Hyvin sanottu kyllä! :)

Tuli mieleen, että eikös ihmeillä ole myös sellainen merkitys, että Jeesus tuli näyttämään, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Eli esimerkiksi kuolleita herätetään, koska se todistaa siitä, että Jeesus on voittanut kuolemankin, Jumala vihaa kuolemaa ja että kuolleista herättäminen on myös tavallaan esimakua siitä, että Jeesus tulee herättämään kuolleista kaikki, jotka Häneen uskovat.

Ja näen sairauksista paranemisen samalla tavalla, että Jeesus haluaa näyttää, että Hän on sovittanut synnit ja syntien seuraukset. Ja sairaudethan ovat tulleet syntiinlankeemuksen seurauksena, joten kun Jeesus on ottanut kannettavakseen syntimme, Hän on ottanut kannettavakseen samalla sellaiset asiat, jotka ovat synnistä seurausta, kuten sairaudet ja kärsimykset.

Jes. 53:4-6
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Ja samalla tavalla sairaudesta parantumisen näen myös olevan esimakua taivaallisesta elämästä:

Ilm. 21:4
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Ja tästä näkökulmasta katsottuna ajattelen, että uskova ei kärsi enää syntiensä takia rangaistuksena, koska Jeesus on sovittanut koko syntivelan ristillä. En siis kuitenkaan tarkoita, että Jumala lakaisisi tekojemme seuraamukset pois, jos teemme syntiä, koska raamatussa sanotaan että sitä niittää mitä kylvää. Mutta pointtina on se, että kärsimykset eivät kohtaa meitä siksi, että meitä rangaistaisiin synneistämme. Vaan, että kohtaamamme kärsimykset ovat enemmänkin kasvatusta ja näin ollen meille hyväksi.

Hyviä pointteja mielestäni!

Kyllä omaa uskoani on selvästi vahvistanut ihmeet. Hyvinkin tärkeinä uskontien ja elämän varrella pidän erilaisten "ihmeiden" tapahtumista. Aivan sama ovatko ne olleet pieniä tai suuria, koska niiden funktio itselleni on ollut Jumalan rakkauden ja huolenpidon ilmeneminen.

En oikein ymmärrä sitä, että miksi Jumalan tekemiä asioita ei jotenkin haluta uskoa, vai onko kyse vastustavasta asenteesta sen vuoksi, että koetaan joissain tapauksissa näiden ihmeiden olevan pääasia? Näin itse olen jotenkin ymmärtänyt, tiedä sitten. Jyrkkä vastustus ihmeille vain pistää itseni ajattelemaan, että miksi vastustaa Jumalan hyvyyttä? Toki myös herää ajatuksia siitä, että onko vastustavalla ihmisellä itsellä välttämättä kokemusta Jumalan hyvyyden ja huolenpidon ilmenemisestä myös ihmeenkaltaisilla asioilla.

Toki mikä oikeastaan on ihme? Sekin on aika laaja ajatus, koska se, mikä minulle on ihme ei toiselle ole välttämättä mitään. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen läsnäolo ja Hänen opetuksensa on ihme. Sekin on ihme, että sellaisesta miehestä, jollainen minä olin on Jumala saanut tehtyä jotain mitä en koskaan olisi itse uskonut, enkä itse kyennyt tekemään.

Kun ihmeet kirkastavat Jumalaa on se mielestäni ennemmin seuraus kuin tarkoitus. Raamattu ei kerro, että Jeesus paransi sairaita jotta kansa pitäisi häntä jonakin. Raamattu kertoo Jeesuksen suunnattommasta empatiasta ja säälin tunteista. Jeesus jopa pyrki peittelemään ihmetöitään.

(KR38: Matt. 14:14)
Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.

(KR38: Matt. 20:30-34)
Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä." Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä." Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme aukenisivat." Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä.

(KR38: Mark. 1:40-41)
Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa." Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu."

Raamattu kertoo Jeesuksen suunnattommasta empatiasta ja säälin tunteista. Jeesus jopa pyrki peittelemään ihmetöitään.

