Piiskalinko: sitten ymmärsit minut väärin. Ei Jumala minulle mitään ole velkaa. Mutta en voisi rakastaa henkilöä joka pahoinpitelee minua. Onneksi Jumala ei ole sellainen.

Minulla tulee mieleen teistä, jotka ajattelette, että Jumala pieksee meitä sairaudella ja muulla, saadakseen aikaan hyvää, sellainen lapsi, jolla on mielenterveysongelmista kärsivä isä joka pahoinpitelee häntä ja vakuuttaa, että lopulta se on hyväksi tälle... Ja lapsi nielee tuon, ajattelee olevansa "iso poika" tai "iso tyttö", koska ottaa "kurituksensa" vastaan, ja ajattelee: "ansaitsin tämän. Isä tietää mitä tekee, hän rakastaa mua ja tää on mun parhaaksi. Hän vaan hakkaa pahuutta musta pois. Oon puolkuollu, se tuntuu kauhealta, mutta tämä kaikki on mun parhaakseni".

En voisi luottaa Jumalaan, jos Jumala olisi pahoinpitelevä isä. En voisi rakastaa Häntä.

Jumala on saanut mut tuntemaan oloni arvokkaaksi. Ennen vihasin itseäni ja halveksuin itseäni. Jumala auttoi mut siitä pois. Nyt tiedän että oon arvokas ja rakastettu. Tiedän olevani niin arvokas, että mulla on oikeuksia, yks oikeus on se, että saan olla koskematon. Kenelläkään ei oo oikeutta loukata mua, ei satuttaa, ei sairastuttaa, ei varastaa multa... Ei mitään tuollaista. Jumala kunnioittaa mua. Hän on ite saanut mut tuntemaan oloni sellaiseksi, mut joka olin heittopussi. Hän on ite antanut mulle sen "koskemattomuuden". Miksi Hän rikkoisi sen?

Okei, ihmiset voi koskee muhun... Ja mä voin ite tehdä itelleni pahaa... Jumala ei salli ihmisten koskevan muhun, heillä ei oo siihen oikeutta, mutta vainot on vainoja. Ihmiset tekee Jumalan tahtoa vastaan. Mäkin voin tehdä Jumalan tahtoa vastaan ja satuttaa itteeni. Ei Hän voi sille mitään, Hän on antanu mulle vapaan tahdon eikä kontrolloi mua, niin kuin joku riivaaja tekee ihmiselle.

Mutta, enpä tee itelleni mitään, koska rakastan itseäni! Ja koska rakastan itseäni, tiedostan oikeuden, jonka Jumala on antanut mulle: koskemattomuuden. Toinen oikeus on se, ettei mua voi kontrolloida. Teen Jumalan tahdon jos haluan. Ja mä oikeesti haluun tehdä Jumalan tahdon! Koska rakastan Häntä, Hän on ensin rakastanu mua. Jos jossakin en halua tehdä Jumalan tahtoa, Jumala ymmärtää mua, etten joidenkin paineiden takia kykene siihen. Hän kuitenkin antaa voiman.

Jumala on hyvä Isä! Oon onnellinen siitä, että Hän haluaa mulle pelkkää hyvää, ajassa ja ikuisuudessa, eikä halua tuhota multa hetkeäkään mun elämästä ajassa, sen varjolla että siitä ois ikuisuutta varten hyötyä.

Anci: Jeesus kärsi jo sairautemme, sijaiskärsijänä, joten miksi luulet vieläkin, että Jumala antaa meille sairauksia? Ei se ois oikeudenmukaista, koska Jeesus kärsi rangaistuksemme.

Ja jos pahuus pyhittää, ni en halua pyhittyä. Tarkoitus ei pyhitä keinoa. Jos ajatellaan pyhitystä prosessina, vaikken sitä prosessiksi usko, niin oon edenny siinä hyvin, ilman sairauksia, jotka olis myötävaikuttaneet siihen. Muita kärsimyksii on ollut mutta nekään ei oo Jumalasta. Jumala on kyllä kääntänyt ne hyväksi.

