Kiitollinen asenne on kaiken tyytyväisyyden ydin.
Mun elämässä ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan, joten niitä kannattaa olla, mutta ei kannata alkaa viiltämään rannetta, jos kaikki ei menekään oman käsikirjoituksen mukaan.

Hetkessä kannattaa opetella elämään, eikä aina vaan katsoa tulevaan, sillä niin menee monta hienoa asiaa ohi ja huomaa joskus olevansa vanha ja eläneensä vaan odottaen jotain ihmeellistä, mitä ei välttämättä koskaan tullut edes. Asioihin joihin suhtautuu negatiivisesti kannattaa suhtautua kokemuksellisesti, yrittäen nauttia niiden ainutlaatuisuudesta ja koettaa oppia niistä jotain.

Elämästä nauttimisesta ei kannata ottaa paineita, sillä elämä ei aina vaan ole kivaa koko ajan vaikka miten päin olisi.. eikä se haittaa.

Mä pyrin nukkumaan hyviä yöunia, viettämään aikaa monen eri ihmisen seurassa ja edetä pikkuhiljaa opiskelujen ja töiden kanssa... odotan mä tuota seuraavaakin elämää jonkun verran, kun päivät kuluu aika nopeasti.

Mihin pyrin elämälläni? Hieman kliseemäinen vastaus, mutta pyrin totuuden löytämiseen, sen vuoksi täytyy seikkailla ja tutkia..

Naisii.

Ihan samaa olen minäkin pohtinut. Lenkkipolulla usein vajoaa näitä syntyjä syviä miettimään. Mikä tässä elämässä loppujen lopuksi on tavoittelemisen arvoista? Mitä jää käteen, jos esimerkiksi menisi työpaikka ja menisi terveys, perhe, ystävätkin. Tähän mennessä olen kokenut, että onnellisuus se ei riipu olosuhteista, vaikka ne aika suurta osaa esittävätkin. Mutta aika hapuilua on, jos olemisessa ei tunnu olevan mitään mieltä vaikka päällään seisoisi, jos elämästä puuttuu jokin kiintopiste, suunta, päämäärä, miksikä sitä sitten sanotaankin. Omaan tarkoituksettomuuden tuntuun on oikeasti auttanut vain Jumala, jonka olemassaolo on niin selittämättömällä tavalla riippumaton tästä näkyvästä, riippumaton oman uskoni määrästä.
Ehkä juuri siksi, että Jumala on niin pysyvä ankkuri kaiken muuttuvan ja epävarman tuolla puolen, on vain hän tuonut aitoa sisältöä tähän elämiseen täällä. En nyt tällä tarkoita sitä, ettenkö nauttisi harrastuksista, ystävien seurasta, luonnosta, liikkumisesta, ym. kivoista asioista. Mutta pohjimmainen kaipaus on meillä johonkin suurempaan......

Paineita voi tosiaan ottaa kaikesta mahdollisesta... hyvistäkin asioista. Olin vähän nuorempana täysin leipääntynyt tähän paljon puhuttuun yhteiskunnan suorituskeskeisyyteen ja vannoin etten ala osaksi sen rattaita. Työpaikka, uran luominen, veronmaksu... vaan minkäs teit. Nykyään ehkä alistunut jo siihen, että pakoonkaan on vaikea päästä:D Elämästä nauttimisesta vaan ei pitäisi ottaa paineita, niin kuin tuolla jo aiemminkin sanottiin.

Hmm.. kiikkustuolissa istuessani haluaisin katsoa taaksepäin elämää, joka on ollut monipuolista, tasapainoista, rakkaitten kanssa jaettua elämää. Siinä olisi ollut iloa ja surua sopivassa suhteessa, seikkailuja, mahdollisuuksia (käytettyjä sellaisia) helppiä kanssamatkaajia. Toivon, että olisin osannut elää viisaasti, etten olisi ollut katkera ja unohtanut käyttää sitä potentiaalia, joka elämässä on. Toisin sanoen kai elää täysillä tätä elämänlahjaa! Vaikka se vähän kuluneelta kuulostaakin:)

Mitä haluan saavuttaa..? Maisterintutkinto. Väitöskirja. Katulapsityö jossakin tuolla idässä. Työt Square Enixilla. Kuolema ennen 30-33 ikävuotta - mielellään nopea sellainen.

Elämästä nauttiminen on yliarvostettua :)

Ehkä vain olla onnellinen. Tarvitseeko sitä muuta, en tiedä.