Mutta ihmeet toimivat myos todistusaineistona siita, etta Jeesus on todella messias.

Raamattu ei kerro, että Jeesus paransi sairaita jotta kansa pitäisi häntä jonakin.

Kylla loytyy kohtia, etta Jeesus todisti myos ihmeiden kautta Juutalaisille olevansa messias.

Johannes kastajallekin Jeesus todisti my;s ihmeiden kautta olevansa Messias
Matt. 11:3-6
3 sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
4 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
6 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

Joh. 9:28-33
28 Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.
29 Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä."
30 Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni.
31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
32 Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.
33 Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä."

Joh. 15:20-25
20 Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
21 Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
22 Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.
23 Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.
24 Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.
25 Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä'.

Matt. 9:6
Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

Luuk. 5:17-22
17 Ja eräänä päivänä, kun hän opetti, istui siinä fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista; ja Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.
18 Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen.
19 Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen.
20 Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut".
21 Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?"

Noista kahdesta yllamainitusta kohdasta ilmenee, etta syntien anteeksiantaminen ja ihmeparantumiset liittyivat kiinteasti yhteen Jeesuksen toiminnassa.

Kerrankin todella hyvä keskustelu! =) Ainakin tähän asti. Täällä luetaan mielenkiinnolla.

Amen, Teofilos! Hyvää asiaa! Noin päin sen itsekin ajattelen ja yritin sitä niin selittää! Myös näen Isabellan pointin ja olen samaa mieltä että syntien anteeksiantaminen ja ihmeet liittyvät yhteen. Jeesuksen ihmeet todistivat Hänestä itsestään myös ja sen pohjimmainen syy on myös empatia, koska Hän halusi pelastaa ihmiset. Ja siksi on uskottava että Jeesus on se joka Hän on.

Jeesuksen ihmeet todistivat Hänestä itsestään myös ja sen pohjimmainen syy on myös empatia, koska Hän halusi pelastaa ihmiset. Ja siksi on uskottava että Jeesus on se joka Hän on.

Amen. Osasit nivoa hyvin yhteen sen, mita yritin sanoa.

Ihmeiden merkitys Jeesuksen toiminnassa oli kertoa Hänen messiaanisuudestaan:

Luuk. 7:20 Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'" 21 Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. 22 Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. 23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

Ihmeiden merkitys Jeesuksen toiminnassa oli kertoa Hänen messiaanisuudestaan

Yksi kohta riittää, vaikka niitä olisikin enemmän. En sano sitä ihmeiden ainoaksi tehtäväksi. Yksi vain, jota ei ollut mainittu. En ymmärrä, miksi siihen pitää tarttua.

Miknius on muiden ihmeitä vastaan, mutta teidän seurakuntanne ihmeiden puolella olet kokoajan.. Tai ainakin sanoit, että ihmeitä teillä tapahtuu kokoajan.

Säälin tunne ei ole syy parantaa ihmisiä, tunteet tulevat toiveiden ja todellisuuden välisestä kitkasta tai yhteneväisyydestä. Jeesuksen tapauksessa Jeesuksen tunteet eivät voi koskaan olla totuuden kanssa ristiriidassa, koska Hän itse on totuus. Kuitenkin pohjalla vaikuttaa syyt, Jumalan tahdon toteutuminen. Jeesus ei paranna tunteen takia, vaan koska toteuttaa Jumalan tahtoa ja tarkoitusta.

Jumalan rakkaus ei aina johda siihen, että ihmisen tunne-elämä olisi parasta mahdollista, koska ihmisen tunteet ovat usein Jumalan tahdon kanssa ristiriidassa. Jumalan rakkaus johtaa siihen, että ihminen nöyrtyy Jumalan tahtoon ja ihmisen sisin hiljalleen kasvaa Jeesuksen kaltaisuutta kohden, jolloin ihminen myös saa tunteita oikeanlaisista asioista, Jumalan tahdon tapahtumisesta. Sairaudet ovat osa Jumalan kasvatusta ja ihmisen muovaamista tuohon Jumalan tarkoittamaan muottiin, jossa ihminen voi todella iloita totuudesta.