Sairaus veis mut kauaksi Jumalasta, jos ajattelisin Jumalan sellaisen antaneen. Oon ollu terve pitkään. Viimeksi olin kipeänä viime keväänä/alkukesästä, ja sekin oli vaan nuha. Sitä ennen.. Hmm... Oliskohan ollu edellisen vuoden tammikuussa? Siis 2008... En pidä kirjaa, en sairastele nykyään kovin usein. Sekin johtuu siitä että oon löytäny terveyden Jumalasta, ja että miten voin pitää siitä kiinni. Voin sairastua, muttei ole aikomusta. Ainakin suurimman osan aikaa mulla on yliote flunssastakin. Voin kyllä kadottaa sen yliotteen, mutta en niin helposti kun alkuun... Ennen sairastelin usein.

Outoa kun monet "pyhityksessä pitkälle edenneet" ovat kovin kylmiä ja toisten yläpuolella olevia... Ja ovat kovia kiistelemään ja neuvomaan, harvemmin kuuntelemaan.

Anci: Jeesus kärsi jo sairautemme, sijaiskärsijänä, joten miksi luulet vieläkin, että Jumala antaa meille sairauksia? Ei se ois oikeudenmukaista, koska Jeesus kärsi rangaistuksemme.

Ja jos pahuus pyhittää, ni en halua pyhittyä. Tarkoitus ei pyhitä keinoa. Jos ajatellaan pyhitystä prosessina, vaikken sitä prosessiksi usko, niin oon edenny siinä hyvin, ilman sairauksia, jotka olis myötävaikuttaneet siihen. Muita kärsimyksii on ollut mutta nekään ei oo Jumalasta. Jumala on kyllä kääntänyt ne hyväksi.

Jeesus kärsi ensisijaisesti meidän moraalisen ja hengellisen saurautemme, synnin tähden, niin kuin kontekstista selvästi huomaa:

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme
Jes.53:4-6

Hänen haavainsa kautta olemme paratut, siis meillä on rauha Jumalan kanssa ja Hänen vihansa ei enää kohtaa meitä. Parantuminen on kielikuva synnin rangaistuksesta pääsemisestä, ja ehkä myös synnin vallasta pääsemisestä. Matteus 8:17 kyllä soveltaa tätä kohtaa myös fyysisten sairauksien parantamiseen, mutta toisaalta Pietari (1. Piet: 2:24) käyttää tätä samaa kohtaa synnistä parantumisen vertauksena, profeetan alkuperäisen tarkoituksen mukaan.

Ei pahuus itsessään pyhitä, vaan Jumala kääntää vaikeudet hyväksi meille. Mitenkäs sinun ajatusmaailmaan sopii nämä jakeet:

Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
1. Piet. 2:20

Sillä teidän on suotu , Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.
Fil. 1:29

itse en usko että parantuminen on kielikuva, ja uskon että ruumiin paraneminen ja tässä ajassa olevat siunaukset ovat yhtä ensisijaisia kuin iankaikkisuuskin. En usko Jumalan erottelevan niitä.

Ihan hyvin nuo jakeet sovitan. Jumalan armoa on, kun emme kärsi pahojen tekojemme takia, vaan siksi, että tulemme vainotuiksi koska teemme hyvää ja olemme Kristuksen kirje. Mieluummin kärsin hyvien tekojen tähden, kuin pahojen, ja kiitän Jumalaa siitä, että Hän on mahdollistanut sen, että saan kärsiä hyvän enkä pahan takia. Se on Jumalan armoa, että teemme hyviä tekoja. Kärsimystä tulee sekä hyvää tehdessä että pahaa, se on Jumalan armoa, että nyt hyvien tekojen taki saan kärsiä.

