Mulle tulee paha olo homoilun katsomisesta, se on mun mielestä luonnotonta.
Ei mulla ole mitään homoja vastaan, voin hengata niiden seurassakin, jos eivät tuo tarkoituksellisesti homoutta esille normaalissa kanssakäymisessä - ollaanhan me tekemisissä kaikkien muidenkin syntisten kanssa, niin miks ei homojen?

Tuli mieleen, että eihän sekään välttämättä ole todiste siitä, että joku on homo vaikka kiihottuisi homoilun katsomisesta - ihmisestähän voidaan kaivaa mitä tahansa perversioita esiin, kun altistetaan niille riittävän kauan... siis kyllä mä uskon siihen, että asteittain ihminen voi muuttua eri tavoin lihalliseksi, jos lähtee irstailun tielle.. aluksi vähän parin vaihtoa, sitten ryhmäseksiä, sitten ehkä vähän bi-seksiä ja jossain vaiheessa haetaankin kivun kautta tyydytystä tai sekaannutaan ala-ikäisiin tai jopa eläimiin... no ei mene noin lineaarisesti, mutta voi mennä.

Mutta kyllä joo slslsl, noin varmasti toi menee epävarmuus, pelko, viha..
Mutta mä kysyn, että miten kukaan voi olla mitenkään varma itsestään missään suhteessa, ellei ole Jeesuksessa?

Mä en voi aivan 100% varmasti sanoa, etten halua murhata joskus jotain tai alkaa homoksi... siis kumpaakaan en halua juuri nyt tippaakaan, enkä ole halunnut, mutta mistä sitä tietää millaisia mielihaluja erilaisissa olosuhteissa ihmiseen voi kehittyä... siksi mulle usko Jumalaan onkin tärkeää, sillä Jumala kun vaikuttaa minussa, niin mun ei tarvitse huolehtia siitä, alanko kieroutumaan jossain vaiheessa, vaan voin luottaa siihen, että Jumala pitää mut terveenä ja oikeamielisenä kaiken puolin, jollain itse haluankin olla.

Pelkäävätkö homofobit olevansa homoja?

Itse aloitusviestissä ei sanottu mitään niin ytimekästä kuin otsikossa, joten vastaan siihen. Homofobiahan on nimenomaan oman homouden pelkäämistä. Homojen vastustaminen ei ole sellaisenaan homofobiaa, vaan nimenomaan aiheellinen tai aiheeton pelko sitä kohtaan että itse olisi homo. Toki se vaatii homovastaisen ilmapiirin syntyäkseen. Lisäksi kaappihomoilla on varman enemmän aihetta epäille olevansa homoja.

Mulle tulee paha olo homoilun katsomisesta, se on mun mielestä luonnotonta.

Niin, voi olla, mutta yllä asettamani linkin kaltaista tutkimusta sinulle ei varmaan ole tehty. Enkä menisi takuuseen, että paljastaisit tuloksen vaikka olisikin.

"

Ei mulla ole mitään homoja vastaan, voin hengata niiden seurassakin, jos eivät tuo tarkoituksellisesti homoutta esille normaalissa kanssakäymisessä

Haluaisin tietää, mitä tämä varsinaisesti tarkoittaa. Liekö ehkäpä aikuisen miehen vastine ammattikoulutasoiselle tokaisulle "ihan jees kunhan ei mua tuu iskee". Minä esim. en heterouttani yleensä tuo esille kuin tietyntyyppisissä kanssakäymisissä.

Tuli mieleen, että eihän sekään välttämättä ole todiste siitä, että joku on homo vaikka kiihottuisi homoilun katsomisesta - ihmisestähän voidaan kaivaa mitä tahansa perversioita esiin, kun altistetaan niille riittävän kauan...