Ihmeillä on tarkoituksensa, mutta ne eivät kerro siitä, että Jumala tahtoisi aina toimia meidän omien toiveidemme mukaisesti tai oman tunne-elämämme nostattamiseksi. Se, että joku parantuu fyysisesti ei välttämättä sinänsä ole ilon aihe, mutta jos joku löytää kärsimyksen kautta totuuden ja Jeesuksen elämäänsä, se on.

Ihmeiden tarkoitus on siis juurikin johdattaa ihmiset uskomaan Jeesukseen messiaana, syntiemme sovittajana. Ei kertoa sellaisesta empatiasta, joka tahtoo ihmisen olevan tunne-elämältään onnellinen omien ihmislähtöisien toiveidensa keskellä.

Yksi Raamatunpaikka jo ilmitulleiden lisäksi:

Joh. 10:

22 Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. [1. Makk. 4:59]
23 Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, [Ap. t. 3:11]
24 juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan."
25 Jeesus vastasi: "Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. [Joh. 5:36, 14:11]
26 Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
28 Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. [Joh. 3:15+]
29 Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.
30 Minä ja Isä olemme yhtä."
31 Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.
32 Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?"
33 Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." [3. Moos. 24:16; Mark. 14:64; Joh. 5:18]
34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? [Ps. 82:6]
35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38 Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." [Joh. 14:10,11]
39 Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. [Joh. 7:30, 8:20]
40 Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa, [Joh. 1:28]
41 ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta."
42 Monet uskoivat siellä Jeesukseen.

Siellä missä julistetaan evankeliumia, kuuluisi myös parantaa sairaita:

Luuk. 9:6
6 Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.

Mark. 16:15-18
15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

Raamatussa myös sanotaan, että jos joku on sairaana, niin hän voi pyytää esirukousta , että hänet parannettaisiin:

Jaak. 5:14-15
14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

Armolahjat on tarkoitettu seurakunnan rakennukseksi ja uskovien yhteiseksi hyväksi.

Mitäs sä oikein höpötät KokoDino?

Isabella, mahdatkohan viitata kirjoitukseeni ? En puhu siinä siitä pitäisikö sairaita parantaa, vaan ihmeiden tarkoituksesta.

Lisäisin vielä, että jos jollakulla on parantamisen armolahja tulee hänen toimia Jumalan aloitteesta. Pelastava uskon rukous on myös rukous, jolla on pohjana Jumalan sana ja Jumalan aloite, niinkuin meidän uskollammekin on.

Ymmärryksenetsijä: Jeesus teki Jumalan tahdon parantaessaan KAIKKI sairaat jotka tulivat Hänen luokseen parantuakseen, ja meni joidenkin luo. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mieti siitä mikä on Jumalan tahto tänäänkin. Jumala olisi kuin saatana jos sairaudella kasvattaisi ihmisiä. Lapsi kasvaa kieroon jos vanhemmat pahoinpitelevät, ja sairaudella kasvattaminen on pahoinpitelyä.

Sitä paitsi, Jumala ei ole tunteeton. Näkyvä "totuus" on usein ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, joten totta kai Jumalan tunteet menevät usein ristiriitaan näkyvän totuuden kanssa. Jumala on todella empaattinen. Jumala rakastaa ihmisiä ja haluaisi myös, että nämä olisivat onnellisia, ja Hän tekee kaiken että ihmiset voisivat olla onnellisia. Usein kuitenkin ihmiset eivät voi olla onnellisia, koska ei Jumala voi siunata vääryyttä, joten vääryys ei tuota onnellisuutta.

Sairaus on kuitenkin syntiinlankeemuksen seurausta, ei Jumalan teko. Jumalan teko on mitätöidä syntiinlankeemuksen seuraus, koska rakastaa ihmistä.

Jumalan tahto on, että jokainen olisi vanhurskas, pyhä, puhdas, vapaa, terve jne... Jumalan kaltaisuus on Jumalan tahto, koska se on parasta. Eikä kyse ole vain luonteesta. Sairas sielu tai sairas ruumis ei ole Jumalan kaltaista koska Jumalassa ei ole sairautta.