Ja tuo toinen kohta Raamatusta: minulle on kunnia asia, että kärsin Jeesuksen nimen tähden. Kärsimykseni ei silloin ole turhaa. Kärsimykset tulevat kuitenkin muusta lähteestä kuin Jumalalta. Se, että ihmiset vainoavat Jeesuksen nimen tähden, ei ole Jumalan tahto, koska se on syntiä ja Jumala olisi kylmä sadisti ja syntinen, jos synti olisi Jumalan tahto.

Sallia tai suoda sanoja käytetään väärin. Ei ymmärretä että Jumala sallii tahtonsa vastaisienkin asioiden tapahtua, Hän sallii, koska ei voi asialle mitään, koska joutuisi kontrollloimaan ihmisiä, riistämään heiltä vapaan tahdon ja silloin Hän joutuisi pakottamalla hoitaa asiat mielensä mukaisiksi. Ja se sotisi Hänen rakkauttaan ja tahtoaan vastaan, jos murskaavalla voimalla toteuttaisi tahtonsa, väkisin. Lopulta sitten Jumala ilmestyy niin ettei paha kestä, nyt ei ole sen aika.

itse en usko että parantuminen on kielikuva, ja uskon että ruumiin paraneminen ja tässä ajassa olevat siunaukset ovat yhtä ensisijaisia kuin iankaikkisuuskin. En usko Jumalan erottelevan niitä.

Matt. 8 kerrotaan, että Jeesuksen silloisessa toiminnassa kävi ennustus toteen. (Jes.53:4)
Jes 53:4 viittaa siis sihen kuinka Jeesus paransi sairaita.
Jes 53:5 kertoo kuinka Jeesus kärsi rikkomuksiemme tähden ja Hänen haavojensa hinnalla meillä on mahdollisuus päästä taivaaseen.
Missään ei sanota, että maanpäälliset kärsimyksemme olisi kokonaan poistuneet.

Jeesus paransi kaikki sairaat ja sillä oli tarkoituksensa, mutta nykyään kaikki sairaat eivät parannu, miksi ? ehkä kaikilla sairauksilla ei ole sama tarkoitus ?
Jotkut kasvattavat meitä, joidenkin tarkoitus on olla todistuksena, joskus taas kärsimme vaivaa evankeliumin tähden saaden siihen voimaa Jumalalta.

Jeesuksen ihmetöillä oli tarkoituksensa:

1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
4 Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä.
5 Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo."

Matt. 9:6
Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

Joh. 10:
22 Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. 23 Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä,
24 juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan."
25 Jeesus vastasi: "Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta.
26 Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
28 Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.
29 Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.
30 Minä ja Isä olemme yhtä."
31 Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.
32 Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?"
33 Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen."
34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'?
35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38 Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä."
39 Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä.
40 Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa,
41 ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta."
42 Monet uskoivat siellä Jeesukseen.

Minulla tulee mieleen teistä, jotka ajattelette, että Jumala pieksee meitä sairaudella ja muulla, saadakseen aikaan hyvää, sellainen lapsi, jolla on mielenterveysongelmista kärsivä isä joka pahoinpitelee häntä ja vakuuttaa, että lopulta se on hyväksi tälle... Ja lapsi nielee tuon, ajattelee olevansa "iso poika" tai "iso tyttö", koska ottaa "kurituksensa" vastaan, ja ajattelee: "ansaitsin tämän. Isä tietää mitä tekee, hän rakastaa mua ja tää on mun parhaaksi. Hän vaan hakkaa pahuutta musta pois. Oon puolkuollu, se tuntuu kauhealta, mutta tämä kaikki on mun parhaakseni".

En voisi luottaa Jumalaan, jos Jumala olisi pahoinpitelevä isä. En voisi rakastaa Häntä

Jos kärsimykset eivät tulisi Jumalalta, silloin vasta olisinkin epätoivossa, koska näkisin että Jumala on voimaton auttamaan minua. Nyt kun tiedän kaiken käyvän minun parhaakseni, toivo kantaa minut vaikeuksien yli ja minun on helpompi olla vaikeuksien keskellä. Myöhemmin huomaan vaihe vaiheelta kuinka vaikeudet ovat kääntyneet elämässäni siunaukseksi.