Kellopeli appelsiinissahan oli jotain tuohon tyyliin, jos nyt laveasti etsiskellään. Luulisin, että tutkimuksessa ei kuitenkaan tuntitolkulla näytetty juna kulkee -videoita. Eikä varmaan tutkittavilla vapaa-aikana ole kauheasti ollut tuonkaltaista altistusta, ja jos on, se todistaa pointtia jo vähän enemmän...

slslsln aloituksen pohjalta on kenties hyvä tehdä ero homofobisten ihmisten sekä homoseksuaalista käytöstä syntinä pitävien ihmisten välille. Toki viimeksi mainitsemani ihmisjoukkokin on moninainen mielipiteineen, mutta lähtökohtaisesti ajattelin niitä ihmisiä, jotka eivät vihaa tai pelkää seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaisia ihmisiä - vaikka ymmärtävätkin itse suuntauksen toteuttamisen syntinä. Pidän varsin merkittävänä sitä, että jokainen kristitty tiedostaa myös oman huonoutensa ja syntisyytensä. Tämän pohjalta voidaan elää ja olla muiden ihmisten kanssa - tai sitten elää erämaassa vailla mitään kontakteja ulkomaailmaan.

Nimittäin kuinka paljon kaikenlainen viha johtuu pelosta ja pelko taas omasta epävarmuudesta omaa identiteettiään kohtaan? Ja kuinka paljon parempi paikka maailma olisi, jos ihmiset hyväksyisivät itsensä, eivätkä eläisi siinä pelossa, ettei olekaan "normaali" - tai muussakaan pelossa? Kuinka vähäistä olisi syrjintä, jos aidosti kohtaisimme oman itsemme ja toteaisimme, ettei ne "vääränlaiset" ole sen kummempia kuin me itsekään?

Pelko ruokkii vihaa, useimmiten. En tiedä onko stereotypioiden ( ja "me vs. ne muut" -asettelu) luominen osa synnynnäisen kierouden tai pahuuden mentaliteettihistoriaa, mutta näiden poiskitkeminen voi olla varsin haasteellista jo siitäkin syystä, että ihminen valitettavasti elää aina jossakin vuorovaikutussuhteessa toisiin ihmisiin; kuvitelkaamme kepeää esimerkkiä vaikkapa Suomesta: koemme kuuluvamme omaan kansaamme (kielen ja kulttuurin kautta). Asumme tietyllä paikkakunnalla, tai muistelemme lapsuudenkoteja tai opiskelukaupunkeja. Kiinnitymme kuitenkin tiettyihin paikkoihin, ja paikat tulevat osaksi meitä. Olemme turkulaisia, tamperelaisia, savolaisia... Ryhmittelyn ja oman identiteetin pohjalta syntyy erottelu "me ja muut". Muistakaamme siis tässä kohden eri paikkakuntien välinen kiusoittelufolklore.

Yhdysvaltojen ihmemaassa on varmasti paljon meille täysin käsittämättömän tuntuisia näkemyksiä, tapoja ja tottumuksia. Monet poliittiset mielipiteet ovat uskonnollisen sanaston koristelemia. Saatamme pitää jenkkejä pinnallisina -tai suoranaisina idiootteina- ja kuitenkin seuraamme amerikkalaisia elokuvia ja tv-sarjoja, kuuntelemme amerikkalaisten tekemää musiikkia, tai olemme tavattoman kiinnostuneita siitä, kuinka Yhdysvaltojen pitäisi toimia maailmanpoliittisesti korrektilla tavalla. Samalla kenties unohdamme, että olemme itsekin jonkinlaisten stereotypioiden vankeja. Toisaalta lampaathan ovat laumaeläimiä.

Yritin edellä luoda hieman pohjaa sille, mitä keskustelunaloitus toi mieleeni. Voimmeko verrata amerikkalaisten poliitikkojen tai julkisuudenhenkilöiden homofobisia mielipiteitä esimerkiksi suomalaisten kristittyjen näkemyksiin homoseksuaalisuudesta?

