Jimi, mitä todellisia ongelmia homoseksuaalit aiheuttavat? Liikakansoituksen todelliset ongelmat pitäisi ainakin olla hyvin selvillä kaikille. Se on kaikille ETU, etteivät homoparit lisää väestöä.

Välihuomiona se, että yhtä "vajaita" ovat vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan lapsettomat heteroliitotkin.

Se on kaikille ETU, etteivät homoparit lisää väestöä.

Jamesilla oli hyvä kommenttia asiasta ja näen siinä perää

ihmisestähän voidaan kaivaa mitä tahansa perversioita esiin, kun altistetaan niille riittävän kauan

Esim. Nyt alettaisiin pitää hyväksyttävänä asiana varastaa toisen aviopuoliso, tätä mitä media nykyisin ruokkii "rakkauden vapautena" "todellisena onnena" tjn, olisiko se mielestänne oikein. Tuskin mutta käytetään samaa taktiikkaa kuin esim radiossa: "kun huonokin kappale soitetaan riittävän monta kertaa, alkaa se kuulostaa hyvältä", sama tapahtuu tässäkin ja liian monessa asiassa nykyään. Selvät ohjenuorat jätetään pois "vanhentuneina"(siis MITÄH??), nämä samat ohjenuorat jotka ovat kantaneet kansakuntia tuhansia vuosia. Tätä on paatuminen, vääräkin alkaa tuntua oikealta. Omantunnon ääni peitetään ja korvataan tekosyillä.

Tähän loppuun vielä sanon että en vihaa homoseksuaaleja.Voin olla ystävä homoseksuaalillekin, ihmisiä he ovat kuin minäkin. Etenkin iloitsen jos he ovat löytäneet uskon. Mietin vain usein kuinka he sovittavat asian Jumalan kanssa. Se mitä en hyväksy on avioliitto ja "makkari puuhat" heidän keskellään.

Mietin vain usein kuinka he sovittavat asian Jumalan kanssa. Se mitä en hyväksy on avioliitto ja "makkari puuhat" heidän keskellään.

Käsi sydämellä, voitteko ihmiset ihan oikeasti ja vilpittömästi väittää, että ainoa syy homouden vastustamiseen on Raamattu, ja että kaikki homojen väliset suutelemiset ja yhdessäolot ovat muuten täysin ok ja luonnollista mutta vain ja ainoastaan se seksiosuus häiritsee ja sekin yksinkertaisesti siksi että Raamatussa lukee että se on väärin?

Kannattaa huomata, että kyllähän homoviha elää myös kristillisten yhteisöjen ulkopuolella, esim. äärioikeistossa, vaikka silläkin toki on yhteytensä kristillis-konservatiiviseen arvomaailmaan. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, olisiko yhteiskuntamme perustaltaan niin homovastainen, jos juuri tietynmuotoinen juutalais-kristillinen kulttuuri ei olisi niin syvällä sen ytimessä. Toisaalta, tuskin silloin olisi länsimaisia yhteiskuntia tällaisenaan... Oma veikkaukseni kuitenkin on, että vähemmistökäyttäytyminen jää aina alisteiseen asemaan ilman tietoista emansipatorista työtä.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, olisiko yhteiskuntamme perustaltaan niin homovastainen, jos juuri tietynmuotoinen juutalais-kristillinen kulttuuri ei olisi niin syvällä sen ytimessä.

Ei olisi. Tosin tämä on spekulaatiota. Jos heprealaiset olisi hävitetty vaikkapa Assyrian tai Babylonian supervaltojen toimesta, nykyisyys olisi toinen. Toisin olisi myös silloin, jos Rooman keisarit olisivat sinnikkäästi jaksaneet lahdata kristityt sukupuuttoon. Mutta tämähän on sortumista "vaihtoehtoistodellisuuksiin, joita ei ole olemassa".

Mikäli yhtään olen ymmärtänyt uskonnollista mieltä, olet hyvin paljon oikeassa, Lucil. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden osoitukset joko kielletään täysin, tai "ymmärretään" sekä tuomitaan. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin maailman jäsentämisen tarpeesta - Tavoitteesta luoda absoluutteja sille, mikä on oikein ja väärin. Filosofit ovat kautta historian syyllistyneet (onnistuneet?) luomaan yhteisen standardin mukaisia ihmismielen kuvitelmia, joiden tarkoitus on jäsentää toimivia normativiisiä eettisiä teorioita yksinkertaisista periaatteista lähtien.