Jumala on saanut mut tuntemaan oloni arvokkaaksi. Ennen vihasin itseäni ja halveksuin itseäni. Jumala auttoi mut siitä pois. Nyt tiedän että oon arvokas ja rakastettu. Tiedän olevani niin arvokas, että mulla on oikeuksia, yks oikeus on se, että saan olla koskematon. Kenelläkään ei oo oikeutta loukata mua, ei satuttaa, ei sairastuttaa, ei varastaa multa... Ei mitään tuollaista. Jumala kunnioittaa mua. Hän on ite saanut mut tuntemaan oloni sellaiseksi, mut joka olin heittopussi. Hän on ite antanut mulle sen "koskemattomuuden". Miksi Hän rikkoisi sen?

Luulet olevasi niin "arvokas", että saat tehdä syntiä, tuoda pahuutta mailmaan ja satuttaa muita ilman, että Jumala puuttuisi asiaan millään tavalla ? Sinä et ole mailmankaikkeuden keskipiste. Sinun hyvä olosi ei ole kaikkeuden prioriteetti numero yksi. Jumala rakastaa myös muita ihmisiä, eikä tahdo, että satutamme heitä. Emme ole täydellisiä ja sen takia tarvitsemme kuritusta ja kasvatusta, myös sinä.

Okei, ihmiset voi koskee muhun... Ja mä voin ite tehdä itelleni pahaa... Jumala ei salli ihmisten koskevan muhun, heillä ei oo siihen oikeutta, mutta vainot on vainoja. Ihmiset tekee Jumalan tahtoa vastaan. Mäkin voin tehdä Jumalan tahtoa vastaan ja satuttaa itteeni. Ei Hän voi sille mitään, Hän on antanu mulle vapaan tahdon eikä kontrolloi mua, niin kuin joku riivaaja tekee ihmiselle.

Kaikki olosuhteemme ja tekomme ovat Jumalan käsissä, Jumalan arkkitehtuuria, mutta Jumala käyttää niitä edeltätuntemisensa mukaan. Jumala ei "aiheuta" niitä, mutta käyttää niitä viemään eteenpäin parasta mahdollista lopputulosta. Tavallaan kaikki meille tuleva kärsimys siis on Jumalan meille sallimaa ja myös meidän tekomme ovat Jumalan sallimusta.

Room. 8:
29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Room. 9:
17 Kirjoituksissa sanotaan faraolle: "Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa."
18 Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
19 Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan."
20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?"
21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?
22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.

Saarn. 6:
10 Mitä olemassa on, sille on pantu nimi jo ammoin; ja edeltä tunnettua on ollut, mitä ihmisestä on tuleva. Ei voi hän riidellä väkevämpänsä kanssa.

Sananl. 16:
9 Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.

Mutta, enpä tee itelleni mitään, koska rakastan itseäni! Ja koska rakastan itseäni, tiedostan oikeuden, jonka Jumala on antanut mulle: koskemattomuuden. Toinen oikeus on se, ettei mua voi kontrolloida. Teen Jumalan tahdon jos haluan. Ja mä oikeesti haluun tehdä Jumalan tahdon! Koska rakastan Häntä, Hän on ensin rakastanu mua. Jos jossakin en halua tehdä Jumalan tahtoa, Jumala ymmärtää mua, etten joidenkin paineiden takia kykene siihen. Hän kuitenkin antaa voiman.

On eri asia haluta tehdä Jumalan tahto, kokea ettei pysty siihen ja rukoilla Jumalalta siihen voimaa. Kuin taistella Jumalan tahtoa vastaan, jolloin Jumala rakkaudessaan voi kasvattaa meitä näkemään asian oikeasta näkökulmasta. Meillä on sisimmässämme myös monesti tälläistä vastarintaa Jumalan tahtoa vastaan, jonka tulee murtua ennenkuin Jumala voi meitä käyttää. Itsessäni olen ainakin tälläistä huomannut ja kurituksen kautta myös monen asian kohdalla nöyrtynyt.