Homofobiahan on nimenomaan oman homouden pelkäämistä.

No ei se nyt "nimenomaan", vaan ehkä enemmänkin pohjimmiltaan. Homofobiahan on vakiintunut termi tarkoittamaan vahvoja negatiivisia tuntemuksia (pelko, inho) homoseksuaaleja kohtaan.

merii:

Mun mielestä se, että hyväksyy ihmisen sellaisena, muttei tässä olevaa piirrettä vain uskonnollisen vakaumuksen takia voi kertoa myös siitä, että ilman tätä vakaumusta hyväksyisi myös piirteenkin. Se taas on aika hassua, sillä _luulisi_ ihmisen voivan valita itselleen mieluisat periaatteet, joita noudattaa... Ellei sitten ole tarpeeksi kyllästetty helvetinpelolla, joka taas vie kaiken vapaudelta haiskahtavan koko touhusta. Se taas on hirveän pelottavaa, sillä rakkaus (se jossa ei ole sijaa pelolle) näyttäisi loistavan tässä skenaariossa poissaolollaan.

Ah, eli kysymys voi olla myös siitä, että ollaanko nuo mainitsemasi "helvetinpelolla kyllästetyt" ihmiset (jotka jollakin toisella kielenmanipulaatiolla saattavat merkitä "itsensä ulkopuolisen auktoriteetin tunnustaviksi järkeviksi olennoiksi") valmiita hyväksymään sellaisina kuin he ovat. Toivottavasti itsekunkin ylitsevuotavainen rakkaus riittää myös heidän osakseen.

Tarkoitan vain sitä, että salliiko rakkauden periaate omien ajatustensa polkemista? Rakkaudessa kun pitäisi olla kyse vastavuoroisuudesta. Jumalan kohdalla ihmiset ilmeisesti rakastavat Jumalaa siten, että sallivat hänen itseä eriävän mielipiteensä asioista (ja arvottavat ne omia mielipiteitään korkeammalle), mutta sama ei toteudu toiseen suuntaan. Mielestäni tällöin kyse ei ole enää rakkaudesta, mutta tokihan käsittämäni "rakkaus" on vain yksi määritelmä abstraktille asialle.

No, jos ollaan nyt rehellisiä ja sitä varmaan säkin slslsl toivot että ollaan, niin sä olet sen verran v-mäinen jätkä, että mua ei huvita sun kanssa enää edes kirjoitella. Mun mielestä sulla on asenne ongelma, jonka lisäks tulkitset muiden kirjoituksia provosoivaan sävyyn tarkoituksellisesti tehden jotain omia tulkintoja, jotka heijastaa mahdollisesti jotain kipua sun elämässä tai menneisyydessä. Ei millään pahalla muuten, joskus oot ihan viihdyttävä ja varmaan juteltaessa tietyistä teemoista ihan mukavakin..

ollaan vaan niin eri linjoilla, eikä kumpikaan ole suuntaa muuttamassa, että taitaa olla ihan turha edes yrittää vaihtaa mielipiteitä, kun ajatuksena mulla on kirjoittaa toista kunnioittavaan sävyyn ja odotan sitä myös vastapuolelta.

No ei se nyt "nimenomaan", vaan ehkä enemmänkin pohjimmiltaan. Homofobiahan on vakiintunut termi tarkoittamaan vahvoja negatiivisia tuntemuksia (pelko, inho) homoseksuaaleja kohtaan.

Ei vaan se on nimenomaan sitä. Klaustrofobiakin on vakiintunut termi sille ettei pidä ahtaista paikoista, mutta todellisuudessa se tarkoittaa ylivoimasta pelkoa sellaisia tiloja kohtaan joista ei voida vapaasti paeta.

Tarkoitan vain sitä, että salliiko rakkauden periaate omien ajatustensa polkemista? Rakkaudessa kun pitäisi olla kyse vastavuoroisuudesta.