Itse haluaisin perheen ja jonkunlaisen työn. Haluaisin myös että Isä käyttäis mua ja mun lahjoja omiin tarkotuksiinsa ja sanomansa levittämisessä ja haluisinki tehdä Hänen työtään =)

Aikuisuus ja vanhemmuus olis ehkä henkilökohtasissa tavoitteissa.

merii

Kuolema ennen 30-33 ikävuotta - mielellään nopea sellainen.

Sä oot ottanut vähä niinku elämän suhteen motokses et 'Lyhyestä virsi kaunis' .. :P
Mäkin halusin joskus, et mun elämä olis vähän lyhyempi kun toi tavanomaiset 60-70- ja 50- vuotta.. tai siis, mistä sitä tietää vaikka kuolis huomenna (?). Nykyään mulla on sellanen fiilis, että kyllä sitä haluais pitempään täällä elää, koska enhän mä kerkis kokemaan sellaisia asioita, joita haluaisin ja joihin/joita tiedän mulla olevan mahdollisuus vielä kokea/kokeilla.Wuups.. tää tais mennä vähän offtopicin puolelle osa, sori, mutta ei (kai) se haittaa..

JamesBond007:lla on musta hyvin tiivistettynä perusohjeet, jotka vaikuttaa ihmisten (tai ainakin mun) onnellisuuteen/elämän miellekkyyteen/elämästä nauttimiseen.

Mulla ei oo oikeestaan ollut koskaan mitään sellaista toivekaavaa, jonka toteuttaisin. Joitakin irrallisia asioita; matkustelua eri maissa, auttamista, herran käytössä oleminen, tällaisia pieniä.. Mä oon ehkä enemmän sellanen intuitio-ihminen (tartuhetkeen- äläkä mieti mitä tulee tapahtumaan, mulla voi olla vaan tää mahdollisuus- tosin mun maailma ei kaatuis siihenkään, vaikka olisikin..).

Mun ensisijainen määränpää on taivas, joka täytys ensteks saavuttaa (raamatussahan sanotaan, että ahtaasta portista mennään sisään) :P. Kuhan sinne nyt pääsis eka nii sit vois suunnitella vielä vähän enemmä.. ;D

Rakkauttasi, voimaasi, enemmän sinua Herrani. Haluan oppia tuntemaan ja rakastamaan Jumalaa enemmän. Ja siinäpä sitten on tekemistä koko tämän elämän ajaksi ja ylikin : )

Haluun tehdä rokkilevyn ja muksun tai pari, pelastaa ihmishenkiä, köllötellä jollain lämpimällä paratiisisaarella very happy ja kuolla uskossa :3

Akateeminen tutkinto ja ura oman alan työssä, mies ja ehkä lapsiakin, ja olla omalla paikallani tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Enkä kuolla ollenkaan - kai se Jeesus lähimmän sadan vuoden aikana jo takaisin tulee. Tai sitten ei. Miten vaan.

Kaiken kokemani jälkeen aloin oikein ajattelemaan tämän ketjun topicia ja päädyin siihen, että haluan saavuttaa sen, etten halua saavuttaa mitään muuta kuin sen, mitä Jumala antaa ja minne Hän vie. Itse lopen kyllästyneenä ja uupuneena minäitse minäminä mentaliteettiin elämässä en halua itseni sotkevan elämääni. Näin siis hyvin suurella ilolla ja innolla haluan kohdata Jumalan tien edessäni. En kyllä tiedä juurikaan mitä kaikkea tulee tapahtumaan, mutta uskon ja pyydän Häneltä selvää valoa kaikkeen.

Tahtoisin uran ja perheen, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kumpaakaan minulla ei vielä ole, mutta luotan siihen, että ainakin toinen tulee järjestymään. Lisäksi tahtoisin jollain tavalla - ehkä juuri edellä mainittujen kautta - antaa takaisin kaikesta siitä hyvästä, mitä olen saanut. Tahtoisin oppia näkemään heikkouksissanikin piilevät vahvuudet, ja ottaa vahvuutenni käyttöön mahdollisimman parhaalla tavalla niin, että minulla olisi jotakin annettavaa muille ihmisille. Miksi muuten olisin täällä?