Voiko filosofien tai uskonnollisten henkilöiden puolustukseksi, ja mahdollisiksi onnistumisiksi, lukea silloisen yhteiskunnan moraaliarvojen rehellinen kyseenalaistaminen sekä skeptisyys muiden kuin rationaalisesti tai empiirisesti lähtökohtaisten premissien käytössä? Kristityt eivät ole epäilemättä ansioituneet millään osa-alueella nykyaikaisessa keskustelussa, riippumatta siitä mitä taakkaa yhteiskunta kantaa epäonnistuneista yrityksistä moraaliin sekä ihmisluontoon.Ovatko kaikki yritykset universaaliin moraaliseen teoriaan kristinuskon valtakaudella luettavissa epäonnistuineiksi? Kristityt harvoin ovat valmiita käsittelemään faktuaalista tietoa, kunnes saavutetaan yhteinen kenttä, jossa kristinuskon, sekä muiden eettisten teorioiden välistä yhteyttä voidaan ilman latausta arvioida. Toivottavasti jälkimmäinen on mahdollista joskus tulevaisuudessa eri tavoin ajattelevien keskuudessa seurausetiikan (tai vähintään metaetiikan) lähtökohdista. Ei pelkästään sanoissa, vaan myös teoissa ja asenteissa.

Merii,

Nimenomaan se on sortumista vaihtoehtoisiin todellisuuksiin ,siinä mielessä kuin niitä on mahdotonta kuvitella. Ts. Edetään jonnekin harmaalle alueelle, missä kuvitelma on kuvittelemattomissa oleva. Vaikka tykkäisin kuinka paljon TSH:stä tai Silmarillionista, niin ei sytytä että ihmiset voisi _oikeasti_ elää sillä tavoin.

Toivottavasti teette maailmasta helvetin paljon ihanamman paikan elää omalla täydellisellä ideologiallanne :))) Ja asiasta kukkaruukkuun: Ardan maailmanpiiri tai sen historian tapahtumat eivät ole - ainakaan itselleni - kuvittelemattomissa olevia seikkoja. Kenties tässä näemme jälleen sen, etteivät ihmiset koskaan voi täydellisesti ymmärtää toisiaan.

Jimi, mitä todellisia ongelmia homoseksuaalit aiheuttavat? Liikakansoituksen todelliset ongelmat pitäisi ainakin olla hyvin selvillä kaikille. Se on kaikille ETU, etteivät homoparit lisää väestöä.

Mikäli yhtään olen ymmärtänyt uskonnollista mieltä, olet hyvin paljon oikeassa, Lucil. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden osoitukset joko kielletään täysin, tai "ymmärretään" sekä tuomitaan.

Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin maailman jäsentämisen tarpeesta - Tavoitteesta luoda absoluutteja sille, mikä on oikein ja väärin

Lucil: ”Käsi sydämellä, voitteko ihmiset ihan oikeasti ja vilpittömästi väittää, että ainoa syy homouden vastustamiseen on Raamattu, ja että kaikki homojen väliset suutelemiset ja yhdessäolot ovat muuten täysin ok ja luonnollista mutta vain ja ainoastaan se seksiosuus häiritsee ja sekin yksinkertaisesti siksi että Raamatussa lukee että se on väärin? ”

Tätä nykyä suhtaudun erittäin myönteisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin omaan elämäntapaansa, mutta en ole aina suhtautunut. Siksi voisin yrittää vastata tähän, ja samassa analysoida sitä, millaista oma ajatteluni on joskus muinoin ollut.

Jos sallitaan huomattava yksinkertaistaminen ja mutkien suoristaminen, niin kyse oli jostain seuraavanlaisesta:

Eli siis...
Omalta osaltaan oman homovastaisuuteni keskiössä oli se, Raamatun kirjoittajat järjestäin tuomitsevat sen. Pidin Raamatun ilmoitusta olennaisimmiltaan osin totena, joten pitkään aikaan minulle tämä Raamatusta johdettava itseisarvoisesti kielteinen näkemys ei ollut mikään ongelma.

Raamatun ohella tärkeäksi muodostui kotona opittu ajattelumalli. Vanhempani tuomitsivat homoseksuaalisuuden synniksi, mutta eri tavalla kuin muut synnit. Nuorena opin, että homoseksuaalisuudessa on jotain perustavalla tavalla naurettavaa, häpeällistä ja noloa, jotain sellaista, minkä takia se painii täysin eri sarjassa kuin muut tavalliset synnit. Näkemystä vahvisti Raamatun opetus haureuden synneistä yleensä, ja se, että homoseksuaalisuus oli maailmassakin varsin harvinainen ilmiö. Tästä syystä homous muodostui näkemyksissäni synniksi, josta oli helppo sanoutua irti ja jonka edessä oli helppoa olla hurskas. Uskovainen homoseksuaali (vrt. Saana) oli minulle käsitteellinen mahdottomuus, vähän niinkuin kolmikulmainen neliö.