Rakkaus ei koskaan ole vastavuoroista. Tosiaan rakastavat ihmiset tekevät sen molemmat yksinään. Jos kohteelta vaaditaan jotakin vastinetta, kyse ei ole rakkaudesta.

Jos kohteelta vaaditaan jotakin vastinetta, kyse ei ole rakkaudesta.

Taisin sanoa asiani "hieman" epäselvästi, mutta tarkoitin juuri tuota.

Homofobikoksi sanominen on homokeskustelun hitlerkortti.

Ehkä ainut "pelon" kohde minulle identiteettini muuttuminen, jonka näkisin negatiivisena asiana tässä homokysymyksessä. Nythän alkukysymys tuntuu tekevän kaikista homoutta vastustavista itse (vihattuja) näitä homoja. Lauselman logiikka on rikkinäinen: Ihminen joka vastustaa "pahaa", muuttuu vastustamalla itse "pahaksi". "Se on (itse), joka sanoo (toista)" Lapsellista touhua, sanon minä. Kaipaisin aikuista retoriikkaa tämän tilalle.
Tosiasiassa me kaikki kyllä muutumme ja identiteettimme rajat liikkuvat. En soisi kenenkään liikuttavan identiteettiään alueelle, joka on hänelle itselleen vahingollinen, tai jota hänen pitää hävetä. Luomiskertomuksen allekirjoittavana kristittynä on minun johdonmukaisesti pidettävä parisuhteen perusmallina miestä ja naista eli heterosuhdetta.
Sivuhuomio: kreikan sana "heteros" tarkoittaa "erilaista, poikkeuksellista." Onkin ironista, jos tästä aviomuodosta aikojen saatossa tulee tilastollisesti juuri se poikkeuksellinen avion muoto.

Luomiskertomuksen allekirjoittavana kristittynä on minun johdonmukaisesti pidettävä parisuhteen perusmallina miestä ja naista eli heterosuhdetta.

Tuota käsittelin vähän ylempänä jo, mutta edelleen häiritsee... Tästä kun saa kuvan, ettet pitäisi parisuhteen perusmallina (yksin) heterosuhdetta, jos olisi käynyt niin ettet olisikaan luomiskertomuksen allekirjoittava kristitty.

Lapsellisena touhuna pidän ystävystymistä jonkun kanssa (esim. Jumalan) ja sitten huomiota saadakseen (yrittää) muuttaa mielipiteitään, jotta ne olisivat tämän uuden ystävän mieleen. Onko sellainen todellista, kunnioittavaa ystävyyttä?

On toisaalta sekin lapsellista, että hyväksyy aidosti ja kokonaisuudessaan ystävikseen vain sellaiset, jotka bestiskin hyväksyy. Ja pelkää bestiksen suuttuvan, jos tekisikin toisin. Sitten mustasukkaisena kielletään vääränlaiselta kaverilta bestiksen kanssa ystävystyminen, koska kuulemma bestis ei tätä halua. Eikö se ole bestiksen oma asia, kenet ottaa kaveripiiriinsä?

...jaa, kyse on siis siitä, että Jumala on pikkumainen ja narsistinen tyranni..? Jos tämä on ajatusten pohjalla, niin lienee ymmärrettävää, että joku kokee Jumalan auktoriteetin tunnustavien olevan suvaitsemattomia ja tyhmiä.

kyse on siis siitä, että Jumala on pikkumainen ja narsistinen tyranni

Sinä sanoit tuon, en minä.

Enimmäkseen kyse on minulla siitä, etten ymmärrä miten niinkin suuressa arvossa pidettävää Jumalaa pitää puolustaa ihmisvoimin, kun Jumalan luulisi tekevän sen itsekin. Oletetaan vain asioita, mitä Jumala haluaa, ei halua, vaatii ja kieltää.