Jumala on hyvä Isä! Oon onnellinen siitä, että Hän haluaa mulle pelkkää hyvää, ajassa ja ikuisuudessa, eikä halua tuhota multa hetkeäkään mun elämästä ajassa, sen varjolla että siitä ois ikuisuutta varten hyötyä.

Kuritus ei ole missään mielessä ajan hukkaamista, vaan juuri oikeaa ajan käyttöä. Jokainen hetki minkä kuljemme ohi Jumalan tahdosta on hukkaa ja sitä me monesti teemme ilman kuritusta.

Ja jos pahuus pyhittää, ni en halua pyhittyä. Tarkoitus ei pyhitä keinoa. Jos ajatellaan pyhitystä prosessina, vaikken sitä prosessiksi usko, niin oon edenny siinä hyvin, ilman sairauksia, jotka olis myötävaikuttaneet siihen. Muita kärsimyksii on ollut mutta nekään ei oo Jumalasta. Jumala on kyllä kääntänyt ne hyväksi.

Määrittelet pahuuden omista lähtökohdistasi. kuritus ei ole pahuutta. Puhut suoraan Jumalan sanaa vastaan kun sanot, että kärsimykset eivät olisi meidän kasvatustamme. (Hepr. 12)
Et tosiaan tarvitse kasvatusta jos olet valmiiksi niin nöyrä, että kuljet kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti ;)

Jos uskoo toisen olevan pahasti metsässä käsitystensä kanssa on rakkautta tuoda Raamatun totuus julki. Jos on itse väärässä, on myös mahdollisuus kasvaa ymmärryksessä lähemmäs totuutta.

anci: vastaan kysymyksellä. Miksi kaikki eivät pelastu?

Ja sitten lisään, että samoin kuin syntistä ei saa syyttää tämän synneistä ja siitä, ettei tämä usko Jeesukseen, ei myöskään sairasta saa syyttää uskon puutteessa eikä muutenkaan sairaudesta. Raamattu ilmoittaa: sinun uskosi on sinut parantanut...Hän näki Hänellä olevan uskon tulla terveeksi... jne...

Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta... Siitä todistaa se, että kokous, jossa saarnataan uskossa parantumisen evankeliumia pelastumisen evankeliumin ohella, on kokous, jossa paranee enemmän sairaita, kuin kokouksessa, jossa sanotaan vähän parantumisesta ja sanotaan että: "kaikki teistä eivät parane".. Jälkimmäinen ei synnytä uskoa, se synnyttää monessa epäuskon ja ajatuksen: "minä olen yksi niistä, jotka eivät parane".

Ihminen ei pelastu ellei usko Jeesukseen syntiensä sovittajana. Ihminen ei parane ellei usko Jeesukseen sairautensa parantajana.

Sairaan vastuulla on vain suostua että okei, näin se sitten on... Eikä tietoisesti vastustaa, ja sanoa: ei Jumala paranna mua, ei Jeesus kärsiny mun puolesta mun sairauksia...

Rukoilijan vastuulla on sanoa sanat jotka vaikuttavat sen uskon, jonka kautta parantuminen otetaan vastaan. Samoin evankeliumin julistajan vastuulla on sanoa sanat jotka vaikuttavat sen uskon, jonka kautta anteeksianto otetaan vastaan.

Se ei ole suorittavaa uskoa. Se on lepäävää sydämen uskoa jota ei saada aikaan yrittämällä.

Jos joku ei parane, syy voi olla mikä vain muttei se, ettei Jumala halua parantaa. Syitä voivat olla: sairas ei tahdo parantua, ajattelee että parempi olla sairaana, saan vähän sääliä kun se tuntuu niin hyvältä... Sairas kieltäytyy tietoisesti uskomasta, että on Jumalan tahto parantaa ja että Jeesus kantoi sairaudet... Rukoilija tai saarnaaja vaikuttaa sanoillaan epäuskoa, tai epävarmalla olemuksellaan... Tai ei osaa sanoa parantumisen evankeliumia, josta usko syntyy... Saarnaaja laittaa vastuun parantumisesta sairaalle... Saarnaaja saa sairaassa aikaan omaa yrittämistä... Tai syyllisyyttä... Saarnaaja saa sairaan tuntemaan, ettei sairas riitä Jumalalle, että Jumala parantaisi...