Ennen 30 ikävuotta seuraavan skenaarion on oltava todellisuutta, muuten masennun ja alkoholisoidun:

Älykkövaimoni on ihailtu kaunotar ja rakastettu humoristi. Itse teen loistokasta akateemistaiteellista uraa kahdella mantereella, ollen samalla ylistetty hyväntekijä ja inspiraatio monille maan hiljaisille. Olen kiertänyt 250 maata, joista useimmissa pärjään paikallisella kielellä. Tunnen maailman metropolit kuin omat taskuni, olen kiivennyt vuorelle, yöpynyt aavikolla, nähnyt rikkautta ja köyhyyttä. Lisäksi olen kakadun ylpeä omistaja ja olen juossut maratonin alle kolmessa tunnissa. Kerään mongolialaista taidetta ja harrastan muinaiskhmeerien runoutta. Edit: Ja ai niin, ehdottomasti minusta on oltava vähintään 8000 sanan artikkeli Wikipediassa - tuossa kaiken saavutusten mittarissa.

Se on hieno päivä, kun tajuan tuon olevan totta! No vakavasti ottaen, sisimmässäni haluaisin saavuttaa elämässäni yhden asian. Siis sen, että oppisin olemaan tekemättä tuollaisia listoja siitä, mitä haluan tulevaisuudessa saavuttaa. Muuten mun loppuelämäni tulee olemaan yksi iso "Sitten kun..". Totta kai unelmia saa ja pitää olla, mutta niistä tulee ainakin itselleni helposti elämää rajoittavia pakkomielteitä.

Yoki on asian ytimessä. Tässä elämässä ei ole kyse siitä mitä me haluamme, vaan mitä Jumala haluaa tehdä meidän kauttamme. Me emme usko, jotta saavuttaisimme omat päämäärämme paremmin Jumalan avulla, vaan jotta Jumalan päämäärät tulisivat elämässämme todeksi. Kaikki muu on turhuutta ja tuulen tavoittelua (Saarnaaja).

Mark. 8:
35 Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.

Joh. 12:
25 Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.

Luuk. 12:
29 "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö.
30 Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette.
31 Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.

Juamalan ja uskon loytaminen ja niissa elaminen on se, minka haluaisin saavuttaa.
Aika vahalla muulla on paljoakaan merkitysta.
tokihan se nyt olisi tosi kivaa, jos olisi koti, koiria, oma rakas mies ja natit haat ja laaja ystavapiiri.
Oma kirja tai pari kustannettuna, ja muutama elinvuosi New Yorkissa.

Mutta tarkeaa minulle olisi tavoitella jumalaa ja oppia tuntemaan hanta.
Sita kautta saisin elamaani kaiken sen sisallon, mita siihen kuuluu.

Haluan voittaa sieluja Jeesukselle!! Joskus kun on kovat kivut rukoilin,että Jeesuss ota mut pois!
Mut kelasin elämääni ja ajattelin sitä tuhoa mitä vihtahäntä on saanut elämässäni aikaan ja muutin ajatteluani..Rakas Jeesus,ennen kuin tulen kotiin haluan tuoda lyhteeni sinulle,toisin sanoen voittaa sieluja Jeesukselle,muutama kala on tullutkin,Se on armoa!!Kiitos Jeesus

Oikeastaan en halua saavuttaa mitään tiettyä asiaa, mutta on tiettyjä asioita mitä haluaisin tässä elämässä vielä saada/kokea. Ajattelen kuitenkin, että on parempi jättää Jumalan ratkaistavaksi se mitä tulen mahdollisesti "saavuttamaan". Asia, mitä en halua saavuttaa, on ihmisten kunnia, sillä se ei ainakaan auta uskossa pysymisessä. Kunnia Jumalalle, eikö?

Minä haluan vielä nähdä senkin päivän kun saan viettää eläkepäiviä ukkelini kanssa.

Haluan oppia kävelemään hyvin pitkillä piikkikoroilla. 8-) vähänx mul on kunnianhimoisia suunnitelmia ;-D

Mitä haluan tässä elämässä saavuttaa vai mitä egoni haluaa tässä elämässä saavuttaa.Minun tavoitteeni liittyvät yhteisööni Suomen Shekinah:Kaikille sydämen polun kulkijoille.

Eli
-Kulkea sydämen polkua kohti todellista henkistä hyvinvointia
-Universaali rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa
-Kristillinen mystiikka joka pureutuu kolmeen kristinuskon keskeisimpään salaisuuteen:Risti,veri ja ylösnousemus.
-käyttää empatian ja myötunnon lahjaani yhteiskunnan heikkojen auttamiseen.

En halua saavuttaa:

-Mainetta
-Uraa
-Yksilökeskeistä elämää ykseyden sijaan universaalissa rakkaudessa.

Haluan olla kaikkien palvelija sydämen tiellä,minua ohjaa Jeesuksen opettama rakkauden kaksoiskäsky.