Silloin tällöin vain tuntuu, että Jumalaan heijastetaan omat pelot ja ahdistukset. Voisiko asia olla edes vähäsen niin?

Jimi, onko lapsellista tässä yhteydessä sanoa homofobian (osittain) johtuvan omasta seksuaalisuudesta, mikäli kerran tutkimus puoltaa tätä seikkaa? Miten tämä fakta pitäisi ilmaista, jotta se ei olisi mielestäsi lapsellista?

"Heteros" sana tarkoittaa muuten, erilaista tai toista kahdesta. Voin olla tästä väärässäkin, mutta muistelen, että aikaiseen kreikkalaiseen mytologiaan kuului uskomus osan ihmisistä olevan aikoinaan halkaistu kahtia, ja tästä johtui miehen ja naisen välinen kaipuu. Homoseksuaalinen rakkaus taas oli ylevämpää, koska "kokonaiset" ihmiset saattoivat harjoittaa sitä.

Yllätti kyllä tuo tutkimus siinä mielessä, että itse oon pitänyt homofobin homoksi leimaamista enemmän legendana tai näpäytyksenä, enkä ole edes ajatellut, että siinä olisi paljoa totuuspohjaa. Toisaalta luulin katolisten pappien pedofilian harjoittamisen olevan median yksittäistapauksista luomaa liioittelua.

Kuten jo aiemmin on sanottu, homoutta vastustava kristityn ei tarvitse olla homofobi, mutta tuskin se haittaakaan. Kristityt ovat myös varmasti hyvä yleisö näille omaa seksuaalisuuttaan tukahduttaville homofobeille levittää, ja löytää tukea ajatuksilleen.

Sivuhuomio: kreikan sana "heteros" tarkoittaa "erilaista, poikkeuksellista." Onkin ironista, jos tästä aviomuodosta aikojen saatossa tulee tilastollisesti juuri se poikkeuksellinen avion muoto.

Jos otamme Juan Pablon määritelmän homofobiasta, niin on melko selvää, että valtaosa homofoobikoista on homoja. Tosin on mahdollista tuntea pelkoa siitä, että jokin taipumus ilmenee itsessään, vaikka sitä ei olisi koskaan kokenutkaan. Vähän niin kuin pelkäisi, että joku päivä tulee hulluksi. Olen itse tupannut aina ajattelemaan, että homofobia on kulttuurisissa rakenteissa elävä stigma ennemmin kuin yksilön (psykologinen) ominaisuus, mutta hyväksyn kyllä tuon määritelmän mielelläni, sillä se sopii hyvin fobia-perheeseen.

Tietysti noista tutkimustuloksista voi myös ajatella, että kaikki kielletty kiihottaa, jolloin kielto ei olisikaan seuraus vaan syy. Se suuri totuus ei kuitenkaan ehkä vielä tuon tutkimuksen perusteella valkene.

Mustamiekan taonta -kirjassa on oiva kohta, mikä menee jotakuinkin näin:
Ei, emme ole turvassa täällä. Mitä he eivät ymmärrä, sitä he pelkäävät. Ja mitä he pelkäävät, sen he tuhoavat.

Pelko tottakai johtaa jonkin tuhoamiseen, ehkä sen takia pelko ei kuulukaan rakkauteen. Rakkaushan on kaikkea muuta kuin jonkin tuhoamista? Mutta en lähde rakkaudesta enempää puhumaan, jos siitä tahotaan enemmän puhua niin voidaan aloittaa kokonaan uusi aihe, tai sitten slslsl voi kysäistä vastauksessaan.

Olen aika varma jonkinlainen osa homofoobikkoja on niitä suurimpia homoseksuaalisuuden vastustajia. Itse pidän homoseksuaalisuutta syntinä, mutta en ole kuitenkaan homofoobikko, hyväksyn homoseksuaalin täysin saman rakkauden arvoiseksi kuin itsenikin tai kenet tahansa muista, syntisiä me kaikki olemme.