Nuo ovat yleisimmät syyt sille, miksi joku ei parane. Tai sitten rukoilija ei rukoile uskon rukousta. Muitakin syitä voi olla, monia sellaisiakin, mistä en tiedä. Ne asiat ovat yksilöllisiä. Olen ollut kokouksessa jossa n. 200 sairasta parani.

No, tän kirjoittaminen ei varmaan auta moniakaan... Sama vastustus parantumisen ilosanomaa kohtaan luultavasti jatkuu... Mutta, Jumala siunatkoon meitä ja johtakoon meidät kaikkeen totuuteen.

Ymmärryksenetsijä: siitä olen samaa mieltä että Jumala kääntää vaikeudetkin siunaukseksi ja sitä kautta voimme kasvaakin. Siitä olen eri mieltä, että sairaus olisi Jumalan keino kasvattaa meitä tai siunata meitä. Jumala vaan kääntää pahan hyväksi.

En saa tehdä syntiä, mutta Jumala ei estä minua. Jumalan tahto ei ole, että tekisin syntiä, mutta voin silti tehdä syntiä. En ymmärrä, miksi käsität minut jatkuvasti väärin.

Sitä paitsi en ole kieltänyt sitä, etteikö joskus Jumalan kuritus tuntuisi vaikealta, jopa niin vaikealta, että se on kuin kärsimystä. Puhuin ennen kaikkea sairaudesta ja muusta pahoinpitelystä.

En puhunut ajan hukkaamisesta. Puhuin elämäni hetkien tuhoamisesta, tässä ajassa olevien hetkien.

Sitä paitsi minä määrittelen, mikä on pahaa minua kohtaan, jos se on oikeudenmukaisuuden rajoissa. Sairaus uskovalle on epäoikeudenmukainen, koska Jeesus kantoi sairaudet ja kärsi syntiemme rangaistukset. Joten ei ole oikeudenmukaista sairastuttaa minua.

Jumala armahtaa kenet armahtaa jne... Raamattu ilmoittaa kenet Hän siis armahtaa.. Nöyrän.

Hän paaduttaa sen joka synnillä paaduttaa itsensä, vaikka ylpeydellä.

Jumala tietää kaiken ennalta, mutta kaikkea Hän ei yksityiskohtaisesti ole määrännyt ennalta.

Jumala ohjaa Hänelle antautuneen askeleet, vaikka tämä suunnittelisi toisin.

anci: vastaan kysymyksellä. Miksi kaikki eivät pelastu?

Ja sitten lisään, että samoin kuin syntistä ei saa syyttää tämän synneistä ja siitä, ettei tämä usko Jeesukseen, ei myöskään sairasta saa syyttää uskon puutteessa eikä muutenkaan sairaudesta. Raamattu ilmoittaa: sinun uskosi on sinut parantanut...Hän näki Hänellä olevan uskon tulla terveeksi... jne...

Kaikki eivät pelastu, koska he eivät usko Kristukseen ja kaikki eivät usko Kristukseen, koska kaikille ei anneta uskoa. Heidät jätetään omaan sokeuteensa.

Samalla tavalla Jumala ei paranna kaikkia, koska se ei ole Hänen tahtonsa jokaisen kohdalla.

anci, unohdin että sinulla on tuo oppi pelastuksesta.

Ymmärryksenetsijä: siitä olen samaa mieltä että Jumala kääntää vaikeudetkin siunaukseksi ja sitä kautta voimme kasvaakin. Siitä olen eri mieltä, että sairaus olisi Jumalan keino kasvattaa meitä tai siunata meitä. Jumala vaan kääntää pahan hyväksi.

