Ensimmäinen Johanneksen kirje 1

8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Ajattelen itse näin että niin kauan kuin uskova katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi, ollaan oikealla tiellä. Ei ole uskovan hyvä antaa yhdellekkään synnille periksi (antaa asian olla) vaan on hyvä antaa asiat kerta toisensa jälkeen Jeesuksen hoidettavaksi ja hän kyllä auttaa.

Mielenkiintoisen aiheen nostit pöydälle kuitenkin. Muiltakin olisi kiva saada kommenteja aiheeseen liittyen.

"Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät"
Kaikki ei todellakaan pelastu, vaikka sanoisivatkin olevansa uskossa. He näyttivät olevan uskonnollisia ja kiinnostuneita mystismistä ja yliluonnollisista asioista, mutta heidän elämänsä oli täynnä laittomuutta. He eivät siis eläneet vanhurskaasti, vaan teoillaan kielsivät Jumalan. Mutta oikeasti uudestisyntyt Jumalan lapsi tuottaa hedelmää ja elää kuuliaisuudessa.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
1. Joh. 3:9

Jeesus ei tuntenut heitä. Se, että Jeesus tuntee meidät on tärkempi asia kuin, että me kutsumme Häntä Herraksi, sillä Jumalan edeltätunteminen takaa ihmiselle pelastuksen.

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa.
Room. 8:28-29

Jumala määrää edeltätuntemilleen ihmisille Poikansa kaltaisuuden, siis pyhityksen ja kirkastamisen.

Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
2. Tim. 2:19

Ilman syntiä emme ole, mutta kuitenkin:

1. Johanneksen kirje
3:3 Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
3:4 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
3:5 Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
3:7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.

Synti on siis vain seurausta siitä, ettei tunne Jeesusta. Nähdäkseni tuossa puhutaan kuitenkin synnin harjoittamisesta, eikä yksittäisistä synneistä, sillä muutenhan kukaan ei pelastuisi.

mikestones: Armossa riittää varmasti sinullekin ja Hän antaa kaiken anteeksi. Kannattaa kyllä miettiä onko Jumala todella ottanut sut lapsekseen, jos antaa sun elää jatkuvassa synnissä. Eikö Herra kurita ja nuhtele omia lapsiaan?

Kasvaminen kristityssä kodissa tai kirkossa käyminen säännöllisesti ei vielä tee kenestäkään kristittyä.

Ajatuksiani tuosta Matteus-kohdasta.
Ainakin se toimii hyvänä varoituksena. Ihmeet ja merkit ei aina ole merkkinä siitä, että tapahtunut oisi Jumalasta. Yhtä hyvin kuin on henkiparantajia, shamanismia ja muuta, pitää myös seurakunnissa tapahtuvat ihmeet tarkastella. Lopun aikana saatana esiintyy valkeuden enkelinä ja eksyttää monet.

Room. 11:29
"Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."

Ymmärtäisin tuon, että Jumalan kerran uskovalle antamat lahjat ei lakkaa toimimasta, vaikka ihminen uskosta luopuisikin. Esim. viinaan retkahtanut x-uskovainen voi edelleen rukoilla kielillä ja Jumala voi häntäkin käyttää monin tavoin. Silti se ei ole merkki siitä, että kyseinen ihminen olisi pelastunut, vaan on voinut luopua uskostaan.

Vajavaisten ihmisten kautta myös seurakuntiin voi päästä vierasta evankeliumia. Jos evankeliumi vääristyy ja ihmeistä/siunauksien tavoittelusta tulee pääasia, julistaja hakee omaa kunniaansa ja veren evankeliumi painetaan taka-alalle, ei auta vaikka kuinka ne ihmeet tehtäisiin Jeesuksen nimessä. Netistäkin löytää juttuja saarnaajista, jotka käy haudoilla rukoilemassa vainajahenkiä ja muuta hämärää... siksi kannattaa tarkata kenen voimalla ne ihmeet ja merkit oikeasti tehdään. Jumala toki toimii ja tekee ihmeitä, mutta ihmeet ei ole todiste puhujan pelastumisesta eikä tae, että ihmeet olisi aina Jumalan työtä tai puhuttu täysin puhdasta evankeliumia.

Ja mitä tulee noituuteen, niin Raamattu toteaa jo tottelemattomuuden olevan taikuuden syntiä :o

1. Sam. 15:23
"Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana." "

Room. 11:29 ei viittaa yksittäiseen ihmiseen ja hänen armolahjoihinsa vaan Israelin kansaan.

Uskosta luopunut ihminen ei tee Jumalan hyviä tekoja, koska ei ole Pyhän Hengen käytettävissä.

1. Kor. 12:
1 Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista.
2 Muistattehan, kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo.
3 Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.
4 Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama.
5 Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.
6 Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.
7 Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
8 Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa,
9 toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,
10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.
11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

Matt. 7:
15 "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.
18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.
21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Väärien profeetoiden profetoiminen, pahojen henkien karkottaminen ja voimateot ovat siis huonoa hedelmää, ei Jumalan vaikutusta armolahjojen kautta.

Jumalalla on käytössään vaan syntisiä epätäydellisiä ihmisiä.
Jumala käyttää tarkoitusperiinsä myös ei-uskovia. Mutta varmaan ensisijaisesti uskovia. Tarvittaessa "kivet huutaa", jos uskovat ei ole "available".

Mutta en väitä, että armolahjoja aina käytettäisiin oikein tai Jumalan tahdon mukaisesti. Eli ei kaikki sinänsä hyvät teotkaan ole välttämättä sitä "hyvää hedelmää".

Tuosta Room. 11:29 en osaa sanoa mihin kaikkeen se viittaa, mutta oon kuitenkin kuullut käytännön esimerkkejä, että armolahjat usein toimii, vaikka ne saanut oisikin takaisin "maailmassa". Samasta syystä armolahjojen toimimista ei pidä pitää automaattisesti merkkinä elävästä uskosta. Jumala puhuu monin tavoin ja voi käyttää siinä esim. luontoa, uskomattomia ihmisiä, myös täysin maallisten runojen tai laulujen sanoja. Aasiakin Jumala on käyttänyt.

Niin, no kaikki olosuhteet ja ihmisten valinnat on Jumalan käsissä ja Jumala vie niillä eteenpäin omaa suunnitelmaansa, mutta on eri asia olla Jumalan rakkauden astiana, kuin että tekee omiaan ja Jumala sitten käyttää sitä. Armolahjat eivät ole ihmisen oman tahdon vallassa, että voisimme niitä väärin käyttää vaan ne ovat Jumalan työtä meissä ja jos yritämme käyttää niitä väärin motiivein, eivät ne toimi. Jos puserramme itsestämme omassa voimassamme jotain armolahjalta näyttävää ei se ole "hyvää hedelmää" vaan se on väärien profeetoiden toimintaa, jolle Jumala ei anna siunaustansa.

Jos armolahjojen toimiminen on aitoa, eikä itsestä puristettua, on se silloin merkki siitä, että Pyhä Henki toimii ihmisen kautta. Tuo sama Pyhä Henki vie meidät lankeilevat ihmiset pelastukseen jos emme asetu kokonaan poikkiteloin Hänen eteensä ja valitse elämän päämääräksemme Jumalan tahdon sijasta jotain muuta, jolloin Pyhän Hengen ääni ja ohjaus sisällämme hiljenee.