Väärin onkin tuomita miusta homoseksuaali helvettiin sen takia, että hän on homoseksuaali, aivan yhtä hyvin vois tuomita sitten itsensä.

Silloin tällöin vain tuntuu, että Jumalaan heijastetaan omat pelot ja ahdistukset. Voisiko asia olla edes vähäsen niin?

Aivan varmasti :D Sitä voi lukea historiassa. Aivan kuten mihin tahansa muuhun. Ideologiaan, tai johonkin pakkomielteeseen, harrastukseen. Onhan Jumalalla oikeutettu vaikka mitä väärää, mutta jos lähdetään vähänkin tutkimaan tarkemmin Raamattua, huomataan että ne ovat olleet Raamatunvastaisia.

Jumala taas, Hillsongin pastori sanoi sen aika osuvasti. Jumalan ainut keino toimia tässä maailmassa on ihmisten kautta. Ei sen takia etteikö hän voisi laittaa vaikka kivetkin puhumaan, vaan koska hän tahtoo a) vapaan valinnan b) ihmisten ilon toteuttaa hänen tahtoaan, siis että ihmisillä voisi olla se ilo. Mie ainakin saan suurimman iloni elämässä kun näkee ihmisten löytävän Jumalan rakkautta. Ja monia muitakin syitä.

Lapsellisena touhuna pidän ystävystymistä jonkun kanssa (esim. Jumalan) ja sitten huomiota saadakseen (yrittää) muuttaa mielipiteitään, jotta ne olisivat tämän uuden ystävän mieleen. Onko sellainen todellista, kunnioittavaa ystävyyttä?

Ja toisaalta pidän lapsellisena sitä, että kun on ystävystynyt aivan mahottoman loistavan jätkän kanssa, ja elelee oikeasti elämäänsä tyhmästi, niin ei ota yhtään varteen mitä kaveri yrittää neuvoa ja antaa voimaakin pyydettäessä siihen, että sais elämänsä järjestykseen. On se sitten pientä, tai suurta.

Jimi, onko lapsellista tässä yhteydessä sanoa homofobian (osittain) johtuvan omasta seksuaalisuudesta, mikäli kerran tutkimus puoltaa tätä seikkaa? Miten tämä fakta pitäisi ilmaista, jotta se ei olisi mielestäsi lapsellista?

Eli "jos pelkää omaa homouttaan, on luultavasti jo sellainen". Ongelmana on minulle siis "homofoobikon" määritelmä tai sen leiman antaminen. Kuka on homofobi ja millä perustein leiman voi antaa vierustoverille? Saako sitä käyttää keskustelussa, jos vastapuoli on joku änkyräkristitty?

E: Sanoisin siis että voimakas tunnepitoinen reaktio kertoo ihan omasta ongelmasta, sillä asioihin on mahdollista suhtautua myös neutraalisti.

olen kuitenkin sitä mieltä, ettei parisuhteen tulisi muodostua kahdesta samaa sukupuolta olevasta, sillä se ei ole luonnollista.

Monissa eläinlajeissa esiintyy homoseksualisuutta, mutta yksikään eläin ei tietääkseni aja autoa. "luonnottomuuteen" vetoaminen on onneton perustelu. Myöntäisit rehellisesti, ettet hyväksy homoutta koska taikauskoisesti luulet, että se aiheuttaa jotakin pahaa, joko homoille itselleen tai muille.

Yksi selitys "homofobialle" on raiskatuksi tulemisen pelko, kuulostaa mielestäni loogiselta.

Monissa eläinlajeissa esiintyy homoseksualisuutta, mutta yksikään eläin ei tietääkseni aja autoa. "luonnottomuuteen" vetoaminen on onneton perustelu.

Myöntäisit rehellisesti, ettet hyväksy homoutta koska taikauskoisesti luulet, että se aiheuttaa jotakin pahaa, joko homoille itselleen tai muille.