Haluan kulkea sydämen tietä kohti todellista henkistä hyvinvointia ja minua inspiroi paljon seuraavat Jeesuksen sanat:

Matteuksen evankeliumi:
16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

Jeesus tie on ainoa tie henkiseen hyvinvointiin ja se on tie kaikille sydämen polun kulkijoille.

Tahtoisin saavuttaa niitä asioita, mitä Jeesus on varalleni suunnitellut. Mutta en tiedä vielä, mitä se on.

Oma henkilökohtainen haave olisi löytää oman alan töitä tulevaisuudessa, jos se on Jumalan tahto.

uraa en halua... Se on tämän ajan juttuja nuo uraputket, pääosin. Haluan tehdä Jumalan tahdon elämässäni!

Nyt kun Herralta tuli sana Jobin kirjasta,että hän tulee siunaamaan minua.Niin mietiskelin tätä nyt tässä ja mietin koko ajan.

koska tiedän,että jumala on nähnyt minut kärsimykseni ja antaa minulle hengellisen auktoriteetin saatanan ylitse.

Niin siunaukset jotka tulevat minulle luultavasti ovat:

1)Hengellien herätys kauttani(luvattiin profetiassa minulle kun olin 10-vuotias)
2)Toimin laupeudentyössä(Haluan auttaa yhteiskunnan heikkoja)
3)Neitsyt puoliso(liittyy lähiidän tapohin)

Herra puhuu taas.täytyy pistää ylös kun henki on inspiraatiossa:
http://www.youtube.com/watch?v=uDF_6STnjrU&feature=related

Toimin siis kuudennen aistin mukaan.Pyhä henki vaan käskee minun pistää http://www.youtube.com/watch?v=uDF_6STnjrU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=VbVuy-6kCqA&feature=related

Kysyn herralta myöhemmin.

Se on tämän ajan juttuja nuo uraputket, pääosin.

Joo olen samaa mieltä siinä mielessä, jos oma ura menee Jumalan ohi ja jos se on jotain sellaista, mihin Jumala ei ole johdattanut.

Itsellä kävi niin, että Jumala johdatti minut siihen opiskelupaikkaan, jossa nyt olen. Sain siihen todella vahvaa johdatusta, sellaista ettei voi erehtyä, etteikö se olisi Jumalan tahto. Rukoilin paljon asiassa Jumalan johdatusta. Sanoin Herralle, että johdata minut siihen suuntaan, mihin haluat ja siunaa, että saisin kyseisen opiskelupaikan, jos se on Sinun tahtosi, mutta tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi. Jumala johdatti ihmeellisellä tavalla ja auttoi niin, että sain kyseisen opiskelupaikan. En olisi todellakaan päässyt opiskelemaan ilman Jumalan apua. Tiedän myös, että opintoni eivät olisi edistyneet, ellei Jumala olisi antanut minulle motivaatiota, voimaa ja tarvittavia taitoja niistä selviytymiseen. Kaikki on tullut Herralta. En tiedä, onko sitten Jumalan tahto, että työskentelen omaa alaa vastaavassa työssä, vai jossain muussa työssä, jossa voi kuitenkin olla hyötyä opiskeluistani.

Jumala on myös tarkoittanut, että jotkut uskovat työskentelevät maallisissakin tehtävissä. Se ei ole Jumalan tahdonvastaista. Joka alalla tarvitaan uskovia. Ja yhteiskunta ei pyöri, jos kaikki ihmiset siinä olisivat pappeja tai saarnamiehiä, koska käytännön toimijoitakin tarvitaan. Tarvitaan poliiseja ja kaupan myyjiä ja koulussa opettajia jne. Jokainen voi kirkastaa Jumalaa siinä tehtävässä, minkä kokee omakseen, vaikka se olisikin vain tavallinen maallinen työ.

Isabella amen, kaikelle ja kaikille on paikkansa.

Aloin oikein pohtimaan tätä topiccia ja huomasin itsestäni sellaisen asian, että toiveeni, tavoitteeni ja se mitä haluan saavuttaa tässä elämässä liittyy erittäin vahvasti Jumalan todellisuuden löytämiseen. Jotenkin koen, että olen jo ihmisenä ihmisen todellisuuden nähnyt tielläni ja huomannut sen raadollisuuden ja rakkaudettomuuden taistelukentäksi. Se mikä minussa on kurottaa nyt kohti Jumalaa etsien Hänen todellisuuttaan, josta vain välähdyksiä olen saanut kokea, mutta ne ovat jo itsessään muuttaneet enemmän minua, mitä koko elämäni aikana kokemani asiat. Hyvin vaikea selittää, mutta ehkä tästä jotain joku ymmärtää :)