Näkemyksesi ei ole Raamatullinen, se on aikaisemmin kumottu aimo joukolla Raamatunkohtia.

En saa tehdä syntiä, mutta Jumala ei estä minua. Jumalan tahto ei ole, että tekisin syntiä, mutta voin silti tehdä syntiä. En ymmärrä, miksi käsität minut jatkuvasti väärin.

Tottakai Jumala tekee kaikkensa, jotta emme tekisi syntiä. Toimimme itse, mutta Jumala yrittää olosuhteilla vaikuttaa niin, ettemme tekisi. Niinkuin todettua, Jumala tahtoo että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jos Jumala ei koskaan puuttuisi mihinkään mitä teemme väärin eläisimme hyvin nopeasti elämäämme väärille tavoitteille ja synti ottaisi vallan elämässämme. Voimme tehdä syntiä, mutta siitä seuraa Jumalan kuritusta.

Sitä paitsi en ole kieltänyt sitä, etteikö joskus Jumalan kuritus tuntuisi vaikealta, jopa niin vaikealta, että se on kuin kärsimystä. Puhuin ennen kaikkea sairaudesta ja muusta pahoinpitelystä.

Jumala käyttää kaikkia kärsimyksiä, myös sairauksia. Se tulee hyvin selvästi Raamatusta ilmi.
Jakeita on annettu aikaisemmin.

En puhunut ajan hukkaamisesta. Puhuin elämäni hetkien tuhoamisesta, tässä ajassa olevien hetkien.

En tiedä mitä tuhoamisella tarkoitat, mutta jos kärsimys vie meitä lähemmäs Jumalaa, ei se missään mielessä ole "hetkenkään tuhoamista", vaan juurikin kaikkein parasta mitä meille voi tapahtua.

Sitä paitsi minä määrittelen, mikä on pahaa minua kohtaan, jos se on oikeudenmukaisuuden rajoissa. Sairaus uskovalle on epäoikeudenmukainen, koska Jeesus kantoi sairaudet ja kärsi syntiemme rangaistukset. Joten ei ole oikeudenmukaista sairastuttaa minua.

Kaikki hyvyys ja pahuus on nähtävä suhteessa Jumalaan, ei ihmiseen. Ihmisen tunnot eivät ole koskaan mikään mittari. Sinä et voi sanoa mikä on epäoikeudenmukaista ja mikä ei, se on Jumalan vallassa. Niinkuin edellisessä viestissä todettua, Raamatussa ei sanota, että Jeesus kuoli, jotta voisimme olla terveitä tässä ajassa vaikka tekisimmekin syntiä. Jos sairastuttuamme tulisimme terveeksi aina kun sitä pyydämme ja uskomme Jumalan voivan tehdä niin, eläisimme tässä ajassa ikuisesti.

Jumala armahtaa kenet armahtaa jne... Raamattu ilmoittaa kenet Hän siis armahtaa.. Nöyrän.
Hän paaduttaa sen joka synnillä paaduttaa itsensä, vaikka ylpeydellä.
Jumala tietää kaiken ennalta, mutta kaikkea Hän ei yksityiskohtaisesti ole määrännyt ennalta.
Jumala ohjaa Hänelle antautuneen askeleet, vaikka tämä suunnittelisi toisin.

Jumala on määrännyt kaiken yksityiskohtaisesti, niinkuin Raamatusta tulee ilmi. Jumala vain tekee sen edeltätuntemisensa mukaan. Ajattelen, että Jumala ei paljasta kaikkea mahdollista mitä ihmisessä on, vaan vain sen verran kuin tarvitaan, jotta mahdollisimman moni nöyrtyisi totuuteen itsestään ja ottaisi vastaan Jeesuksen sovitustyön. Ihminen siis toimii Jumalan rajoittamissa olosuhteissa. ja kokonaisuus on yksityiskohtaisesti Jumalan arkkitehtuuria ja vie eteenpäin Jumalan hyvää suunnitelmaa, niinkuin Raamatusta tulee hyvin ilmi. Jos näin ei olisi miten Jumala voisi esim. vastata rukouksiimme ? Miten Jumala voisi käyttää muiden ihmisten vapaata tahtoa ja vastata kuitenkin esim. rukoukseen, jossa pyydämme Jumalan johdattamaan eteemme tietyn henkilön, jolle todistaa ?