Jos ajatellaan ihan tiukasti pelkkää lisääntymistä, niin silloinhan tuo nollahyötyargumentti toki pätee. Mutta jos näkökulmaa laajennetaan vähänkin, ja ruvetaan punnitsemaan eri toimintamallien hyötyjä ja haittoja, maailma ei olekaan enää niin mustavalkoinen.

Lihahyyteloe ; Monissa eläinlajeissa esiintyy homoseksualisuutta

http://www.narth.com/docs/animalmyth.html

Katsoppa uudestaan luomiskertomusta tai vaikka ulos ikkunasta, jos sulla on sellainen: ihmisiä on kahdenlaisia. Onko elämä vaikeaa?

Pointtisi jäi vähän epäselväksi liittyen kommenttiini. Enhän ole väittänyt heteroseksiä epäluonnolliseksi, vai olenko? Yritän vähän selventää aiemmin sanomaani, koska et sitä selvästikään ymmärtänyt: Luonnollisuus yleisesti argumenttina minkään väittämän puolesta tai vastaan on kömpelö, mikäli luonnollisella tarkoitetaan jotain mitä voi havaita tapahtuvan luonnossa. Teemme paljon luonnottomia asioita, ajamme autoilla, käytämme tietokoneita jne, joita tuskin kukaan on kieltämässä tällä perusteella. Toisaalta luonnossa tapahtuu paljon asioita, joita 'normaalilla' moraalilla varustetun henkilön on vaikea pitää oikeina: Delfiinit joukkoraiskaa ryhmänsä jäseniä, gorillat syö toisinaan lapsiaan yms.

Mikähän sekin paha sit ois? Itsestäni tunnistan ainakin jonkinlaisen nolla-hyöty-asenteen, eli en pidä homoutta* mielekkäänä, koska se ei hyödytä mitään.

Homoseksuaalinen suhde hyödyttää homoja, koska he sattuvat pitämään toisistaan/"siitä". Onko tämä oikeasti vaikeaa ymmärtää? Mikäli tarkoitit, ettei homoseksistä seuraa raskautta ja lapsia, niin olet oikeassa. Mikäli löydät homon, joka tällä keinoin pyrkii saamaan lapsen niin hänelle voit pitää "On kahdenlaisia ihmisiä" -puheesi. Menisi oikeaan osoitteeseen. :)

Sir Jon,

"reproductive instinct" on jo itsessään latautunut ilmaus kun puhutaan seksistä. Entä mitä ihmettä tämä tarkoittaa: "All it means is that animal sexual behavior encompasses aspects beyond that of reproduction"? Hienoa argumentointia narthilta. Homoseksuaalisuutta ei tosiasiassa esiinny luonnossa. Eläimillä vain on seksuaalisia taipumuksia, jotka eivät liity lisääntymiseen! Ongelma ratkaistu! Miten se, että homoseksuaalisuudella on jokin sosiaalinen funktio (ainakaan esimerkin mukainen se ei myöskään eläinkunnassa aina ole), tekee siitä jotain muuta kuin homoseksiä? Ja onko seksi seksiä ainoastaan, mikäli tarkoitus on lisääntyä?

Muuten, ainakin pingviinit ja mustajoutsenet toisinaan sitoutuu myöskin elämänsä ajaksi homoseksualiseen suhteeseen. Mustajoutsen homoparit myös kasvattavat jälkikasvua yhdessä (Toinen parittelee naaraan kanssa, joka munimisen jälkeen häädetään).

Jos ajatellaan ihan tiukasti pelkkää lisääntymistä, niin silloinhan tuo nollahyötyargumentti toki pätee. Mutta jos näkökulmaa laajennetaan vähänkin, ja ruvetaan punnitsemaan eri toimintamallien hyötyjä ja haittoja, maailma ei olekaan enää niin mustavalkoinen.