Anyways, Jumalalla on tunteet, Jumalalla on empatiakyky... Ja jos joku asia näkyvässä maailmassa on ristiriidassa Hänen kanssaan, Hän kärsii. Jumala ei ole kylmä ja tunteeton. En voisi rakastaa ketään kylmää ja tunteetonta jumalaa.

Jumala on todella lämmin henkilö ja Hänen tunteensa ovat yhtä Hänen tahtonsa kanssa. Hän vihaa sairautta yhtä paljon kuin syntiä, en tiedä oletko huomannut Hänestä tämän asian? Syntiä Hän vihaa siksi, että se vahingoittaa ihmistä itseään ja toisiakin, ja Hän rakastaa ihmisiä eikä halua heidän vahingoittuvan. Sairautta Hän vihaa samasta syystä.

Jumala myös itse iloitsee siitä, että Hän tekee meille hyvää:

jer. 32:40-41
40 Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu.
41 Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää ; minä istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.

r4f,

Jeesus toki paransi sairaat, koska tällä oli tarkoituksensa, mutta kaikki sairaudet, jotka
näillä ihmisillä oli tulivat Jumalan sallimina, synnin tähden (ei välttämättä yskilön oman synnin tähden). Samalla tavalla meillä on nykyään sairautta synnin tähden. Jos ihmiset olisivat synnittömiä mailma olisi täydellinen paikka ilman sairautta, mutta koska ihminen tekevät syntiä, sallii Jumala meidän nähdä synnin seurauksen, jotta voimme valita tahdommeko kulkea omilla teillämme, vai Jumalan valmistamaa tietä.

Voit olla sairaudella kasvattamisesta mitä mieltä tahansa, mutta Raamatun Jumala toimii niin. http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/2424/2 tuon threadin 2 sivun loppupuolelta lähtien keskustelua aiheeseen liittyen.

Nakyvä mailma on ristiriidassa Jumalan ensisijaisen tahdon kanssa, mutta tämä näkyvä mailma on ihmisen syntisistä valinnoista johtuen Jumalan paras mahdollinen malli viedä eteenpäin omaa hyvää suunnitelmaansa. Jumala ei ole vastuussa mailman pahuudesta, kärsimyksistä ja sairauksista, mutta sallii ne, jotta mahdollisimman moni nöyryisi vääriltä teiltään Jumalan tahtoon, joka on parasta kaikille. Jos synnillä ei olisi seurauksia, ei yksikään tajuaisi tarvitsevansa Jeesusta.

Jumala on surullinen siitä, että ihmiset eivät tahdo tehdä hänen tahtonsa mukaan, mutta rakkaudesta on antanut ihmiselle vapaan tahdon valita itse ikuisen päämääränsä. Jumala voi siis olla surullinen siitä, että ihminen tekee syntiä tai on sairas, mutta tämä ei ole syy parantaa ihmistä. Syy parantamiselle on Jumalan hyvän tarkoituksen eteenpäin vieminen (Jumalan kunnia) ja se, että mahdollisimman moni ottaisi vastaan Jeesuksen Kristuksen vapahtajanaan.

mutta koska ihminen tekevät syntiä, sallii Jumala meidän nähdä synnin seurauksen, jotta voimme valita tahdommeko kulkea omilla teillämme, vai Jumalan valmistamaa tietä.

Minusta pitaa erottaa kaksi asiaa. Jumalaa ei saa syyttaa siita, etta jos on tehnyt itse syntia ja siita seuraa jotain asioita.

Raamatussa sanotaan
Gal. 6:7
7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Eli toisin sanoen jos vaikka ryöstää pankin ja joutuu vankilaan, niin ei pitäisi sanoa, että jouduin vankilaan siksi, että Jumala rankaisee ja kurittaa minua. Vaan syyt pitää ottaa omille niskoilleen eli tuon yllä mainitun esimerkin mukaisesti pitäisi sanoa, että jouduin vankilaan, koska ryöstin pankin. Koska tavallaan sillä saisi Jumalan näyttämään pahalta ja armottamalta, että vierittäisi syyt Jumalan niskoille.