Tämä oli myös sitä aikaa, jolloin en juuri keskittynyt tekemään eroa synnin ja ihmisen välille. En rukoillut homojen puolesta, tai tuntenut mitään kristillistä velvollisuutta rakastaa tai kunnioittaa heitä.

Sitten käsitykseni synnistä jossain vaiheessa muuttui: Aikaisemmin näin synnin pelkkänä Jumalan tahdon vastaisuutena, eräänlaisena haasteena, jota vastaan kristityn oli kamppailatava ja kilvoiteltava, ja jonka vastustaminen edisti kristityn vaellusta. En kuitenkaan ollut osannut ratkaista, miksi tietyt teot, jotka eivät varsinaisesti haitanneet ketään, olivat syntiä.

Päättelin, että synnistä on konkreettisesti jotain haittaa, jolta Jumala pyrkii ihmisiä suojelemaan, ja tästä syystä jokaiselle synnille löytyy jokin järkevä selitys; synti on syntiä hyvästä syystä. Varastaminen, murhaaminen, valehtelu, jne. olivat aika itsestään selviä. Esiaviollista seksiä tuli varoa mm. raskauden riskin ja tautivaaran ja tulevan avioliiton onnistumisen takia.

Näihin aikoihin tutustuin Aslanin ja NARTHin materiaaliin, joka tarjosi lukuisasti aineistoa, joka perusteli minulle riittävän tyydyttävällä tavalla sen, että homoseksuaalisuus oli terveydelle vaarallista ja merkki henkisestä vammasta tai kehitysvauriosta (pysähtymästä), ja siksi siis jotain sellaista, mistä yksilön on hyvä päästä eroon. Näkemykseni homoseksuaalista muuttui tätä myötä: nyt homoseksuaali oli tietyllä tapaa sairas yksilö, vähän niinkuin alkoholisti tai narkomaani, joka on jumalantahdonvastaisen tilansa vanki, muttei syyntakeettomasti, koska homous on viimekädessä valinta. Homo voi vastustaa omaa homouttaan ja alkoholisti juomistaan, jollei yksin niin terapian, sielunhoidon, läheisten tuen ja seurakunnan avulla.

Mitä tulee itse keskustelun otsikkoon, niin vaikea sanoa. Homovastaisista ajoistani on niin kauan, että vaikea jäsentää mitä tunsin juuri tämän puitteissa. Sen voin todeta, että homoseksuaalista identiteettiä en olisi antanut itselleni ikinä anteeksi, mutten koskaan vakavasti pelännyt tai epäillyt olevani siitä osallinen.

Kauhea mikä sotku tuli eilen kirjoiteltua. Sen siitä saa kun parin viinilasin jälkeen yrittää jotain muka fiksua kirjoittaa. :)

^ Mitä pienistä... Näkisitpä miut pelaamassa muutaman viinilasin jälkeen. Mentaliteetti on jotakuinkin: "ATTAAACK!"

Ketjun aloittaja pohdiskeli homofobiaa ja kiihottumista homopornosta... arvelisin, että jotkut biseksuaalit miehet 1) kiihottuu homoseksistä, mutta he eivät ihastu/halua romanttista homosuhdetta ja siksi "homoutta" on helpompi vastustaa, koska heidän suuntautumisensa on enemmän heteropuolella vaikka he kiihottuvatkin homopornosta/seksistä 2) nämä miehet yrittävät pitää avioliittonsa kasassa huolimatta kiinnostuksesta homoseksiiin ja siksi on heille tärkeää olla avaamatta liikaa portteja homosuuntaan. Sitten siitä homofobisten miesten penisreaktioista... Ketjun aloittaja on mies ja ehkä hän muistaa omasta murrosiästäänkin ilmiön, jossa murrosikäinen poika sai erektion vain siksi, että tilanne oli jännittävä urheilutunnilla tai luokassa, siis ilman, että siihen liittyi jokin fantasiointi... Miksi hirtetyilä seisoo? Ehkä nämä näkökulmat antaa vihjeen siitä miksi homofoobikoiden penis reagoi homokuviin...

Eli siis pointtisi oli, että homofobit ovat joko
a) biseksuaaleja tai
b) jääneet seksuaalisessa kehityksessään murrosikäisen tasolle?

Jengi laitetaan tieteen nimissä katsomaan pornoa! Best of Science!
onko homofobismin vastustaja homofiili?

offthetopic.
Toimiihan kikkelssoni kuolleillakin (angel lust) mikäli viimeisen hetken yhteydessä on koettu jonkinmoinen shokkitila / traumaattinen kuolema. Afrikan sissisodissa kuolemanjöpötyksestä kärsineet vihulaiset kasataan näytteille voiton merkiksi.