmia, sen verran pahoja että sairaalassakin on tullut oltua. Mutta en näy sitä mitenkään huonona asiana tähän uskovaisuuteeni liittyen. Ne on kaks eri asiaa, ei mitenkää toisiinsa rinnastettavana. Ja kuten tuli jo ilmi, mielenterveysongelmat /sairaudet on sairauksia siinä missä muutkin. Uskovaisilla on monenlaisia sairauksia.

elvelero: siunausta ja jaksamista sulle :)

Sairaus ei ole koskaan Jumalasta vaan perkeleestä. Jeesus on kantanut meidän synnit ja sairaudet ristille jo kakstuhattavuotta sitten. Jos me haluamme vapauden näistä synnin ja sairauden kirouksista meidän on opittava tuntemaan kuka hän on. Ainoa tie Jumalan tuntemiseen on antautuminen koko sydämestä hänelle. Meidän on luovuttava omasta tahdosta. Ei ole kuin yksi kaikkivaltias se olet joko sinä tai Jeesus. Totisesti totisesti se jonka poika tekee vapaaksi hän on todella vapaa. Älkää epäilkö ja järkeilkö mitä raamattu sanoo se on Jumalan sanaa ja se on otettava totuutena uskottava kaikki mitä sinne on kirjoitettu. Rukoilkaa lakkaamatta ja huutakaa ja etsikää ja rakastakaa Jumalaa kaikesta sydämestänne, ei ole väliä missä sinä sillä hetkellä olet tee vain niinkuin raamattu sanoo ja rukoile lakkaamatta, mutta älkää luottako siihen, mitä sydämesi sinulle kertoo. Katsokaa ainoastaan Jeesuskseen. Jeesus on jo ristillä voittanut sen joka tuo hämmennystä mieleesi.

Tama on minua kovasti aina ihmetyttanyt. Aina sanotaan, etta kaikki paha on pahiksesta ja hyva Jumalasta, mutta jos Jumala kerran vetaa piuhoista loppupeleissa niin sillonhan Jumala on antanut sairauden kohteen A paalle eika paholainen, joka vain tavallaan on siis ehdottanut sita. Vai eikos Jumala kontrolloikkaan kaikkea?

Teme, on mielenkiintoista, miten voit kuitata koko aiheen selittämällä "hengellisiä totuuksiasi". Luinko oikein rivien välistä, että kun tuntee Jumalan ja on yhteydessä häneen, kaikki sairaudet ja vammat häviää? Ei se taida ihan noin mennä. Jumala voi käyttää sairauksiakin muokkaamaan meitä eikä paranna aina kaikkia heti. Mielestäni kirjoituksesi ei millään tavalla sopinut tähän ketjuun. Jos sanot, että kaikki sairaus on perkeleestä, sanot, että mt-ongelmaisissa on demoneja! Turhaa pelottelua minusta. Tarkoitit varmaan hyvää tekstilläsi, mutta tuskinpa se ketään auttoi. Arvaanko oikein, jos väitän, ettei sinulla taida olla paljoa kokemusta mt-ongelmista? Kaikki on helppoa painaa villaisella ja Raamatun paikoilla, mutta todellisuus ja ihmisen raadollisuus on toista.

Komppaan kaikkea mitä Natan sanoi.

Komppaat? Ja sanotko vielä suomeksi?

Eli olen samaa mieltä.

Ylihengellistäminen on myös eräänlaista mielen sairautta. Vahvuuteenkin voi sairastua.

Sairaus ei ole koskaan Jumalasta vaan perkeleestä. Jeesus on kantanut meidän synnit ja sairaudet ristille jo kakstuhattavuotta sitten. Jos me haluamme vapauden näistä synnin ja sairauden kirouksista meidän on opittava tuntemaan kuka hän on.

Menestysteologiaa?

Kokeilepa lohduttaa sydänsairaan pikkulapsen vanhempia tällä (Mustaa huumoria). Aivan samoin on todella suurta hengellistä ja henkistä väkivaltaa väittää sairasta ihmistä huonoksi uskossaan.

Temelle sanan paikka:

Snl
19:2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

Taustani:Paljon koulukiusaamista,masennusta,itsetuhoisuutta mutta ei itsemurha yrityksiä...
Halusin yhteen aikaan tappaa itseni koska ajattelin ett elämälläni ei ole mitään merkitystä ja ei minua tarvita täällä. Olin masentunut...

Sitten olen kuitenkin huomannut niiden vaikeiden hetkien ansiosta Jumalan rakkauden ja välittämisen.Olen kokenut niissä vaikeissa hetkissä Jumalan rakkautta syvemmin kuin silloin ett elämä luistaa ja kaikki on mallillaan.. Luin tässä kirjaa kirkkautta kidutuskammiossa jonka on kirjoittanut Richard Wurmbrand. Hän sanoi ihan samaa.Hän koki siellä vankilassa kidutettavana Jumalan väkevää rakkautta enemmän kuin silloin kun oli vapaalla jalalla . Kannattaa lukea,rohkaiseva ja puhutteleva kirja.

Pitäis vaan mielessä sen ett Jumala sallii eri olosuhteita meille, koska timantteja ei tule ilman kovaa painetta.Se on oikeastaan luonnon laki.

Minua auttoi masennuksessani se kun opin ylistämään Jumalaa. Se lähti niin kun olin nuorten illoissa ja siel oli ylistys bändi. Se kaikki oli minulle uutta silloin mutta jotenkin turvallista. Näin kun jotkut ihmiset ylistivät seisaaltaan kädet kohotettuina Jumalaa.Ajattelin ett jospa minäkin. Rohkenin jossain välissä nousemaan seisomaan, sen jälkeen kohotin vähän yhtä kättä ja sitten toista. Lopulta kohotin molemmat käteni ja annoin palaa :). Seuraava askel oli sitten hyppiminen Jumalalle niinkuin Daavid hyppi:). Sen jälkeen tuli tanssi ja huuto! Jumala vapauttaa meitä jokaista vähitellen ylistämään ja palvomaan Häntä jos annamme siihen mahdollisuuden.

Ylistys ja Palvonta ovat hyvä keino masennusta vastaan. Kun alkaa ylistää ja palvoa Jumalaa niin jossain vaiheessa Pyhä Henki täyttää ja tulee niinkuin raamattu sanoo iloa,rakkautta ja rauhaa Pyhässä Hengessä! Me uskovat olemme kuninkaallinen papisto

1.Pietarin kirje:
2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Papin yksi tehtävä uudessa liitossa on antaa ylistys uhri Jumalalle! Vanhassa liitossa oli tietyt papit uhraamassa uhreja Jumalalle. Nyt kun me kaikki olemme Pappeja niin papilliseen kutsumukseen kuuluu ylistys ja palvonta.

1.Pietarin kirje:
2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Olen saanut itkeä monet itkut ja kyyneleet Jumalaa ylistäessä kun Hän on minua rakkaudellaan kohdannnut ! Olen eheytynyt siinä ja parantunut haavoista. Jumala janoaa et me ann

1.Pietarin kirje:
2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Ilm 5:
11. Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
12. ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
13. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
14. Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.

Jumala kuitenkin vaikuttaa tässäkin asiassa tahtomisen ja tekemisen. Hän vie sitä kohti jos me annetaan siinä tilaisuus Hänelle!! Jatkan tästä!