Ja niin kuin aiemmin toin esille raamatussa sanotaan, että Jumala ei kurita ja rankaise meitä enää syntiemme tähden, koska Jeesus on kärsinyt ristillä syntivelkamme. Ja siitä syystä voimme ylipäätään parantua niistä sairauksista

Jes. 53:4-6
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
6 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Eli Jumala ei rankaise meitä sairauksilla, koska Jeesus on sovittanut rangaistukset ristillä.

Kärsimykset eivät kohtaa meitä siksi, että meitä rangaistaisiin synneistämme, vaan kohtaamamme kärsimykset ovat enemmänkin kasvatusta ja näin ollen meille hyväksi.

mutta koska ihminen tekevät syntiä, sallii Jumala meidän nähdä synnin seurauksen, jotta voimme valita tahdommeko kulkea omilla teillämme, vai Jumalan valmistamaa tietä.

=

kohtaamamme kärsimykset ovat enemmänkin kasvatusta ja näin ollen meille hyväksi.

Vai mitä luet tuohon kirjoittamaani pätkään ?

Tottakai Jumala sallii meidan nähdä syntiemme seuraukset. Jumala ei olisi oikeudenmukainen, jos hän jatkuvasti kulkisi perässämme lakaisemassa syntiemme seuraamukset maton alle. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä Jumalalta tulevan kurituksen kanssa.

Jumalalta tuleva kuritus ei tarkoita sitä, että Jumala rankaisee meitä synneistämme. Jos joutuisimme itse kohtaamaan synneistämme johtuvat rangaistukset, se tarkoittaisi sitä, että Jeesuksen sovitustyö ei olisikaan ollut täydellinen. Mutta kun raamatussa sanotaan erittäin selvästi, että Jeesuksen sovitustyö oli täydellinen uhri. Siitä ei siis puutu mitään osaa, joka meidän tulisi vielä sovittaa.

Musta te puhutte aikalailla samasta asiasta pienellä näkökulmaerolla. Vai mikä teidän teksteissä eroaa nyt toisesta?

En nyt ymmärrä mitä Isabella lukee tuohon kirjoittamaani tekstiin, mutta koitetaan selventää:

Jumalan kuritus (kasvatus) on sitä, että meidän vääristä teoistamme tulee seuraus, jonka tarkoitus on kääntää meidät oikealle tielle.

mutta koska ihminen tekevät syntiä, sallii Jumala meidän nähdä synnin seurauksen, jotta voimme valita tahdommeko kulkea omilla teillämme, vai Jumalan valmistamaa tietä.

Nähdä synnin seuraus = kokea synnin seuraus omassa elämässään = Jumala sallii synnille seurauksen.
Jotta, voimme... = Kun näemme synnin seurauksen voimme kääntyä oikealle tielle.

Ei ihminen tietystikään sovita syntejään kärsimällä, vaan Jeesus on ne sovittanut ja ihminen ottaa sovitustyön vastaan uskomalla Häneen.

No se on ainakin yhteistä, että molemmat uskovat Jeesukseen. Ja sehän se on varmaan kaikista olennaisinta :)

Jumalan kuritus (kasvatus) on sitä, että meidän vääristä teoistamme tulee seuraus, jonka tarkoitus on kääntää meidät oikealle tielle.

Raamatussa sanotaan myös

Tit.2:11-12
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,

Uskovat kärsivät myös kristillisen tunnustuksen vuoksi ja se tapahtuu kuritusmielessä, Jumala kohtelee meitä niin kuin lapsiaan. Kristuksen tähden kärsiminen on merkki lapseudesta. Siksi uskova ei saa pitää Herran kuritusta halpana.

1. Piet. 2:19-22
19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.
20 Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22 joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",

Herra voi kurittaa uskovia myös syntien vuoksi
ilm.3:19
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

Sairaudella kurittaminen näyttää minusta olevan äärimmäisintä . Tietysti Jumala tekee ihan kaikkensa, että voisi ihmisen pelastaa. Onko sairaudella kurittaminen viimeinen oljenkorsi?