ehei, Jumala ei tarvitse sairautta ottaakseen meidät pois. Ruumiimme vanhenee. Raamatussa on Jumalan lupauksia pitkästä iästä ja terveydestä. Esim. Smith Wigglesworth nukkui pois, ilman tuskia, ilman sairauksia jotka olisivat vieneet hänet.

Myöskin, kuva Jumalasta, jonka tekstissäsi näen, on kuin ilkeä diktaattori jolla ei ole muita keinoja kuin väkivalta, saadakseen tahtonsa ja "rakkautensa" läpi.

Ehket ajattele että Jumala on ilkeä tyranni, diktaattori, joka sanoo mitä haluaa ja tekee mitä haluaa, eikä se ole pahaa vaikka olisikin. Ihan kuin Jumala tyrannimaisesti sanoisi mikä on syntiä ja mikä ei, ja mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei... Jumala on ilmoittanut vanhurskautensa Jeesuksessa, oikeudenmukaisuutensa. Luulisin ainakin jollain tavalla tietäväni, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei... Sen tiedän, että yksi kärsi kaikkien puolesta, jolloin ei ole oikeudenmukaista laittaa ketään kärsimään. Eikö se riitä, että Jeesus kärsi synnin seuraukset? Eikö se riitä, että Hän kantoi sairautemme ja Hänen haavojensa kautta olemme parannetut ja se mitä Hän teki maan päälllä, on Hänen tahtonsa tänäänkin(esim. Parantaa sairaat) koska Hän on sama aina, pysyvä, muuttumaton, turvallinen?

Jumala johdattaa meidät sen ihmisen luo, jolle meidän kuuluu todistaa, ellei tämä kuuntele Jumalaa itse. Jumala ei ole diktaattori. Hän ei ole tyranni.

Paljon siunausta sinulle!

ja Ymmärryksenetsijä: en ole nähnyt, missä kohtaa näkemykseni on kumottu useilla raamatun paikoilla. Olen nähnyt läjän raamatunpaikkoja, joilla on yritetty kumota sanojani, mutta olen vastannut useaan. En kaikkiin, koska mielestäni osa niistä selittyy sillä, mitä olen muista kohdista sanonut. Joitain en ymmärrä, joten... Haluan ymmärtää ja rukoilen Jumalalta viisautta.

Jotenkin itselle tulee mieleen, että Jumala toimii hyvinkin yksilökohtaisesti meidän kanssamme. Toisinaan Hän voi antaa sairauden kohdata, että ymmärtäisimme mitä on olla sairas, että ymmärtäisimme mitä on kipu. Hän ei kuitenkaan anna tai tee mitään, mikä veisi pois Hänen luotaan, vaan antaa kivun, hädän, sairauden ja tuskan hetkellä Pyhän Hengen kautta ymmärryksen siihen, että Hänellä on tämänkin asian kautta jotain sellaista annettavaa, joka vain vahvistaa. Hän siunaa meitä varmasti vaikka toisin kokisimmekin toisinaan tai useinkin. Mikäli Hän näkee, ettei joku kestäisi kertakaikkiaan jotain asiaa, ei Hän sitä välttämättä anna tapahtua ilman, että antaa itse siihen voiman ja viisauden. Toinen uskova ei koskaan koe saatanan valtojen rajuja läsnäoloja ja hyökkäyksiä, kun taas toinen voi kovinkin rajulla tavalla kohdata näitä. Tässäkin uskon olevan Jumalan viisaus ja meidän tuntemisemme mukana, että Hän ei kaikille kaikkea anna tapahtuvaksi. Kuitenkin kaikki johtaa yhteen pisteeseen, pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa, se on kaikkein kallein ja suurin päämäärä.