1. Kor. 11:25-32
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30 Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.
31 Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.

Raamatussa sanotaan myös

Hmm, pakko nyt kysyä onko pomimallasi Raamaatunkohdalla tarkoitus kumota vai tukea lainaamaasi kirjoitustani ?

Armo on sitä, että Jumala ohjaa meitä tahtonsa mukaisesti ilman omaa ansiotamme (Joko olosuhteilla tai Pyhän Henkensä kautta). Myös kuritus on siis Jumalan armoa, koska se vie meitä kohti pelastusta ja Jumalan tahdon toteutumista. Kuritus on "ulkopuolelta" tulevaa painetta sisimpämme muuttamiseksi. Jumalan armoa on myös se, että Jumala vaikuttaa Pyhän Hengen kautta sisimmässämme, mutta se ei ole kuritusta.

Uskovat kärsivät myös kristillisen tunnustuksen vuoksi ja se tapahtuu kuritusmielessä, Jumala kohtelee meitä niin kuin lapsiaan. Kristuksen tähden kärsiminen on merkki lapseudesta. Siksi uskova ei saa pitää Herran kuritusta halpana.

Mitä mahdat tarkoittaa tällä ? Jos kärsimme vaivaa syyttömästi ilman, että sen on tarkoitus kasvattaa meitä, ei se silloin ole meidän kuritustamme ? Se on Jumalan armoa, Pyhän Hengen vaikutsta meidän sisimmässämme. Kun Jumalan tahto tapahtuu elämässämme, emmehän me silloin tarvitse kuritusta korjaamaan tilannetta ?

itse olen sitä mieltä, etteivät sairaus ja Jumala liity toisiinsa kuin niin, että Jumala haluaa parantaa sairaat. Jeesus kantoi ristillä sairautemme ja kipumme ja Hänen haavojensa kautta olemme parannetut, Jesaja 53.

Totta kai syntiemme seurauksena voi tulla sairauksia, muttei sillä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Jos joku ryyppää koko ajan, voi maksa tuhoutua. Jos joku elää kauhean epäterveellisesti, vastustuskyky heikkenee. Jos joku ei ole lähellä Jumalaa, sairaus voi tulla herkemmin. Jonkun toisen ihmisen synti voi myös sairastuttaa meidät. Jumalan tahto on kuitenkin aina parantaa. Huomatkaamme kuitenkin, että vaikka Jumala on kaikkivaltias, Hänen tahtonsa ei aina tapahdu, esim. Ihmisten tehdessä syntiä. Samoin ihminen voi sairastaa, vaikka Jumala ei sitä tahtoisi.

Parantumiseen löytyy Raamatusta selkeät ohjeet, miten parantua. Sairasta ei tosin saa syyllistää uskon puutteesta, koska sairas ei ole vastuussa uskostaan. Vastuussa aika paljon on se rukoilija, jonka olisi tarkoitus Jumalan sanan avulla auttaa toista uskomaan. Totta kai sairas on sen verran vastuussa uskostaan, että ei kannata kieltäytyä tarkoituksella uskomasta. Kahden asian on tultava yhteen: uskon ja Pyhän Hengen voiman.

Syy jos joku ei parane, voi olla mikä muu tahansa paitsi se, ettei se ole Jumalan tahto parantaa. Raamatun mukaan Hänen tahtonsa on aina parantaa, kun sairas sitä haluaa. Sen näemme Jeesuksen elämässä. Ja Hän on aina sama.

Niin ja piti vielä sanomani, ettei Jumala kurita sairaudella. Jumala kyllä kurittaa, muttei sairaudella. Sairaus on ihmisen syy ja paholaisen syy, ei Jumalan. Sairaus ei aina ole ihmisen oma syy tai esim. Vanhempien. Sairaus voi olla kenen tahansa syy, muttei koskaan Jumalan.

Jumalan kuritus ei aina tunnu mukavalta, muttei Hän sairastuta ketään. Edes tervejärkinen ihminen joka rakastaa lastaan, ei tahallaan sairastuta tätä.